Mitä kirjahyllysi kertoo sinusta?

Marika Oksa haastoi minut paljastamaan elämääni kirjahyllyni teosten kautta.
  

Lomakuva vuodelta 2011

  
1. Oletko mies vai nainen? Kissatyttö
 
2. Kuvaile itseäsi. Pieni runotyttö
 
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki
   
4. Kuinka voit? Vaeltaja unien portilla
 
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Sementtipuutarha
 
6. Minne haluaisit matkustaa? Linnunradan ääret
 
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Ystävä hyvä
 
8. Mikä on lempivärisi? Musta kuu
 
9. Millainen sää on nyt? Pimeä nousee
 
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Pimeä
 
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Illallinen vampyyrin kanssa
 
12. Millainen on parisuhteesi? Rakkaani, kyyhkyläiseni
 
13. Mitä pelkäät? Kuolinkellot
 
14. Päivän mietelause. Kunnian kautta
 
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Huomenna tuulet voimistuvat
 
16. Miten haluaisit kuolla? Ihmisen tahra

Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Paine ihmisessä - Peto ihmisessä?

Pahuus ihmisessä - Pimeys ihmisessä?

Pienuus ihmisessä - Pyhä ihmisessä?

 

   
Arvostelukappale. Artikkelini on julkastu Risingshadow-sivustolla.
Tunnelmamusiikkia: Omnia: I Don't Speak Human
 

Minä elän Anne Frankin elämää, mutta minulla ei ole salaista siipeä, minulla ei ole päiväkirjaa eikä minulla ole toivoa. (s. 5)

  
Siri Kolun dystopia on vahva ja yhteiskunnallisesti kantaaottava. On ilahduttavaa lukea näin tasokasta kotimaista dystopiaa, joka pärjää hienosti vertailussa ulkomaalaisten genresisartensa kanssa. Kolu on taitava sanankäyttäjä, jonka kevyesti virtaava kieli ja sanaleikittely uppoavat eri-ikäisiin lukijoihin (joskaan itse en puhekielisyyttä suuresti arvosta). Vaikka välillä lukijan mieleen nousee kysymys, voisivatko alle 18-vuotiaat todella puhua näin kypsästi, ei heidän suuhunsa kirjoitettu teksti missään vaiheessa ylitä uskottavuuden rajaa.
 
Teoksen päähenkilönä seurataan 16-vuotiasta Pilviä, joka on sairastunut P-influenssaan. Tauti muuttaa ihmisen eläimelliseksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kaikki sairastuneet eivät muutu samalla tavalla, vaan muistuttavat Annukka Salaman Faunoidit-sarjaa siinä, että eri ihmiset saavat eri eläinten kykyjä. Pilvi näyttää päällisin puolin ”tavalliselta” ihmiseltä, eikä häntä olisi helppoa epäillä sairastaneen P-influenssaa. Todellisiksi uhreiksi teoksessa nousevat yhteiskunnan piiriin elämään jääneet P-sukulaiset, jotka saavat kakkosluokan kansalaisen statuksen. Heidät leimataan geneettisesti huonommaksi kuin muut ja esimerkiksi Petri näkee tulevaisuutensa mahdollisuudet rajallisina. Kolun kuvaileman vierauden pelon kohteeksi on helppoa asettaa mikä vain todellinen ihmisryhmä, joka on joutunut kohtaamaan erottelemista, syrjintää tai pakkosiirtoja.

 

Yhteiskunta vain siivoaa meidät ulos ja viimeinen osoite on roskakuilu. (s. 24)

 

Yhteiskuntaan ja mahdolliseen parannuskeinoon luottava Pilvi ilmiantaa itsensä ja menee oma-aloitteisesti verikokeisiin. Infektoituneita pakkosiirretään, sillä ei tiedetä kuinka kauan mutatoiva virus on tarttuva. Pilvin kaltaiset P-ihmiset, pihmiset, varastoidaan piiloon kuin ydinjäte - poissa silmistä, poissa mielistä. Pihmisoikeuksia puolustamaan jääneitä sympatisoijia pidetään yhtä vaarallisina, ellei vaarallisempina kuin sairastuneita. Maan alla elävät pihmiset organisoivat uuden, miniatyyriyhteiskunnan, jonka päätöksistä vastaa Vanhimman johdolla toimiva paneeli, johon Pilvikin pyydetään mukaan. Teoksessa kuvataan usein, kuinka häntä käytetään työkaluna vähän samaan tapaan kuin Suzanne Collinsin Nälkäpelin Katnissia. Teoksessa esiintyvä Näin muutut - Syntyy uusi pihminen -opas viittaa hienosti Yrjö Kokon klassikkoteokseen Pessi ja Illusiaan.

