maanantai 18. heinäkuuta 2016

Naistenviikko: Henrik Ibsen: Nukkekoti

"Ja mitä sinuun ja minuun tulee, täytyy näyttää siltä, että kaikki meidän välillämme on samanlaista kuin ennenkin. Mutta luonnollisisti vain maailman silmissä. Nyt ei ole enää kysymys onnesta, on kysymys vain jäännöksistä, rippeistä, ulkokuoresta."
  
   
Nimipäivä tänään: Riikka
 
Lukuharjoituksia -haaste: luettuja näytelmiä 4
Helmet-lukuhaaste: 34. Keskustelua herättänyt kirja, Ultimate Popsugar Reading Challenge: 17. A book at least 100 years older than you
  
Norjalaisen Henrik Ibsenin klassikkonäytelmä Nukkekoti ilmestyi Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1880, tuolloin tosin nimellä nimellä Nora. Näytelmä on suomennettu neljä kertaa. UNESCO on liittänyt näytelmän käsikirjoituksen Maailman Muisti rekisteriinsä. Näytelmä kertoo kolmen pienen lapsen äidin Noran ja asianajaja Torvald Helmerin parisuhdekriisistä kahdeksan avioliittovuoden jälkeen.
   
Nora esitetään näytelmän alussa lapsenomaisena, sillä sellaisena Torvald haluaa hänet nähdä. Mies kutsuu nuorta vaimoaan toistuvasti laululinnuksi, leivoseksi ja oravaksi, hellitelläkseen vaiko alistaaksen? Nora on miehensä tietämättä tehnyt vuosia aikaisemmin erään kauaskantoisen ja esille tullessaan moniin ihmisiin vaikuttavan päätöksen tarkoituksenaan pelastaa Torvaldin hengen. 
 
Laululinnulla täytyy visertääkseen olla puhdas nokka; ei milloinkaan vääriä ääniä. (s. 52)
  
Näytelmä tapahtuu jouluna ja noiden kolmen päivän aikana Noran menneisyydessään tekemä valinta nousee yllättäen päivänvaloon. Myös Torvaldista paljastuu Noralle aivan uusia puolia, jotka eivät miellytä. Torvald rakastaa kaikkea kaunista ja pitää Noraa nukkevaimonaan, jonka liikkeitä ohjailee. Torvald sanookin näytelmän loppupuolella Noralle: "Enkö saisi katsella kalleinta omaisuuttani? Kaikkea sitä ihanuutta, joka on minun, vain minun, minun kokonaan." 1800-luvulla oli vielä tyypillistä pitää vaimoa miehen omaisuutena. Kun Nora lopulta riisuu rooliasunsa ja todistaa, ettei olekaan avuton olento, vaan itsenäisesti ajatteleva yksilö, jolla on tahtoa ja voimaa liikkua oma-aloitteisesti, Torvaldin luoma pilvilinna romahtaa.
   
Nora: Mutta enkö minäkin ole kiltti kun noudatan mieltäsi? 
Helmer: Kiltti - noudattaessasi miehesi mieltä? No, no, pikku hupsu hupsu. Arvelen ettet tarkoittanut sitä siten. (s. 64)
  
Yksi suosikkikohtani näytelmästä on, kun Noran lapsuudenystävä Kristine tulee yllättäen vierailulle. Nora kauhistelee hänen muuttunutta ulkomuotoaan, johon Kristine kertoo joutuneensa tekemään töitä elättääkseen itsensä miehensä kuoleman jälkeen. Nora haaveille helpoista rikkauksista, mitä juuri pankinjohtajaksi ylennyksen saanut Torvald hänelle tuo, mutta Kristine on tienannut omat rahansa ja kertoo kuinka oli "hauskaa istua siinä, työskennellä ja ansaita rahaa. Tuntui melkein siltä kuin olisin ollut mies." Kristine pitää Noraa tuhlailevana lapsena, millaiselta hän tosiaan alussa vaikuttikin - täysin huolettomalta pikkulinnulta, joka tanssahtelee huoneesta toiseen.
  
Yllätyin Torvaldin varsin avoimen seksuaalisista vihjailuista. Hän kertoo, että kuvittelee aina juhlissa, Noran olevan hänen salainen rakastettunsa ja lähtiessään kotiin, kietoessaan huivin naisen harteille tästä tulee hänen vastavihitty vaimonsa. Pari juhlii joulua naapurissa, missä Nora tanssii villin tarantellan. Oman kodin hiljaisuuteen pästyään Torvald jatkaa roolileikkiä kuvailemalla Noralle, kuinka "ensi kerran saan sinut asuntooni. Ensimmäisen kerran olen yksin kanssasi, aivan yksin nuoren värisevän ihanuutesi kanssa. Kun näin siinun kiitävän viekottelevana tarantellassa vereni kiehui, en kestänyt kauempaa. sen vuoksi toin sinut tänne niin aikaisin,"
  
Ette koskaan ole rakastaneet minua. Teistä tuntui vain hauskalta olla olevinaan rakastuneita minuun. (s. 114)
   
Torvaldin hyvä ystävä tohtori Rank on myös mielenkiintoinen hahmo, vaikka monissa lukemissani blogeissa hänen läsnäolonsa koettiin turhana. Noralla on avoimempi suhde Rankiin kuin mieheensä. Hän keimailee tohtorille, vihjailee näyttävänsä tälle nilja ja vähän enemmänkin ja mieskin tunnustaa, että hänellä on lämpimiä ajatuksia Norasta - skandaalin aineksia! 
  
Näytelmän lopussa tohtori kuitenkin kuolee. Epäilen itsemurhaa, sillä Rank on ollut pitkään sairas ja hän sanoi Noralle lähettävänsä viestin ennen kuolemaansa. Hänen isänsä oli "vastenmielinen ihminen, joka piti rakastajattaria ja muuta sellaista, ja siksi pojasta tuli sairaalloinen lapsuudesta saakka" ja siksi hänen selkärankansa näivettyy.  Kiinnostaisi kyllä tietää mitä tohtori Rank sairasti nykylääketieteen valossa. Mieleen tulee Salaisen puutarhan Colin, jolla oletettiin olevan samanlainen kyttyräselkä kuin isällään.
   
Nora: Mitä sinä pidät pyhimpinä velvollisuuksinani? 
Helmer: Eivätkö ne ole velvollisuutesi miestäsi ja lapsiasi kohtaan? 
Nora: Minulla on toisia yhtä pyhiä velvollisuuksia itseäni kohtaan. 
Helmer: Olet ennen kaikkea vaimo ja äiti. 
Nora: Siihen en enää usko. Uskon, että olen ennen kaikkea ihminen, minä, yhtä hyvin kuin sinä.
Helmer: Tuohan on kuulumatonta noin nuoren naisen lausumana! 
Nora: Tiedän vain että minulla on sellaisesta aivan toinen käsitys kuin sinulla. 
Helmer: Puhut kuin lapsi. Et ymmärrä yhteiskuntaa, jossa elät. 
Nora: En, en ymmärrä. Mutta nyt otan selvän siitä. Nyt koetan päästä perille kumpi on oikeassa, yhteiskunta vai minä. (s. 117-118)
     
Ymmärrän teoksen luettuani hyvin sen 1800-luvun lopulla synnyttämää vilkasta keskustelua ja olenkin iloinen, että viimein luin tämän. Vaikka naisen asema on parantunut näytelmän ajoista huomattavasti, herätti se edelleen huomaamaan pieniä epäkohtia yhteiskunnassa. Noran päätös oman identiteetin etsimisestä näytelmän lopussa antoi varmasti ajateltavaa monille aikalaisnaisille, jotka olivat miestensä vallan tukahduttamia. Nora kertoo Torvaldille, ettei hän koskaan ollut onnellinen, ainoastaan iloinen. Naisen asema oli Ibsenille tärkeä ja hän pyrki omassa avioliitossaan elämään vaimonsa kanssa tasaveroisina ihmisinä. Kiinnitin lukiessani huomiota erikoiseen seikkaan repliikeissä: Nora nimittäin esiintyy niissä etunimellään, mutta Torvald sukunimellä
  
Kotimme ei kuitenkaan ole ollut muuta kuin leikkimökki, olen täällä ollut sinun nukkevaimosi, kuten kotona olin isän nukkelapsi. (s. 115) 
Minun täytyy olla aivan yksin päästäkseni selville itsestäni ja kaikesta ulkopuolella olevasta. Minun täytyy hankkia itselleni kokemusta, Torvald. (s. 116-117)
 
Historiallisesti katsottuna mm. suffragetti-liike alkoi vaatia äänioikeutta naisille kaksikymmentä vuotta näytelmän ilmestymisen jälkeen. Suomi oli 1800- ja 1900-luvun vaihteessa edellä aikaansa, täällä kun naiset saivat ensimmäisenä maailmassa samat äänioikeudet kuin miehetkin - jo vuonna 1906! Ja vuonna 1926 Suomessa valitiin ensimmäinen naisministeri, Miina Sillanpää, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta.
   
Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingosta löytyy kohta "Teos 1800-luvulta" ja Nukkekoti sopii siihen oivallisesti
  
Arvosana:
     
Takakannesta:
"Ole vain avomielinen minulle, ja minä olen sekä tahtosi että omatuntosi"
 
Nora ja Torvald Helmerin kodissa kaikki on päällisin puolin kunnossa. Nora leikkii kotia kolmen lapsensa ja miehensä kanssa. Torvald tarkkailee, opettaa ja välillä toruu hyväntahtoisesti. Vähitellen idylliin ilmestyy säröjä. Mitä tapahtuu, kun todellisuus tulee vieraaksi nukkekotiin?
 
Nukkekoti (1879) on kertomus naisen roolin muuttumisesta viime vuosisadan lopulla. Näytelmä herätti eurooppalaisissa porvariskodeissa kiihkeän keskustelun naisen asemasta ja tasa-arvosta niin perheessä kuin yhteiskunnassakin. Keskustelua käydään yhä edelleen.
    
Samankaltaisia teoksia: Henrik Ibsen: Villisorsa, Gustave Flaubert: Rouva Bovary, Minna Canth: Työmiehen vaimo ja Anna Liisa, Laila Hirvisaari: Myrskyn edellä
  
Suomentanut: Eino Palola, 123 sivua, WSOY 1999 (7. painos, 1. painos 1880 julkaistiin nimellä Nora, tunnettu nimellä Nukkekoti vuodesta 1913 saakka)
    
Alkuperäinen nimi: Et Dukkehjem (1879)
   

10 kommenttia:

  1. Hieno aloitus naistenviikolle! Ilman Ibsenin Nukkekotia meillä ei ehkä olisi pohjoismaista tasa-arvoa näin toimivana kuin se jo on. Ibsenin vaikutus Minna Canthiin puolestaan toi nämä naisten tasa-arvon aatteet Suomen kirjallisuuteen ja näyttämölle asti. Miten mullistavaa olikaan nähdä naiset ihmisinä - kiitos Ibsen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aivan totta. Minnan kirjoitukset vaikuttivat heti ilmestyttyään naisen asemaan. Kukahan olisi nykyajan Minna? Paljon olisi vielä tehtävää tasa-arvon saavuttamiseksi, esimerkiksi sateenkaari-ihmisillä ei vieläkään ole samoja ihmisoikeuksia kuin cis-ihmisillä. Kyllä Suomessa silti tämän hetken negatiivisesta asenteesta huolimatta kelpaa asua, kun täällä on kuitenkin moni asia paremmin kuin muualla maailmassa. Uskon siihen, että parin vuoden päästä voidaan katsoa taaksepäin ja onnitella, että selvittiin niistä haastavista ajoista.

      Poista
  2. Luin Nukkekodin alkuvuodesta ja oli ihana lukea postauksesi siitä, sillä monet asiat, joita nostat esiin, mietitty myös minua. Esimerkiksi Torvaldin avoimuus siitä, että hän fantasioi viettävänsä Noran kanssa usein "ekaa kertaa" kiinnitti huomiota, ja eläinnimet ärsyttivät myös. Samoin se, että Torvaldin mielestä Nora ei olisi saanut syödä makeisia. Se, että avomiehen piti kontrolloida ihan kaikkea koko ajan, oli todella ahdistavaa. Mutta monella tapaa vaikuttava teos, eikä ajan hammaslankaa ollut purrut sitä liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin yllätti tuo fantasiointikohtaus, ajankuvaan nähden. Ristiriitaisesti Torvald tosin sanoo Noran tanssin olleen liian "luonnollinen" tarkoittaen varmaankin villi ja "alkukantainen".

      Luin sinun postauksesi teoksesta ja hihittelin, kun vertasit Nukkekotia Fifty Shades of Greyhin. En ole sitä lukenut (enkä varmaan luekaan), mutta elokuvan katsoin DVD:llä, jotta saisin paremman käsityksen mistä kaikki puhuvat. Onhan näissä teoksissa tosiaan muutamia yhtymäkohtia.

      Olisi ehkä pitänyt lukea se vielä uudempi suomennos, mutta ei tämänkään kieli liian vanhahtavaa ollut. Hyvin ansaittu klassikkon leima teoksella.

      Nykyajan naisena on haastavaa kuvitella itsensä Noran saappaisiin, kuinka hän leikkii miehensä mukana hyvää vaimoa ja äitiä, vaikka selvästi pinnan alla on niin paljon enemmän. Todella paljon on tapahtunut tasa-arvon saavuttamiseksi näytelmän julkaisemisen jälkeen.

      Poista
  3. Olen lukenut Nukkekodin joskus aikoja sitten ja jopa nähnyt sen joskus lapsena nuorten "amatööriteatterissa". Huomaan, etten kirjasta paljon enää muista, joten uusintaluku voisi olla tarpeen. Alkoi ainakin taas kiinnostaa, kiitos sinun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisi kyllä hienoa nähdä lavallakin (jos olisi varaa, kavisinkin useammin teatterissa). Aika on kyllä hyvä kuluttamaan terävimmät piirteet muistikuvista. Selasin tuossa yksi päivä kymmenen vuotta vanhaa lukupäiväkirjaani, enkä tunnistanut nuoren itseni ajatuksia enää omikseni. :) Kiva, jos postaus innoitti palaamaan uudelleen teoksen pariin.

      Poista
  4. Kiinnostavaa! Luin tämän itse edelliseen näytelmähaasteeseen ja muistan pitäneeni, tosin ajatukset sekoittuvat johonkin Tuija Lehtisen kirjaan jossa tätä näytelmää näytellään. Mutta mainio näytelmä kyllä oli, vaikka sen hieman hämärästi muistankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä kahdesta Ibseniltä lukemastani näytelmästä eheämpi ja paremmin aikaa kestänyt kokonaisuus vaikka luulin, että olisin pitänyt Peer Gyntistä enemmän - onhan siinä vuorenpeikkoja ja kaukomaita. Griegin musiikki on paljon ajattomampaa kuin näytelmä, johon se sävellettiin.

      Poista