Halloween-haasteen kooste

   

Tänään on lokakuun viimeinen päivä eli juhlitaan Halloweenia ja koostetaan Halloween-haasteeseen luetut teokset. Kommentoi tähän postaukseen lukemasi kirjat tai jätä linkki blogissasi julkaistuun koosteeseen. 

  

Kirjamessut on nautittu (postausta tulossa tällä viikolla), mutta sain tuliaisena flunssan. Maanantai-illan lento Ouluun nousi vasta kahdeksalta ja  perillä kotona olin vasta yhdeltätoista, koska tunnin lennon lisäksi matka taittuu tunnin verran bussilla. Näistä johtuen koostepostaus ilmestyy vasta nyt (mutta vielä 31.10. puolella, kuten luvattua). 

  

Messusunnuntaini meni pöpöön liittyvää päänsärkyä potiessa ja pitkillä päikkäreillä makoillen, vaikka kävinkin aamusta yhden ohjelman kuuntelemassa. Olen lääkinnyt itseäni mm. hyvällä teellä ja inkivääripastilleilla. Onneksi päivän työt olivat kiinnostavia ja fyysisesti vain vähän rasittavia, niin jaksoin koko päivän paiskia hommia.

  

Tässäpä lista kirjoista, jotka ehdin haasteeseen lukemaan, postaukset niistä tulossa marraskuun ekan viikon aikana. Mukana on syysteemaisia kuvakirjoja, lasten ja nuorten kauhukirjallisuutta niin romaani kuin novellimittaisena sekä Alan Bradleyn uusin suomennettu Flavia de Luce-dekkari - yhteensä luin siis yhdeksän teosta (ja näiden lisäksi ehdin lukemaan myös pari muutakin kirjaa, joista lisää lokakuun luettujen koostessa lähipäivinä). 

• M. Christina Butler: Siilin sadepäivä
• Jonathan Emmett: Myyrän paras lahja
• Kazuo Iwamura: Käpymetsässä punertaa
• Jill Barklem: Tiheikön väki syyspuuhissa
• Kaija Juurikkala: Aada ja pimeyden lapset 
• Ritva Toivola: Kummitusjuna
• Þórarinn Leifsson: Iskän salaisuus - Kirja lapsille joilla on ongelmavanhemmat
• Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus
• Ritva Toivola: Vampyyrimuoti

  

Muissa blogeissa luettua:

• Jussi Adler-Olsen: Vanki | Hurja Hassu Lukija
• Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli Ikuisuus : kauhutarinoita | Evarian kirjahylly
• Ilkka Auer: Anastasia | Evarian kirjahylly
• Georgia Byng: Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu | Hurja Hassu Lukija
• Emily Carroll: Through the Woods | Kymmenes kirjain
• Jennifer Donnelly: Kirjaan kadonnut | Musteen jäljet
• Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus | Expelliarmus
• Théophile Gautier: Clarimonde | Orfeuksen kääntöpiiri
• Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva | Musteella ja hopealla
• Marko Hautala: Varpaat | Hurja Hassu Lukija
• Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi | Kymmenes kirjain
• Robert Kirkman: The Walking Dead - Toinen kirja | Kymmenes kirjain
• Joseph Sheridan Le Fanu: Carmilla | Orfeuksen kääntöpiiri
• Anne Leinonen: Metsän äiti | Villasukka kirjahyllyssä
• Michael Katz Krefeld: Kadonneet | Expelliarmus
• Sienna Mercer: Siskoni, vampyyri n:o 1 | Unelmien aika
• Stephenie Meyer: Houkutus | Expelliarmus
• John Polidori: Vampyyri | Orfeuksen kääntöpiiri
• J.K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat | Hurja Hassu Lukija
• J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (kuvitettu versio) | Hogwarts library
• Darren Shan: Kuoleman koetukset | Unelmien aika
• Darren Shan: Vampyyrivuori | Unelmien aika
• R.L.Stine: Hullu tiedemies | Musteen jäljet
• R.L.Stine: Vihreän hirviön verta | Musteen jäljet
• R.L.Stine: Noiduttu kaappikello | Musteen jäljet
• Mats Strandberg: Risteily | Kymmenes kirjain
• George Sylvester Viereck: The House of the Vampire | Orfeuksen kääntöpiiri
• Mia Vänskä: Musta kuu | Hurja Hassu Lukija
• J. R. Ward: Koston rakastaja | Villasukka kirjahyllyssä

K. K. Alongi: Ansassa

"Elämä tapahtuu tällä hetkellä jonkinlaisessa välitilassa, valveen ja unen välimaastossa."

  

   

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.

