sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Albert Camus: Sivullinen

"Otsallani helisevät auringon symbaalit."
    
 
Praktikumissa alkoi nyt keväällä toinen osa, jossa luetaan maailmankirjallisuutta. Tämä on teos 1/5. Minun yliopiston kirjastosta lainaamani versio oli vaatimaton, ruskeisiin kansiin sidottu, lähes neljäkymmentä vuotta vanha teos, joka ei paljastanut mitään päällepäin.

Wikipedian mukaan "Sivullinen on Camus'n eksistentialismin selkeä ja painokas manifesti." Eksistentialismista sanotaan näin: "Eksistentialismi on mannermaisen filosofian ja kirjallisuuden suuntaus, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta. Eksistentialismi vaikutti vahvasti toisen maailmansodan jälkeiseen taiteeseen ja kirjallisuuteen." Camusin teos on kestänyt aikaa yllättävän hyvin, ihmiset käyvät elokuvissa, ajavat raitiovaunuilla ja elävät hyvin samankaltaista elämää kuin nytkin - ilman tietokoneita tai muuta ylimääräistä. Kerronnassa seurataan päähenkilön päänsisäistä maailmaa ja käsityksiä ympäröivästä todellisuudesta. Tyylilajiltaan teos on varsin maalaileva ja välillä hyvinkin abstrakti, joskin vailla suuria tunteita. 

[Pariisista:] Siellä on likaista. Siellä on kyyhkysiä ja pimeitä pihoja. Ihmisten iho on valkoinen. (s.48)

En odottanut kirjallisuuden Nobelillakin palkitun kirjailija Albert Camusin teokselta paljoakaan, koska minä olen tullut siihen päätelmään, että klassikon leiman saavat usein ne teokset, jotka ovat omana aikanaan olleet hyvin vaikeita ymmärtää ja näin eronneet muusta aikalaiskirjallisuudesta. Useimmat klassikot, joita olen lukenut ovat myös - ikävä sanoa näin - hyvin tylsiä. Camusin teos on vastaus sodan jälkeiseen moraaliseen tyhjiöön ja hänen luomansa päähenkilö kuvastaa hyvin tätä.

Kahteen tuntiin päivä ei ollut enää edistynyt, kaksi tuntia se oli ollut ankkurissa kiehuvassa metallimeressä. (s.65)

Teos on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisen aloittaa sähke, joka kertoo miespäähenkilön, algerianranskalainen Meursaultin äidin luolleen hoitokodissa.  Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain vanhainkodista sähkeen: ”Äiti on kuollut. Hautaus huomenna. Osanottomme.” Samantekevää. Ehkä se tapahtui eilen. (s.7, ensimmäiset rivit). Päähenkilö ei ilmaise tunteitaan edes äitinsä hautajaisissa ja hänen asenteensa elämään muutenkin on hyvin välinpitämätön. Kerran Meursault kutsuu jopaitse itseään laiskaksi. Marie, päähenkilön naisystävä kysyy mieheltä rakastaako tämä häntä ja tahtooko hän mennä hänen kanssaan naimisiin, mies sanoo että ei rakasta, mutta voi mennä naimisiin, "Minä sanoin, ettei se merkinnyt mitään."

Jos minut olisi pantu elämään kuivaan puun runkoon, jossa ei olisi muuta tekemistä kuin katsella taivaan kukkaa pääni päällä, niin olisin siihenkin vähitellen tottunut. (s.84)

Ensimmäisen osan lopussa Meursault sattumalta ampuu arabialaisen miehen ja toinen osa kertoo intohimottomasti hänen oikeudenkäynnistään. Päähenkilön yleinen tunteettomuus ja se, että hän heti  hautajaisten jälkeisenä päivänä meni Marien kanssa uimaan, katsomaan "hullunkurisen elokuvan" ("muuan Fernandel-filmi") ja aloitti hänen kanssaan "säädyttömän suhteen" saavat hänet vaikuttamaan mistään piittaamattomalta - tai sitten hän vain käsittelee surua eri tavoin, nauttimalla elämästä vielä kun voi.
 
