torstai 19. maaliskuuta 2015

Minna Canth: Anna Liisa

"Minä tahtoisin kuolla. Antakaa minun kuolla. 
Antakaa minun päästä sinne, missä lapsikin on."
     
   
Lukuhaasteissa: Goordeads 50: 47: A play, I Spy: 2. First Name
  
Huomasin vasta viime viikolla, että muutaman päivän päästä on Minna Canthin päivä ja ajattelin lukea pitkästä aikaa jotain hänen tuotannostaan. Valitsin Anna Liisan, jonka olin edellisen kerran lukenut yhdeksännen luokan äidinkielen esseetä varten. Suullinen osuus työstä ei mennyt aivan nappiin, mutta kirjallisesta työstä sain arvosanaksi 9, joka tuntui hienolta. Teos löytyi lähikirjaston hyllystä, joten näytelmän saaminen käsiini ei ollut vaikeaa. Paljoa en muistanut tarinasta perusasetelman lisäksi, mutta aika on uskoakseni tehnyt tehtävänsä sen suhteen, että katsoin kuvattuja ihmiskohtaloita uudesta perspektiivistä. Myös kirjailijan asema suomalaisessa kirjallisuudessa tuntui aiempaa selvemmältä.
  
Ehkä merkittävimmän naiskirjailijamme viimeiseksi jäänyt, vakavasta asiasta kertova kolminäytöksinen näytelmä on täynnä tarkkaa aikalaiskuvausta. Minnalla oli tapana kokeilla rajoja, niin omiaan kuin yhteiskunnankin. Hän ei piiloutunut korulauseiden taakse vaan saattoi esitellä myös tabu-statuksen saaneita elämän osa-alueita. 
   
Anna Liisan tarina on hyvin moderni ja se on säilyttänyt perusolemuksessaan jotain universaalisti koskettavaa. Toisessa vaakakupissa on naisten seksuaalisuus ja toisessa lapsenmurha - molemmat ovat edelleenkin kiistelyn alaisia asioita: saako niistä puhua ja miten niihin tulee reagoida. 

Anna Liisa on hyvän talon vanhin tytär, joka on menossa naimisiin vanhempien sopivaksi katsoman Johanneksen kanssa. Naisella on kuitenkin musta salaisuus taakkanaan. Hän on 15-vuotiaana lemmiskellyt talon rengin Mikon kanssa ja tullut raskaaksi, 
   
Sinä olit minua vanhempi, ymmärsit paremmin, mitä siitä seuraisi. mutta sinä vaan käytit hyväksesi muoruuttani ja kokemattomuuttani. (s. 53)
   
Itsetuhoisia ajatuksia hautova tyttö onnistuu jotenkin salaamaan tilansa ja lopulta tulee tappaneeksi vastasyntyneen lapsensa. Saatuaan apua Mikon Äidiltä Hussolta, ei tapauksesta jää muuta kuin piinavat muistot. Kaikki näyttääkin menevän sen jälkeen hyvin: Johanneksen ja Anna Liisan kihlautumista ollaan jo kuuluttamassa kirkossa, kun menneisyys astuu tupaan. Konkreettisesti. Mikko on viettänyt neljä vuotta tukkimiehenä ja on rikastunut mukavasti. Hänen äitinsä on urkkinut tietoonsa tulevien häiden ajankohdan ja kutsuu poikansa vaatimaan Anna Liisaa itselleen. Kuten arvata saattaa, peitelty totuus paljastuu rumasti ja muuttaa kaiken, 
      

VINKKI: Sir Roin verkkokaupasta löytyy Minna Canth
kaulakoru sekä rintakoru. Minna fanin must have!
Anna Liisan kieli on hyvin samanlaista kuin nykyinenkin suomen kieli, näytelmämuodostaan huolimatta sujuvaa - muutamia erikoisuuksia ja taivutusmuotoja lukuunottamatta. Esimerkiksi viikonpäivien taivuttaminen eroaa jonkin verran tämän hetken tavasta. Esimerkiksi "ennen sunnuntaita" kuulostaisi tältä: "ennen sunnuntakia". "Piiloittelee" olisi puolestaan "piiloitteleiksen" ja "kuiskaus aikeet" "suihkas meinat". Teoksessa myös "vöhnitään", mutta sille en asiayhteydestä osannut merkitystä selvittää. Google kertoo sen tarkoittavan varastamista, En ollut (harvinaista kyllä) laittanut ylös sivua, jossa sana tarttui silmään, niin en osannut jälkikäteen tarkistaa sopiiko se kyseiseen kohtaan.
   
