Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset (Nevermoor #1)

"Ensimmäistä kertaa elämässään Morrigan Korppi
tunsi olevansa täsmälleen oikeassa paikassa."

   

   

Arvostelukappale

Lukuhaasteissa: Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste, Helmet 2018: 3. Kirja aloittaa sarjan
  

Soundtrackini kirjalle: Glen Miller: In The Mood, Electro Velvet: Still In Love With You, Caravan Palace: Jolie Coquine, Swingrowers: Midnight, Paloma Faith: Upside Down

  

Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan aloittava Morriganin koetukset on jälleen niitä teoksia, joista on povattu J.K. Rowlingin Harry Pottereiden valta-aseman ravisuttajaa. Teoksilla on jopa sama suomentaja. Tavallaan ymmärrän halun markkinoida teosta vähänkään samantyyppiseen mennestyneseen teokseen vertaamalla, mutta se tuntuu hieman helpolta ja toisen maineella ratsastamiselta. Moriganin seikkailut nimittäin pystyisivät aivan itsekin kannattelemaan teosta, vaikka kieltämättä joissakin kohtauksissa ja hahmoissa onkin samantyyppisiä piirteitä kuin Potter-sarjassa.

Teoksia yhdistää kuitenkin yksi asia ennen muita: ahmittavuus, ja siksi suosittelenkin teosta lämpimästi. Fantasia oli yläasteella ja lukiossa lempigenreni, mutta sittemmin en ole kovinkaan helposti löytänyt fantasiaelementtejä sisältävistä teoksista suosikkeja. Tässä kirjassa on kuitenkin sellainen maailma ja hahmot (kuten ihastuttava magnifikatti Fenestra), jotka saivat minut todella kiinnostuneeksi. Jo kannesta alkaen maailma on vahvasti 1930-luvun tuntuinen, siitä inspiroituneena listasin kirjalle soundtrackin. 

 

Taivastauluinen kello ei ollut mikään tavallinen kello. Siinä ei ollut viisareita eikä viivoja tuntien kohdalla. Oli pelkkä pyöreä lasitaulu, jonka sisässä oleva tyhjä taivas muuttuu ajan edetessä - koiton mitä vaaleimmasta sarastuksen punasta paisteen kultaisen kirkkauden kautta hiipuvan auringonlaskun oranssiin hehkuun ja hämyn utuisen tummuvaan sineen. (s. 28)

Morrigan on kirottu lapsi. Teoksen maailmassa ajan kulkeminen määrittyy hieman omalaatuisella tavalla, kuten ylläolevasta lainauksesta käy ilmi. Ajoista viimeinen on ehtoo. Morrigan on syntynyt edellisen ehtoon päivänä ja se tarkoittaa, että hän tulee kuolemaan seuraavana ehtoona. Aikaa pitäisi olla vielä jäljellä vuosi, mutta ehtoo koittaakin jo hänen yhdentenätoista syntymäpäivänään.

Häntä oli huijattu. Ajan oli määrä kestää kaksitoista vuotta. -- Kaksitoista vuottakin elämää oli liian vähän, saati sitten yksitoista. (s. 42)

 
Teoksen alkupuolella Morrigan menee isänsä, kansleri Korpin mukana tarjouspäivään. Tapahtumassa nuoret saavat koulutustarjouksia. Kohtaus muistuttaa hieman Jeanne DuPraun The City of Emberin ja Lois Lowryn The Giverin vastaavaa tapahtumaa. Kaikkien yllätykseksi Morrigankin saa tarjouksia, vieläpä harvinaisen monta. Morrigan löytää tarjousten myötä pakotien varmasta kuolemasta. Hän päätyy erikoiseen Nevermoorin maailmaan, jossa kaikki on hieman enemmän. Morrigan tapaa erikoisen miehen, Jupiterin, joka on kuin Jali ja suklaatehtaan Villi Vonkan ja Albus Dumbledoren sekoitus.

"Nyt sinun on käytävä läpi sisäänpääsykokeet - me kutsumme niitä koetuksiksi. Niitä on neljä, ja ne kestävät vuoden. Koetukset toimivat karsintaperusteella, ne on suunniteltu erottamaan Seuraan sopivimmat ehdokkaat niistä, jottka... eivät ole niin sopivia." (s. 113)

Muutaman juonenkäänteet pystyi arvaamaan melko varhaisessa vaiheessa, mutta onneksi tomintaa riitti, niin että mielenkiinto pysyi helposti yllä. Kääntäjä Jaana Kapari-Jattaa arvostetaan suuresti, mutta minulla on välillä vaikeuksia hyväksyä hänen suomentamispäätöksiään. Etenkin erisnimissä. Morrigan esimerkiksi tapaa pojat nimeltään Pihlaja (Rowan) ja Paimen (Shepard). Ensimäinen käännös on vielä ihan ok, mutta Paimen ei mielestäni sovi etunimeksi. Onneksi näitä töksähtävän kuuloisia käännöksiä ei kirjassa ole häiritsevässä määrin. Olisi silti kiinnostavaa tutustua alkuperäiskieliseen teokseen.

  

Arvosana:

           

Takakannesta:

LUE TARINA, JONKA KALTAISTA EI OLE.
ASTU MAAILMAAN, JONKA KALTAISTA EI OLE.

Morrigan Korppi on kirottu.

Koska hän on syntynyt ehtoona, ajan viimeisenä päivänä, häntä syytetään kaikista onnettomuuksista, sattuivat ne kenelle tahansa. Mutta mikä pahinta, hänen on määrä kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään.

Kun Morrigan odottaa kohtaloaan, merkillinen mies nimeltä Jupiter Pohjoinen astuu hänen elämäänsä ratsastaen jättimäisellä mekaanisella hämähäkillä. Mustien savupetojen ja varjo-olentojen jahdatessa heitä Jupiter kiidättää Morriganin turvaan taianomaiseen kaupunkiin nimeltä Nevermoor.

Jupiter on valinnut Morriganin Nevermoorin Meineikkaan Seuran kokelaaksi. Saadakseen paikan Morriganin on kilpailtava neljässä huippuvaikeassa koetuksessa. Kaikilla ehdokkailla on jokin erityiskyky, mutta Morrigan ei itsestään sellaista löydä. Hänen on keksittävä keino suoriutua koetuksista – tai hänen pitää jättää Nevermoor.

  

Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta, 366 sivua, Otava 2018

Alkuperäinen nimi: Nevermoor - The Trials of Morrigan Crow (2017)

Marjatta Kurenniemi: Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla

"- Mutta te ihmisethän näette niin vähän siitä, mitä on ympärillänne."

  

   

Lukuhaasteissa: Ajattomia satuja ja tarinoita 3

  

Osallistun tällä kirjalla Marjatta Kurenniemen 100-vuotisjuhlintaan. Kurenniemi syntyi 7.5.1918 ja kuoli 14.11.2004. 

    

En ole aikaisemmin lukenut yhtään Marjatta Kurenniemen teosta, joten juhlapäivä tarjosi hyvän syyn tarttua hänen tuotantoonsa. Kurenniemi tunnetaan erityisesti Onneli ja Anneli kirjoistaan, mutta minä viehätyin Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla teoksen satumaailman kuvauksesta. Voisinkin lukukokemuksen jälkeen kruunata Kurenniemen Suomen Astrid Lindgreniksi, sillä jollain tapaa teoksessa oli samaa Veljeni Leijonamielessä ja Mio, poikani Miossa.

    

Kaikki alkaa siitä, kun Pau on sairaana ja makaa sängyssään. Yllättäen tapetin kukkakuvio liikkuu ja esittäytyy Kuinka-Kum-Maan prinsessa Lilalooksi, joka kutsuu Paun seikkailemaan kaksiuloitteisessa maailmassa. Tarinassa tavataan koko joukko hahmoja, kuten kuningatar Blanka ja poikansa Haakon, Sarana-Saara, valonkatkaisijassa asuva noita ja Nurkka-Lukki. Paun tehtävänä on ratkaista, kuka on varastanut kuningatar Blankan ompelusakset, Lilaloon kruunun ja kyyneleen muotoisen helmen Hassusta Puusta eli kattolampusta.

