lauantai 30. marraskuuta 2013

Marraskuun luetut


Niin se on taas kuukausi lopuillaan. Vuodesta ovat enää viimeiset viikot jäljellä ja joulukiireiset ihmiset ahertavat pimeän vuodenajan ainoina valoisina tunteina. Menipäs runolliseksi! Minäkin olen puurtanut kirjallisten töiden kanssa, näpytellyt kakkoskandia (nyt kirjallisuuteen) Leena Krohnin teoksesta Hotel Sapiens ja samaan aikaan myös olen aloittanut gradun työstämisen (primääriaineitonani Emmi Itärannan Teemestarin kirja, josta tulee huomenna postaus).
  
Marraskuussa luin Kjell Westön Finlandia-ehdokas teoksen Kangastus 38, jonka esittelin tämän viikon maanantaina, 25.11. Oulun pääkirjastolla Finlandia-ehdokkaiden esittelytilaisuudessa. Kävin katsomassa Vihan liekit-elokuvan ja hypetin yhtä aikaa maailman kanssa Doctor Whon 50-vuotissyntymäpäivänä. Niistä löytyy postaus täältä
   
Keskeneräisiä teoksia on useampi työn alla. Nyt luettavana ovat kandiseminaarissa opponoitavani työn primääriaineisto, Max Brooksin Sukupolvi Z ja lukupiirin seuraava teos, Yrjö Kokon Pessi ja Illusia. Tapaaminen on 4.12. Utopiat ja dystopiat kurssin kirjallisuusanalyysin teen Ursula K. Le Guinin  teoksesta Maailma, vihreä metsä. Esseen palautus on 15.12.
  
Lukulistalla ovat joulukuussa myös: (jos nämä saan luettua, on koko vuoden lukusaldo 50 kirjaa!)
  • Marjane Satrapi: Persepolis
  • Theo Lawrence: Salatun voiman kaupunki
  • Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa
  • Jenny Kangasvuo: Sudenveri
  • Elina Rouhiainen: Kesytön
  • Charles Dickens: Joululaulu
  • Miina Supinen: Säde

TBR vuodelle 2014

Ensi kevät menee gradua kirjoittaessa, mutta pari uutuutta (mm. Veronica Rothin Outolintu) ajattelin kuitenkin lukea. Mietin myös muitakin teoksia, joita haluaisin lukea ensi vuoden aikana ja siitä syntyi tämä lista. Teokset ovat joko omasta hyllystä tai jo lainattuja kirjaston kirjoja. Pari uutta tämän vuoden ja ensi kevään kirjaakin joukossa on. 
  
  1. Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa - Luettu 15.2.2014
  2. Cassandra Clare: Luukaupunki - Luettu 6.8.2014
  3. Justin Cronin: Linnake - Luettu 9.6.2014
  4. Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous - Luettu 19.3.2014 
  5. Siri Kolu: IP - Ihmisen puolella - Luettu 4.3.2015
  6. James Frey & Nils Johnson-Shelton: Endgame - Loppupeli
  7. Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa - Luettu 26.2.2014
  8. Magdalena Hai: Susikuningatar - Luettu 7.1.2015
  9. Steven Hall: Haiteksti - Luettu 17.11.2014
  10. Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa- Luettu 16.4.2014 
  11. Hugh Howey: Siilo - Luettu 21.1.2014 
  12. Hugh Howey: Siirros - Luettu 29.11.2014
  13. Risto Isomäki: Kurganin varjot - Luettu 25.1.2015
  14. Tove Jansson: Taikatalvi - Luettu 20.12.2014
  15. Aino Kallas: Sudenmorsian - Luettu 17.1.2014 
  16. Siri Kolu: Pelko ihmisessä - Luettu 2.2.2014
  17. Theo Lawrence: Pimeä sydän
  18. John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään
  19. Sarah Lotz: Kolme
  20. Moliére: Saituri - Luettu 2.6.2014
  21. J. D. Robb: Kuoleman salaliitto - Luettu 19.5.2014 
  22. Veronica Roth: Outolintu - Luettu 15.3.2014
  23. Veronica Rossi: Yhä sininen taivas - Luettu 19.11.2014
  24. Jan Salminen: Äidinmaa - Luettu 27.5.2014 
  25. Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus - Luettu 4.3.2014
  26. Johanna Sinisalo: Auringon ydin - Luettu 21.2.2014
  27. Antti Tuomainen: Parantaja - Luettu 26.1.2014
  28. Catheryne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa - Luettu 25.2.2014
  29. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 - Luettu 26.11.2014
Luettu: 25/29

torstai 28. marraskuuta 2013

Kjell Westö: Kangastus 38

"Aamupäivä oli unista laatua, sumuinen ja kostea."
  
     
Sain teoksen itselleni Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksen ja Oulun pääkirjaston yhteistyönä järjestämää Finlandia-ehdokkaiden esittelytilaisuutta varten.
 
Kangastus 38 on ensimmäinen kokonaan lukemani Westön teos. Minulla on Westön kanssa ei-niin-hyvä suhde: Yritin lukea Leijat Helsingin yllä lukiossa äidinkielen kurssille, mutta hommasta ei tullut mitään. Näin ollen tartuin minulle osoitettuun teokseen varsin pitkin hampain. Lupasin työryhmälle, että luen teoksen, mutta en liian myötäkarvaisesti. Ilman tuota esittelytilaisuutta en olisi kirjaan koskaan tullut tarttuneeksi.
 
Teosta on luettu paljon, siitä on kirjoitettu runsaasti eri lehtiin ja blogeihin - jopa ennen Finlandia-ehdokkuuden julistamista, kukapa ei tuntisi Westötä. Westö sai Finlandia-palkinnon teoksellaan Missä kuljimme kerran (2006), joka päättyy vuoteen 1938. Westö kertoi jossain haastattelussaan, että oli tahtonut palata tuohon vuoteen vielä myöhemmin.
 
Mitä kangastus teoksen nimessä sitten tarkoittaa? Minulle se heijastelee epävarmuutta: teoksessa eletään vuotta 1938, kahden sodan, menneen ja tulevan välissä, tyyntä myrskyn edellä. Toisaalta se kertoo myös ihmisten halusta paeta todellisuutta ja unelmoida Onnelasta, jokapäiväisestä onnellisesta arjesta. Tai kuten aivan teoksen lopussa sanotaan:
 
Kangastus.

Kangastuksia maailma täynnä.

Koko aamu ja koko hänen elämänsä tuntuivat hauraalta kangastukselta. Mikään ei ollut aivan todellista, kaikki mihin hän ryhtyi jäi viimeistelemättä. (s. 325)
 
Teoksessa vuorottelevat valo ja pimeys. Pimeys etenkin ihmisissä. Yksi tkeskeisistä sanomista kerrotaan rouva Wiikin suulla, on itsestäänselvyytenä pidetty seikka, oikeudenmukaisuus. Se ei kuitenkaan mene näin, oikeudenmukainen kohtelu on etuoikeus. Teoksessa toisaalta juutalaisten ja toisaalta Suomen vuoden 1918 sisällissodan punaisten kohtelu vankileirreillä rinnastuvat. ”Uusi sota alkoi jo aikoja sitten. Ja nyt alkaa lopputaistelu. The war to end all wars.”
 
Kirjailijalla on taito kuvata luontoa, runoilija tausta näkyy. Westön teksti on välillä kuin pilvimaalarin mestariteos, hänen sanansa piirtävät muodot ja värit taivaalle. Hänen historiallinen Helsinkinsä on kuvattu tarkasti ja aistikkaasti: kaupungin sykkeen haistaa, maistaa ja tuntee lukiessaan. Henkilöhahmot ovat persoonallisia ja todellisen tuntuisia kaikkine salaisuuksineen ja vastoinkäymisineen.
 
Päähenkilöinä seurataan kahdeksan kuukauden ajan asianajaja Claes ”Klabben” Thunea ja hänen konttoristiaan, rouva Milja Matilda Wiikiä. Thune on yksi Keskiviikkokerhon perustajajäsenistä. Kyseessä on herrasseura, joka kokoontuu kerran kuukaudessa keskustelemaan päivän politiikasta ja juomaan ihan vähän liikaa miestä vahvempia. Tyypillistä Westön veljenporukkaa siis.
 
Vaimo Gabi on jättänyt Thunen hänen parhaan ystävänsä takia, joka on myös kerhoveli. Kiusallisia tilanteita syntyy siis usein. Rouva Wiik on teoksen mielenkiintoisin hahmo, sillä hänellä on monta eri persoonaa tai roolia: järjestelmällinen ja hillitty konttoristi, elokuvista nauttiva Matilda ja valkoisten vankileirillä traumatisoitunut Miljaneiti, jonka kertomus teoksessa muistuttaa paljon Anne Frankia.
 
Silti jotain jää puuttumaan. Teos jättää jälkeensä sekavia ajatuksia. Kerronta on varsin juonetonta, kuin kokoelma tuokiokuvauksia. Olisin kaivannut teokseen enemmän punaista lankaa, mutta toisaalta tämä piirre tekee teoksesta hyvin inhimillisen: eihän meilläkään ole elämässämme mitään suurta käsikirjoitusta, jota noudatamme, vaan toisinaan kaikki tuntuu hyvin sattumanvaraiselta. Westöllä on selkeästi halu saada ihmiset puhumaan hänen romaanissaan esittämistä asioista.
 
Esittelytilaisuudessa luin lukunäytteen sivuilta 90–91. Tähän mennessä tapahtunutta: Thune on laivassa palamassa Suomeen lyhyen Ruotsissa viettämänsä hermolevon jälkeen. Irtioton takana on mm. avioero vaimostaan ja tämän kirjoittama eroottinen novellikokoelma. Thune näkee taivaaalla tummia pilviä, jotka vaikuttavat enteellisiltä.
 
