lauantai 25. heinäkuuta 2015

Lastenkirjalauantai: Katherine Paterson: Silta salaiseen maahan

"Siellä aivan puron rantatöyräällä oli vanha villiomenapuu, 
johon joku oli ammoin ripustanut köyden.
  
He heilauttivat itsensä vuoron perään köyden varassa rotkon yli."
  

Katherine Patersonin syrjäiseen Pohjois-Amerikan maalaiskylään sijoittuvassa teoksessa Silta salaiseen maahan seurataan 10-vuotiasta Jesse Aaronsia. Teoksen teemoja ovat varhaisteinien koululaisarki, lasten osallistuminen maatilan töihin, suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan ja suuren menetyksen käsitteleminen.

Jess haluaa olla koulunsa nopein juoksija, koska saisi edes sillä tavoin ksipaamaansa huomiota. Kuorma-autoa ajava ja perheen leivässä pitävä isä ei nimittäin arvosta poikansa piirtämisharrastusta, tai ehdi muutoinkaan huomioimaan tätä, vaikka Jess on viisilapsisen köyhän perheen ainoa poika. Keskimmäisenä syntyneen pojan nuoremmat siskot ovat Joyce Ann ja May Belle, vanhemmat Ellie ja Brenda. Rahaongelmista huolimatta vanhimmat siskot haluaisivat jatkuvasti uusia vaatteita, etenkin pääsiäiskirkkoon.

Eräänä päivänä harjoitellessaan juoksemista laitumella Jess kohtaa naapuriin vasta muuttaneen poikatyttö Leslien, ja alun hankaluuksien jälkeen heistä tulee hyviä ystäviä. Paljon lukevalla Lesliellä on vilkas mielikuvitus ja hän keksii kaksikolle ihan oman maailman. 

"Me tarvitaan paikka", Leslie sanoi, "paikka vain meitä varten. Se olisi niin salainen ettei me kerrottaisi kenellekään koko maailmassa siitä."
--
"Se voisi olla kokonainen salainen maa", hän jatkoi, "ja me molemmat oltaisiin sen hallitsijoita."
--
"Se voisi olla lumottu maa niin kuin Narnia ja sinne pääsisi vain heilauttamalla itsensä puron yli tällä taikaköydellä." (s. 47)

Leslie lainaa Jessille kaikki Narnia-kirjansa, jotta tämä osaisi käyttäytyä hallitsijan tavoin sekä oppisi kuinka eläimiä ja puita tulee suojella. Koulussa lyhyttukkainen ja housuihin pukeutuva tyttö herättää huomiota, etenkin kun tämä on luonnostaan erittäin hyvä juoksija jättäen pojat nielemään pölyä. Jessien kanssa Terabithiassa hän on kuitenkin hienostuneesti käyttäytyvä kuningatar, joka ei pelkää tarttua miekkaan puolustaakseen valtakuntaansa.

Leslien vanhemmat, joita tämä kutsuu etunimillä, ovat kirjailijoita ja luonnonsuojelijoita. Talo, johon perhe muuttaa on yleensä äkillisesti köyhtyneiden perheiden väliaikainen etappi, mutta taiteelliset vanhemmat etsivät maaseudun helmasta pakopaikkaa kaupungin melusta. He tahtovat tarjota Leslielle paremman kasvuympäristön.

Leslien vanhempien lisäksi, koulun musiikinopettaja neiti Edmunds on hippi ja siksi useimpien lasten sekä  heidän vanhempiensa kyseenalaistama. Vaikka Vietnamin sota on jo päättynyt, pidetään rauhansuosijaa edelleen outolintuna. Leslien lisäksi neiti Edmunds on ainoa, jonka kanssa Jess pystyy keskustelemaan tietäen tulevansa ymmärretyksi. Molemmat naiset olivatkin suosikkihahmojani tässä kyyneleet  esiin nostattavassa teoksessa.

Hahmojen lisäksi teoksen vahvuutena on Jessin kasvutarina, sillä poika saa teoksen aikana paljon rohkeutta ja itseluottamusta. Arvostan myös suuresti 1970-luvun lastenkirjoja, joissa on tuotu esille luonnonsuojeluun liittyviä näkökulmia tuputtamatta näkökulmia kuitenkaan liian voimakkaasti. Patersonin tapa esittää lasten elämissä olevia ongelmakohtia on voimaannuttava - mielikuvituksen voima on rahaa suurempi. 

