perjantai 24. lokakuuta 2014

Veronica Roth: Kapinallinen

  "Hän puhuu ulospääsemisestä niin kuin olisimme täällä vankeina. 
En ole koskaan ajatellut sitä noin, mutta en ymmärrä miksen ole."
     
      
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.
 
Tartuin Veronica Rothin dystopiatrilogian toiseen osaan epäileväisesti. Olin kuullut englanninkielisen version lukeneilta varsin negatiivista palautetta. Valmistauduin siihen, että Kapinallinen ei pääse samalle tasolle kuin edeltäjänsä, Outolintu. Viimeisin väittämä piti paikkansa. Kapinallinen maistuu perinteiseltä sarjan keskimmäiseltä osalta. Kyseessä ei kuitenkaan ole huono teos, vaikka vauhdikkaan ensimmäisen osan takia se voikin tuntua kovin tasapaksulta. Vaarasta ja vauhdikkaista tilanteista ei nytkään ole puutetta.
  
Kerronta jatkuu heti siitä, johon edellinen teos päättyy: junan vauhuun, jonne protagonisti Tris on päätynyt pienen ryhmänsä kanssa. Mukana ovat siis hänen veljensä Caleb, rakastamansa Neljä/Tobias, tämän isä Marcus sekä rottamainen Uskalias Peter. Toisessa osassa lukija pääsee kurkistamaan aiemmin vähän vieraammaksi jääneiden osastojen väkeen ja arkeen. Sopuisa, Rehti ja Terävä pääsevät nyt esille erikoistuneine ominaisuuksineen.
   
"Me haluamme uuden yhteiskunnan, jossa ei ole osastoja."
Minun suutani kuivaa. Ei osastoja? Se olisi maailma, jossa kukaan ei tuntisi itseään eikä tietäisi omaa paikkaansa. En pysty edes kuvittelemaan sellaista. Näen silmissäni vain kaaosta ja epäjärjestystä. (s. 86)
   
Terävä ja puolet Uskaliaasta ovat liittoutuneet yhteen uuden tulevaisuuden muovaamiseksi. Suurin osa Vaatimattomista on tapettu simulaation ohjaamien sotilaiden avulla. Loput Trisin vanhasta osastosta on hajaantunut ympäriinsä Osattomien ja Sopuisten suojiin. Osattomilla on kuitenkin omat suunnitelmansa uudelle maailmanjärjestykselle, jossa ihanteellisesti vanhat osastorajat poistettaisiin.
  
Tris on syvästi murtunut jouduttuaan tappamaan ystävänsä Willisin, kun tämä oli simulaation hallinnassa. Hän ei pysty tarttumaan aseisiin, koska näkee tuon tapahtuman yhä uudelleen. Tris pelkää menettäneensä uuden osastonsa vaatiman tärkeimmän ominaisuutensa: rohkeuden. Samaan aikaan Tobias huomaa rakastamassaan tytössä pelottavia muutoksia. Hän näkee, kuinka Tris on valmis vaarantamaan oman henkensä muiden puolesta. Uhrautuvaisuus on Vaatimattomien ominaisuus, kun taas nopea ongelmaratkaisukyky, Trisin kolmas taipuvuus, on Terävien ominaisuus. Sarjan toisessa osassa Tris oppiikin lisää siitä, mitä on olla divergentti, poikkeava.
     
Mikä sinua vaivaa? Ravistelen päätäni. Kokoa itsesi.Ja kokoamiselta se juuri tuntuu: kuin puristaisin irronneita osiani yhteen. Sisintäni  kiristää, mutta ainakin olen kasassa taas. (s. 23)
   
Kapinallisen särkynyt päähenkilö tuo mieleen Suzanne Collinsin Katnissin tai Stephenie Meyerin Bellan. Sarja on tukevasti nuorten dystopian kaanonissa, sillä teoksista löytyy yhtäläisyyksiä muiden muassa Lauren Oliverin ja Ally Condien trilogioihin. Kirjailija tietää kohderyhmänsä, mutta on onnistunut kirjoittamaan teoksen, johon myös aikuinen lukija tarttuu. Trisin ja Tobiaksen rakkauteen muodostuu ryppyjä, ongelmien hiomia särmiä, jotka parin on selvitettävä ennen kuin jommalle kummalle käy huonosti.
     
Niin kuin villieläin, totuus on liian vahva kahlehdittavaksi.- Rehdin julkilausumasta
       
Kirja päättyy suureen paljastukseen, joka koukuttaa lukemaan trilogian päätösosan. Rivien välistä lukija on jo toisaalta saanut vihjeitä tästä piilotetusta totuudesta sarjan kahden ensimmäisen osan mittaan. Toisen kirjan muutamat yksityiskohdat ovatkin hyvin silmiä avaavia. Loppukäänne saa Kapinallisen tuntumaan uskottavammalta kuin Outolintu ja tuo siihen jotain samaa Hugh Howeyn menestyksekkään Siilon kanssa.
      
Arvosana:
  
Takakannesta:
Meillä on sama suru molemmilla. Meillä on sota sisällämme. Joskus se pitää meidät hengissä, joskus se uhkaa tuhota meidät.
 
Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan.
 
Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.
    
Samantyylisiä kirjoja: Lauren Oliver: Pandemonium - Rakkaus on kapinaa, Suzanne Collins: Matkijanärhi, Ally Condie: Rajalla, Stephenie Meyer: Uusikuu

Alkuperäinen nimi: Insurgent (2013), Suom. Outi Järvinen, 381 sivua, Otava 2014
   
   
Sarjasssa ilmestyneet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti