tiistai 12. toukokuuta 2015

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä

"Maailma todella on mätä. Se olisi voinut olla upea. Mutta nyt se on mätä, ja on 
aika tehdä sille jotakin. Siksi sinä olet täällä. Muuttaaksesi sen paremmaksi."
      
        
Hyviä enteitä eli Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset on ensimmäinen Terry Pratchettilta suomennettu teos (Jalavan kauhusarja no 17, 1992). Se alkaa nykyään olla varsin harvinainen kirja. Lukemani, Limingasta seutulainattu teos on oulunseudun ainoa, ja sekin hyvin palvellut kappale (sivut olivat repeilleitä ja osasta jopa puuttui pieniä paloja), mutta selkämyksen liimaus oli edelleen napakka ja teos muutoin hyvin lukukelpoinen. 
      
Hyviä enteitä ei ole järjestyksessään ensimmäinen Pratchettin kirjoittama romaani, joka siis on vuonna 1983 ilmestynyt Magian värit (suomennettu vasta vuonna 2000). Kiekkomaailmoja ei ole jostain syystä suomennettu järjestyksessä, ja ensimmäinen suomeksi käännetty osa sarjasta on KM#4 Mort, vuonna 1994. 
    
Sekä Pratchett että Neil Gaiman ovat sittemmin tunnustettuja kulttiklassikkokirjailijoiksi. Gaiman oli alunperin sarjakuvakäsikirjoittajaja ja hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Sandman-sarjakuvat, joita ilmestyi vuodesta 1989 alkaen. Hyviä enteitä on Gaimanin ensimmäinen romaani. Pratchettilta olen lukenut aikaisemmin Valtion ja kimppalukuhaasteeseen yhdessä Stephen Baxterin kanssa kirjoitetun Pitkän Maan. Gaimanilta puolestaan olenut lukenut vain Coraline varjojen talossa.
  
Nimestään huolimatta Hyvien enteiden aihepiiri on hieman synkkä: maailmanloppu uhkaa. Vastasyntynyt antikristus tuodaan vaihdokkaana maan päälle ja yhdentoista vuoden päästä hänen tekonsa päättävät kumpi, Taivas vai Helvetti, voittaa. Ihmiskunnan tulevaisuus on ennustettu jo 1500-luvulla, kun noita Agnes Nutter kirjoitti näkynsä ylös. Hän ei aina ymmärtänyt kaikkea ja muistiinpanot ovatkin lievästi ilmaistuna monitulkintaisia. Niinpä Agneksen viimeinen elossaoleva perillinen, Anathema Nippell edeltäjineen on onnistunut tulkitsemaan suurimman osan ennustuksista vasta jälkeenpäin. 
  
- Väitäkö siis, ettei lapsi itsessään ole paha? hän kysyi verkkaan. 
- Se on potentiaalisesti paha. Ja luultavasti potentiaalisesti hyvä. Pelkkä suunnaton mahdollisuus, joka odottaa muotoutumistaan, Crowley sanoi ja kohautti olkapäitään. (s. 62)
  
Paholaisen vahingossa väärään kotiin sijoitetun pojan sijaan teoksen päähenkilöitä ovat mielestäni Crowley-demoni (nimi lienee tuttu ainakin Supernaturalin faneille) ja Aziraphale-enkeli, toisilleen vuosien saatossa läheiseksi tulleet, mutta vastakkaisia puolia edustavat yliaistilliset olennot. Tuhansia vuosia ihmisten joukossa elettyään, kaksikko on kuitenkin huomannut pitävänsä ihmisistä enemmän kuin omista joukoistaan ja niinpä he yrittävät vaikuttaa suuntaan, johon vaakakuppi kallistuu.
  