 

- Toinen luola, minulta pääsee. 

- No tietenkin toisia Luolia on, Tuulikki puuskahtaa. - Ajattelitko, että vain kaksisataa otettiin talteen? (s. 142)

  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julistekampanja

2009 sikainfluenssan torjuntaan.

Täysin ilman rakkautta ei tämäkään kirja ole, siitä pitää huolen muuan mystinen Largo: Hän on mustasilmäinen kyy, kaunis, kaunis lisko pimeässä auringonvalossa. (s. 179). Kolu onnistuu kuvaamaan uskottavasti, kuinka muuttuneet kehot ja rajalliset elinolosuhteet vaikuttavat ryhmädynamiikkaan ja kuinka niihin lopulta sopeudutaan, tunteet leimahtelevat ihastumisista aina hengenvaarallisiin yhteenottoihin. Pilvi kommentoi välillä ihanan sarkastisesti sitä, millaiseksi pihmisiä ajatellaan ja mitä he välillä ajattelevat itsekin olevansa: he ovat kuin säilykkeitä, jotka odottavat pilaantumistaan, sinistyneitä perunoita tai infektoituneita kärpäsiä. Eläimelliset pihmiset ovat raikas vastapaino zombeille.

  

Kirjan avoin loppu jättää tilaa jatkolle ja olisi yllättävää, jos Kolu ei saisi toista osaa julkaistuksi vuoden sisällä. Kaikkea ei paljasteta kerralla - kirjailija ei selitä liikaa, vaan antaa lukijan olettaa paljon. Jännitettä, jota ensimmäisen osan aikana paisutetaan, ei pureta sen lopussa. Odotettavissa onkin erittäin mielenkiintoinen toinen osa, jossa on mahdollisesti räjähtävä alku.

 

    

Arvosana:

   
Takakannesta:

PETRI: Ensin me ajateltiin, että Pilvi on siellä kaverillaan. Sitten me kuultiin, että se oli käynyt testeissä. Ja sitten me kuultiin, että se oli vapaaehtoisesti jäänyt Keskukseen sairastuneiden kanssa, eikä suostunut vastaanottamaan meidän viestejä eikä tahtonut nähdä meistä ketään. Mun on saatava se sieltä pois. Jokaisessa järjestelmässä on reikä, ja sen mä aion etsiä.
 
PILVI: Saako näin sanoa. Largoa minä katsoin, jo silloin, ensimmäisenä iltana. Hiljaista nuorta miestä, joka oli aina siellä, mihin katsoin. Treenattu valppaus. Hänen nopeutensa ja minun voimani.
 
TUOMAS: Papereiden, julisteiden ja banderollien aika on ohi. Me tarvitaan tiirikoita. Me tarvitaan sytytyslankaa ja rohkeaa mieltä.

 

Millaista on elää maailmassa, joka perustuu pelkoon? P-influenssa muuttaa kaikkien elämän. Muuttaako se myös rakkaimmat vihollisiksi?

   

284 sivua, Otava 2013 

   

Kirja on luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Savon Sanomat, Turun Sanomat, Taikakirjaimet, Vinttikamarissa, Kirjaneidon tornihuone, Kirjavalas, Kirjaston kummitus 

  

Samantyylisiä kirjoja: Hugh Howey: Siilo,  Max Brooks: Sukupolvi Z, Ally Condie: Perillä, Annukka Salama: Faunoidit-sarja

Tammikuun luetut

Tammikuu alkoi vähän kehnosti lukujumilla, joulukuun puolen huonon lukukokemuksen takia. Sain kuitenkin lopulta luettua 4 kirjaa ja 1263 sivua. (Kappalemäärällisesti melkein siis jo puolet sitä määrästä, jolla katsotaan "himolukijan" arvonimi saavutettavan.) Onneksi tasokas klassikko ja laadukas dystopia tönäisivät lukujumin pois.

• Aino Kallas: Sudenmorsian
• Hugh Howey: Siilo
• Antti Tuomainen: Parantaja
• Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

  

Tammikuun aikana minut myös haastettiin kolme kertaa, kiitos Kirjaneito, Minna ja Marika Oksa. Pariin haasteeseen vastaan vielä helmikuun puolella, kun meni tämä viikko sarastaessa vatsapöpöä ja huomenna miehen papan hautajaiset verottavat niin aikaa kuin voimaa. Tammikuu oli myös siinä erikoinen kuukaisi, että sain uuden kävijäennätyksen: 5000 käynnin raja rikkoontui. Edellinen kävijäennätys oli valejuonipostauksen aikoihin, jolloin pelkästään Helsingin Sanomissa olleen maininnan kautta postaukseen tuli 1000 vierailua, joka kohotti koko kuukauden kävijämäärää.
   

