Kirjabloggaajapinssi

Hei kaikki kanssabloggaajat! 

  

Olen helmikuusta asti suunnitellut yhdessä Facebookin kirjabloggaajaryhmän kanssa rintanappia, jolla voimme tunnistaa toisemme ja kertoa muillekin, keitä me olemme. Nyt tuo idea on edennyt tuotteeksi asti ja Helsingin Kirjamessuilla on ensimmäinen tilaisuus esitellä uunituoreita nappejamme.

Tässä postauksessa ovat maksuohjeet, jos haluat tilata pinssin ennakkoon. Voit valita toimituksen postitse tai käteen Kirjamessuilla (kirjoittelen pian messutärpeistä, niin näette aikatauluni siitä. Tulen olemaan tavoitettavissa ainakin Boknäsin osastolla Kirjabloggaajanurkassa).

Vaihtoehtoina on valmiiksi vain yhden tai kahden pinssin ostaminen, mutta jos haluat ostaa enemmän tai sinulla on kysyttävää pinsseistä, ota yhteyttä sähköpostitse myytillinen (a) gmail.com. PayPal pyytää osoitetiedot postittamista varten. Kommentoi tilauksestasi myös tähän postaukseen, niin tiedän tarkkailla PayPal-tiliä.

Voit maksaa pinssin myös käteisellä messuilla, vaikka et olisi varannut etukäteen!

Pinssin strategiset tiedot: koko ⌀ 38mm, taustan tekstilainaus Sari Peltoniemen romaanista Hirvi, käytössä kirjailijan luvalla.
  

Osto vaihtoehdot

Pinssi 1 kpl (postitettuna) €3.40 EUR Pinssi 2 kpl (postitettuna) €5.90 EUR

Lukupiirissä: F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

"Niin me kamppailemme, vastavirtaan kuin veneet 
jotka alituisesti ajautuvat takaisin menneisyyteen."

  

   

Syyskuun lukupiirikirja

  

F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu on niitä klassikoita, jotka nousevat toistuvasti esiin. Toiset ihastuvat teokseen, toiset taas kuuluvat kanssani samaan kastiin, joka eivät aivan täysin ymmärrä teoksen klassikkoasemaa. Ilmestyessään teos ei ollut suurmenestys, vaan vasta uudelleen löydettynä toisen maailmansodan jälkeen siitä nousi nykyaikaan asti kantanut kuvaus 1920-luvun levotomasta jazz-sukupolvesta. 

  

Teoksen pohjalta on tehty useita elokuvasovituksia. Lukemani Seven-pokkari painos oli varustettu vuoden 2013 leffakannella. Olen nähnyt tuon version viime vuonna ja jonka takia teoksen nimikkohahmo onkin mielikuvissani aina Leonardo DiCaprio. Löysin pokkarin muistaakseni helmikuussa Hesyn kirpparilta erittäin huokeaan 0,20€:n hintaan.

     

    

Kultahatun keskeinen henkilö on Jay Gatsby, salaperäinen äkkirikas mies, joka pitää seudun parhaat bileet. Kertojana on kuitenkin hänen naapurissaan asuva Nick Carraway. Hitaasti etenevässä lyhykäisessä teoksessa avataan pikkuhiljaa arvoitusta nimeltään Gatsby. 

  

Eräänä syysiltana viisi vuotta aikaisemmin he olivat kävelleet pitkin katua lehtien putoillessa ja tulleet paikalle, missä ei ollut puita ja missä katu kylpi valkoisena kuutamossa. -- Viileässä yössä oli salaperäistä kiihkoa, joka kuuluu siihen vuodenaíkaan kuten kevääseenkin. (s. 136-137)

   

Jo alussa on selvää, ettei Gatsby ostanut loistohuvilaansa sattumanvaraisesta paikasta, vaan tarkoituksella hänen nuoruuden ihastuksensa, Nickin serkku Daisyn taloa vastapäätä. Välissä on kuitenkin kaistale merta ja Daisyn aviomies. Gatsbyn ollessa sodassa Daisy kyllästyi odottamaan miestä ja meni naimisiin toisen kanssa. Ei siis se kaikkein ruusuisin rakkaustarina. 