Teoksesta on tehty kaksi elokuvaversiota, vuosina 1985 ja 2007. Ensimmäinen versio ei kuitenkaan seurannut alkuteosta uskollisesti. Uudemmassa Jesseä esittää Nälkäpeleistäkin tuttu Josh Hutcherson ja Leslienä nähdään nuorta Carrie Bradshawtakin esittänyt AnnaSophia Robb. Sen tuottajana ja toisena käsikirjoittaja toimi kirjailijan poika David Paterson. Olen nähnyt vain uudemman version, jota voin myös suositella lämpimästi.

Wikipedia kertoo että kirjan idea syntyi Patersonin David-pojan parhaan ystävän kuoltua kahdeksanvuotiaana salaman iskusta.
    
Kirjakaapin kummituksen kirjankansibingosta löytyy ruutu PIIRROSKUVA johon tämänkertainen teos mainioisti sopii. Bingoon voi osallistua 15.5.-15.8.
 
   
Takakannesta:
Kun Leslie Burke ilmestyy Lark Greekin kouluun, hänen outo pukeutumisensa ja harrastuksensa herättävät huomiota syrjäisen seudun asukkaissa. Ja vaikka Jess Aaronsin mieltä aluksi kirveleekin, että tyttö voittaa hänet juoksemisessa, hän ja Leslie ystävystyvät. Ystävyyden myötä Jessin elämässä alkaa uusi vaihe. Leslie tuntee lukemattomia mielikuvitusta kiehtovia tarinoita, ja hän keksii Terabithian, heidän salaisen valtakuntansa, johon ei muilla ole pääsyä. Salaisessa maassa Jess Leslien avulla oppii monia asioita, jotka auttavat häntä paitsi selviytymään vaikeuksistaan, myös siitä kauheasta onnettomuudesta, joka äkkiarvaamatta järkyttää hänen koko maailmansa. 

Katherine Paterson, tunnettu amerikkalainen lasten- ja nuortenkirjailija, on saanut kirjastaan arvostetun Newbery-mitalin vuonna 1978.

Alkuperäinen nimi: Bridge to Terabithia (1977), Suom. Laila Ojasen johtama Tampereen kieli-instituutin 2. kurssin työryhmä 1979 (Kari Kinnunen, Tiina Mustonen, Pirjo Naskali, Riitta Oittinen, Sinikka Saaristo, Helena Soljama), 144 s. WSOY 
  
Kuvitus: Donna Diamond

Terabithiaan on matkattu myös täällä: Risingshadow, Tarinoiden syvyydet, Kirjatontun kertoilut, viidesluokkalaisen kokemuksia teoksesta: Rauman norssi

5 kommenttia:

  1. Aloin vähän itkeä jo tän postauksen aikana. En ole lukenut kirjaa, vaikka pitäisi, mutta uudemman leffan osaan ulkoa. Ihana tarina, voisi katsella taas uudestaan, ja lueskella kun käväisen kirjastossa seuraavan kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskoni lapset pitivät pienempinä suuresti tuosta uudesta leffaversiosta ja heidän kanssaan sen näin useampaankin kertaan. Vaikuttava, surullinen ja samaistuttava tarina. Ainakin Leslieen koin sukulaissieluisuutta lukemisen ja vilkkaan mielikuvituksen vuoksi. Teki mieli nähdä leffa uudestaan kun luin. Suosittelen tarttumaan tähän originaali versioonkin.

      Poista
  2. Luin kirjan vuosia sitten ja uudemman elokuvankin olen nähnyt joskus. Pitäisi lukea uudelleen, oli vaikuttava kokemus. Jotenkin kaikkein kirkkaimmin jäi mieleen kirjassa ollut luvun nimi "Kultainen seinä" tai joku vastaava. (En muista muuta kuin sen luvun nimen, heh.) Kaunis kirja, ei voi sanoa muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otsikko on "Kultainen huone" (piti ihan tarkistaa, en siis ulkomuistista osannut sanoa). On tosiaan koskettava teos, jota vuoden 2007 leffa kauniisti kunnioittaa.

      Poista
    2. Otsikko on "Kultainen huone" (piti ihan tarkistaa, en siis ulkomuistista osannut sanoa). On tosiaan koskettava teos, jota vuoden 2007 leffa kauniisti kunnioittaa.

      Poista