Tammikuussa kirjastosta lainattuja:

• Dmitri Gluhovski: Metro 2033 - koska Siilon klaustrofobinen maailma koukutti
• Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu
• Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
• Maria Turtschaninoff: Arra

 

Arvostelukappalepinossa on tulossa monta mielenkiintoista teosta. Helmikuussa onkin siis luvassa ainakin joitain näistä:

1. Siri Kolu: Pelko ihmisessä
2. Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa
3. Johanna Sinisalo: Auringon ydin
4. Erik Axl Sund: Varistyttö
5. Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa
6. Justin Cronin: Linnake
7. Laura Lähteenmäki: North End 2: Kaiken peittävä tulva
8. Christian Aare: Virvatulet luokseni 1
9. toim. Saara Henriksson & Erkka Leppänen: Huomenna tuulet voimistuvat (novelliantologia)

Lukupiirissä | Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

"Hän oli puuttuva palaseni, vastakappaleeni"

  

  

Lukupiirissäni seuraavaksi käsiteltävä, Sarah Winmanin teos Kani nimeltä Jumala, on saavuttanut blogimaailmassa paljon huomiota. Eikä kyllä ole vaikea ihmetellä miksi, vaikka ainakin minulle tämä oli lähinnä todella hämmentävä lukukokemus. 

   

Tarinalla ei ole varsinaista juonta, vaan se on välähdyksiä päähenkilön kasvukertomuksesta sekä muutamista maailman historian suurista tapahtumista 1960-2000-luvuilla – kuin paloja kenen tahansa elämästä. Vaatisi varmaan useamman lukukerran, jotta tästä tajuaisi enemmän. Teos on varsin realistinen, mutta se on kerrottu hiukan eriskummallisesti, vähän lapsen omaista uskoa mukaellen (siksi laitoinkin kevyellä kädellä yhdeksi tunnisteeksi maagisen realismin). Kaikkea ei paljasteta suoraan vaan lukija joutuu päättelemään paljon rivien väleistä.

  

Olin tottunut odottamaan häntä. Lapsena odotin häntä joka kerta, mutta odottaminen ei koskaan haitannut, koska tiesin mikä vei hänen aikaansa. 

"Anteeksi, että olen myöhässä", hän sanoi. "Se johtui taas tukasta." 

Hän puhui niin kuin tukka olisi ollut jokin sairaus, kuten astma, lonkkavaiva tai sydänvika. (s. 194)

 

Päähenkilönä seurataan Eleanor Maud nimistä tyttöä aina hänen varhaisesta lapsuudestaan noin 30-vuoden ikään saakka. Ellyllä on viisi vuotta vanhempi veli, Joe, joka on hänen kivijalkansa ja kantava rakenteensa. Teoksessa keskeisessä roolissa ovat myös Jenny Penny, Ellyn lapsuuden paras ystävä, jolla on vaikea perhetausta, sekä Charlie, Joen kanssa samassa rugby-joukkuueessa pelaava poika, joka osoittautuu juonen kannalta hyvin merkittäväksi hahmoksi.

   

"Sanoinhan, että hankin sinulle oikean ystävän." 

"Se on kani!" sanoin ihastuksesta suunniltani. 

"Se on oikeasti belgianjänis", hän sanoi hyvin veljellisesti. 

"Belgianjänis", toistin hiljaa, kuin hänen sanansa olisivat tarkoittaneet samaa kuin rakkaus. 

"Minkä nimen haluat antaa sille?" hän kysyi. 

"Eleanor Maud", sanoin. 

"Et voi antaa sille omaa nimeäsi", veli nauroi. 

"Miksen?" sanoin hiukan lannistuneena. 

"Koska se on poika", hän sanoi. 

"Ai", sanoin ja katsoin kanin kastanjanruskeaa turkkia, valkoista häntää ja kahta pientä papanaa, jotka olivat pudonneet sen takapuolesta, ja ajattelin, että se tosiaan näyttikin pojalta. 

"No mikä sen nimi voisi olla?" kysyin. 