He elivät merkillisiä aikoja, Sodat ja konfliktit kasautuivat, maanalaiset kommunistit punoivat salajuonia ja säikyttelivät isosisko Ullan ja hänen Sigurdinsa kaltaisia kansalaisia, ja eräänä aamuna pari viikkoa sitten Thune oli nähnyt neljän nuoren mustatakkisen miehen tekevän Hitler-tervehdyksen Uuden ylioppilastalon edessä.
 
Joinakin päivinä kevätvalo tuntui häviävan, ikään kuin ihmiskunnalle ie suotaisi enää uutta kesää. Silloin Thune saattoi tuntea itsensä tuskallisen hyödyttömäksi, kuin Chaplinin kulkuti Nykyajassa, tai kuin hänet olisi suistunut Jules Verne -laitteeseen joka oli vienyt hänet aikakauteen johon hän ei kuulunut, aikakauteen joka ei arvostanut mitään muuta kuin fyysisiä suorituksia. Aikaan, joka vaati sokeaa miehuullisuutta joka ikiseltä. (s. 90)
 
Loppupohdintoja:
 
Minusta aiheen valinta on aika kalasteleva, kun teokseen isketään sota (edes viitekehykseksi) ja heilutellaan natsi-korttia niin ollaan jännän äärellä. Miljan leirikokemuksilla ei kuitenkaan mässäillä (liikaa). Milja Matilda Wiikin kolmea persoonaa on korostettu ehkä liiankin selvästi, lukija olisi tajunnut särkyneen henkilöhahmon vähemmälläkin osoittelulla. Kangastuksia on teoksessa toistuvasti, melkein alleviivaavan paljon. Teos päättyy hieman liian ennalta arvattavasti, olisin halunnut enemmän yllättävyyttä.
 
Veikkaukseni Finlandia-palkinnon voittajasta: Teoksista olen Westön lisäksi lukenut Leena Krohnin Hotel Sapiensin, josta teen kirjallisuuden kandiani. Lukematta muita minusta tuntuu, että tämän vuoden ehdokkaista Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme tavoittelee vahvasti asemaansa voittajana. Voittaja ilmoitetaan 3.12.2013
 
Westön teos on ensimmäinen lukemani, jossa suomennos on tehty käsikirjoituksesta. Yleensä en kiinnitä huomiota kieliopillisiin asioihin, mutta nyt minun silmääni tarttui yksi suomennoksen heikkous: pilkutus! Kuten asiaa demonstroin kirjallisille tuttavilleni, pilkut on kuin haulikolla ammuttu, vähän sinne sun tänne, ilman mitään logiikkaa.
 
Minulle teos oli hyvin intertekstuaalinen, merkityksessään "mitä itse olen lukenut aikaisemmin". Tällaisia kirjallisia viittauksia, tai tyylin samankaltaisuuksia voisin väittää löytyvän Anne Frankin päiväkirjan lisäksi Joycen Dublinilaisista ja Mannin Kuolemasta Venetsiassa.
   
Arvosana:
     
    
Takakannesta:
Tungetteleva silmäys. Pala toisen sielua. Pari minuuttia pimeydessä. Mennyttä ajatellessaan Matilda yritti todistaa itselleen, ettei sitä ollut tapahtunut, että hän kuvitteli olemattomia. Mikään ei auttanut: kaikki oli kirjoitettu hänen ihoonsa.

Menneisyyden muistot piinaavat 1930-luvun helsinkiläisessä kohtalotarinassa.
 
Asiasanat: Helsinki, suomenruotsalaisuus, natsit, ajankuvaus, mielenterveyden ongelmat, avioero, Finlandia-ehdokkuus
  
Samantyylisiä kirjoja: 
      
Suomentanut (käsikirjoituksesta): Liisa Ryömä, 330 sivua, Otava 2013
      
Alkuperäinen nimi: Hägring 38 (2013)
    

Haastatteluja:

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Tapaaminen Tohtorin kanssa, Matkijanärhi ja Odd Thomas

Doctor Who

 
Tätä päivää on odotettu pitkään! Kyseessä on siis Doctor Who -tv-sarjan 50 vuotispäivä, jonka kunniaksi on tehty erikoisjakso "The day of the Doctor", Tohtorin päivä. Yle Areenassa jakson on nähtävissä kahden viikon ajan. Tohtorista on kirjoittanut myös Taikakirjainten Raija.
 
Odotuksia:
Tiedän, että David Tennant, suosikkini uudemmista tohtoreita vanhoja kun en ole vielä nähnyt, palaa tähän erikoisjaksoon ja kohtaa Matt Smithin esittämän yhdennetoista tohtorin. Odotan jaksolta jännittäviä paljastuksia aikasodasta, kahdennentoista Tohtorin ilmestymistä ja selitystä, miksi aikasodan aikainen Tohtori on pyyhitty pois Tohtorin aikajatkumosta tai muistista.
 
