lauantai 27. heinäkuuta 2013

Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

 "Niin moni asia olisi voinut mennä toisin."
    
 
Ensimmäinen ajatus: Kirjan pitkä nimi tuo mieleen enemmin tietokirjan kuin nuorten kirjan rakastumisesta ensisilmäyksellä. Löysin kirjan Helsingin lomallani antikvariaatista kahdella eurolla - ostopäätös syntyi, kun muistin nähneeni tämän jossakin seuraamassani kirjablogissa. En muistanut mitä tästä sanottiin, mutta kansikuva ja nimi olivat jääneet mieleeni. 
   
Tarina alkaa siitä, kun teoksen 17-vuotias päähenkilö Hadley myöhästyy lennoltaan neljä minuuttia. Hän on matkalla Connecticutista isänsä häihin Lontooseen, vaikka ei sinne oikeastaan haluaisi mennä. Lentokentällä, odottaessaan seuraavaa lentoa, hän tapaa pari vuotta itseään vanhemman pojan, Oliverin. Tämä on kotoisin Lontoosta, mutta on muuttanut Amerikkaan opiskelemaan. Sattumalta heidän istumapaikkansa ovat vierekkäin ja muutaman tunnin lennon aikana he tutustuvat toisiinsa ja huomaamattaan Hadley on rakastunut lähes tuntemattomaan.
  
"Minä en ole edes varma, uskonko avioliittoon", Hadley sanoo, ja Oliver näyttää yllättyneeltä. 
"Sinähän olet  matkalla häihin, etkö olekin?" 
"Niin", Hadley sanoo ja nyökkää. "Mutta sitä juuri tarkoitankin." 
Oliver katsoo häntä kysyvästi. 
"Niiden ei pitäisi olla hirveää hössötystä ja vieraiden raahaamista toiselle puolelle maailmaa todistamaan avioparin rakkautta. En väitä, että siinä on mitään pahaa, jos kaksi ihmistä haluaa jakaa elämän keskenään. Mutta kyse on heistä kahdesta, ja sen pitäisi riittää. Miksi järjestää valtava show Miksi toitottaa rakkauttaan koko maailmalle?" (s. 48)
 
Kun etsin teoksesta kirjoitettuja kommentteja muista blogeista yllätyin kuinka monet olivat pettyneet tähän kirjaan. Se oli monille liian klisee, eikä ikäisekseen toisinaan varsin lapselliseksi koetun Hadleyn tunteita Oliveria kohtaan ymmärretty (mikä sai hänet rakastumaan juuri tähän poikaan). Minulle tämä kirja oli kuitenkin koukuttava ja vatsanpohjaa kihelmöivä. Pystyin samaistumaan Hadleyn ajatuksiin hyvin. Mielikuvissani Oliver näytti paljolti Warm Bodies-elokuvan R-zombiellta (näyttelijä Nicolas Hoult).


Teos saa itkemään ja nauramaan. Kun sivut alkoivat loppua, kaikesta ennalta-arvattavuudestaankin huolimatta sai jännittää, saavatko nuoret toisensa ja se oli pakko lukea kerralla loppuun. Suosittelen siis rakkaudennälkäisille ihmisille. Teos ei ehkä keksi pyörää uudelleen, mutta oli minusta raikas, tuore ja ihanan kirpeä kertomus siitä, kuinka rakkaus saattaa yllättää juuri silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa.

Plussaa teos saa  myös siitä, kuinka luontevasti klassikkokirjailija Charles Dickensin sitaatteja on saatu osaksi kokonaisuutta.

Arvosana: 

Takakannesta:
"Mitä sinä oikeasti tutkit?" 
Oliver nojautuu taaksepäin ja katsoo Hadleya.
"Ensi silmäyksellä rakastumisen tilastollista todennäköisyyttä."

Seitsemäntoistavuotiaan Hadleyn vanhemmat ovat eronneet, ja isä on muuttanut Connecticutin-kodista Englantiin. Kesäloman alussa Hadley joutuu matkustamaan Lontooseen isänsä ja uuden äitipuolensa häihin, vaikka mikään ei ole hänestä vastenmielisempää.

Sattuman oikusta Hadley tapaa New Yorkin kentällä salaperäisen brittipojan, Oliverin, ja nuoret päätyvät lentokoneessa yllättäen vierekkäisille paikoille. Yli seitsentuntisen lennon aikana Hadley ja Oliver tutustuvat, ja tuntuu kuin he ilmiömäisesti täydentäisivät toisiaan.

Lentokentän tungoksessa Hadley kuitenkin kadottaa Oliverin. Kiiruhtaessaan kohti vihkikirkkoa Hadleyn mielessä on vain Oliver ja lentokentällä vaihdettu taianomainen suudelma. Hadley ei tiedä edes Oliverin sukunimeä, mutta hänet on pakko löytää.
     
Suomentanut: Joel Kontro, 203 sivua, Otava 2012
    
Alkuperäinen nimi: The Statistical Probability of Love at First Sight (2012)
   

8 kommenttia:

  1. Oih, tämä on ihana kirja! Myönnettäköön, että idea on kliseinen, mutta minusta kirjassa on jotain niin suloista ja viehättävää, ettei kliseisyys häiritse. Tämä on niitä kirjoja, joille toivoisi jatkoa, koska ei malttaisi päästää siitä irti. Samalla kuitenkin tiedostaa, että jatko pilaisi kirjan ainutlaatuisuuden. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itse samaa jatko-osan kohdalla. Sellainen olisi yhtä aikaa ihana, mutta se voisi pahimmassa tapauksessa pilata tämän ensimmäisen osan. (Jos esim. Hadleyn ja Oliverin suhde kariutuisi kuten vaikkapa Pocahontasin ja John Smithin suhde kariutui leffan jatko-osassa - mutta siinä onneksi uusi mies oli vanhaa parempi.)

      Poista
  2. Olen huomannut, että aika monessa nuorille aikuisille suunnatussa kirjassa on nykyään alkanut esiintyä tätä kuuluisien kirjailijoiden tekstien lainaamista. (Oletan nyt, että tämä kirja voisi olla YA:ta)

    Tää vaikuttaa ihan söpöltä kirjasta, sellaiselta joka ehkä lähtee kirjastossa mukaan jos sattuu silmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pitää kyllä paikkansa. Ensimmäisenä tulee mieleen vaikkapa Beth Revisin Miljoona aurinkoa.

      Suosittelen kyllä lukemaan, tämä oli lyhykäisyydessään todella vangitseva teos. Jäin jumiin paikoilleni (käytännössä ruokailua lukuunottamatta) koko päiväksi.

      Poista
  3. Tämä on kyllä suloinen kirja ♥ Lukiessa tavallaan tietää, miten höpsö ja kliseinen tämä on, mutta lukemista ei voi lopettaakaan :D

    VastaaPoista
  4. Heh, minä luin tämän kirjan juuri tänään loppuun ja ajatukseni ovat aika samoilla linjoilla kuin sinun :D juuri ne kliseet ja pumpuliromanssi oli nimenomaan sitä, mitä tältä odotin ja miksi tästä niin paljon tykkäsin :D oli mukava lukea vaihteeksi jotain sellaista, minkä tiesi olevan hiukkasen yli-imelää, mutta oi niin suloista :D

    VastaaPoista
  5. Minua tämän viehätti, loppukin. Se antaa mahdollisuuksia... Joskus tuo kaikki on vain niin ihanaa.

    VastaaPoista