torstai 3. maaliskuuta 2016

Lukupiirissä: Louis Sachar: Paahde

"Stanleysta tuntui kuin hän kaivaisi omaa hautaansa."
    
    
Maaliskuun lukupiirikirja
HelMet-lukuhaaste: 41. Kirjassa lähetetään kirjeitä 
  
Louis Sacharin Paahde oli positiivinen yllättäjä. Teos oli lipunut täysin tietoisuuteni ohitse, kunnes se valikoitui lukupiirimme kuukauden kirjaksi. Tässä yksi syy rakastaa lukupiirejä: koskaan ei voi tietää mitä kirjoja siellä tulee vastaan. Paahde tuntuu olleen jo jonkin aikaa yläkoulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien mieleen, sillä teos nousee toistuvasti esiin tällaisesta asiayhteydestä. Vaikka teos onkin luokiteltu nuorten osastolle, voin vakuuttaa epäileväiset aikuiset siitä, että tämä ajaton kertomus onnistuu viihdyttämään myös varttuneempaa lukijaa.
  
Päähenkilönä seurataan nuorta Stanley Yelnatsia. Itseasiassa hän on sarjassaan jo neljäs tuota etu- ja takaperin samoin luettavaa nimeä kantanut sukunsa mies. Hänen kelvoton-kurja-mätämuna-sikavaras-isoisoisoisänsä Elya Yelnats oli kotoisin Latviasta. Legendan mukaan hän suututti yksijalkaisen mustalaisen, joka langetti epäonnea tuovan kirouksen hänen että perillistensä ylle. 
  
Jonkin ajan kuluttua hän ei enää tiennyt, mikä viikonpäivä oli ja montako kuoppaa hän oli kaivanut. kaikki tuntui yhdeltä suurelta kuopalta, jonka kaivu kestäisi puolitoista vuotta. Hän arveli laihtuneensa ainakin pari kiloa. Hän otaksui, että puolentoista vuoden kuluttua hän olisi joko huippukunnossa tai kuollut. (s. 66)
  
Meidän Stanleymme on myös epäonninen. Olemalla väärässä paikassa väärään aikaan hän joutuu Greenjärven rangaistusleirille. Leirillä pahat pojat kaivavat sata vuotta aikaisemmin kuivuneen järven pohjaan säännöllisen kokoisia kuoppia Taxasin armottoman auringon alla. Tämän aktiviteetin tarkoituksena on kasvattaa luonnetta, sillä eihän Greenjärvi ole mikään partiotyttöjen leiri. Stanley miettii, onko kuoppien kaivamisen tarkoituksena jotain muutakin kuin vain luonteen kasvatus. Etsiikö Valvoja jotakin?
  
Leirin pojat käyttävät toisistaan lempinimiä. Tarinan muita henkilöitä ovat mm. Kainalo ja Yrjöpussi. Jokaisen nimeen liittyy oma tarinansa. Hieman ylipainoinen ja hiljainen Stanley saa leirillä nimen Luolamies. 
    
Stanley oli kiitollinen siitä, ettei rotuongelmia ollut. Röntgen, Kainalo ja Zero olivat mustia. Hän itse, Mustekala ja Zikzak olivat valkoisia. Magneetti oli latino. Järvellä he olivat kaikki samaa punaruskea sävyä - maan värisiä.  (s. 89)
  
Paahde on vallan mielenkiintoinen seikkailullinen sukupolvitarina, palapeli, jossa on paljon huumoria, mutta myös isoja ihmisoikeuskysymyksiä. Suomennoksesta vastaava Jaana Kapari (nyt. Kapari-Jatta) on tehnyt todella sujuvan käännöksen. Teoksessta on tehty myös elokuvaversio (Paahde, 2003), jossa Stanleytä näyttelee Shia LaBeouf. Minulle Stanley näyttäytyi enemmän Anton Yelchinin näköisenä. 
  
Paahde sopii hyvin somessa kiertävään #pojatkinlukee -kampanjaan ja voi tällä teoksella osallistua myös Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeseen.
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Arvoituksellisen kiehtova palapeli
   
Stanley Yelnats on poika, jonka kohtalona on olla väärässä paikassa väärään aikaan. Kun lenkkitossu putoaa taivaalta hänen päähänsä. stanley joutuu syyttömänä poikien rangaistuleirille paahtavan kuumaan autiomaahan. Mutta kohtalolla on takataskussaan paljon muutakin. Sattumien palapeli, joka alkoi muotoutua sata vuotta sitten autiomaan ollessa vielä järvi, on lukijan ratkaistava itse.
   
Yhdysvaltalaisen Louis Sacharin jo kulttimainetta saavuttanut nuortenkirja on ollut valtaisa myynti- ja arvostelumenestys ympäri maailman. Pelkästään Yhdysvalloissa se on saanut 17 eri palkintoa, mm. National Book Awardin 1998. 
   
Samantyylisiä kirjoja: Ally Condie: Rajalla, Pierce Brown: Red Rising, Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen, William Golding: Kärpästen herra, Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua, David Safier: Huono karma
   
Suomentanut: Jaana Kapari, 239 sivua, Seven 2008 (1. painos Otava 2001) 
    
Alkuperäinen nimi: Holes (1998)
  
Kansikuva: Heli Hieta
    

4 kommenttia:

  1. Voi että, Paahde! Luin tämän varmaan lähemmäs 15 vuotta sitten, juurikin yläasteen äidinkielentunnille. Tämä oli hurjan kauan yksi lempikirjoistani, iski silloin aikoinaan ihan täysin. En oikeastaan muista tämän juonesta tai tapahtumista mitään, mutta se tunnelma on edelleen yllättävän vahvana mielessä. Pitäisi ihan lukea uudelleen tämä vielä joskus, kiitos kun muistutit kirjan olemassaolosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että pidit teoksesta nuorempana!

      Minulla on lukulistalla useampiakin yläasteella ja lukiossa lukemiani teoksia, jotka jättivät vahvan vaikutuksen. Muutamia olen jo lukenut uudelleen ja todennut edelleen hyviksi. Onneksi ei ole vielä tullut vastaan teosta, jonka olisi pilannut uusinta kierroksella.

      Poista
  2. Olen lukenut kirjan yläasteikäisenä eli melkein 10 vuotta sitten - sain vinkin silloisesta äidinkielen kirjastani ja tykästyin teokseen kovasti. Muistaakseni olen hankkinutkin sen jokin aika sitten omaan kirjahyllyyni - taidanpa tarttua jossain vaiheessa tähän uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaisen hyvin tehty äikän kirja siis! Minulle ei osunut kouluvuosina sellaista tai opettajaa, jonka kanssa olisin voinut vaihtaa lukuvinkkejä. Blogejakaan ei vielä kauheasti ollut, edes lukioaikoinani (valmistuin 2005). Nykyään lienee helpompaa löytää lukuvinkkejä, kun lukemisesta ollaan etenkin nuorten osalta niin huolissaan.

      Poista