Tunnelmat jakson jälkeen:
Huh. Tällä sanalla on hyvä aloittaa. Olihan se hieno jakso. Erityisesti pidin Tohtorien khtaminen oli jakson parasta antia. Pidin myös paljon siitä, että kaikki Tohtorit kautta aikain olivat päässet osaksi tätä jaksoa. Ja ns. kolmannentoista Tohtorin, Peter Capaldin silmät nähtiin jaksossa myös! (Tuo aikasotien Tohtori, John Hurt, vaikeuttaa pahasti tätä laskemista...)
     
Tein juhlahuumassa "Which doctor are you" testin, jonka perusteella olen kymmenes Tohtori, David Tennantin esittämä hassu heppu.
  
Congratulations! You're the Tenth Doctor

The good news is, people seem to really like you. You're kind and generous and warm company, and you're never short of the right thing to say in a difficult moment.

However, you've been through some fairly tough times, and it can sometimes feel like all of this affection is just raining down and the bouncing back off your defences.

You put on a brave face, but sometimes that feeling of isolation can be hard to bear.

It's just as well you have some amazing friends to help you deal with it. 
  
Myös Google juhli Tohtoria, päivän kuvassa on rivi pikseli-tohtoreita joilla voi pelata mielenkiintoisen (ja varsin haastavan) "pelasta Google" -pelin. Tarkoituksena on siis pelastaa Google kirjain kirjaimelta. 
  

   

Nälkäpeli - Vihan liekit

 
Kävin keskiviikkona katsomassa muutaman opiskelukaverin kanssa Nälkäpeli - Vihan liekit elokuvan ensi-illassa, päivänäytöksessä. Alkuteoskin on hyvin visuaalinen sen elokuvaversio toimi minulle tekstiä paremmin. (Verrattuna: ensimmäinen kirja on elokuvaansa parempi.) Areena oli yllättävän paljon sen näköinen kuin olin sen kuvitellutkin. 
 
Finnick ei napannut minulle ollenkaan, yh. Peeta ei myöskään ole minun suosikkini. Gale on sitä vastoin tässä leffassa vaikutti komeammalta kuin muistin. Katniss-Peeta kaksikon suhde jäi kuitenkin hyvin pintapuoliseksi. Ehkä suosikki mieshamoni on kuitenkin Cinna. Plutharchista sai vähän kylmemmän mielikuvan kuin kirjassa, kiitos eräiden kerronnallisten ratkaisujen. Effien perhos-asu on ihana, ja hänen suoriutumisensa elokuvassa on erittäin onnistunut!
 
Hyvin tunteita herättävä kokemus- jouduin nieleskelemään kyyneleitä useaan otteeseen, vaikka tiesin juonikäänteet kirjan perusteella. Kirjaa lukemattomalla jää kuitenkin paljon puuttumaan. Toivottavasti nekin, jotka olivat saapuneet paikalle vain leffat nähneenä etsivät aikaa ja kirjat käsiinsä. Artikkelini kirjasta löytyy täältä.
 
Mietin myös kuinka jaettu kolmas osa toimii. Onko ensimmäinen puoli pelkkää sotaan valmistautumista ja toiminta painottuu jälokimmäiseen loppu huipennukseen? Ärsyttää tuo viimeisten osien jako Twiligihtin ja Harry Pottereiden tapaan (rahastusta enemmänkin kuin halu saada hyvä ja runsas lopetus). Vielä vaikea sanoa käynkö katsomassa kolmatta osaa teatterissa, varmaan riippuu treileristakin. Kirjana Matkijanärhi ainakaan ei vakuuttanut, vaan rikkoi jopa kahden ensimmäisen osan tunnelman.

Myös Q+Black on käynyt katsomassa elokuvan, hänen kokemuksistaan täällä.

Odd Thomas

 
Osittain samojen opiskelijatuttujen kanssa kuin edellä katsottiin perjantaina kirjoista tehtyjä elokuvia (Odd Thomas, Liikkuva linna ja Kultahattu). Odd Thomas on elokuva, jonka huomasin sattumalta IMDb:ssä ja jota olen pitkään odottanut DVD:lle. 
 
Päähenkilö näkee kuolleita ja on perinteinen auttaja tuopuoleisen ja tämän maailman välissä. Oli todella hieno katselukokemus ja Anton Yelchin on ehdottomasti yksi miesnäyttelijä suosikeistani. Leffa jaksoi kiinnostaa loppuun asti, muutamia pieniä kliseitä lukuunottamatta ja se oli myös parissa kohtaa hyvinkin yllättävä. Huumoria ja kauhua on hyvässä tasapainossa. Suosittelen kyllä katsomaan.

Kyseinen leffa perustuu Dean Koontzin samannimiseen kirjasarjaan, kaiketi sen ensimmäiseen osaan, joka on suomennettu 2006 nimellä Odd Thomas – Hiljaisten kaupunki (teosta en siis ole - vielä - lukenut). Elokuva päättyi sen näköisesti, että jatkoa on luvassa. Kirjoja on vielä kaksi: 2007 suomennettu Kuolleiden kasino ja 2008 suomennettu Luostarin kirous.

torstai 14. marraskuuta 2013

"Harmaus oli lämpimämpää, kuin peitto johon kietoutua"

Eli välipalapostaus:
  
Jo vuonna 1889 on tehty kirjallisuuslistoja, "100 parasta kirjaa". Kuinka monta teosta Sinä olet listalta lukenut? Minulla osumia tulee vain yksi, listan ajallisesti viides eli Jonathan Swiftin Gulliverin matkat (tai ainakin kaksi sen ensimmäistä osaa). Mutta lukulistalla/omassa hyllyssä on muutamia listalle päätyneistä teoksista:
  
1. Don Quixote - 1604 – Miguel de Cervantes
4. Robinson Crusoe - 1719 – Daniel Defoe
22. Pride and Prejudice - 1813 – Jane Austen
24. Frankenstein - 1818 – Mary Shelley
55. The Three Musketeers - 1845 – Alexandre Dumas
60. Jane Eyre - 1847 – Charlotte Brontë
61. Wuthering Heights - 1847 – Emily Brontë
63. David Copperfield - 1849 – Charles Dickens
94. Crime and Punishment - 1868 – Feodor Dostoieffsky
  
(Venäläisten kirjailijoiden nimet on hauskoja, kun ne litteroidaan jokaiselle kielelle vähän eri tavalla.) 
   
Sain eilen tietää minkä Finlandia palkintoehdokaskirjan luen 25.11. Pääkirjastolla järjestettävään esittelytilaisuuteen. sain kuudesta teoksesta sen, jota toivoin kaikkein vähiten, nimittäin Kjell Westön Kangastus 38. Voin avoimesti myöntää, etten ole Westö-fani. Minulla oli lukiossa epämiellyttävä kokemus Leijat Helsingin yllä -teoksen kanssa. Kangastusta olen ehtinyt gradukiireiden joukossa ehtinyt lukemaan parisenkymmentä sivua ja olen yllättynyt siitä, että teos ei olekaan niin kamala kuin aluksi kuvittelin. Vielähän ei teoksesta paljoa tiedä tässä vaiheessa, mutta pidän Westön runollisista kuvauksista, kuinka aamupäivä on uninen, sumuinen ja kostea kuin veltto köysi. Postauksen otsikkokin on lainaus Westön teoksesta. En pysty sanomaan, että olenko löytänyt uuden suosikin näin vähäisten sivujen jälkeen, mutta ei sentää ole ollut vielä tuskan kyyneleetkään silmissä lukemisen kamaluudesta. En silti usko, että lukisin Westön teoksia tätä enempää, ellei jotain todella yllättävää tule tapahtumaan!
   
Kävin aamulla kuvaamassa kuuraisia lehtiä ja ruohoa.
Kävin tänään myös juttelemassa graduohjaajani kanssa. Olin melkein paniikissa ensi viikolla esittelyssä olevan ideapaperini vuoksi, mutta ohjaaja oli yllättävän positiivinen tutkimussuuntieni kanssa. Sain myös tietää toisen ohjaajani. Tänä syksynä alkoi uusi keskustelukumppani-ohjelma, eli seminaarilaiset saavat jatko-opiskelijan tai tutkijan mukaan tiimiin. Minun tutkija-kumppanikseni tulee koko yliopistoaikani suosikki luennoitsija. Voin sanoa, että olen aika iloinen! ♥

maanantai 11. marraskuuta 2013

Tänään kirjastosta 5/2013 ja kirjallisia hankintoja

Kävin tänään lunastamassa lippuni Nälkäpeli - Vihan liekit ensi-iltaan 20.11. ja samalla vähän kiertelin kirppareita, Mukaani tarttuikin todella halpoja löytöjä:
   
  1. Cicely Mary Barker: Kesän kukkakeijut (1€) Talven lähestyessä voi lukea ihastuttavan keijutaiteilijan kesäisiä runoja kauniiden kuvien kanssa.
  2. Helen Cresswell: Taikalaituri (0,10€) Aivan heräteostos, en ollut ikinä kuullutkaan tästä, mutta tarina vaikutti mielenkiintoiselta ja löysin teoksen myös Risingshdown kirjastosta.
  3. Marilyn Kaye: Valitut - Parempi myöhään kuin ei milloinkaan (0,30€) Valitut-sarjasta olen lukenut jonkun sivun ensimmäistä teosta. Kun toinen osa sattui kohdalle suorastaan pelottavan halvalla, en voinut vastustaa sitä. Voi olla, että myyjä ei ollut pystynyt teosta lukemaan kokonaan tai ei ollut pitänyt siitä.
  4. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (2€) Paljon puhuttu teos löytyi todella edullisesti ja oli hyväkuntoinen, joten vaikka jostain muualta olisin saattanut saada sen halvemmalla, ajattelin sen kuitenkin ottaa matkaani ennemmin kuin myöhemmin.
  5. Clive Cusler: Atlantis (1€) Teos on jo jonkin aikaa ollut "to-be-read"-listallani, osastolla "sitten joskus". Nyt on todennäköisempää että kirjan luen (tai sitten en - usein oman kirjan hyllyt eivät tunnu niin kiireellisiltä kuin kirjastosta lainatut, vaikka olen haastanut itseni lukemaan omasta hyllystäni).
    