  

Se on tuhkalaakso, mielikuvituksellinen farmi, missä tuhka kasvaa kuin vehnä harjuina ja mäkinä ja irvokkaina puutarhoina; missä tuhka muodostaa taloja ja savupiippuja ja kohoavaa savua ja vihdoin yliluonnollisin  ponnistuksin tuhkanharmaita ihmisiä, jotka liikkuvat tomuisessa ilmassa epäselvinä, murenevina hahmoina. (s. 32)

  

Löysin parista kohtaa teosta kaunista maisemankuvailua ja muutamia lauseita, joissa on koko teoksen idea kiteytettynä paremmin kuin koko 220 sivulla kerrottuna, mutta muutoin hahmot, vailinainen ajankuvaus ja tapahtumattomuus eivät saaneet tätä lukijaa muuta kuin haukottelemaan. Vaikka en siis löytänytkään tästä uutta suosikkia, olen iloinen, että olen jälleen selättänyt yhden klassikon, joka on myös sopivan lyhyt, että ei synnyttänyt ajatusta keskenjättämisestä. Kiinnostavana triviana mainittakoon Nickillä on nimettömäksi jäävä suomalainen palvelijatar, joka mutisee suomalaisia loitsujaan sähköliedelle.

  

Halloween-kuukauden kunniaksi erityisen sitaattimaininnan saavat seuraavat kolme lausetta:

• Vaeltavan kissan varjokuva liukui kuunvalossa. (s. 31)
• Olisin voinut vannoa kuulleeni pöllönsilmäisen miehen puhkeavan kummitusmaiseen nauruun. (s. 113)
• Uusi maailma, aineellinen olematta todellinen, missä aaveparat, huokuen haaveita kuin ilmaa, ajelehtivat sattumanvaraisesti sinne tänne... aivan kuin se tuhkanharmaa kummallinen olento, joka liikkui häntä kohti muodottomien puiden välistä. (s. 196).

   

Arvosana:

     
Takakannesta:

Jay Gatsby on riehakkaiden juhliensa yksinäinen ja salaperäinen isäntä. Rikkautensa hän on hankkinut omin neuvoin saavuttaakseen unelman, joka nuorena ja köyhänä oli hänen tavoittamattomissaan. Tuo unelma on kaunis ja rikas Daisy, joka elää läheisessä huvilassa - toisen miehen vaimona. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin. 

       

Suomentanut: Marja Niiniluoto, 220 sivua. Seven-pokkari 2013 (1. suomennettu painos Otava 1959)

   

Alkuperäinen nimi: The Great Gatsby (1925)

   

Kultahattu on luettu myös täällä: Kirjaneidon tornihuone, Kujerruksia, P.S. Rakastan kirjoja, Ei vain mustaa valkoisella, Pieni kirjasto, Tuntematon lukija, Hannan kirjokansi, The Books of My Life, Kirjakolo

Syyskuun luetut

   

Lukujumi vaivasi syyskuussa, mutta sain luetuksi kaksi lastenkirjaa, kaksi romaania, yhden pörröisen kissakirjan sekä yhdeksän sarjakuvaa. Bloggauksia on muutama rästijonossa, mutta jossain vaiheessa nekin valmistuvat ja ilmestyvät tänne. Kuukauden parhaat lukuhetket vietin Sämpyn ja Viimeisen tähden parissa. Suurimmat pettymykset olivat Jali ja lasihissi sekä kuukauden lukupiiriteos Kultahattu. 