  

K. K. Alongin Ansassa jatkaa kotimaista post-apokalyptistä nuortensarjaa, joka alkoi 2016 teoksella Kevätuhrit. Tapahtumia seurataan kuuden eloonjääneen teinin näkökulmista, mutta heidän äänensä ovat turhan samankaltaisia erottuakseen toisistaan. Hahmojen varsin epäsuomalainen nimistö paljastaa kansainvälisille markkinoille tavoittelun, mutta kirja vaatisi paljon hiomista, jotta se pärjäisi edes täällä. 

Keitä ovat nämä eloonjääneet? Outo joukko yksittäisiä teinejä, joilla ei ole hajuakaan kuinka laittaa ruokaa ilman sähköä. (s. 7-8)

  

Ansassa jatkuu suoraan siitä, mihin Kevätuhrit jäi. Selviytyjäjoukko on päässyt perille syrjäiselle maatalolle, joka kuului yhden pojan isoäidille. Hetkellisen hengähdystauon aikana porukka pystyy miettimään seuraavaa siirtoaan ja erityisesti ruoan hankkimista. Kukaan kuudesta kun ei osaa tehdä ruokaa ilman sähköä, joten haasteita ja opittavaa tuossa uudessa maailmassa riittää. Suuri osa teoksesta vietetään kaupassa, jonne osa ryhmästä menee hankemaan ruokatarvikkeita. Tapahtumat kaupalla, kuten uusien hahmojen kohtaaminen, ovat uskottavin ja toiminnallisin osuus kirjasta. 

  

Olisi kiinnostavaa kuulla teoksen kustannustoimittamisen taustoja, sillä tekstiin on jäänyt valitettavan paljon kirjoitusvirheitä, tarpeetonta sanontojen toistoa, epäloogisuuksia ja kömpelöitä kielikuvia. Esimerkiksi sanonta ”mikä tämä poika on miehiään” esiintyy teoksessa kolme kertaa hyvin vähän varioiden ja yhdessä kohdassa kirves muuttuu kesken kohtauksen puukoksi. Kaikkiin nuorten kohtaamiin ongelmiin löytyy ratkaisu aivan liian helposti ja tällainen toistuva deus ex machina syö tarinan uskottavuutta ja syvyyttä, sillä syntyy olettamus, että kaiken täytyy selvitä jatkossakin ilman suurempia ponnistuksia. 

Niin kuin maailmanlopussa ei olisi jo kylliksi katastrofia. (s. 106)

  

Teoksen esittämä kuva posttraumaattisesta stressistä ja masennuksesta on kliseinen sekä paikoin itsetuhoisuutta glorifioiva, eikä tämä kerronnan keino onnistu syventämään lukijan suhdetta hahmoihin vaan tekee näistä epäuskottavan yksiulotteisia. Jaden henkistä kasvua on kuitenkin kiinnostavaa seurata, vaikka hänen puheensa ovat edelleen paikoin varsin värikkäitä. 

  

Toinenkaan osa ei vielä selitä, mikä on lähes kaikki tappaneen kuolemanaallon takana, sillä kaikki mitä tapahtumasta tiedetään on nuorten arvailuja ja kerronta kattaa vain muutaman päivän ajanjakson. Koska sarjan on tarkoitus kasvaa ainakin trilogiaksi, on kolmannen osan harteille sälytetty raskas taakka paljastaa viimein tarinan suuret juonenkäänteet. Ansassa päättyy tavalla, joka vihjaisee, että seuraavassa osassa tullaan kuulemaan uusia näkökulmia maailman tapahtumiin. 

- Luuletko sä, että tällä kaikella on joku tarkoitus? (s. 206)

  

Olisi ollut kiinnostavaa, jos kirjailija olisi mahduttanut kahteen teokseensa enemmän kuin reilun viikon tapahtumat tai käsitellyt vielä enemmän nuorten ajatuksia muuttuneesta maailma keskittyen vain parin nuoren näkökulmaan kussakin teoksessa. Nyt ääniä on liian paljon, jotta yksikään niistä kuuluisi muita kirkkaammin ja nuorten henkilökohtaiset ongelmat jäävät pintaraapaisuiksi.

- Meinaatko, että joku olisi aiheuttanut tän maailmanlopun? (s. 217)

    

Arvosana:

        

Takakannesta:

Kestää hetken, ennen kuin saran aivot tajuavat, mitä hänen silmänsä näkevät. Hän painaa molemmat kämmenet suulleen estääkseen itseään kirkumasta keuhkojen täydeltä.

  

Kuolemanaallosta selviytyneet nuoret ovat löytäneet turvapaikaseen vanhan maatalon. Maailmassa ei kuitenkaan mikään ole niin kuin ennen, ja uhka vaanii kaikkialla.