Lisäksi ostin kissa-kirjatuen (2,50€), mikä olisikaan parempaa kuin yhdistää kaksi ihanaa asiaa: kissat ja kirjat.
   
 
Lainasin myös tutkimuskirjallisuutta:
  1. Marjane Satrapi: Persepolis - Iranilainen lapsuuteni (yksi tuttuni tekee tästä kandiaan ja ajattelin lukea sarjakuvan, jotta tietäisin kommentoida paremmin)
  2. Satu Koho: Minun tuuleni, minun mereni - Koettu ja eletty paikka Joni Skiftesvikin martinniemeläisteoksissa
  3. Paikkoja ja tiloja (toim. Kaisa Kurikka)
  4. Pirjo Lyytikäinen: Leena Krohn ja allegorian kaupungit
  5. Kukku Melkas: Historia, halu ja tiedon käärme Aino Kallaksen tuotannossa
 
ja vähän kevyempää luettavaa:
  1. Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 1 - Luukaupunki
  2. Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
  3. Kat Falls: Vastavirta

maanantai 4. marraskuuta 2013

Marraskuun lukusuunnitelmia

Marraskuu on kirjallisuuden opinnoille (ja täten siis lukemiselle) omistettu kuukausi. Facebookissa on myös maailmanlaajuinen tempaus: lukukuukauden teemana on lukea kirja, jonka on halunnut lukea jo kauan, mutta ei ole vielä jostain syystä ehtinyt. Alla minun enemmän tai vähemmän akateemisesti painottunut lukulistani:
 
Kandi: (oman kandin esittely 19.11. & opponointi 10.12.)
- Oma kandi, primääri aineisto: Leena Krohn: Hotel sapiens (164 s.) Status: Luettavana
- Opponoitava kandi, primääri aineisto: Max Brooks: Sukupolvi Z (449 s.) Status: Luettavana
 
Gradu: (ideapaperin esittely 19.11.)
- Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (266 s.) Status: Luettu
 
Tutkimuskirjallisuus: (ekokritiikki, ekofeminismi)
- Äänekäs kevät - Ekokriittinen kirjallisuuden tutkimus (toim. Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki)
- Suvi Niinisalo: Vedenneitojen lähteillä (Status: lainattu)
  
Utopia & dystopia -kurssi: (romaani analyysi esseen palautus 15.12.)
- Ursula K. le Guin: Maailma, vihreä metsä (173 s.) Status: lainattu
 
Runous modernista postmoderniin: (runnoanalyysi esseen palautus 15.1.)
- Eeva-Liisa Manner: Kirjoitettu kivi (Status: lainattu)
- Eeva-Liisa Manner: Hevonen, minun veljeni (Status: lainattu)
 
Turkimuskirjallisuus: (moderni runous, Manner)
- Lentävä hevonen - Välineitä runoanalyysiin (toim. Siru Kainulainen, Kaisu Kesanen & Karoliina Lummaa)
- Oi runous - Romantiikan ja modernismin runokäsityksiä (toim. Tuula Hökkä)
- Romanttinen moderni kirjoituksia runokäsityksistä (toim. Tuula Hökkä)
- Katkos ja kytkös - Modernismin ja postmodernismin suhde traditioon (toim. Kristiina Kajanne, Leena Kirstinä & Annika Waenerberg)
- "Mistä meille metsä, niitty, lähde"- Kirjoituksia Eeva-Liisa Mannerista (toim. Tuula Hökkä & Jarkko Tontti)
 
Lukupiiri: (kokoontuminen 4.12.)
- Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia (223 s.) Status: lainattu
 
Arvostelukappaleet: (luettavana 19.11. jälkeen)
- Theo Lawrence:  Salatun voiman kaupunki (403 s.) Status: saapunut
- Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa (542 s.) Status: saapunut

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lokakuun luetut

Olen näköjään heinäkuusta tehnyt edellisen kerran luettujen listauksen, hups!, joten kasataanpas tähän sitten yhteen elo-, syys- ja lokakuun meinigit. Kolmen kuukauden aikana tuli luetuksi 2796 sivua, ihan hyvä saavutus minulta. :)
  


Elokuussa luin kolme kirjaa, ja 1088 sivua. Kirjat olivat Michelle Harrison keijutrilogian päätösosa 13 salaisuutta. Sen jälkeen pulahdin Rivien väliin Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Kirjablogikirjaan. Hämärtyviin iltoihin mahtui myös futuristinen dekkari Nora Robertsin salanimellä J.D. Robb kirjoittaman Kuolema ovella muodossa.
  