"Jumala", veli sanoi mahtipontisesti. (s. 26-27)

Lapsen maailmaa aikuisen suulla kuvattuna, puhuva kani, kadonneet ystävät ja Tarot kortteista ennustaminen. Kaikki tämä ja paljon muuta mahtuu tähän hiukan yli kolmesataasivuiseen teokseen. Teoksessa parasta antia ovat ehdottomasti kaiken kestävä ystävyys ja sateenkaarilipun värinen seksuaalisuus, sillä teos esittää useampia kuin vain yhden sen väreistä. Suosikkihahmokseni nousivat mystinen ja elämän heittelemä Jenny Penny, ja keikarimainen vanha herrasmies Arthur. Suosittelen teosta ennakkoluulottomille ja keskittymiskykyisille lukijoille, jotka tahtovat kirjan, joka on  monikerroksellinen eikä liian helppo.

 

     

Arvosana:

  
Takakannesta:

Vapaalla oleva sairaanhoitaja auttoi minut maailmaan vanhempieni makuuhuoneessa arpajaisissa voitetun untuvapeitteen päällä. Nopean kahdenkymmenenkahden minuutin synnytyksen jälkeen pääni tuli näkyviin ja hoitaja käski ponnistamaan ja isäni käski ponnistamaan, ja niinpä äitini ponnisti ja minä pullahdin kevyesti tuohon tarunhohtoiseen vuoteen. Kun Pariisin kadut vallattiin. Kun Vietnamissa tehtiin Tet-hyökkäys. Kun Martin Luther King kuoli unelmansa puolesta.
  
Veli ja sisko.
  
Tarina lapsuudesta ja varttumisesta, ystävyydestä ja perheestä, rakkaudesta ja tragediasta ja kaikesta siltä väliltä. Tarina uusista aluista.
   

Suomentanut: Aleksi Milonoff, 324 sivua, Tammi 2012

    

Alkuperäinen nimi: When God Was a Rabbit (2011)

   

Kirja on luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Maailman kirjat, Kirjavinkit, Vinttikamarissa, Kaleidoscope, Lumiomena, La petite lectrice, Le Masque Rouge, Villasukka kirjahyllyssä, Kirsin kirjanurkka, Oota, luen tän eka loppuun, Onko kaunosieluista kyborgeiksi, Järjellä ja tunteella, Amman lukuhetki
 
Samantyylisiä kirjoja: Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa, Meera Syal: Anita and me 

Blogistanian parhaat kirjat 2013

Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2013 parhaat kirjat neljässä eri kategoriassa, jotka ovat:

• Blogistanian Finlandia, jossa ehdolle saa asettaa Suomessa vuonna 2013 julkaistuja suomen-, ruotsin tai saamenkielisiä romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Kilpailu järjestetään kolmatta kertaa. Aiemmin on palkittu Katja Ketun Kätilö ja Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Blogistanian Finlandiaa emännöi Sallan lukupäiväkirja: http://sbrunou.blogspot.fi/
• Blogistanian Globaliassa nostetaan esille parhaita käännösteoksia samoilla ehdoilla kuin Blogistanian Finlandiassa. Kilpailu järjestetään kolmatta kertaa. Aiemmin on palkittu Sarah Watersin Vieras kartanossa ja Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi. Blogistanian Globaliaa emännöi Kirjasfääri: http://kirjasfaari.fi/
• Blogistanian Kuopus on varattu lasten- ja nuortenkirjoille edellä esitetyillä ehdoilla. Kilpailu järjestetään toista kertaa. Aiemmin on palkittu Annukka Salaman Käärmeenlumooja. Blogistanian Kuopusta emännöi Les! Lue!: http://les-lue.com/
• Blogistanian Tieto pystin pokaa nimensäkin mukaisesti tietokirja. BT järjestetään tänä vuonna ensimmäisen kerran. Blogistanian Tietoa emännöi Luetut, lukemattomat: http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/

  

Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan maanantaina 27.1.2014 klo 10. Tulokset julkaistaan emäntäblogeissa tiistaina 28.1.2014 klo 10. 

Minun ehdokkaani ovat: (teoksen nimi toimii linkkinä bloggaukseeni ko. teoksesta)
   

  

3 pistettä Leena Krohn: Hotel Sapiens

2 pistettä S. Kola: Ruususen iholla

   

   

3 pistettä Hugh Howey: Siilo

   

  

3 pistettä Magdalena Hai: Kellopelikuningas

2 pistettä Katherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla

1 piste Moira Yoiung: Julma maa

    

   

3 Pistettä Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä - Kirjablogikirja

       

 

Kilpailu on kirjabloggaajien vapaaehtoisvoimin järjestämä epäkaupallinen äänestys. 

Palkintona jaetaan kunniakirja ja voittajakirjailijalle järjestetään kukitus mahdollisuuksien mukaan.