  

Kun taloon saapuu odottamaton vieras, kaikki joutuvat miettimään uudellen, kenneen voi luottaa. Ovatko he sittenkään turvassa.

      

297 sivua, Otava 2017

  

Muita lukukokemuksia: Kirjapöllön huhuiluja, Luetaanko tämä?, Unelmien aika, Lukufiilis

Lokakuun lukumaraton (päättynyt)

   

Superlukumaraton on lokakuussa jo nyt, koska ensi viikonloppuna on Helsingin kirjamessut. Tällä kertaa ajattelin lukea vain yhtä kirjaa, eli Alan Bradleyn Flavia de Luce-sarjan uusinta, seitsemättä osaa Nokisen tomumajan arvoitus (426 sivua). Jos huomisen puolella vielä jää aikaa, niin jatkan varmaankin Ritva Toivolan novellikokoelmaa Vampyyrimuoti.

  

Maratonini alkaa klo 21:00.
Klo 1:10 Sivuja luettu 107 + otettu pienet nokosetkin. Nyt nukkumaan ja huomenna jatkuu.
Klo 15:00 Sivuja luettu 198. Tämä saattaa olla paras osa Flavia-sarjaa. Nyt saunaan.
Klo 21:00 Lukumaraton loppuu. Sivuja luin 302, eli jäi vielä vähän luettavaa maratonin jälkeenkin. 

  

   

Lukupiirissä | George Saunders: Sotapuiston perikato

"Miten masentava paikka kosmos onkaan. 
Miten sillä saattoikin olla niin lupaava alku ja nyt kaikki menee pieleen."

     

      

Syyskuun lukupiirikirja
Haasteissa: Novellihaaste 2
  
Sotapuiston perikato on George Saundersin alkuperäiskielellä jo 1996 ilmestynyt esikoisteos. Novellikokoelman nimi jäi mieleeni, kun kirjabloggaajat äänestivät keväällä viime vuoden parhaita teoksia. Vastasin itse tuolloin käännösteosten ääntenkeruusta, joten toistuvasti esiinnousevat teosnimet herättivät uteliaisuutta. Tuolloin en tosin vielä tiennyt, että kyseessä on dystooppinen kokoelma. Sain teoksen jokin aika sitten oululaisten kirjabloggaajien kuukausimiitissä ja ehdotin sitä kesän lopulla luettavaksi lukupiirini syysohjelmaan.
 
Kokoelma koostuu kuudesta novellista ja yhdestä pidemmästä tekstistä, joka on noin puolet teoksen mitasta. Pienoisromaanin mittoihin kasvava Runsaudenmaa olikin varsin mielenkiintoinen nuoren mienen odysseia muuttuneen Pohjois-Amerikan halki.
 
Saunders osaa jo lyhyissäkin teksteissä esitellä hahmot luontevasti lukijalle, ilman, että kokee tulleensa pudotetuksi keskelle tapahtumia ilman mitään tarttumapintaa. Eniten pidin nimikkonovellista Sotapuiston perikato (joka muistuttaa jossain määrin HBO:n hittisarjaa Westworld, joskin tässä tapauksessa teemapuiston aiheena on Amerikan sisällisota),  Muistoja rouva Scwartzille (joka kertoo miehestä, joka työskentelee personoitujen interkatiivisten hologrammien kanssa) sekä Runsaudenmaa.
 
Novellissa Sorretun Maryn  kovan onnen kampanja oli lehmä, jonka kylkeen oli tehty pleksillä peitetty aukko. Tästä tuli mieleen 1990-luvun puoliväli, kun isosiskoni oli töissä Kuopiossa koelehmien hoitajana. Hän on nähnyt mm. kuuluisan Huomen-lehmän, joka on nykyään täytettynä ja nähtävissä Bíoteknian aulassa (käytiin siskon kanssa katsomassakin sitä muutama vuosi sitten). Kokoelman heikointa antia on toinen novelli, Isabelle, josta en kirjoittanut muistiinpanoihin yhtäkään riviä ja lukupiirimiitissä olin jo unohtanut, mistä se edes kertoi.
 
Novelleille yhteistä on tapa läväyttää jokin ikävä asia päin lukijan kasvoja, ja dystooppinen/futuristinen maailma antaakin tällaiselle kerronnan keinolle hyvän ja uskottavan alustan. Ihmiskohtalot ovat lohduttomia ja hahmoilla on jokaisella jokin särö, mutta karuista kuvauksista huolimatta pinnan alla kuplii naurua, jonka voi tulkita vaikkapa yhteiskuntakriittisenä mustana huumorina. Saunders myös leikittelee erilaisten keinomaailmojen kanssa, sillä useassa novellissa on tavalla tai toisella tällainen paikka, esimerkiksi teemapuisto tai virtuaalitodellisuus.
 