Syyskuussa juhlittiin synttäreitäni ja tuettiin kulttuuria: Pasi lmari Jääskeläisen lokakuussa ilmestyneen teoksen Sielut kulkevat sateessa mainosta jaettiin ahkeasti blogimaailmassa - toivottavasti tämä tempaus näkyy teoksen myyntiluvuissa! Syyskuussa luimme kirjablogaajien yhteistempauksessa Helsingin sanomien sadan parhaan kotimaisen kirjan listauksen läpi (minä luin Risto Isomäen teoksen  Sarasvatin hiekkaa), kooste postaus täällä. Toinen kuukauden aikana lukemani kirja oli S. Kolan Ruususen iholla, satusovelluksia aikuisempaan makuun, joka kasvatti kuukauden luettujen sivujen määrän loppusummaan 443 sivua.
  
Lokakuussa tutustuin oululaisiin kirjablogaajiin, vietin nimipäivääni ja luin dystopiaa. Tutustuin Rick Yanceyn yllättävään teokseen 5. aalto, josta en tiennyt mitään kirjaan tarttuessani. Lauren Oliverin dystopia-trilogia saavutti myös päätöksensä: Requiem - Rakkaus palaa. Ensimmäisenä lukupiirikirjana tutustuin Tove Janssonin muumittomaan muumiklassikkoon Muumilaakson marraskuu, linkki lukupiiriblogiin. Satujen maailmaan upposin Catherynne M. Valenten teoksessa Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla.  Näissä neljässä teoksessa sivuja oli yhteensä 1265.
   
Syys- ja lokakuussa postailin myös vanhempia lukukokemuksia, mm. ihastuttava Murray Bailin Eukalyptus sekä heinäkuiseen kirjablogaajien yhteiskukuhaasteeseen lukemani Roald Dahlin Sulo ja suklaatehdas ja Jonathan Swiftin Gulliverin matkat.

    perjantai 1. marraskuuta 2013

    Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla

    "Älä kerro tosinimeäsi"
      

    Arvostelukappale.
      
    Kaipaatko lapsuutesi satujen nonsense tunnelmaa, etsitkö vaatekomerostasi tietä Narniaan, tahdotko ratsastaa lentävällä leopardilla? Näihin kysymyksiin on vastauksena Catherynne M. Valenten teos Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla. (Noh, itse olisin kuvannut laivaa lautaksi, joskin laiva kuulostaa paljon mahtipontisemmalta.)
      
    Aina välillä kohdalle sattuu kirjoja joista on vaikea kirjoittaa. Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla on yksi sellaisista, vaikka se hurmaa kielellään aina pitkästä nimestään alkaen. Ana Juanin kuvitus on ihastuttava! Se tukee kerrontaa ja luo vanhan ajan satukirjamaista henkeä. Teoksella on annettavaa myös vanhemmallekin lukijalle, itse ainakin nautin suuresti tästä hengästyttävästä matkasta. Näitä ihastuttavia kirjoja on sarjassa luvassa vielä peräti neljän kirjan verran! Seuraava kirja on ilmestynyt jo englanniksi The Girl Who Fell Beneath Fairyland and Led the Revels There.
      
    Tarinan päähenkilönä on kaksitoistavuotias omahalainen tyttö nimeltään Syyskuu (ihana nimi), jonka lempiväri on oranssi. Hän on kyllästynyt sotaan lähteneen isänsä poissaoloon, äitin työhän moottoritehtaalla ja vaaleanpuna-keltaisten teekuppien tiskaamiseen. Eräänä päivänä epätavallinen Vihreä tuuli-niminen herrasmies ilmestyy Syyskuun luokse ratsastaen lentävällä leopardilla ja pyytää häntä mukaansa seikkailuun Satumaassa.
       
    Niinpä Syyskuu ei vilkuttanut hyvästiksi kotitalolleen eikä äitinsä tehtaalle, joka puuskutti valkoista savua kaukana hänen allaan. Hän ei vilkuttanut edes isälleen, kun he lensivät Euroopan yli. Sinä ja minä saatamme järkyttyä tästä, mutta Syyskuu oli lukenut valtavan paljon kirjoja, ja hän tiesi, että vanhemmat ovat vihaisia siihen asti, kunnes saavat tietää, että heidän pikku seikkailijansa on käynyt Satumaassa eikä kulmakapakassa, ja sitten kaikki onkin taas hyvin. (s. 13-14)
       