  

Muita kuulumisia: olen käynyt ulkoiluttamassa kaverini kissaa muutaman kerran parin viikon aikana. Miehelläni on paha kissa-allergia, mutta ulkona se ei haittaa, etenkään jos hän ei silitä kissaa. Ihanaa auttaa lähipiiriä näin mukavalla tavalla. ♥ Tilasin itselleni uudet talvikengät Zalandon tarjouksesta! Vaelluskengät, joita olen käyttänyt lähes vuoden ympäri alkavat olla viiden-kuuden vuoden käytön jälkeen aika nuhjuisen näköiset, niin olikin jo aika päivittää lookia. Nyt on vielä odotettava pakettia lähikauppaan. Alkukuusta olisi tarkoitus mennä kirpparikierrokselle, jos löytäisin vaikka kivan tunikan, hameen tai neuleen syksyksi. Muutama kirjakin saattaa mukaan tarttua. :D

   

   

Lokakuussa onkin Halloween-lukuhaasteen aika ja sitä silmällä pitäen olen kasannut pinon kiinnostavia teoksia. Spotifyssä olevan Halloween-soittolistani avulla haen sopivaa fiilistä alkaneeseen kuukauteen. (Vinkatkaapa omia Halloweeniin sopivia suosikki kappaleitanne! Olisi kivaa löytää uusia korvamato-biisejä.) Olen myös askarrellut kuukauden teeman mukaisesti. Harry Potter-sauvapaja on ollut muutaman päivän pystyssä (laitan mahdollisesti kuvaa, sitten kun ovat valmiita) ja vielä olisi tarkoitus tehdä ainakin sarvet hiuspantaan ja luurangon käsi.

  

      

Lokakuussa on myös Kirjamessut! Olen siellä toista kertaa kirjabloggarina, eli nykäiskää hihasta, jos tunnistatte. Siihen liittyen, ilmoittelen lähiaikoina blogissani yhdestä kivasta bloggaaja-asiasta, jonka jokainen halukas voi pian saada pientä kustannusta vastaan. :) 

      

  

Tässä vielä loppuun kaikki kuukauden aikana luetut:

• Sui Ishida: Tokyo Ghoul 3
• Roald Dahl: Jaakko ja jättipersikka
• Roald Dahl: Jali ja lasihissi
• Hajime Isayama: Titaanien sota 3-9 (bloggaus tulossa)
• Neil Gaiman: Kuolema - Elämisen kallis hinta 
• Riikka Hedman: Sämpy - Kissan vuosi
• Rick Yancey: Viimeinen tähti (bloggaus tulossa)
• F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (bloggaus tulossa)

Neil Gaiman: Kuolema - Elämisen kallis hinta

"Kuolema ei ensinnäkään ole henkilö. Ja jos olisi, se olisi 

pitkä munkkia muistuttava luurankomies, jolla on valkea ratsu, viikate 

sekä tiimalasi. Ja palava halu pelata shakkia skandinaavien kanssa."

    

 
Halloween -lukuhaaste
 

Olen tutustunut Neil Gaimanin tuotantoon aikaisemmin teosten Coraline varjojen talossa (luettu lukiossa 2003) ja Tähtisumua (luettu englanniksi lukupiiriin 11/2015) kautta, joten tiesin odottaa jotain vallan erikoista tältä sarjakuvateokselta, jonka nimi nousi esiin #5vaikuttavintasarjakuvaa tägillä Twitterissä. 

  

Teos alkaa Tori Amoksen esipuheella. Albumi sisältää kaksi pidempää sarjakuvaa, jotka on jaettu kolmeen lukuun, Kuolema: elämisen kallis hinta ja Kuolema: Elämä on parasta aikaa. Lisäksi kokoelmassa on kolme lyhyempää sarjakuvaa (Talvinen kertomus, Kehrä ja Kuoleman puheenvuoro elämän puolesta) ja viimeinen on itsensä Kuoleman tarjoamaa seksivalistusta AIDSista. 

   

Eniten pidin lyhyestä tarinasta Talvinen kertomus (piirtänyt Jeff Jones) ja sen vesivärimäisestä tyylistä. (Ks. kuva alla). Se on julkaistu aikaisemminkin Suomeksi Tähtivaeltaja-lehdessä vuonna 2000, mutta eri käännöksellä ja kokonaan mustavalkoisena.

  

   

Kuolema - Elämisen kallis hinta esittelee Gaimanin Sandman -sarjakuvissa alunperin esiintyneen hahmon, Kuoleman (joka on Sandmanin eli Nukkumatin sisko ja vierailee lyhyttarinassa Kehrä). Kuolema tulee sadan vuoden välein Auringottomasta maasta ja elää yhden päivän ihmisten keskuudessa. Tällä kertaa se ottaa nuoren naisen, Didin, ruumiin. Didi menee samaan katgoriaan Nemin kanssa. Sexton kuvailee häntä seuraavasti:

  

Didi on hänen nimensä. Sanoo olevansa Kuoleman lihallinen olomuoto. Suunnilleen minun ikäiseni, menetti vanhempansa auto-onnettomuudessa. Päässään typerä hattu ja huulillaan pirteä, pysyvä hymy. (s. 39)

  

Ensimmäisen juonikaaren aikana tapahtumia katsotaan siis 16-vuotiaaan Sexton Furnivalin näkökulmasta. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan, sillä päätelmänsä mukaan, jos millään ei ole väliä, voi yhtä hyvin kuolla, eikä se kiinnostaisi ketään. Ehkäpä juuri siksi Sexton ja Didi/Kuolema kohtaavatkin kaatopaikalla. Kaksikko hengailee yhdessä yhden päivän ajan, kunnes Kuoleman on tullut aika palata takaisin omaan valtakuntaansa. 

  

   

Toinen pidempi tarina keskittyy jo ensimmäisessä esiteltyyn muusikkoon, Foxgloveen. Koska teoksen piirtäjä vaihtuu tarinoiden välillä, oli minun aluksi hankalaa yhdistää kaksi erinäköistä hahmoa saman nimen alle (pidin enemmän jälkimmäisen trilogian piirtäjän Chris Bachalon  tyylistä, josta yllä ja alla muutama esimerkki). Foxglove on androgyynin näköinen nainen, joka elää suhteessa toisen naisen ja tämän pojan kanssa. Manageri ei halua kuitenkaan Foxgloven tulevan ulos kaapista, vaikka tämä olisi valmis olemaan kokonaan itsensä fanien edessä.

   

     

Lopussa on vielä monien nimekkäiden taiteilijoiden tulkintoja Kuolemasta. Yksi kuvista (joita on lähes 50) on Clive Barkerin käsialaa, ja tunnistin sen ennen kuin edes luin kuvan alta taiteilijan nimen. Miehellä on nimittäin hyvin omintakeinen tyyli, joka on tullut tutuksi hänen Abarat-sarjastaan. Valitsin elle myös kaksi muuta kuvaa galleriasta. Toinen on Moebiuksen (mm. Incal) kynästä ja toinen aikaisemmin minulle tuntemattoman Rebecca Guayn taidonnäyte. 

     

   

Gaimanilla on (paremman sanan puutteessa) hieman trippaileva tyyli. Kuolema oli ihan kevollinen väipala, eli mitään suurempaa tai pitkäkestoista en tästä teoksesta löytänyt. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa tutustua tuohon Sandmaniin, sillä olen kuullut sitä kehuttavan minulle jo yli kymmenen vuoden ajan. Halloween-lukupinossani odottelee kuitenkin jo kaksi Gaimanin teosta (eli tässä kuussa en varmaankaan Sandmaneihin vielä tartu). Toinen on uusintakierrokselle tuleva Coraline ja toinen vähän tuoreempi teos, Hautausmaan poika. 