 
Peukutan novellihaasteeseen Runsaudenmaata, jonka kuvaama kuvaama maailma voisi olla kokoelman maailmoista lähimpänä toteutumistaan, etenkin jos Trump pääsee olemaan vallassa pidempään, tai joku samanmielinen jatkaa hänen jalanjäljissään. Tuntuukin, että novelli on ehkä ajankohtaisempi nyt kuin kaksikymmentä vuotta sitten. 
 
Saunder kirjoittaa maailmasta, jossa ihmiset on jaettu normaaleihin ja viallisiin. Viallisilla on jokin geneettinen virhe, joka tekee heistä kakkosluokan kansalaisia. Orjuus on palannut lailliseksi ja nämä ali-ihmisiksi ja epäsikiöiksi kutsutut yhteiskunnan alimmalla portaalla elävät hyljeksityt olennot joutuvat tekemään mitä ikinä heidän omistajansa tahtoo heidän tekevän, esimerkiksi tarjoiamaan Henkilökohtaisia Mielihyväpalveluita.
 
Novelli kertoo nuoresta miehestä, joka on asunut siskonsa kanssa Runsaudenmaa-nimisessä keskuksessa, kunnes eräänä päivänä hänen ja siskonsa tiet eroavat. Veli lähtee perään ja kulkee halki maan, jossa hänellä on vähemmän arvoa kuin koiralla. Vanhat tienvarsien opastekyltit on otettu uusiokäyttöön ilmoitustauluina. Niihin on kiinnitettynä mm. propagandajulisteita, joissa julistetaan: "Pidetään amerikkalainen geeniperimä puhtaana!". Ajatuksia ja kapinaa todellisessa maailmassa valiitsevaa tilannetta vastaan herättelevä teksti, johon suosittelen tutustumaan.
 

"Vai muka viallinen", hän puuskahtaa. "Tässä maailmassa ei ole ainuttakaan ihmistä jossa ei ole vikaa tavalla tai toisella." (s. 146)

     
Kokoelman luettuani kiinnostuin Saundersilta 2015 suomennetusta Joulukuun kymmenes-kokoelmasta ja laitoinkin sen heti kirjaston varaukseen. Jokin tässä Saundersin tyylissä puraisi. Suositelkaapa muuten hyviä novellikokoelmia, lukemani löytyvät täältä. Haluaisin mielellään spefiin kallistuvia kokoelmia (ainakin Osuuskummalta on niitä ilmestynytkin tehokkaasti), mutta myös muut tasokkaat kokoelmat kiinnostavat.
  

Sisältö:

1. Sotapuiston perikato
2. Isabelle
3. Aallontekijä alamäessä
4. 200-kiloinen toimitusjohtaja
5. Muistoja rouva Schwartzille
6. Sorretun Maryn kovan onnen terrorikampanja
7. Runsaudenmaa

    

  
Arvosana:

     

Takakannesta:

”Saundersin painajaismainen, postapokalyptinen maailma on kuin happopäisen Walt Disneyn visio.” – The Philadelphia Inquirer

  

George Saundersin esikoisteos Sotapuiston perikato ilmestyi 1996 ja nosti hänet yhdellä iskulla amerikkalaiskertojien eturiviin. Teoksen novelleissa kuuluu vahva ja autenttinen ääni: erehtymättömän tyylitajuinen, roisin hauska, synkän satiirinen. Sen tyylirekisteri sieppaa kaiken: teknopuheen, business-kielen, psykologisen lässytyksen, absurdin slangin ja vilpittömän hölötyksen, joista sekoittuu väärentämätön Saunders-soundi.

  

Sotapuiston perikadossa George Saunders on luonut surrealistisen, omituisen vakuuttavan kuvan kaiken aikaa kehkeytyvästä painajaismaisesta tulevaisuudesta.

  

Suuomentanut: Markku Pelkkilä, 208 sivua, Siltala 2016

  

Alkuperäinen nimi: CivilWarLand in Bad Decline (1996)

      

Muita lukukokemuksia: Aamulehti, Kirjapöllön huhuiluja, Eniten minua kiinnostaa tie, Lukuisa, Opus eka, Reader, why did I marry him?

Kirjamessulippujen arvonnan voitajat

   

Helsingin kirjamessujen lippujen voittajat on arvottu. Yhden päivän messulipun voittivat paljonvaloa ja Jessica L. Voittajat nostettiin kuvassa näkyvällä tavoin lippuarvonnalla. Paljon onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille, teitä olikin ihastuttavan paljon!

---

22.10. Arvoin toisen messulipun uudelleen, koska Jessica L ei viikon sisällä vastannut huhuiluun. Uusi voittaja on Tanja. Onnea!