tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuosi 2014 kirjoina

Ajattelin esitellä vuoden parhaimmat (ja myös ne vähemmän onnistuneet) lukukokemukset hieman perinteisestä listauksesta poikkeavalla tyllillä. Seuraavat 20 kirjaa jäivät menneestä vuodesta parhaiten mieleen.
  
  1. Trippaileva: Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
  2. Hämmentävä: Steven Hall: Haiteksti 
  3. Omituisin alku: Riikka Pulkkinen: Iiris lempivaaran levoton ja painava sydän
  4. Suurimmat odotukset: Kass Morgan: The 100
  5. Suurin pettymys: Cassandra Clare: Luukaupunki 
  6. Yllättäjä: Veronica Roth: Kapinallinen
  7. Hajanainen: Hugh Howey: Siirros
  8. Huonoin lukukokemus: Nora Roberts: Varjojen ratsu
  9. Hauska: Anni Nykänen: Mummo 3
  10. Surullinen: Markus Zusak: Kirjavaras
  11. Pelottava: Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa
  12. Ahdistava: Maarit Verronen: Karsintavaihe
  13. Haikein trilogian päätös: Magdalena Hai: Susikuningatar
  14. Lässähtänein trilogian päätös: Veronica Rossi: Yhä sininen taivas 
  15. Herättelevä: Jan Salminen: Äidinmaa 
  16. Omaääninen: Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
  17. Kaunein kansi: Jonna Ruuska: Kuovin huuto
  18. Musta hevonen: Dmitri Gluhovski: Metro 2033
  19. Koukuttava: Johanna Sinisalo: Auringon ydin
  20. Paras: Hugh Howey: Siilo
  

Hyvää kirjallista uutta vuotta 2015!


8 kommenttia:

  1. Minullekin jäivät tästä vuodesta mieleen Enorannan Nokkosvallankumous ja Hain Susikuningatar. Ehkä ihan samoista syistä kuin sinullekin. Metro 2033 oli suhteellisen raskassoutuinen lukukokemus. Pitää vielä miettiä, mitä siitä blogiini kirjoittaisin. Ensi vuonna lienee vihdoin pakko lukea tuo Siilo. Niin paljon sitä on kehuttu ja se jo hyllyssä odottelee.

    Hyvää uutta kirja- ja blogivuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä Siiloa. Vaikka siitäkin moni on sanonut, ettei koukuttunut tai jaksanut lukea edes loppuun, minulle se kuitenkin oli kert aistumalta ahmittava mahtavan kokonaispainoinen lukukokemus. Odotan kovasti trilogian viimeistä osaa, sillä Siirroksen historiankirjamaisuus ei tyydyttänyt tiedonnälän lisäksi muita kiinnostuksen syitä ko. maailmaa kohtaan.

      Metro 2033:a hehkutettiin minulle kaveripiirissä ja ajattelin, että luen sen. En kyllä aivan samoihin pelkoasetelmiin päässyt kuin suosittelija, mutta nautin erilaisesta tavasta kuljettaa tarinaa. Toki siinäkin oli amerikkalaismaista elokuvakässäriyttä, mutta silti kirjailijan tausta vaikuttaa joihinkin kulttuurisiin konstruktioihin. Jatko-osa Metro 2034 ei sitten kuulemma yllä enää samalle tasolle.

      Poista
  2. Ihanan kuvaileva tapa esittää vuoden lukemisia. Niistä saa jo yhdestä sanasta käsityksen mikä on kirjan ydinvaikutus ollut. Minun pitäisi vihdoinkin lukea tuo Harstadin kirja ja Vonnegutiakin uusintana. Siitä on niin kauan kun viimeksi herralta mitään luin.

    Mukavaa vuoden vaihdetta! Odotan innolla mitä ensi vuoden lukemisia blogiisi ilmestyy. Yöpöydälläsi on mielenkiintoisia kirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, että pieni ja pelkistetty olisi kaunista ja melko vaivatta pystyinkin keksimään noita kuvailuja. Harstadia minulle suositteli 11v siskontyttöni - himolukija kuten minä ja äitinsäkin. Hänelle ko. teos oli tehnyt suuren vaikutuksen ja eipähän se tosiaan huono ollut. Pääsi jossain kohdissa kivasti ihon alle. Siinä oli jopa jotain Dr. Who-maista vrt. vaikkapa jaksoon Silence in the Library.

      Päivitin tuon luettavien listan nyt ja ainakin minusta siellä on paljon kiinnostavia teoksia tulossa, kuten vaikkapa Anne Frankin päiväkirja.

      Poista
  3. Kiva kooste! Howeyn kirja(t) kiinnostavat minuakin kovasti, jospa tänä vuonna ehtisin niiden pariin. Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tutustumaan Howeyn teoksiin. Harvoja kirjoja jaksan näin innokkaasti mainostaa. Niissä - etenkin Siilossa - on vain jotain todella mielenkiintoista.

      Poista
  4. Tuo Siiri Enorannan Nokkosvallankumous pitäisi minunkin lukea. Olen muuten yhtä mieltä tuosta Nora Robertsin Varjojen ratsusta, että ei kovin säväyttävää luettavaa ollut. Minä taas tykästyin alun kangertelun jälkeen Cassandra Claren Luukaupunkiin ja pidin myös kovasti Veronica Rothin Uskollinen-romaanista, joka oli verrattain hyvä trilogian kakkososaksi ja muutenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkosvallankumous on todella yllättävä teos, tieteisfantasiaa kaiketikin. Hienosti dystopiamaailmaa ja nuorten poikien rakkkautta kuvaava teos. Varjojen ratsu oli kamala pettymys, vaikka en uskaltanutkaan paljoa toivoa. Kuten ko. bloggauksessakin totesin, oli haaveissani jotain Kuuden piiriä (Morriganin risti et al) muistuttavaa. No, muistuttihan se, kovin haaleasti vain. Luukaupungista puhuttiin jouluna siskoni ja hänen tyttärensä (11v) kanssa. heille teos (jatko-osineen) oli ollut parempi kokemus kuin minulle. Jos aivan lopun tapahtumia ei olisi ollut, olisi lukukokemus maalautunut minullekin hieman positiivisempana, sillä luin teosen kuitenkin suhteellisen nopeasti ja takkuilematta. Jatkoon ei kyllä heti mieli tee tarttua.

      Uskollinen on trilogian päätös (luen sitä parhaillaan, n. puolivälissä), toinen osa oli Kapinallinen. Siitä kyllä kuuli enimmäkseen pettyneitä kokemuksia, joka on mielenkiintoista, sillä minusta teos ei ollut ollenkaan niin huono kuin kuvittelin, tai ehkä juuri siksi. Veikkaan, että Trisin ja Tobiaksen rakkausrypyt saivat lukevan yleisön pettymään ja antamaan teokselle huonompia arvosanoja. Minusta parin suhde vaikuttaa hyvin aidolta, koska heillä on ongelmiakin, jotka yleensä selvenevät puhumalla.

      Poista