keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Getrude Stein: Ida

"Ida ei ollut millään lailla hassu mutta hassuja hän koki kumminkin"
    

    
Praktikum 2 kirja 3/5, 30Koetus 1279/30 000 sivua.
      
Heikon saatavuuden vuoksi vaihdoimme alkuperäiseksi praktikum lukukirjaksi tarkoittamamme Patrick Whiten Kohti mantereen sydäntä tähän Gertrude Steinin teokseen Ida. Valitsimme kirjan Suketuksen blogauksen perusteella. Etenkin oudoksi kirjaksi haukkuminen kiinnosti meitä. No, saimme sitä, mitä tilasimme.  
 
Gertrude Stein tunnetaan oman tyylinsä luojana. Minä luokittelisin tuon tyylin jäsentelemättömäksi tajunnanvirraksi, jossa aika ei etene lineaarisesti vaan syklisesti. Hän suosii symbolleja, outoja lauseranketeita, toistoa ja runollista tyyliä. Suomentajalle tämä varmaankin on aiheuttanut paljon päänvaivaa ja teksti riimeineen tuntuu välillä hyvin pakotetulta. Steinin teoksen lukemista vaikeuttivat myös pilkkujen pääsääntöinen puuttuminen. Etenkin toisto lauseen sisällä saa välillä raapimaan ohimoita, "mitä tässä yritetään sanoa?". 
   
Päähenkilönä seurataan Ida nimistä tyttöä, kohti aikuisuutta. Ida vaikuttaa ikäistään nuoremmalta. Hänen tapansa kommunikoida on lapsenomaista höpöttelyä, jota leikkaavat "olipa kerran"-lyhyttarinat. Pohdin moneen otteeseen hänen mielenterveyttänsä. Varsin alussa kirjaa hän mm. päättää keksiä itselleen kaksosen. Tässä vaiheessa kirjaa hän oli jo lähenpänä kuuttatoista ikävuotta. Voisiko kyseessä olla Sucker Punch tai The Ward leffojen tyylinen kertomus mielisairaalan potilaasta? Ajattelin Idan juurettomana haahuilijana, joka ei aina tajua, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Idalle "tapahtuu hassuja". Nämä tapahtumat eivät yleensä olleet hassuja. Tai oikeastaan edes tapahtumia. Ida lähinnä seuraa sivustakatsojien puuhia lapsen intensiivisyydellä. 
    
Kun ensimmäisen kerran katsoin kirjan kantta, mietin, liittyykö kansikuvan (maalaaja F. Valloton) naisen alastomuus teokseen. Päätin jättää sen sivuun ja ajatella avoimin mielin tarinaa. Se, että kannessa on tissit (kuten Suketuskin mainitsee), ei välttämättä kerro mitään sisällöstä. Jokainen, joka uskaltaa tarttua kirjaan, voi päätellä itse.
    
Idan työ herätti paljon ihmettelyä omassa päässäni ja myös praktikum keskustelussa. Sivulla 35 todetaan, että parasta on tehdä sellaista työtä, joka on helpointa lopettaa. Aluksi Ida ryhtyy valokuvaajaksi, mutta huomaa lopulta ihmisten kanssa keskustelun paljon kiinnostavammaksi ja hyödyllisemmäksi. Ihmiset jopa maksavat tästä. Myöhemmin Ida tekee palveluksia miehille. Aina kun häntä tarvitaan, hän on lepäämässä. palvelusten tekeminen ei väsytä häntä. Monet miehet tulevat Idan luokse ja "toivoivat jotakin". Tämän tulkitsin suurella todennäköisyydellä merkitsevän Idan olevan jonkinlainen seksityöntekijä.
   
Jos esimerkiksi Liisan seikkailut Ihmemaassa tai Amélie elokuvan päähenkilön sisäinen maailma ovat liian vaikeaselkoisia, silloin en suosittele tätä kirjaa lukemaan. jos kuitenkin tahdot selättää tämän kenties erään hankalimmin tartuttavissa olevan klassikon, suosittelen pitämään mielen avoimena. Viiden ihmisen voimin käydyssä praktikum keskustelussa emme päätyneet yhteen tiettyyn tulkintaan. 