   

Tämä saattaa nyt soundata tyhmältä, mutta minun kirjoissani Kuolema ei ole mikään söpö goottipimu. Eikä mikään muukaan hahmo. Kuolema on tyhjyys. Ei mitään. Kuolema on C-mollisointu Stratocasterista, jonka läpi epäonneksi kulkee verkkovirta. Kuolema on nokkaan imaistua puhdasta kolumbialaista, joka osoittautuu rotanmyrkyksi. Kuolema on seuraus siitä, kun panee väärää tyyppiä väärässä paikassa väärään paikkaan. Sitä kuolema on. (s. 159)

   

Arvosana:

   
Takakannesta:

Palkitun Neil Gaimanin kenties suosituin luomus, itse Kuolema, esiintyi ensi kerran massiivisen Sandman-sarjan sivuilla, mutta pirteä ja omintakeinen hahmo päätyi pian päähenkilöksi omiin tarinoihinsa. Tämä kirja kokoaa yksiin kansiin kaksi Gaimanin kirjoittamaa pidempää Kuolema-sarjakuvaa sekä lyhyempiä sarjakuvia. Suurin osa tarinoista ilmestyy nyt suomeksi ensimmäistä kertaa.

Ensimmäinen tarina “Elämisen kallis hinta” kertoo, kuinka kerran sadassa vuodessa Kuolema kulkee Maan päällä kuin kuka tahansa kuolevainen oppiakseen paremmin ymmärtämään ihmisiä, joiden viimeinen vieras hän tulee lopulta olemaan. Nuorena DIdi-nimisenä tyttönä Kuolema ystävystyy teinipojan kanssa ja auttaa 250-vuotiasta koditonta naista löytämään sydämensä.

Toisessa tarinassa “Elämä on parasta aikaa” suosion aallon harjalla ratsastava rock-tähti joutuu pohtimaan vaarantaako hän uransa tulemalla ulos kaapista, ja samaan aikaan hänen tyttöystävänsä ajautuu Kuoleman valtakuntaan.

Sarjakuvien kuvituksesta vastaavat Chris Bachalo, Mark Buckingham, Mark Pennington, Jeff Jones ja Dave McKean. Lisäksi kirjasta löytyy eri taiteilijoiden tulkintoja Kuoleman hahmosta.

     

Suomentanut: Petri Silas, 240 sivua. Egmont 2013

   

Alkuperäinen nimi: Death (2012)

 

Kuolema on luettu myös täällä: Risingshadow, Kirjavinkit, Dome.fi, Kvaak.fi, Nenä kirjassa, Kirjavaras Rere

Lastenkirjalauantai: Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylän salaperäinen syksy

"Mutta mitä kummankummaa muutenkin kummassa kylässä oli tekeillä?"

   

  

Arvostelukappale

Halloween-lukuhaaste

  

Aloitan Halloween-lukuhaasteen Haamu-kustannuksen lasten- ja varhaisnuorten kauhusarjan kolmannella osalla. Oma ikäsuositukseni tälle sarjalle on 10-14. Mervi Heikkilä ja Jussi Matilainen ovat luoneet mielikuvituksellisen maailman, jonka jokaisessa osassa Korpikylän nuoret kohtaavat kotiseutunsa erikoisia olentoja. Kummajaisten kylän salaperäinen syksy sisältää kaunista maiseman kuvausta (syksy ♥), maagista realismia ja ensipusuja. 

   

Jättimäiset kuuset humisivat hiljaa tuulessa. Syksy tuoksui jo, ja haapa oli pudottanut kultakolikkonsa maahan. Niitä oli varissut myös valtavan muurahaiskeon päälle. (s. 50)

  

Kummajaisten kylä on ollut todella kiehtova sarja, jonka omalaatuisesta kuvituksesta vastaa Miranda Mort. Etenkin ensimmäisen osan kuvitus lumosi, mutta löysin samaa henkeä näistäkin. Kuvilla on merkittävä rooli: ne on sijoiteltu vasemmalle puolelle aukeamaa ennen seuraavaa lukua, ja ne sisältävät vinkkejä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, joskin aina ei kaikkein suoraviivaisimmin. 

   

Kolmannen osan vahvuutena on ihastuttava syyskuvaus, mutta sen lisäksi Korpikylän maagisuudesta paljastuu jälleen uusia puolia. Miina-muori näkee huonoja enteitä kaikkialla, ja on esimerkiksi lepyteltävä metsänhaltijaa, joka ei arvosta iäkkäiden puiden kaatamista. 

       

Siellä kasvoi monihaarainen pihlaja, joka oli Miina-mummolle erityisen tärkeä.

  

Sara huomasi heti, että pihlaja oli kärsinyt myrskyssä pahoin. 

Yksi sen haaroista oli kaatunut maahan ja koko puu näytti kummallisen surulliselta. 

  

- Pihlaja on pyhä puu. Tällainen myrskyn riepotus ei tiedä hyvää, ei totisesti! (s. 25-26)

     

Tällä kertaa keskeisin henkilö on Riku, josta isä yrittää muovata mäkihyppyvoittajaa. Riku ei vain ole aivan varma, onko hän valmis panostamaan lajiin seuraavien viidentoista-kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen äitinsä on kuollut kolme vuotta aiemmin, mutta Riku arvelee, että hänen henkensä lempeästi ohjailee hänen päätöksiään haudankin takaa.

   

Olen ikään kuin tienhaarassa, jonka jälkeen maailma ei enää ole entisensä. Paluuta ei ole. (s. 73)

  

Vanhojen tuttujen lisäksi mukaan esitellään kaksi uutta hahmoa, jotka sekoittavat Korpikyläläisten pakkaa. Rikun kasvukipuilu tulevaisuuden valintojen kanssa, kolme vuotta aiemmin kuolleen äidin kummittelu ja ystävien orastavat ihastumiset toisiinsa luovat merkittävän ja sopivan sävyn syksyiseen teokseen. 

Ruska laittoi parastaan värittääkseen ympäristöä punaisen, ruskean, keltaisen ja vihreän eri sävyin. (s. 107)

  

Kirjatraileri:

  

Takakannesta:

Salaperäisen tunkeilijan olemus oli harmiton.

Mutta mitä tämä enne tarkoitti?

Mitä kylä joutuisi lähiaikoina kohtaamaan?

  

Kumma, kummempi, Korpikylä.

  

Riku, Otto, Aino sekä Sara, Niko ja Sampo ystävineen aloittavat tuikitavallista koulusyksyään tuikitavallisessa Korpikylässä. Mutta voiko Kummajaisten kylässä kuvitellakaan, että syksy sujuisi normaalisti?

  

Erikoinen poltetun pihkan tuoksu leijuu Susivuoren metsissä. Myrsky riepottelee kylää, mutta kaatuvat ne puut tyynelläkin säällä. Pedot uskaltautuvat pihapiiriin, kotiportaille asti. 

  

Myös Miina-mummo käyttäytyy oudosti. Asiaan liittyy jotenkin kylällä hiippaileva harmaahiuksinen kuljeksija. Kaikenlaista seuraa siitäkin, että osa kaveriporukasta jää vanhaan kouluun, mutta toiset siirtyvät Kaupunkiin yläkouluun.

  

Syksyn arki on pyyhkäissyt kesän huolettomuuden ja tuo tullessaan myös kapinaa. Pitääkö aina tehdä niin, kuinka muut odottavat? 

  

Kummakylän nuoret jatkavat seikkailujaan. Heihin on tutustuttu aiemmin kirjoissa Kummajaisten kylä ja Kummajaisten kylän kuuma kesä.

    

143 sivua, Haamu-kustannus 2016

   

Kuvitus: Miranda Mord

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Kummajaisten kylä (2014)
• Kummajaisten kylän kuuma kesä (2015)