    Matkansa aikana Syykuu tapaa monia eriskummallisia hahmoja, kuten kirlisko Allun, saippuagolem Lipeän ja maridipojan nimeltään Lauantai. Syyskuu alkaa pian Satumaahan saapumisensa jälkeen huomata, että kaikki ei kunnossa. Uusi hallitsija Markiisitar on asettanut kaikenlaisia outoja sääntöjä ja monet olennot joutuvat kärsimään niistä. Kaikki kaipaavat edellistä lempeää hallitsijaa Kuningatar Malvaa. Loppua kohden tapahtumien vyöry kasvaa ja salaisuudet paljastuvat ja hukataanpa toiminnan tiimellyksessä myös yksi varjo, Peter Panin tapaan
          
    Puisella naisella oli neljä käsivartta, jotka osoittivat määrätietoisesti eri suuntiin. Itään, Syyskuun tulosuuntaan, osoittavan käsivarren sisäsivulle oli kaiverrettu syvin, tyylikkäin kirjaimin:
    MENETÄ SUUNTASI

    Pohjoinen käsivarsi osoitti kallioiden huipulle, ja siinä luki:

    MENETÄ HENKESI

    Eteläinen käsivarsi osoitti merelle, ja siinä luki:

    MENETÄ JÄRKESI

    Ja läntinen käsivarsi osoitti kohti pientä niemeä, jonne kultainen ranta päättyi, ja siinä luki:

    MENETÄ SYDÄMESI

    (s.40-41)
         
    Kirjailijalla on erikoisena tapana puhutella lukijaa välillä suoraan, vähän niin kuin Jonathan Swiftillä aikoinaan. Esimerkiksi sivulla 41: "Sinä ja minä olemme aikuisia, ja olemme menettäneet sydeämemme tähän mennessä ainakin kaksi tai kolme kertaa." Tai sivulla 291: "Minä olen kuitenkin ovela ja juonikas kertoja" (jostakin syystä kertojan puhui päässäni Magdalena Hain äänellä). Teos on hyvin intertekstuaalinen, viittauksia moniin klassikkosatuihin ja fantasiakertomuksiin löytyy lähes jokaisesta luvusta.
        
    Teoksesta voisi pomia pari lausahdusta, jotka toimivat ikään kuin aforismeina: "Siellä missä asut, kauhea koneisto on pienempi ja vaikeampi nähdä." (s. 30), sekä: "Hatuilla on valtaa. Hatut voivat muuttaa ihmisen kokonaan toiseksi." (s. 42) Kerronta myös rönsyilee paljon ja välillä saa olla tarkkana, ettei menetä suuntaansa (onneksi lukujen alussa on pieni johdanto tuleviin tapahtumiin). Suosikkihahmoikseni nousevat lohikäärmeen ja kirjaston lapsi Allu, joka tietää kaiken A:sta L:ään, sekä pieni ja pörröinen Kuolema.
       
    Suosittelen teosta saduista ja seikkailuista pitäville, ennakkoluulottomille lukijoille ikään katsomatta. Älä koskaan kasva aikuiseksi!
     
    Arvosana:
      
    Takakannesta:
    Kerää rohkeutesi, tartu toiveisiin, ota mukaan rahtunen onnea 
    ja valmistaudu lähtemään aivan ainutlaatuiselle matkalle
       
    Kaksitoistavuotias Syyskuu asuu Omahassa ja elää ihan tavallista elämää, kunnes eräänä päivänä hänen isänsä lähtee sotaan ja äitinsä töihin. Syyskuu kohtaa Vihreän tuulen, vihreätakkisena herrasmiehenä, joka kutsuu hänet seikkailuun kertoen että, Satumaassa tarvitaan tytön apua. Satumaan uusi hallitsija, Markiisitar on nimittäin varsin nuori, tuskin Syyskuuta vanhempi, ja  kovin arvaamaton. Vain Syyskuu voi hakea Markiisittaren himoitseman talismaanin lumotusta metsästä – muuten Markiisitar tekee elämän Satumaassa erittäin hankalaksi sen asukeille. Heti seikkailun alkaessa Syyskuu saa uusia ystäviä, kuten kirjoja rakastavan louhikäärmeen ja kummallisen pojan, jonka nimi on Lauantai.
       
    Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla on unohtumaton ja kaunis kirja kaikenikäisille. Se lumoaa kuin Liisa Ihmemaassa ja kiehtoo kuin Kultainen kompassi.
     
    "Loistelias, lämmöllä ja viisaudella kirjoitettu tasapainoilu modernismin ja viktoriaanisen sadun välillä." – Neil Gaiman

    ”Kirja, jonka ei soisi loppuvan. – Publishers Weekly
       
    Samantyylisiä kirjoja: Clive Barker: Abarat, Neil Gaiman: MirrorMask (elokuvakäsikirjoitus), Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja, Tony DiTerlizzi & Holly Black: Spiderwickin Kronikat, Jaqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate,
          
    Suomentanut: Sarianna Silvonen, 339 sivua, Gummerus 2013
      
    Kuvitus: Ana Juan
        
    Alkuperäinen nimi: The Girl Who Circumnavigated Fairyland in a Ship of Her Own Making (2011)