Tulkitsin teoksen nimen tarkoittavan, että päähenkilö on sivullisena omasta elämästään. Sivustakatsojana elämässä, jossa millään tapahtumilla ei ole mitään merkitystä, ne vain ovat. Välillä epäilin Meursaultilla olevan mielenterveysongelmia, enkä usko olevani yksin epäilyksieni kanssa.

Silloin käsitin, että ihminen, joka olisi elänyt yhden päivän, voisi vaivatta elää sata vuotta vankilassa. Hänellä olisi tarpeeksi muistoja aikansa ratoksi. (s.87)

Teos on kaikesta huolimatta nopealukuinen ja voin suositella tätä erikoisista klassikoista pitäville. Sivumäärällisesti teoksen voisi lukea kertaistumalta tai yhdessä päivässä, minun piti jaksottaa lukemista useammalle päivälle tekstin yllättävän raskauden vuoksi. Suomennoksessa on lisäksi muutamia erikoisia, mutta hauskoja kielellisiä ilmaisuja, joita nykypäivään ei ole arkikielessä säilynyt. esimerkiksi ruokailuvälineet ovat syömäneuvoja ja vankilassa oleva panki on käsittääkseni eräänlainen potta.

Arvosana:
  
Tyylilaji: klassikot, 
  
Samantyylisiä kirjoja: -
  
Suomentanut: Kalle Salo, 135 sivua, Otava 1969 (2. painos, ensimmäinen suomennos 1947)
  
Alkuperäinen nimi: L'Etranger (1942)
  

perjantai 4. tammikuuta 2013

Joululahjakirjat

Sain joululahjat vasta vähän ennen vuoden vaihdetta, kun tapasin isosiskoni äitini luona Kuopiossa. Siskoni muistivat minua kirjallisilla lahjoilla, vinkit pomittiin yhteiseen Facebook-ryhmäämme tekemäni toivelistan kautta. Mukaan mahtui myös muutama yllätyskin! Näitä (ja muita lahjoja) kannatti odottaakin!

  1. Jules Verne: Kapteeni Nemo merten syvyyksissä (P, T) Toivoin Vernen kirjoja yleisestikin, mutta tämä kuului nimeltä mainittuihin toiveisiin.
  2. Jules Verne: Kahden vuoden loma-aika (K, T/Y) Tästä teoksesta en ollut edes aiemmin kuullut!
  3. Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut (K, Y) Klassikko omaan hyllyyn
  4. Diana Gabaldon: Luiden kaiku (K, Y) Toinen siskoista oli ostanut vahingossa itselleen kaksin kappalein tätä, niin sain toisen omakseni.
  5. Mia Vänskä: Saattaja (P, Y) Tämä oli varsin miellyttävä yllätys, nyt voin lukea tämän ennen Mustaa kuuta.
  6. Tom Knox: Pahan koodi (P, Y) Knoxin teoksen ehdin jo aiemmin lukea, mutta snnoin sitten toiselle siskolle lainaan. 

(P) = pokkari
(K) = kovakantinen
(T) = toivelistalta
(Y) = yllätys

torstai 3. tammikuuta 2013

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi

"Olen elossa mutta silti kuollut."
    
  
Tämä kirja aloittaa 30 000 sivun lukuhaasteen: 360/30 000. 
  
Lukemani painotuote oli siskontytöltä lainassa sen aikaa, kun vierailin äitini luona vuoden vaihteen aikaan, ja teos piti siis siinä välissä lukea. Luin kirjan lähes kertaistumalla (toisena päivänä n. 60 sivua ja toisena loput 300), vaikka en ollut kovinkaan vaikuttunut siitä. Tahdoin kuitenkin lukea tämän sarjan päätökseensä. Petyin moneen juonenkäänteeseen ja kirjan kohokohdiksi jäivät mitä eriskummallisimmilla tavoilla toteutetut (massa)kuolemat. Collinsin sarja on ensimmäisen osan hienon aloituksen jälkeen jäänyt latteasi kun huonosti kohonnut kakku. Yhtä pahasti petyin viimeksi, kun luin Houkutus-sarjan päätösosan, Aamunkoin.
 
