tiistai 30. heinäkuuta 2013

Magdalena Hai: Kellopelikuningas

  "Aivan kuin maailma, johon kuuluin, olisi jatkanut kulkuaan ilman minua."
     
  
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
 
Magdalena Hain viime vuonna ilmestynyt Kerjäläisprinsessa aloitti ensimmäisen suomalaisen, vaihtoehtohistoriallisen steampunk-nuortenkirjasarjan. Nopealukuinen kirja väläytteli maistiaisia erilaisesta Grönlannista, Vihreästä Saaresta, joka uniikin ilmastohistoriansa aikana on sulanut ja pystyy nyt tarjoamaan mahdollisuuden kehittyneille kaupungeille.
 
Kerjäläisprinsessa ihastutti, mutta Gigi ja Henry -sarjan toinen osa, Kellopelikuningas, lumoaa ja saa vakuuttuneeksi Hain kirjallisista taidoista. Masuuneista ja suolta nousevat huurut voi suorastaan haistaa rivien väleistä. Jos lukija jäi aikaisemmassa osasta kaipaamaan lisää Gigin perheen kotimaan Umbrovian ja ihmissusien historiaa, vastaa Kellopelikuningas tähän toiveeseen herkullisin ja koukuttavin juonenkääntein. Luultavasti kirjailija säästelee vielä osan paukuista sarjan päätösosaan, joka varmasti kääntää aivan uuden lehden Gigin elämässä.
 
Kirjojen tapahtumien välissä on kulunut noin puoli vuotta. Tuona aikana Gigin perhe on - paljastuttuaan Umbrovian kuninkaalliseksi perheeksi - muuttanut Alhaistosta Rahasto-nimiseen porvarilliseen kaupunginosaan.
 
Edellisen teoksen lopussa petturi Andros Luopio ampui Gigiä silmään. Tämä tapahtuma on kasvattanut tyttöä vanhemmaksi ja kypsemmäksi. Hän etsii omaa paikkaansa, jota ei tunnu löytyvän. Huolimatta uusista vaatteista ja kampauksista tai Umbrovian kuninkaallisen perheen tyttären tittelistä ihmiset näkevät Gigistä vain sen, minkä Andros Luopio on häneltä vienyt: vasemman silmän. Tai pikemminkin tyhjää kuoppaa suojelevan silmälapun.
 
Unessa olin jälleen salakuljettajien saarella. Andros Luopio osoitti aseensa piipun kohti minua ja minä toivoin, että tällä kertaa ehtisin väistää väistämättömän. Toivoin, että olisin tällä kertaa vähän nopeampi, että ymmärtäisin aiemmin, mitä Luopio aikoi tehdä. Mutta koskaan en ollut. Aseen piipusta sinkosi jälleen tulta jasavua ja kipu repi päätäni. Se viilsi ja vinkui, muuttui ihmissuden ulvonnaksi. Pedon huuto peitti alleen kaiken muun. (s. 7)
    
Bloggaaja kesällä 2008.
Kellopelikuninkaan kannessa Sára Kötelekin taiteilema seikkailijaprinsessa Gigi näyttää kovalta ja surulliselta silmälappunsa kanssa. Harvoin pääsee lukemaan kirjaa, jonka naispäähenkilön ulkonäkö muuttuu näin radikaalisti: Gigi saa suorastaan antisankarimaisia piirteitä.
 
Kovinkaan usein ei kirjasarjojen, etenkään trilogioiden, toinen osa ole parempi kuin ensimmäinen. Tällä kertaa näin on kuitenkin hyvällä syyllä todettava. Kellopelikuninkaassa on enemmän tietoa, toimintaa, romantiikkaa, tarkkuutta hahmojen ja heidän olemuksensa sekä ajatusmaailmansa kuvailussa, uusia mielenkiintoisia hahmoja, kasvutarina, aallon harjoja ja pohjia – ja piilossa vaihdettuja suudelmia.
 
Hain kieli on taidokasta ja viimeisteltyä. Oli ilo lukea kirjaa, jossa ei takerru kielellisiin virheisiin. Kirjailijalla on silmää yksityiskohdille, esimerkiksi Gigin tunteiden kuvaamiselle ulkonäöllisten ja hallinnollisten paineiden alla. Teoksen lopussa on jälleen katsaus historiallisiin faktoihin Grönlannista. Teos antaa varmasti paljon niin nuorelle kuin varttuneemmallekin lukijalle.
 
Tahdon omakseni lemmikkiautomatonin, mistä niitä saa ostaa? Mies aloitti pelaamaan uutta PC-peliä Scrolls, jossa olevat kupariset automatonit ovat juurikin sellaisia, kuin kuvittelin Hain Kellopelikuninkaassa esiintyvien minimatonien olevan. (Ensimmäisessä kirjasssa automatonit olivat hiirimäisempiä.) Hurjan suloisia, koneen ja hyönteisen (verratkaapa vaikka siiraan) sekoituksia.
  
Kuparisia automatoneja PC-pelissä Scrolls. (Lähde)

Arvosana:
  
Takakannesta:
Pakolaisprinsessa  Gigin perhe on jättänyt rähjäisen Alhaiston taakseen ja solahtanut osaksi Keloburgin yläluokkaa. Gigin isästä on tullut arvostettu keksijä, joka rakentaa jättiläismäistä ilmalaivaa Keloburgin mahtimiehelle. Mutta kun salaperäinen uskonlahko Sokean Jumalan veljeskunta alkaa saarnata, että muukalaiset ja ilmalaivat pitäisi hävittää, on Gigin ja hänen parhaan ystävänsä katupoika Henryn sukellettava jälleen seikkailuun...
    
Asiasanat: nuoret, steampunk, vaihtoehtohistoria, ihmissusia
    
Samantyylisiä kirjoja: 
  
330 sivua, Karisto 2013
 
Kirjasta mm täällä: Risingshadow, Taikakirjaimet, Todella vaiheessa,
   
Sarjassa aiemmin ilmestynyt: Kerjäläisprinsessa (2012)
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti