Huhtikuun luetut

Huhtikuu olikin kandin kirjoittamisesta huolimatta varsin kirjaisa. 2022 sivua, 8 kirjaa. Sivumaarä ei kovin suureksi kasvanut, koska moni kirja oli vain sellainen ohkainen välipala-läpyskä. Kuukauden teemana oli vahvasti dystopia, mutta sekaan mahtui myös scifi klassikkoa sekä aikuisten satuja.

Sivuja oli keskimäärin  252 ja keskiarvo kaikilla kirjoilla oli 3 (alimman arvosanan 2,5 saivat Niskaan putoava taivas sekä Maailmojen sota ja korkeimmat 4,5 arvosanan sai Across the Universe - Matka alkaa).

• Annika Luther: Kodittomien kaupunki
• Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar
• Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas
• H. G. Wells: Maailmojen sota
• Salla Simukka: Jäljellä
• Cecelia Ahern: Tyttö peilissä 
• Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa
• Lauren Oliver: Delirium - Rakkaus on harhaa

 

 Hyvää vappua kaikille lukijoille!

Lauren Oliver: Delirium - Rakkaus on harhaa

"Kaikista tappavista tappavin; 
rakkaus surmaa, kun sen saa ja kun sitä ei saa."

      

       

Arvostelukappale. Artikkeli Risingshadow-sivustolla.
  
Oletko koskaan ollut rakastunut? Tiedät varmaan "oireet"? Mitä jos joku tulisi sanomaan sinulle, että rakkaus ei olekaan osa normaalia käyttäytymistä, vaan se on sairaus, joka täytyy poistaa, ennen kuin se ehtii levitä liian syvälle. 
      
Tutustuin Lauren Oliveriin luettuani hänen ensimmäisen kirjansa Kuin viimeistä päivää. Hänen tyylinsä on jotenkin (kliseisesti ilmastuna) koukuttava ja en voi estää silmiäni kyyneltymästä "oikeissa kohdissa". Delirium on kirjoitettu vielä paremmin kuin edellinen kirja. Sekin on nuorille suunnnattu ja siksi toisinaan jopa ahdistavan ennalta-arvattava, mutta juonen käänteet iskevät silti kipeästi, vaikka niitä osasi odottaa.
      
Päähenkilö, Lena on täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva nuori tyttö, joka nauttii pitkistä juoksulenkeistä ja hengailusta parhaan kaverinsa Hanan kanssa. Hän luulee maailman olevan täydellinen, viimeistään proseduurin eli delirian poistavan leikkauksen jälkeen, parantamisen jälkeen. Hän kuitenkin kohtaa miehen, Alexin ja totuus paljastuu hänelle kerros kerrokselta. Takaisin ei voi enää kääntyä. Ihmisen ei pidä olla käskyjä totteleva, tunteeton robotti.
  
Luin kirjan tarkoituksella hitaasti, kun edellisen kirjan puolestaan olin ahminut yhdessä illassa. Deliriumin tarina on surullinen niin yksilö kuin yhteiskuntatasollakin. Kirjasta on kamalan vaikea sanoa mitään, sillä se kosketti niin syvältä ja välillä tuli olo, että on pakko huutaa ääneen, purkaa jotenkin kipua, jota kirja säteili. Skotlannin suuren sankarin William Wallacen viimeisin sanoin: "Freedom!".

 
Jatko-osa Pandemonium - Rakkaus on kapinaa ilmestyy 12.9.
 

Arvosana:

    

Takakannesta:

Tulevaisuuden yhteiskunnassa yksilön valinnat koulutuksesta harrastuksiin ovat tiukasti kontrolloituja, energia säädeltyä ja rakkaus, amor deliria nervosa, julistettu pandemiaan rinnastettavaksi vakavaksi sairaudeksi. Vaikutusten eliminoimiseksi on jo pitkään toteutettu kirurgista toimenpidettä, johon sekä miehet että naiset täysi-ikäisinä osallistuvat. Tuhoisat ääritunteet tasataan ja  uusi harmonisempi maailma tarjoaa kaikille yhtämittaisemmat lähtökohdat onneen ja turvallisuuteen.

   
Omaa vuoroaan odottaa myös 17-vuotias Lena. Hän on nuoruudessaan menettänyt äitinsä tartunnalle, nähnyt taudin vaikutukset sisareensa ja oppinut läksynsä. Jos Lena on varovainen ja välttää virheitä, 95 päivän päästä vaara on hänen osaltaan ohi. Siksi yhteiskunnan ulkopuolelle pesiytynyt vastarintaliike ja kapinahenkinen Alex ovat kaikkea sitä mitä Lenan tulee välttää.
   
Delirium – rakkaus on harhaa on vangitseva ja puhutteleva trilogian avausosa, joka nuorten päähenkilöidensä kautta tutkii sopeutumiskykymme rajoja maailmassa, jossa yksilö on yksinäisempi kuin koskaan ja rakastuminen rikoksista pahin.

       

Suomentanut: Marja Helanen-Ahtola, 350 sivua, WSOY 2011

      

Alkuperäinen nimi: Delirium

   
Kirjasta muualla: Risingshadow, Oota, mä luen tän eka loppuun, Jos vaikka lukisi, Fifi, Lukukeskus, Kuppi teetä ja hyvä kirja, 365 kulttuuritekoa, Kirjasto Omenan kirjapuutarha, Kirjavinkit, Sivupiiri, Hummingbird's Curse
 
Samantyylisiä kirjoja: Anu Holopainen: Molemmin jaloin, Ally Condie: Tarkoitettu, Suzanne Collins: Nälkäpeli, Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar, Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa

Lukemisesta kirjoitettua

Kirjan ja ruusun päivä puhutti ihmisiä kirjoista ja lukemisesta.

1. Kuinka usein sinä tartut kirjaan? 
2. Kerro miksi luet. 
3. Ovatko lukutottumuksesi ovat muuttuneet viimeisen vuoden aikana? 
4. Mistä saat kirjasi?
5. Millä kielellä luet?
6. Minkä tyylisiä kirjoja luet ja on makusi muuttunut ajan myötä?

   

Minä pyrin tarttumaan kirjaan päivittäin. Oli sitten kyseessä vapaa-ajan hyvilukeminen tai tiukan asiallinen tutkimuskirjallisuus. Lukeminen ja etenkin scifi/fantasia kirjat antavat minulle tilaisuuden olla joku muu, kokea asioita, jotka olisivat muutoin mahdottomia ja nähdä paikkoja, joita ei ole kirjan sivujen ukopuolella olemassa. En usko, että syy olisi pelkästään todellisuudesta pakeneminen, vaan oman ajattelumaailman ja maailmankuvan avartaminen.

      

Viimeisen vuoden aikana lukemiseni on joutunut mukautumaan paljon kandin kirjoittamisen vuoksi. Vuoteen 2008 asti luin lähes yhtä paljon kuin söin tai nukuin, se kuului peruselintoimintoihini. Opiskeluiden alussa päätin, etten koske romaaneihin, ennen kuin olen valmistunut. No, eihän se tosiaankaan ollut hyvä idea. Kesällä 2009 sitten "lankesin" uudelleen salaiseen himooni, lukemiseen. Ja sillä tiellä ollaan, koen oloni paljon terveemmäksi, jos saan välillä nollata aivojani oman elämän ulkopuolella. Tosin moni kirja herättää ajattelemaan maailmaa aivan uusin silmin.

      

Minun kirjani tulevat pääosin kirjastosta. Hankin paljon kirjoja kirppareilta, mutta niillä ei ole yhtä kiire kuin uutuuksilla. Aiemmin sain myös kirjoja lahjaksi, etenkin siskoiltani, mutta nykyisin pyydän lahjat mieluummin käyttöesineitä. Muutamat kirjat olen saanut myös arvostelukappaleina. Lukukieleni on suomi, sillä yritettyäni pariin erään lukea englanniksi, tuskastuin, kun en ymmärtänyt kaikkea ja sanakirjan kanssa lukeminen tuntui tyhmältä. Ainoa miinus tässä on se, että joutuu odottamaan kirjojen suomentamista ja harmillisen moni minusta hyvä sarja on lopetettu, jopa vain yhden kirjan suomentamisen jälkeen. 

   

Yläasteelta rakastuin fantasiaan, oltuani ala-asteella vannoutunut heppatyttö. Scifiä luin jo yläasteella, muutamia satunnaisia teoksia, mutta vasta myöhemmin, viime vuosina, se on muodotunut nykyiseksi suosikikseni. Etenkin dystopia koukuttaa, vaikka sekin ailkaa muodostua trendiksi. Usein välttelen suurta kohua herättäviä teoksia, ellen satu olemaan niiden joukossa, jotka löytävät kirjan ennen suurta yleisöä. 

Aloitin kirjablogini pitämisen lähes vuosi sitten ja tänä(kin) aikana olen ehtinyt nauttimaan monesta erinomaisesta ja muutamasta hieman vähemmän onnistuneesta teoksesta. Se, että pystyy lukemaan kirjoja on etuoikeus ja en voi kuvitella mitä sellaisten ihmisten mielessä liikkuu, jotka sanovat, että lukeminen on turhaa ajanhukkaa. Haaveammattini on kirjastonhoitaja, ja toivon, että joskus pystyn unelmani toteuttamaan.

       

Loppuun vielä painavaa asiaa:

Viralliset tilastot huolestuttavat. Kustantajien julkaisu- ja myyntiluvut liukuvat alaspäin. Kirjastojen lainausluvut laskevat. Koululaisten omaksi iloksi lukeminen väheni 2000–2009 Pisa-tutkimuksen mukaan 11 prosenttia. Vain puolet peruskoulun pojista lukee kirjoja. (Lähde)

Scifi-haaste | Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa

 "Olen hiljaa kuin kuollut."

    

    

Scifi-haaste:  8. Avaruusalukset 
   
Sopivasti tänä keväänä ilmestynyt uutuuskirja, joka sopii scifi-haasteeseen. Tosin tämä oli jo muutenkin lukulistalla, eli hienosti sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Huomasin tässä yksi päivä vertailevani Revisin kirjan kantta mm. teoksiin Paljaan taivaan alla, Tarkoitettu ja Delirium. Jotain on samaa näissä, mutta mikäs siinä, kun kauniita ovat.

     
Iltasanomat uutisoi  2.2.2008: Beatlesia avaruuteen

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan radioteleskoopit suunnattiin tiistain vastaisena yönä kohti Pohjantähteä. Kello kahdelta yöllä Suomen aikaa ne lähettivät avaruuteen The Beatlesin laulun Across the Universe. Laulun matka Pohjantähteen kestää 431 vuotta.
     
Beth Revisin esikoisteoksessa Across the Universe - Matka alkaa avaruusalus Varjelus (Godspeed) lähtee Maasta kohti uutta planeettaa, Kentauria. Matkan on arvioitu kestävän 300 vuotta, jonka ajaksi uuden planeetan tutkimuksesta ja turvallisuudesta vastaavat henkilöt on syväjäädytetty. Matkaan lähtee myös tuhatkunta muuta, ylläpitämään aluksen toimintaa. Kyseessä on siis yhtäaikaa niin nukkuja- kuin sukupolvialus.
      

Mutta minä näen myös unia. Ihania unia. Kauniita unia. Unia uudesta maailmasta. En tiedä millaista siellä tulee olemaan. Kukaan ei tiedä. Mutta näen harvoin painajaisia uudesta maailmasta, ja ajatuksissani se on aina paratiisi. (s. 67)

     
Merkityksettömäksi rahdiksi merkitty, vanhempiensa mukaan lähtenyt Amy herää kuitenkin 50 vuotta liian aikaisin huomatakseen joutuneensa outoon näytelmään, missä mikään ei ole totta tai aitoa. Aluksessa on ainoastaan yksi hänen ikäisensä, poika nimeltään Seuraaja, josta on määrä tulla aluksen seuraava johtohahmo Vanhimman luovutettua valta-asemansa hänelle. Amy on poikkeava aluksen muihin yksirotuisiin asukkaisiin verrattuna: hänen hiuksensa hehkuvat auringonlaskun väreissä ja erottuu joukosta vaalealla ihollaan. Hän kokee olevansa yksin huolimatta ihmisistä ympärillään.
     
Nautin kirjasta suuresti. Sen hahmot olivat virkistäviä ja tarinan edetessä paljastuu paljon asioita, joita on pidetty salassa. Hahmo galleria ei ole suurensuuri, vaan se toimii muutaman avainhenkilön voimin. Tarinaa kerrotaan vuoroin Amyn, vuoroin Seuraajan näkökulmasta. Amy on kerrankin sellainen teini-ikäinen hahmo, joka ei heti ensiriveiltä alkaen ärsyttänyt. Hänen kiihtymykselleen on aina oikeutettu syy. Seuraajaan on omituisen helppoa vaikuttaa ulkopuolelta ja välillä tuntuu, ettei hänellä ole omia ajatuksia ollenkaan. Monipuolisimmat hahmot ovat taidemaalari Harley, Vanhin, sekä vähän omalaatuinen arkistonhoitaja Orion.
       
Ainoa, joka kirjassa harmitti, oli turha toistelu, johon monet jenkki tv-sarjatkin ovat sortuneet, mutta se ei nouse ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Toinen, joka herätti kirjaa lukiessa kulmien kohotelua, on aluksen asukkaiden, kahdesta sukupolvesta nuoremman suorittama lisääntymisrituaali Kausi, joka vaikuttaa luonnottomalta. Kirja siis sisältää jonkin verran seksiä, eikä siis sovellu kaikkein nuorimpien lukijoiden silmille. Teinirakkauden osuus kirjassa ei kuitenkaan ole ylitsevyöryvä, vaikka niin voisi jo ihan kansikuvankin perusteella luulla, päinvastoin se on aika hienovaraista. Suosittelen  kuitenkin tutustumaan tähän trilogian aloittavaan teokseen, jos avaruusalukset eivät aiheuta ahtaanpaikan kammoa.
       
Joissain blogeissa luin, kuinka alku oli joillekin tuntunut hitaalta tai paikallaan kulkevalta. Minä en huomannut sellaista, etenkään vähän aikaa sitten lukemani H. G. Wellsin leppoisan kerronnan jälkeen. Kirja saa kyllä loppua kohden enemmän toimintaa, niin ettei kaikkea ehdi edes pureskella kauan ennen kuin on jo nielaistava. Jossain kohdissa kirjan uskottavuus horjuu, mutta luin tarinaa niin ahmien, etten ehtinyt jäädä turhaan märehtimään vanhoja.
      

Arvosana:

      

Takakannesta ja etulieppeestä:
Hyinen matka kohti tuntematonta alkaa
    
Avaruusalus Varjelus lähtee viemään tiedemiehistä ja asiantuntijoista koostuvaa retkikuntaa kohti kaukaista planeettaa. Mukana aluksella ovat myös 350 vuodeksi syväkäädytetyt Amy ja hänen vanhempansa.
    
17-vuotias Seuraaja on asunut Varjeluksella koko ikänsä ja hänelle Aurinko-Maa on vain kaukaista historiaa. Kun Seuraaja valmistautuu tulevaan tehtäväänsä aluksen johtajana, hän löytää alukseen kätketyt ihmiset - ja punatukkaisen Amyn.
    
Kun Amy herää 50 vuotta liian aikaisin, niin selviää, että myös muiden syväjäädytettyjen henki on uhattuna.
     
Kaksi nuorta, kaksi maailmaa
Amy: Mikään ei ole täällä oikeaa. Kaikki on rikkonaista, hajalla. Kuten valo. Kuten minä. En ole koskaan ajatellut, mitän tärkeä taivas on, kunnes minulla ei enää ole sitä.
     
Voivatko he luottaa toisiinsa - saati rakastua?
Seuraaja: Hän on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt, mutta myös omituisinta. Hänen ihonsa on kalpea, melkein läpinäkyvän valkoinen, enkä usko sen johtuvan pelkästään jäästä. Asetan käteni lasiarkun kannelle hänen sydämensä yläpuolelle. Ihoni on kuin tumma varjo hänen valkeutensa yllä.

      

Suomentanut: Outi Järvinen, 397 sivua, Otava 2012.

     

Alkuperäinen nimi: Across the Universe. Sarjan jatko-osa A million Suns ilmestyy suomeksi ja kolmas osa Shades of Earth englanniksi tammikuussa 2013. 

                                  
Kirjasta muualla: Risingshadow, Jossun lukupäiväkirja, Rakkaus kirjoihin, Luettuja maailmoja, Aamuvirkku yksisarvinen, Mustemaailmani, Kirjaston kummitus,  Hyllyjen uumenista, Kirjavinkit, Sivupiiri
 
Samantyylisiä kirjoja: K. A. Applegate: Remnants-sarja, Anu Holopainen: Molemmin jaloin, Ally Condie: Tarkoitettu, Lauren Oliver: Delirium - Rakkaus on harhaa

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä

 "Tämä ei ole totta"

    

   

Satuja aikuisille. Kirjassa on kaksi lyhyttä tarinaa: Tyttö peilissä ja Muistojentekijä. Kevyt välipala, n. 50 sivua pitkät novellit on helppo nauttia kerralla tai vaikka kahtena erillisenä suupalana. Cecelia Ahernin kirjoitustyyli on hyvin miellyttävä, eikä tämäkään pikkukirjanen tee siinä poikkeusta.

Ensimmäinen satu oli aivan ihana. Se oli kuten kunnon sadun tulee ollakin: se sisältää rakkautta, jännitystä ja lopussa piilee huipennus. Tarina kertoo siis Lilasta, joka on menossa naimisiin ja hänen isoäidistään, joka ei pidä peileistä, vaan peittää ne mustilla kankailla. Lila ei ole koskaan ymmärtänyt syytä tähän. Kertomus alkaa pohjustavalla Lilan lapsuusmuistolla, jonka jälkeen siirrytään nykyhetkeen ja Lilan hääpäivään.

Etupiha, jonka läpi he olivat kävelleet, oli oikea viidakko; villi ja hoitamaton, toisin kuin Sarahin kodin puutarha, missä puutarhuri kävi kahden viikon välein tarkistamassa, että kaikki oli symmetristä ja täydellistä, ja iski silmää Sarahille aina kun näki hänet ikkunassa. Sarah olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan, jos olisi ollut tarpeeksi vanha. Mutta tämä puutarha oli erilainen. Hänestä tuntui, että hän olisi kadonnut ikiajoiksi, jos olisi astunut harhaan sinne tänne sijoitelluilta kivilaatoilta, jotka johtivat ulko-ovelle. (s. 10)

  
En katso paljoa kauhuelokuvia, lähinnä niiden huonon laadun vuoksi, en siis välttele genreä niinkään pelottavuuden vuoksi. Poikkeuksena ovat japanilaiset lapsikalmot, jotka ovat todella kauhistuttavia. Ja peilit. Peilit ovat pelottavia. Siksi niitä käytetäänkin usein kauhuelokuvissa. Antropologisesti tutkittuna on helppo syy ymmärtääkin: onhan kamerakin ollut joissain kulttuureissa tabu. Sielu kun on saattanut jäädä kiinni kuvaan. Mirrors-leffan jälkeen kesti muutaman päivän ennen kuin uskalsin katsoa peiliin. Tyttö peilissä ei ole aivan yhtä pelottava tarina kuin Kiefer Sutherlandin elokuva, mutta sekin aiheutti kihelmöntiä niskavilloissa.
 
Olen lukenut Ahernilta aiemmin teoksen  Mitä huominen tuo tullessaan ja omasta hyllystä löytyvät pokkariversiot kirjoista P.S. Rakastan sinua ja Suoraan sydämestä. Olin siis olettanut tämänkin kirjan olevan pitkä, yksittäinen tarina. Pettymys oli kyllä vähän karvas, kun huomasi ensimmäisen satu-novellin kiitävän kohti loppuaan - olisihan tuota jaksanut lukea pidemmällekin. Katkeraa kalkkia nieleskellen aloitin sitten toisen novellin, joka ei tuntunut lähtevän käyntiin ollenkaan ja jonka tyyliä vertasin mielessäni H. G. Wellsin Aikakoneeseen. Tässä novellissa päähenkilönä on keksijä, joka vahingossa luo koneen, jolla voi luoda muistoja. Hänen luonaan käy ihmisiä hakemassa lohtua, vaikka uudet muistot eivät korvaakaan vanhoja. Miehelle itselleen laite ei kuitenkaan tuo apua.
 
Takakannesta:

Maagisia ja mieleenpainuvia satuja aikuisille
     
Tyttö peilissä
Lilan isoäidin talossa peilit on peitetty mustilla kankailla, mutta hän ei ole koskaan miettinyt asiaa sen kummemmin. Hääpäivänsä aamuna hän vetää kankaan syrjään peilin edestä ja kumartuu katsomaan itseään, hieman liian läheltä.
  
Muistojentekijä
Sydämensä särkenyt mies on keksinyt koneen, jolla voi luoda uusia muistoja. Kone auttaa tekemään monta ihmistä onnelliseksi, mutta sen keksijää uudet muistotkaan eivät voi auttaa. Palkattuaan salaperäisen apulaisen mies päättää antaa myös itselleen uuden mahdollisuuden.

Arvosana:

        

Tyylilaji: sadut, maaginen realismi, rakkaus
   

Samantyylisiä kirjoja:

       

Suomentanut: Terhi Leskinen, 108 sivua, Gummerus 2012.

   

Alkuperäinen nimi: Girl in the Mirror

                                
Kirjasta muualla: Risingshadow, Luettuja maailmoja, Kirjavinkit, Mari A:n kirjablogi, Lukunurkka, Maailmankirjat, Kirjojen keskellä, Periaatteessa kirjoista,