  

- On paljon hauskempi nähdä Kattovaari kuin ruma, ruskea läiskä, hän sanoi. - Juuri sillä tavalla valtiattaremme Fantasia haluaa auttaa teitä, ihmislapset, näkemään kaikessa jotakin hauskaa tai kaunista. (s. 13)

  

Teoksen sanomana on mielikuvituksen voima. Kurenniemen luoma maailma on edelleen taikavoimainen. Teos on säilynyt ihmeen tuoreena ja suosittelen uusiakin sukupolvia tarttumaan tähän satuun.

  

Oliko Paun seikkailu Kuinka-Kum-Maassa mielestäsi hauska? Haluaisitko sinäkin kokea samanlaisia asioita? 

Ei sitä varten tarvitse tulla sairaaksi niinkuin Pau oli. 

Aivan Unen ja Valveen rajalta löydät joka ilta pienen polun. Seuraa sitä, ja voit kokea kaikki ihmeet auringon alla.  

Sillä Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla! (s. 120)

  

  
Arvosana:

   
Takakannesta:

Pau on sairaana ja loikoo ikävystyneenä vuoteessaan, aika käy pitkäksi kun ei ole mitään tekemistä. Yhtäkkiä seinäpaperin kukkakuvioista astuu esiin prinsessa Lilaloo, joka vie Paun Kuinka-Kum-Maahan. Sen asukkaat ovat kaksiulotteisia niin kuin kuvat, ja he syövätkin vain kaksiulotteisia ruokia kuten keksejä, piirakkaa ja pannukakkua.

  

Jännittävät seikkailut alkavat, kun prinsessa Lilaloo huomaa kadottaneensa kruununsa ja Pau tohvelinsa, eikä kuningatar Blankakaan löydä mistään kultaisia saksiaan. Rosvo Krumpus, joka haisee aivan yskänlääkkeeltä, on uhannut ryöstää prinsessa Lilaloon, ja Paun täytyy piirtää satuprinssi häntä puolustamaan.

  

Kun olet lukenut tämän kirjan, varmaan sinunkin mielesi tekisi Kuinka-Kum-Maahan. Sinne voit kyllä päästä, sillä KUINKA-KUM-MAA ON KAIKKIALLA!

  

Näköispainos Marjatta Kurenniemen rakastetusta saturomaanista, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1954. Teoksen on kuvittanut Maija Karma.

   

120 sivua, Tammi 2002 (3. painos, 1. painos 1954)

  

Kuvittanut: Maija Karma

      

Muita lukukokemuksia: Hiirulaisen maja, Muistikuvia lapsuudesta

Huhtikuun luetut

Dalekit saapuivat Ouluun Kummaconissa 28.-29.4.

   

Huhtikuussa luin yhdeksän kirjaa, 2548 sivua. parhaat lukuhetket tarjosivat Mitä tytön täytyy tehdä?, Kolmasti naukui kirjava kissa ja Nevermoor - Morriganin koetukset. Bloggausjono on päässyt hieman kasvamaan, yhtenä syynä Fallout 3, jonka läpipeluun aloitin - jälleen. Pian kuitenkin tulossa postauksia Risingshadowlle ja Nörttityttöihin kirjoittamistani teoksista ja parista muustakin. Loppukuusta pidetään lukumaraton ja täytyy varautua siihen hyvissä ajoin pinoamalla mahdollisia teoksia.
  

• Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (bloggaus tulossa)
• Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä? (bloggaus tulossa)
• Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa
• Sylvia Louise Engdahl: Lumotar
• Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
• Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset (bloggaus tulossa)
• Paperi T: Post Alfa (bloggaus tulossa)
• Meredith Russo: Tyttösi sun (bloggaus tulossa)
• Leila Saarivirta: Nukkumatin vastaisku (bloggaus tulossa)

  

Kesken ovat  tällä hetkellä hieman samantyyppiset ja kuitenkin niin erilaiset teokset:

• Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho (s. 128/220), jota luen nyt toista kertaa ja
• Sini Helminen: Veden vallassa (s. /232), joka tähän mennessä vaikuttaa suosikiltani Väkiveriset-sarjasta, jonka osat pystyy lukemaan myös itsenäisesti. 

Toukokuun lukupinossa:

• Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
• Neil Gaiman: Hautausmaan poika
• Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Huipulla
• Marjatta Kurenniemi: Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla
• Siri Pettersen: Kupla
• Chris Riddell: Ottilia merillä

Lukupiirissä | Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus

"Minusta ihmiset ovat hämmentäviä. 
Ensimmäinen syy on että ihmiset puhuvat paljon käyttämättä sanoja. 
Toinen syy on että ihmiset käyttävät usein puhuessaan metaforia."

  

     

Maaliskuun lukupiirikirjana luin Mark Haddonin Yöllisen koiran merkillisen tapauksen, jonka 15-vuotiaalla päähenkilölla Christopherilla on autismi. Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran ollessani lukiossa, niihin aikoihin, kun kirja oli vasta ilmestynyt. Tuttuni kehui teosta, mutten vielä tuolloin ollut kiinnostunut sitä itse lukemaan. Lukupiiri onkin hieno ilmiö sellaisten kirjojen lukemiseksi, jotka eivät täysin ole omalla mukavuusalueella. Teos muistuttaa useampaa kevään aikana lukemaani, mukaan lukien R.J. Palacion Ihme ja Jack Chengin Kosmoksessa tavataan, jotka olivat minulle onnistuneempia lukukokemuksia kuin tämä.

  

Tarina alkaa siitä, kun naapurin koira on kuollut, lävistetty talikolla ja Cristopher haluaa ratkaista murhan kuin Sherlock Holmes konsanaan. Kirja on hänen kirjoittamansa selonteko, mitä tapahtui. Christopherin perhe on hieman rikkinäinen. Hänen äitinsä on kuollut kaksi vuotta aiemmin. Isä käy töissä ja kotiin tultuaan juo usein olutta. Eikä hän aina osaa suhtautua poikansa autismiin parhaalla mahdollisella tavalla. Christopherin ja hänen vanhempiensa realistisesta yhteiselosta oli välillä vaikea lukea, sillä jokaisella osapuolella on omat ongelmansa. 

    

Christopher ei halua, että ruoat koskettavat toisiaan eikä hän pidä keltaisesta tai ruskeasta, esimerkiksi kolme keltaista autoa tarkoittaa mustaa päivää, jolloin hän ei puhu kenellekään tai syö mitään. Jos häneen kosketaan, hän usein lyö. Lisäksi Cristopher kantaa mukanaan taitettavaa veitseä, jolla ajattelee tuikkaavansa liian lähelle tulevia ihmisiä, muttei onneksi kirjan aikana turvaudu siihen.  Christopherin käymässä koulussa on hyvä opettaja, Siobhan, johon pojalla tuntuu olevan läheisin suhde. 

   

Ja me tiedämme että maailmanloppu on lähellä sillä kun katsomme yöllä taivaalle se ei ole pimeä vaan se loistaa miljardien ja miljardien tähtien valosta. 

Paitsi että kukaan ei näe sitä koska maapallolla ei enää silloin ole ihmisiä näkemässä sitä. Ihminen on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon ennen sitä. Ja vaikka täällä olisi yhä ihmisiä he eivät näkisi sitä koska valo olisi niin kirkasta ja kuumaa että kaikki palaisivat kuoliaaksi vaikka he asuisivat tunneleissa. (s. 12)

   

Kirjan parasta antia minulle oli autistismin/aspergerin kanssa elävän hahmon kenkiin astuminen, täysin uusi näkökulmahenkilö minulle. Voisinkin tätä suositella, jos haluat joskus vastata kysymykseen, millaisia haasteita Cristopherin kaltaisella ihmisellä elämässä on. Pidin Christopherin maailmanlopullisista ajatuksista ja viittauksista populaarikulttuuriin kuten Doctor Whohon ja Star Warsiin. Samastuin myös muutamiin Christopherin kokemuksiin, kuten siihen, että kun olen kiinnostunut jostakin, minäkään en huomaa mitään muuta ympärilläni. 