Kaikki oli mennyt niin hyvin, hänellä oli ollut homma todella hallussa näiden muutaman viime vuosisadan ajan. Niin se käy, sitä luulee olevansa maailman huipulla ja sitten isketään Harmageddon päälle. Suuri Sota, Viimeinen Taistelu, Taivas vastaan Helvetti, kolme erää, yksi Lankeemus, katkeraan looppuun saakka puolin ja toisin. Ja siinä sitten kaikki. ei enää maailmaa vaan loputonta Taivasta tai, riippuen siitä kuka voitti, loputonta Helvettiä. Crowley ei tinnyt kumpi olisi pahempaa. (s. 26-27)
  
Kerronnasta on vaikeaa erottaa, kumman kirjailijan kynästä mikäkin osuus on. Päällimmäisenä se kuitenkin maistuu hyvin paljon Pratchettilta. Kerronta on hyvin humoristista ja tapahtumia seurataan useasta eri näkökulmasta. Tunnusomaisinta Pratchettin teoksilla on kuitenkin tekstissä olevat alaviitteet, joissa selitetään joitakin päätekstiin tarpeettomia, mutta yhtä kaikki erikoislaatuisia asioita.
    
Tekstissä olevat viittaukset olemassa oleviin ilmiöihin ja yhteiskuntakritiikki ovat ihastuttavan ajankohtaisia edelleen. teoksesta löytyy mm. langanlaihoja malleja, Burger Lord (ja sen maskotti klovni McLordy) sekä sympaatisesti vanhentunutta teknologiaa (kenkäpuhelimet ja sylimikrot). Kansikuvassa olevat moottoripyörät muuten kuuluvat neljälle Ilmestyskirjan ratsastajalle... tai tässä tapauksessa siis bikerille: Kuolemalle, Nälänhädälle, Sodalle ja Saastumiselle (Rutto jäi eläkkeelle vuonna 1932 mutisten jotain penisiliinistä). 
    
Vaikka teos mielenkiintoisesti herätteleekin nauruhermoja, ei se aina osunut ainakaan tämän lukijan kanssa samoille taajuuksille. Vaikka osa vitseistä menee ohitse, monihaarainen ja lavealti polveileva juoni on tupaten täynnä enemmän tai vähemmän tärkeitä hahmoja, jaksaa teos silti viihdyttää kelvollisesti. Nautin etenkin Crowleyn ja Hornanhurtan hahmoista suuresti. suosittelen teosta erityisesti Kiekkomaailman faneille, jotka eivät teosta ole vielä lukeneet. Tämän on nimittäin sanottu muistuttavan kaavaltaan paljon niitä. (Minulla odottelee ensimmäinen Kiekkomaailmani, Viikatemies lukupinossa.)
    
Arvosana:
    
Takakannesta:
Noita Agnes Nutter kirjoittaa Hienoissa ja Oikeissa Ennustuksissaan, että maailmanloppu koittaa eräänä lauantaipäivänä. 
  
Demoni Crowleylla ja hänen vanhalla ystävällään - ups, vihamiehellään siis - enkeli Aziraphalella on miettimistä. Miten estää maailmanloppu, kun maan päällä oikeastaan on niin mukavaa? 
  
Ei auta, On estettävä Helvetin enkelten eteneminen, on pysäytettävä noidanmetsästäjäin armeija (kaikki kaksi soturia), ja, huhhuh, nitistettävä itse Antikristus. 
  
Mikä häpeä. Antikristus on nimittäin mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies...
  
Hyviä enteitä on ratkiriemukas maailmanlopun visio. Kuulostaako ristiriitaiselta? Sarjakuvakäsikirjoittajina tunnetut Terry Pratchett ja Neil Gaiman irvailevat maailman menoa häpeämättömästi ja kutkuttavan osuvasti. Tosikot älkööt vaivautuko.
  