Arvosana:
  
Tyylilaji: klassikot, 
  
Samantyylisiä kirjoja: -
  
Suomentanut: Kaarina Ripatti, 125 sivua, Kirjayhtymä/Gummerus 1988
  
Alkuperäinen nimi: Ida (1941)
  
Kirjasta muualla: Eniten minua kiinnostaa tie, Luotaajat,
   
Gertrude Stein Wikipediassa

7 kommenttia:

  1. Heh, muistan Suketuksen bloggauksen kirjasta. :D Jos se ei saanut mielenkiintoani kirjan lukemista kohtaan heräämään, niin ei se kyllä herännyt nytkään. En periaatteessa kavahda vaikeaa, mutta Ida saa minun osaltani jäädä hyllyyn. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ida on varsin omanlaisensa tapaus, josta on vaikea ottaa kiinni. Kai tämä on jonkinlainen varhainen postmoderni teos, mutta en pysty antamaan kirjalle kovin suurta arvostusta persoonallisesta tyylistään. Praktikumlaiset vertasivat alakoululaisen kirjoitustyyliin.

      Poista
  2. En tiedä miksi, mutta minut postauksesi sai kiinnostumaan Idasta. En ole varma, luenko sitä koskaan, mutta ainakin tiedän nyt jotakin tästä kirjasta. Hmm. Ehkäpä tuo outous ja hankaluus viehättävät. Jospa vaikka saisinkin luettua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin Suketuksen blogaus lähinnä sai haluamaan lukea kirjan. Ei sitä ole hankalaa lukea, kieli on hyvin yksinkertaista, mutta rakenteellisuus ja sisältö tökkivät enemmän. En osannut arvostaa välimerkitöntä, lauseen keskellä toistavaa tapaa. Mutta varsin erikoinen teos tämä on, ei toista vastaavaa varmasti tule vastaan. Suosittelen siis lukemaan, jos sjokus tulee vastaan. Vanhemman puoleinen painos tosin saattaa aiheuttaa hankaluukksia löytämisen suhteen. Tuskin tulee ihan pian uutta painosta.

      Poista
  3. Voi apua, antakaa anteeksi elämästänne tähän kirjaan kulunut aika! ;)

    No ei, hauskaa kuulla, että olette saaneet aiheesta keskustelua ja opintojakin aikaiseksi. Tämä on kyllä niin outo kirja, että yhtä tulkintaa on aivan mahdotonta tehdä.

    En oikein tiedä, millaisessa mielenvireessä tätä olisi pitänyt lukea, että lukukokemus olisi tuntunut millään tasolla hyvältä. Minä en sitä virettä löytänyt. Ei sellaista taida meikäläisessä ollakaan.

    Ps. Miten en löydä itseäni lukijapaneelistasi? Apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämän lukeminen tuntunut ajan hukalta (ei sillä, ettenkö minä olisi ajalle muutakin tekemistä keksinyt), lähinnä ärsytti tietynlainen huolimattomuus, joka kirjassa oli rakenteellisesti ja Idan elämässä sisällöllisesti.

      Pohdimme praktikumilaisten kanssa, että tätä pitäisi lukea parin viinilasin jälkeen. Eli sieltä kai sitä löytyisi sitä oikeaa mielentilaa. Outoudesta ei päästä yli eikä ympäri. Sitä moneen kertaan ruodittiin ja löydettiin kaikkia jänniä näkökulmia.

      Kun vielä tapaisi jonkun teoksen symboleja ratkovan kirjallisuudentutkijna, joka osaisi selittää kaikki hienovaraiset nyanssit teoksesta...

      Tervetuloa lukijaksi! Meitä on jo niin monta, ettei ihme, jos joku (ehkä harvemmin postaava, kuten allekirjoittaneen) blogi menee ohi. Hyvä, että korjasit tapahtuneen vahingon. ;)

      Poista