    

Ja kun nukuin näin yhden lempiunistani. -- unessa melkein kaikki maapallon asukkaat olivat kuolleet koska ne ovat saaneet jonkin viruksen. Mutta se ei ole mikään tavallinen virus. Se on kuin tietokonevirus. Ja se tarttuu niin että tartunnan saanut ihminen sanoo jonkin tietyn asian ja hänen kasvoillaan on tietty ilme kun hän sanoo sen eli ihmiset voivat saada viruksen myös katselemalla tartunnan saanutta ihmistä televisiosta, ja sen takia virus leviää todella nopeasti ympäri maailman. 

Ja kun ihmiset saavat virukset he vain istuvat sohvalla -- eivätkä syö -- ja niinpä he kuolevat. -- Ja lopulta maailmassa ei ole jäljellä ketään lukuun ottamatta ihmisiä jotka eivät katso muita kasvoihin -- ja ne ihmiset ovat kaikki erilaisia ihmisiä niin kuin minä. Ja heistä on mukavaa olla yksin -- Ja minä voin mennä mihin tahansa maailmassa ja tiedän että kukaan ei tule puhumaan minulle eikä kosketa minua (s. 243-244)

  

Christopher pitää matematiikasta, Apollo-kuulennoista ja valkohaista. Hän on päättänyt kirjoittaa matematiikan ja fysiikan ylioppilaskokeet, ensimmäisenä koulustaan. Hän pitää myös alkuluvuista ja onkin nimennyt kirjan luvut tuon systeemin mukaisesti 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23 jne. Teos alkaa harvinaisesti sivunumerolla yksi, toisin kuin yleensä Suomessa julkaistavissa teoksissa, joissa sivunumeroita lasketaan yleensä ensimmäisestä tekstisivusta, eli nimiösivusta alkaen, missä ilmoitetaan teoksen nimi. Usein teos alkaa siis sivulta seitsemän. 

  

  

Arvosana:

     

Takakannesta:

Christopher John Francis Boone, 15 vuotta, 3 kuukautta ja 2 päivää, Aspergerin syndrooma 

  

Mukavia asioita: matematiikka, ulkoavaruus, looginen päättely, 5 punaista autoa peräkkäin. Käsittämättömiä asioita: ihmisten tunteet, ilmeet, tyhjänpäiväinen rupattelu, vitsit. Inhottavia asioita: koskettaminen, vieraat paikat, väkijoukot, keltaiset ja ruskeat asiat.

  

Kun maailmaa katsoo Christopherin silmin, ei mikään näytä samalta kuin ennen. 

  

Hän tietää kaikki maailman valtiot ja pääkaupungit ja osaa luetella alkuluvut lukuun 7057 asti. Mutta jos joku koskettaa, hän käpertyy kerälle ja huutaa. 

Kun naapurin koira eräänä aamuna makaa pihalla kuolleena, Christopher päättää Sherlock Holmes esikuvanaan selvittää tapauksen. Siitäkin huolimatta, että isän mielestä ajatus on Erittäin Huono.