Samantyylisiä kirjoja: 
  
Suomentanut: Marja Sinkkonen, 398 sivua, Kustannus Oy Jalava 1992
    
Alkuperäinen nimi: Good omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch (1990)
   
Myös näissä blogeissa on luettu Taivaan ja Helvetin kädenväännöstä: Risingshadow, Aikakone (Johanna Sinisalo), Taikakirjaimet, Hurja hassu lukijaKirjojen viemää, Kirjaurakka

Katso myös: YLE: Tieteisgurut listasivat parhaat maailmanloput

8 kommenttia:

  1. Tämän kirjan takia odotin paljon Kiekkomaailmalta, mutta ne eivät sitten kuitenkaan kolahtaneet, joten Gaimania on varmaan kiittäminen Hyvien enteiden vähän hillitymmästä tyylistä, vaikka huumoria tässäkin riittää ihan tarpeeksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gaimanin tyylistä ainakin Coralinessa pidin. Ostin vähän aikaa sitten yhdeltä tuttavaltani kuvitetun englanninkielisen version Tähtipölystä ja vaikka se ei kuulemma olekaan aivan samanlainen kuin elokuva 8josta suuresti pidän) niin se pitäisi jossain vaiheessa lukea.

      Pratchettin tyylistä vaikea sanoa vielä mitään, kun olen lukenut niin epä-pratchettmaisia teoksia. Tässä varmaan kuitenkin hänen omintakeisuuttaan eniten.

      Poista
  2. Minä en ole tosiaan lukenut tätä kirjaa (vielä), mutta BBC:n uuden radiokuunnelman kuuntelin ja se oli loistava. Tiivistetty muoto toki tästä, eli voi olla kirjan laveus ei sitten niin iskisi, mutta voi tavaton se oli hyvä. Itse pidän kovasti sekä Gaimanista että Pratchettista, molempia kyllä suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gaimanilta minulla odottelisi lukupinossa Siipimies, Pratchettilta Viikatemies ja Mahtava Morris. Löytyykö tuota kuunnelmaa jostain netistä? Voisi toimia sellaisena paremmin kuin kirjana. Hieman sekava teos monine juonilinjoinensa, vaikka loppua kohden ne kaikki punoutuvatkin mielenkiintoisesti yhteen. Kannattaa kyllä lukea, sillä vastaavaan maailmanloppuun en ole aiaemmin törmännyt.

      Poista
  3. En ole lukenut Gaimanilta muita kirjoja, kuin tämän. Tykkäsin tästä ja mietin, olisiko joku muukin lukemisen arvoinen, mutta eivät vaikuta yhtään saman tyylisiltä.

    Minulle oli yllätys tuo, että Pratchetiä on suomennettu vasta noin myöhään. Olen lukenut muutaman kirjan, ensin tykkäsin, mutta sitte en ollenkaan. En tiedä onko laatu epätasaista tai liian samantyylistä ja kyllästyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Serentis ja kiitos kommentistasi! Gaimanin Coraline on minusta hyvä kirja, joskin lukemisesta on kauan aikaa. Oletko lukenut Eoin Colferin kirjoittaman Tovomuslistan? Se on hieman samantyylinen kuin Gaimanin kirjat. Tai Colin Thompsonin Uusi Eeden. Gaimanilta odottelisi hyllyssä Siipimies, jonka tänä vuonna yritän lukea. Pratchettilla on persoonallinen tyyli joka joko nappaa tai sitten ei. Suosiosta kertoo suuri fanimäärä. Itse pelkään sitä, että Kiekkomaat ovat liikaa saman toistamista. Joskus jopa herra P:tä fanittava mieheni sanoo, että laatu heittelee kyllä teoksesta toiseen. Kiekkomaailma on myös hankala sen vuoksi, että sisältää useampia sisäisiä minisarjoja.

      Poista
  4. Poikakaverillani on tämä kirja ja siinä on sekä Pratchettin että Gaimanin nimmarit. Olen joskus ihaillut sitä kateellisena, mutta tuskin hän antaa sitä kappaletta minulle lainaan, vaikka kirja onkin minulle lukulistalla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo! Tuo on jo kunnon keräilyharvinaisuus! Wau! :D

      Poista