Matkijanärhessä on paljon samaa kuin Condien dystopia-trilogian toisessa osassa Rajalla, sekä Oliverin niin ikään trilogian keskimmäisen teoksen Pandemonium - Rakkaus on kapinaa kanssa. Collinsin teos on ilmestynyt noita kahta aiemmin, mutta ei yllä samalle tasolle etenkään Pandemoniumin kanssa. Kaikkia sarjoja yhdistää mm. n. 17-vuotiaan päähenkilö tytön ja kahden pojan kolmiodraama ja pinnan alla kytevä kapina. Jos nuorten dystopia jää pidemmäksikin trendiksi, toivon, että tällainen linja saa rinnalleen jotain uutta. Katniss joutuu valitsemaan Galen ja Peetan välillä, ja mikä vain päätös tuntuu olevan lukijalle väärä. Tapa jolla asia ratkaistaan kirjassa oli kuitenkin sangen epätyydyttävä.      
    
Minusta on epätodennäköistä, että me kaikki kolme selviämme tästä sodasta hengissä. Ja jos niin, se on Katnissin päänsärky. Siis kumman hän valitsee. (s. 306)
     
Hahmona Katniss on varsin hankalasti samaistuttavissa, sillä hän on tunteeton tai ei ainakaan ilmaise muita tunteita kuin ahdistusta. Hänestä luodaan kömpelö mielikuva ohjauksen alaisena, päätöksiä vastustaen, mutta vapaana hän loistaa eikä ole suotta saanut nimeä palava tyttö. Siskontyttöni on lukenut kirjan ja hän on nyt vasta yhdeksänvuotias. En silti suosittele kirjaa kaikkein nuorimmille tai herkimmille lukijoille, sillä teos sisältää mm. paljon kieroa valehtelemista, manipulointia ja kiduttamista. Uusia hahmoja esitellään ja tapetaan samaa tahtia, mukaan mahtuu myös muutaman yllättävän hahmon kuolema. 
    
Arvosana:
    
Takakannesta:
”Olen Katniss Everdeen. Olen seitsemäntoistavuotias. Kotini on Vyöhykkeellä 12, olin mukana Nälkäpelissä. Pääsin pakoon. Capitol vihaa minua. Peeta joutui vangiksi. Hänen uskotaan kuolleen. Todennäköisesti hän onkin kuollut. Luultavasti kuolema on hänelle paras vaihtoehto…

He kaikki haluavat, että asettuisin kunnolla rooliin joka minulle on suunniteltu. Vallankumouksen symboliksi. Matkijanärheksi. Ei riitä, että olen jo aikaisemmin uhmannut Capitolia Nälkäpelissä ja luonut siten ihmisiä yhdistävän tekijän. Minun täytyy nyt ryhtyä oikeaksi johtajaksi, vallankumouksen kasvoiksi, ääneksi ja ruumiillistumaksi. Useimmat vyöhykkeet ovat nyt avoimessa sodassa Capitolia vastaan, ja minun on oltava se, jonka he uskovat johtavan meidät voittoon.”
  
Tyylilaji: dystopia, scifi, rakkaus
  
Samantyylisiä kirjoja: Ally Condie: Rajalla, Lauren Oliver: Pandemonium - Rakkaus on kapinaa, 
  
Suomentanut: Helene Bützow, 360 sivua, WSOY 2010
  
Alkuperäinen nimi: Mockingjay (2010)
  

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Luetut 2012 ja vuoden parhaat kirjat

Vuosi 2012 oli kirjallisesti hyvä. 