  

Suomentanut:  Terhi Leskinen, 272 sivua, Otava 2003

Alkuperäinen nimi: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time (2011)

    

Muita lukukokemuksia: Kirjaneidon tornihuone, Kirjakuiskaaja, Äikän ihmemaailma

  

Samankaltaista luettavaa: R.J. Palacio: Ihme, Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan,  Patrick Ness: Hirviön kutsu, Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista, Alan Bradley: Flavia de Luce -sarja

Vinkkini Kirjan ja ruusun päivään 23.4.2018

    

Kirjan ja ruusun päivää vietetään jälleen. Maanantaina 23.4. ostettaessa 15 eurolla kirjoja, saa kaupanpäälliseksi Leena Lehtolaisen ruusukirjan Turmanluoti. Aiempien vuosien ruusukirjoina ovat olleet Tuomas Kyrön Miniä (2012), Jari Tervon Jarrusukka (2013), Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito (2014), Kari Hotakaisen Kantaja (2015), Ronja Salmen ja Jami Nurmisen Onks noloo? (2016) sekä Roope Lipastin Elovena-tyttö – suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille (2017).

   

Mitä kirjoja kevään tarjonnasta kannattaa ostaa? Tässä ostosvinkkejä lukemistani uutuuksista.

  

  

• Alan Bradleyn Flavia de Luce-sarja. Keväällä ilmestyi sarjan kahdeksas osa Kolmasti naukui kirjava kissa. Suosittelen lukemaan sarjan alusta asti, mutta en tiedä kuinka kattavasti sarjan alkupään osia on saatavana kirjakaupoissa. Flavia on sarjan alussa 11-vuotias tyttö joka pitää kemiasta ja ratkoo murhia 1950-luvun englantilaisella maaseudulla. Sarja sopii mainiosti esimerkiksi Agatha Christien ystäville. 
• Piia Leinon Taivas sijoittuu lähitulevaisuuden Helsinkiin ja maailmaan, jota on vaikeaa tunnistaa Suomeksi. Jos pidit Johanna Sinisalon Auringon ytimestä, San Salmisen Äidinmaasta tai George Orwellin klassikosta Vuonna 1984 tämä voisi olla sopiva kirja sinulle. 
• Lars Wilderängin Tähtikirkas ilmestyi joulukuun puolella, eli on vielä sen verran tuore, että lisään vinkkilistalle. Teos sijoittuu Ruotsiin. Teknologia pettää ja ihmiskunta syöksyy takaisin keskiajalle. Teos seuraa tapahtumia useasta näkökulmasta paljastaen, kuinka muutos vaikuttaa ihmisten elämään ensin pikkuhiljaa ja sitten enenevässä määrin, kun yhteiskunnan säännöt menettävät merkityksensä. Suosittelen teosta esimerkiksi Hugh Howeyn Siilon, Dmitri Gluhovskin Metro 2033:n tai Justin Croninin Ensimmäisen siirtokunnan lukeneille. 

 

    

Nuortenkirjoja:

• Anders Vacklin ja Aki Parhamaa ovat kirjoittaneet uuden futuristisen Sensored Reality-sarjan, jonka ensimmäinen osa on Beta. Teoksen päähenkilö on 16-vuotias pelaajatytö Minako, paremmin tunnettu lempinimellään Bug. Beta sijoittuu sata vuotta tulevaisuuteen, Helsinkiin, jossa kohonnut vedenpinta on muuttanut maisemia. Teos sopii dystopiaa lukeville sekä mm. Ernest Clinen Ready Player Onesta pitäville.
• Cecelia Ahern on tunnettu Chick lit teoksistaan ja Viallinen on ensimmäinen nuorille suunnattu teos suosikkigenrestäni eli sekin on dystopiaa. Päähenkilö on 17-vuotias Celestine, joka elää yhteiskunnan lakien ja normien mukaan eli on täydellinen. Eräänä päivänä tapahtuu kuitenkin jotain, minkä seurauksesta tyttö kiidätetään selliin odottamaan tuomiotaann, onko hän viallinen vai ei. Teos on ollut minulle yksi vuoden tähän mennessä vaikuttavimmista lukukokemuksista, kirja vie mukanaan ja herättää ajatuksia. Suosittelen tätä Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan ja muiden nuortendystopioiden fanittajille.
• Luen parhaillaan Jessica Townsendin fantasiateosta Nevermoor - Morriganin koetukset, jota on suositeltu Harry Potterin lukijoille. Päähenkilö on 11-vuotias Morrigan Korppi, joka on kirottu. Teoksen on suomentanut Pottereidenkin kääntäjänä tuttu Jaana Kapari-Jatta. Teoksen kieli ja maailma ovat kiehtovia, eikä huumoriakaan puutu. Kirjaa on vaikea laskea käsistään. Suosittelen tätä, jos olet pitänyt Chris Riddellin Ada Gootti-sarjasta, Angie Sagen Septimus Heap-sarjasta, Debi Gliorin Strega-Borgiat-sarjasta, Erika Vikin Kaksosauringot-sarjasta tai Jeanne DuPraun vielä suomentmattomasta The City of Emberistä, josta on tehty myös elokuva (Hehkuva kaupunki).
• Nonna Wasiljeffin Loukkupoika kansainvälisen tason YA-fantasiaa. Teoksen päähenkilö on 15-vuotias Aaron, joka on syntynyt vankeuteen, koska hänen äitinsä oli erilainen. Teoksen maailmassa on kolmenlaisia ihmisiä, aivan tavallisia, Tomuja ja Luonnokkaita, joilla on erilaisia kykyjä, joiden käyttö on kielletty. Suljetussa maailmassa kasvanut Aaron ei ole koskaan käyttänyt omia kykyjään, sillä ne on tukahdutettu kahleilla. Kun poika yllättäen päätyy avaraan maailmaan, hän joutuu kasvamaan nopeasti. Teos sopii erityisesti lukijolle, jotka eivät yleensä lukisi suomalaista kirjallisuutta, mutta eivät kavahda fantasiaelementtejä. 
• Holly Bournen Mitä tytön täytyy tehdä? päättää Normaali-trilogian, jossa ovat aikaisemmin ilmestyneet Oonko ihan normaali? ja Mikä kaikki voi mennä pieleen? Kyseessä on maailmalla suurta huomiota kerännyt YA-sarja, joka nostaa esille niin pakko-oireisen häiriön kuin feministisiäkin teemoja. Bournen tyyli on todella raikas ja se koukuttaa sellaisenkin lukijan, joka ei muutoin ehkä lukisi näin paksuja teoksia. Osat pystyy lukemaa myös erillisinä. Tämäkin teos on vuoden tähän mennessä parhaiden lukukokemusten joukossa. Sarja sopii lukijalle, joka on pitänyt esimerkiksi Angie Thomasin teoksesta Viha jonka kylvät tai Ann Brasharesin Neljä tyttöä ja maagiset farkut-sarjasta. 

  

Lopuksi vielä muutama kuva Oulun Suomalaisesta kirjakaupasta perjantailta 20.4.2018

  

 

Henkilökunnan suosikkeja:

• Angie Thomas: Viha jonka kylvät "♥: Hanna"
• Cecelia Ahern: Viallinen "Nopeatempoinen, liikuttava, opettavainen tarina nykynuoren uskalluksesta olla erilainen ja tehdä omat päätökset vaikka se leimaisi oudoksi."
• Antti Leikas: Tonttu "Ihan omanlaisensa teos! Yhtä sienirihmastoa ja universumia koko kirja." - Henna
• Anna Ekberg: Salattu nainen "Jännäri, jossa tapahtuu! Vauhti kasvaa koko ajan, kerronta saa uusia kierroksia. Yhtäkkiä ei ole paluuta takaisin ei lukijalle, eikä päähenkilöille..."
• Mary Higgins Clark: Kuolema loistoristeilijällä "Agatha Christien tyylistä loistavaa arvoituksellisuutta sekä jännitystä! Tykkäsin todella!"

 

  

Pottereita oli tarjolla monena versiona ja nuortenkirjoja oli kiitettävän paljon hyllyissä muutenkin. Paljon sellaisiakin kirjoja, joita en ole vielä ehtinyt lukea, mutta jotka odottavat lukupinossa, kuten Anniina Nikaman Taikuri ja taskuvaras, Meredith Russon Tyttösi sun, Katharine McGeen Tuhat kerrosta - huipulla ja Sarah Crossanin Yksi.