Minna Canth oli Juhani Ahon jälkeen seuraavaksi huomattavin näytelmäkirjailija. Tämän lisäksi hänet tunnetaan tasa-arvoa edistäneenä lehtinaisena. Hänen kirjallista naiskuvaansa verrataan usein Ahoon, joskin haavekuvien sijaan hänellä oli hyvin konkreettinen käsitys siitä millaista oli olla nainen 1800-luvun lopulla ja mitä hän toivoi muutuvan tulevia sukupolvia varten. Esimerksi Anna Liisan esiaviollinen käyttäytymisen miehen kanssa voisi tulkita olevan hänen tapansa varoittaa nuoria tyttöjä olemaan tekemättä samoin - vaikka aikalaismiehille sellainen olikin kaikessa hiljaisuudessa sallittua, Mikko ei nimittäin saa puolittaistakaan syytteen sanaa alaikäiseen sekaantumista - seksuaalivalistusta tämänkin.
     
Pitäisi itse asiassa lukea enemmänkin Canthia, esimerkiksi Spiritistinen istunto kuulostaa mielenkiintoiselta. 
  

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

       
Arvosana:
   
Takakannesta:
"Omantunnon vaivat eivät antaneet minulle hetkeksikään lepoa" 
    

Kaksi tiheää vuorokautta pakottavat Anna Liisan kohtaamaan menneisyytensä rikoksen. Se muuttaa nuoren naisen elämän. Totuus pelottaa enemmän kuin valhe, jota idyllinen maalaisyhteisö ruokkii. Paineiden keskellä päähenkilö kasvaa kuitenkin eettisesti suureksi ihmiseksi.

   
Anna Liisa (1895) on Minna Canthin viimeinen näytelmä. Aikalaiset pitivät sitä Canthin parhaana näytelmänä. Moraaliset ja yhteiskunnalliset rajat, rajojen rikkominen ja oman totuuden kohtaaminen sosiaalisten paineiden keskellä ovat jatkuvasti ajankohtaisia aiheita.
   
Samantyylisiä kirjoja:
 
116 sivua, WSOY 1998 (4.-5. painos, ensi-ilta 1895)
   
Kansikuva: Helene Schefbeck: Tyttö veräjällä (1897-1902)
 
Näytelmä on luettu mm. täällä: Amman lukuhetki, P.S. Rakastan kirjoja, Luettua,  
   
Minna Canthin tuotantoa:

Näytelmät:

  • Murtovarkaus (1883)
  • Roinilan talossa (1885)
  • Työmiehen vaimo (1885)
  • Kovan onnen lapsia (1888)
  • Papin perhe (1891)
  • Sylvi (1893)
  • Hän on Sysmästä (1893)
  • Spiritistinen istunto (1894)
  • Anna Liisa (1895)
  • Kotoa pois (1895)

Novellit:

  • Novelleja ja kertomuksia (1878)
  • Hanna (1886)
  • Köyhää kansaa (1886)
  • Salakari (1887)
  • Lain mukaan (1889)
  • Kauppa-Lopo (1889)
  • Agnes (1892)

14 kommenttia:

  1. Anna Liisa on kyllä, kuten mainitsit, alati ajankohtainen edelleenkin. Vaikeita asioita ja ratkaisuja. Canth oli rohkea, kun kirjoitti Anna Liisan.

    Hyvää Minna Canthin päivää sinulle! Itse valitsin luettavakseni Salakarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole Minna suotta Suomen ainoa nainen, jolla on oma liputuspäivä. Olisi huutava vääryys, jos hänen työnsä merkitystä ei arvostettaisi. Ovathan nämä hänen kuvaamansa asiat edelleen isoja tabuja - saati sitten omana aikanaan. En tiedä mistä hän on saanut niin vahvan persoonan, että uskalsi olla oma itsensä niin konservatiivisena aikana, mutta hän on hyvä esikuva rohkeasta naiseudesta ja täydellinen ikoni naisten tasa-arvoisuudelle.

      Poista
  2. Suosittelen myös Työmiehen vaimoa ja Papin perhettä. Canth on kyllä minun suosikkini suomalaisista klassikkokirjailijoista, rohkea nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuttaren blogista luinkin Työmiehen vaimosta ja sekin alkoi kiinnostaa. Ehkä otan tästä perinteen ja luen Canthia jokaisena liputuspäivänään, teoksia riittäisi kyllä useammaksi vuodeksi. Pitänee varmaan jossain vaiheessa tutustua siihen Herkkä, hellä, hehkuvaiseenkin, joka menestyi ansiokkaasti Blogistanian Tiedossa.

      Poista
  3. Anna Liisa on suosikkini Canthilta, ja kirja on kestänyt aikaa, valitettavasti. Miehen tai pojan on helppo väistää vastuuta, mutta naiselle raskaus on eri asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Pitäisi tutustua siihen 80-luvulla tehtyyn Anna-Liisa Härkösen tähdittämään versioonkin. Luin, että sekin olisi ihan palkittu teos.

      http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/05/09/minna-canthin-anna-liisa

      Poista
  4. Canthin tuotannosta Anna Liisa on suosikkejani. Näytelmä on kestänyt hyvin aikaa ja tarina on traaginen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Liisa on tosiaan hyvin traaginen kuvaus. Aivan loppu vain jäi vähän vaivaamaan, kun Anna Liisa tunnustaa tekonsa juhlaväelle. Toisaalta ymmärrän sen niin, että hän tahtoo päästä eroon synnin taakastaan, mutta toisaalta olisin toivonut hänen pysyvän hiljaa ja menemään naimisiin. Onkohan tässä sitä tolstoilaisuutta, josta esipuhe mainitsi? Että täytyy sovittaa tekemänsä rikos.