Luin 15 449 sivua ja 46 kirjaa + kuusi teosta joista en kirjoittanut blogissani. Kesken lukemisen vuoden loppuun mennessä oli seitsemän kirjaa. Kirjaisin kuukausi oli huhtikuu, jolloin luin kahdeksan kirjaa, eniten sivuja kertyi maaliskuussa, 2247. Monena kuukautea saldoon tuli vain yksi teos, mutta laatu korvaa määrän. Luin keskimäärin kolme kirjaa ja noin 1290 sivua kuukaudessa. 

Luen pääosin suomeksi, tänä vuonna 44 kirjaa, englanniksi luin peräti kaksi kirjaa. Suomalaisia kirjailijoita joukkoon mahtui 15 ja muita 31 kappaletta. Kirjailijoista 12 oli miehiä ja 34 naisia. Osallistuin kuuteen haasteeseen, joista sain valmiiksi Scifi-haasteen ja loput jatkuvat vuonna 2013 (muutama uusikin haaste alkaa pyörimään). 

Joulukuussa luin viisi teosta, yhteensä 2061 sivua.


Parhaiten menneestä kirjavuodesta mieleen jäivät seuraavat kymmenen teosta:
  1. Steve Alten: Mayojen testamentti
  2. Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa
  3. Jaqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate
  4. Leena Krohn: Tainaron
  5. Lauren Oliver: Delirium - Rakkaus on harhaa
  6. Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa
  7. Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti  eriskummallisille lapsille
  8. Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla
  9. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
  10. Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari

tiistai 1. tammikuuta 2013

Vuoden 2013 lukuhaasteita

Uudet haasteet

    
Omasta hyllystä
   
Haastoin itseni lukemaan kirjoja omasta hyllystäni. Ja niitä on paljon, listalla tällä hetkellä yli 50 teista. Takarajaksi asetin vuoden 2013 lopun ja luen niin monta kuin ehdin.
   
Tyttökirja klassikoita
  
Luettuani Louisa M. Alcotin Pikku naisia osat 1 ja 2, ajattelin täydentää tietämystäni myös muista klassikkoteoksista, mm. L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö kuuluu tähän kategoriaan. Teen myöhemmin tälle haasteelle oman sivun, josta voi seurata haasteen etenemistä.

30 koetus

Facebookin puolelta bongasin haasteen, jossa luetaan vuoden aikana 30 000 sivua. En tiedä saanko kasaan niin paljon, määrä on kaksinkertainen vuoteen 2012 verrattuna. Moni haaste kuitenkin saa kirjakasan pysymään paksuna ja opintoihinkin kuuluu varmasti useampaan teokseen tutustuminen.
   
   

Jatkuvat haasteet

   
TBR 100

Jatkan To Be read-listani (tai oikeastaan listojeni) läpikäymistä. Nyt olen lukenut 16/100 teosta alkuperäiseltä listaltani ja uudelta listaltakin jo yhden.
   
Lukudiplomi
   
Lukudiplomi-haaste päättyy toukokuussa. Vuoden 2012 loppuun mennessä luettu 2/10.
   
Lukupiiri
   
Lukupiiri alkoi syksyllä pyörimään. Marraskuun luettavana ollut China Miéville Toiset on edelleen kesken, samoin jouluun kirja Jane Austenin Emma. Haasteesta lisää täällä.
   
Praktikum osa 2
   
Tästä kurssista ja sen kirjalistasta lisää myöhemmin. Tällä kertaa luetaan käännös-kirjallisuutta. Syksyn ryhmän kanssa päätettiin pitää sama porukka keväälläkin.

Aakkoshaaste

Jatkan Aakkoshaastettakin, josta olen lukenut noin puolet eli 14/29. Vanhempi isosiskoistanikin päätti aloittaa tämän haasteen tänä vuonna. Kumpihan saa enemmän kirjoja luettua vuoden loppuun mennessä?
   
Näitä haasteita tuntuu kertyvän koko ajan lisää, onneksi samoja kirjoja löytyy monesta haasteesta.