      Poista
  5. Väitin tuolla blogiblogissa, etten ole Canthia lukenut aiemmin, mutta tarkistus Goodreadsistä osoitti, että Anna-Liisa onkin tullut luettua muutama vuosi sitten. Näin ne kirjat vain häipyy muistista. Onneksi on paikka jonne ne voi kirjata ylös.

    Yllätyin myös siitä, että kieli ei ollut niin vanhahtavaa mitä olin kuvitellut vaan ihan sujuvaa. Toki seassa oli vanhojakin ilmaisuja, mutta sopivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogiaikana luetut teokset muistan paremmin kuin ne jotka luin aikaisemmin. Joskus saattaa jopa lainata kirjastosta jonkin teoksen, jonka vasta ensisivuilla muistaa lukeneensa aikaisemminkin, vaikka mikään ei aikaisemmin soittelisi kelloja. Onneksi ei yleensä tule luettua "turhaan" liian pitkälle, ennen kuin oma hataramuistisuus paljastuu.

      Minullekin tuo kielen tuoreus tuli yllätyksenä. Tulipa mieleeni, että aika vähän me ihmiset olemme muuttununeet, muutoin kuin tekniikan osalta. Samoja ajatuksia ja tapoja toimia on meillä edelleen kuin sata tai ehkä jopa tuhat vuotta sitten. Arkeologian opinnoissa esimerkiksi pohdittiin, kuinka paljon vaikkapa kivikauden ihmiset eroavat nykyihmisestä. Tai kulttuurin kehdossa Babyloniassa, Hammurab aikoinaan hyväksyi jopa naisen toimesta aloitteen saaneen avioeron ja nainen pystyi omistamaan ja hallinoimaan omaisuuttaan ilman miestäkin. Niin sitä taannutaan välillä taaksepäin (vrt. case vesivessat Antiikin Kreikassa).

      Poista
  6. Anna Liisa on vaikuttava edelleen. Nuoren tytön epätoivo on koskettavaa, pelko ja pakokauhu ja syyllisyys painavat Anna Liisaa niin, että lukijankin sydän kääntyy nurin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kuvailtu, Elina! Canth on kuvannut Anna Liisan ajatuksia niin vähäeleisesti, mutta silti onnistunut välittämään tämän suorastaan hengitystä ahdistavan tuskan. Tuollaisen salaisuuden kanssa moni saattaisi menettää järkesä, eikä Anna Liisa näytelmän lopussa aivan yhtä vahvalta ja voimakkaalta enää vaikutakaan kuin alussa luulisi. Hänen hautomansa tabu on nakertanut minuuden pieniksi palasiksi. Silti lopussa on omanlaistansa omanarvontuntoa ja kohtaloin ottamista omiin käsiin. Kaiken kaikkiaan vaikuttava teos.

      Poista
  7. Anna Liisa on kyllä hurja! Loksautti jo teininä leuan auki, ja on tehnyt niin myöhemminkin joka kerta. Koskettava teos, jolla on myös hirmu voimakas henkilökohtainen merkitys minulle.

    Niin ja kiitos koruvinkistä! Tilasin itselleni rintakoruversion. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että monelle lukijalle tässä on varmasti paljon tilaa vahvoille tunteille monellakin tasolla. Lapsen syntymä, olipa toivottu, odottamaton tai pelätty on aina koskettava ja Anna Liisan kokemus herättää varmasti sateenkaarenkirjoen verran tunteita. Itse kun olen vapaaehtoisesti lapseton, koin lukiessani jopa kauhuun verrattavia tunteita: mitä jos olisin elänyt näytelmän aikaa ja vahingossa tullut raskaaksi. Abortti oli vielä 1950-luvullakin mahdollista vain lääkärin suosituksesta, jos raskaus vaarantaa äidin hengen. Tuohon aikaan paras vaihtoehto lienee ollut erilaiset yrttijuomat kansanparantajalta ja jos olet seurannut esim. tv-sarjaa hakekaa kätilö, niin kotikutoiset keinot ovat aika kammottavia...

      Hienoa, että vinkistä oli hyötyä. Ajattelin, että joku saattaisi olla kiinnostunut. Sir Roin korut ovat mahtavia! Minulla on häneltä ostettu linnunpääkallo-kaulakoru ja haaveilen kaupan verkkosivuilla olevista niin Tardis- että steampunk-kaulakoruista.

      Poista