Syksyn 2022 tulevia kirjoja

  

Helmikuun 18. tuli vastaani ensimmäinen kesän ja syksyn uutuuskirjojen katalogi. Siitä alkaen olen bongaillut kustantamoiden sivuilta, Issuu-sivustolta sekä sähköpostista tietoa tulevista kirjoista. Listaan tälläkin kertaa ne minusta kiinnostavimmat teokset. Kustantamoiden nimet toimivat linkkeinä katalogeihin, eli sitä kautta pääsee katsomaan koko valikoiman klikkaamalla. Täydentelen tähän postaukseen vielä myöhemmin puuttuvia katalogeja.

   

Eritysnoston ansaitsee WSOY:n digitarinasarja Demi & Ace, jos nostetaan esille aseksuaalin ja demiseksuaalin ihmisen näkökulmia. Mielenkiintoinen konsepti, joka varmasti sopii ajan henkeen. Onkohan siitä tulossa perinteisempää julkaisua jossakin vaiheessa, vai mahtaako tuo muoto olla sellainen ettei taivu paperille? 

   

Kevään katalogikatsauksen tavoin listaan nytkin kaikki huomaamani nuorten- ja YA-kirjat. Kommentoikaa, jos huomaatte listassa puutteita tai jos koette, ettei jokin kirja listalle kuulu! Valitsin mukaan kaikki +12 ikäsuositellut kirjat, teokset, joille oli annettu kirjastoluokka N 84.2 tai joiden päähenkilö oli yli 12-vuotias. Tein tosin joidenkin L/N-merkittyjen kohdalla päätöksen ottaa tai olla ottamatta mukaan listalle, riippuen siitä millaisen fiiliksen kirjat välittivät. 

  

Atena:

• Maria Petterson: Suomen historian jännät naiset (elokuu)

  

Aula & co:

• J.J. Arcanjo: Varkaiden akatemia (syyskuu)
• Victoria Aveyard: Miekan murtaja (lokakuu)
• Leigh Bardugo: Korppien kehä (heinäkuu)
• Olivie Blake: Atlas 6 (lokakuu) 
• Ane Riel: Tiima (syyskuu)

  

Avain:

• Anders Jacobson & Sören Olsson: Bertin epätoivopäiväkirja (syyskuu)
• Emilia Lehtinen: Unissa lentämisen opas (syyskuu)
• Tittamari Marttinen: Sarjarakastuja (elokuu)
• Tuukka Sandström & Varpu Eronen: Rontti-kissa noitakoulussa (syyskuu)
• Juha Siro: Valovuosi (lokakuu)

  

Bazar:

• Nicholas Binge: Nousu (joulukuu)
• Rebecca Netley: Kalman kehtolaulu (lokakuu)

  

Gummerus:

• Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tuhkan valtiatar 1 (toukokuu)
• Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tuhkan valtiatar 2 (heinäkuu)
• Estelle Maskame: Joku sinun kaltaisesi (heinäkuu)
• Sayaka Murata: Maan asukit (syyskuu)
• Richard Powers: Hämmästys (syyskuu)
• Jenni Räinä: Suo muistaa (elokuu)

  

Haamu:

• Marko Hautala & Broci: Lauri Luu ja kirjaston muumio (syyskuu)
• Lauri Lattu: Susiraja (lokakuu) 

  

HarperCollins Nordic:

• Anna James: Tilly ja salakuljettajat (lokakuu)
• Kate Quinn: Timanttisilmä (syyskuu)

  

Into:

• Mona Bling: 23 transmyyttiä (syyskuu)
• Edith Eger: Auschwitzin tanssija (elokuu)
• Andy Weir: Operaatio Ave Maria (syyskuu)

  

Jalava:

• N.K. Jemisin: Kivinen taivas (syyskuu)

  

Johnny Kniga:

• Alviina Alametsä & Linda-Maria Roine: Koulumustelmat - Kiusaaminen on väkivaltaa (lokakuu)
• Mikko-Pekka Heikkinen: Norppaöljy (elokuu)

  

Karisto:

• Tiffany D. Jackson: Rajaton (lokakuu)
• Nelli Hietala: Vuokko Vehma - Elämä ja teot (toukokuu)
• Johanna Hulkko: Geoetsivät ja rosvopäällikön aarre (heinäkuu)
• Johanna Hulkko & Jani Ikonen: Harmaa hakkeri 3 - Glasier vastaan onnela (lokakuu)
• Anne Kovalainen: Ensin palasivat linnut (toukokuu)
• Minna Levola: Ujo elämäni (syyskuu)
• Jukka-Pekka Palviainen: Pysy perässä, Kosonen (toukokuu)
• Laura Suomela: Kiss my juhannus (kesäkuu)
• L.K. Valmu: Osaston tähti (syyskuu)

    

Kumma:

• Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja jetien kadonneet aarteet (syyskuu)
• Ursula Mursu: Myrtti ja kudelmataika (elokuu)

   

Kvaliti:

• Hanna van der Steen: Hylätyt (marraskuu)

  

Lasten Keskus:

• Jukka Itkonen & Elina Warsta: Sirmakan perhe ja soivan saaren salaisuus (lokakuu)

    

Minerva:

• Natalie Jenner: Bloomsburyn naiset (lokakuu)
• Claudine Monteil: Marie Curie ja tyttäret - Nobelisteja, edelläkävijöitä, seikkailijoita (syyskuu)
• Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat (syyskuu)
• Elina Rouhiainen: Hirmunsilmä (lokakuu)

  

Myllylahti:

• Anu Holopainen: Krampus (elokuu)
• Teija Huusko: Heittäydy tanssiin, Alina (syyskuu)
• Heidi Korkiakangas: Just Do Nothing, Aatu Sorsa (syyskuu)
• Katariina Kotila: Vilman tallielämää 1: Maneesin laidalla (elokuu)
• J.S. Meresmaa: Kerberos (syyskuu)
• Maarit Nurmi: Altti, älä pakene (elokuu)

    

Mäkelä:

• Rosaliina Jänö: Taikakello (lokakuu)
• Heli Koskinen & Mari Luoma: Zeta: Uskallatko pelata? (lokakuu)
• Rebecca Millar: Maaginen makramee (lokakuu)

  

Otava:

• Anne Booth: Pieniä ihmeitä (elokuu)
• Nura Farah: Lumimaa (toukokuu)
• Johanna Holmström: Selkounien käsikirja (elokuu)
• Emiko Jean: Tokion prinsessa - Suuria unelmia (heinäkuu)
• Siri Kolu & Johanna Lumme: Hereiset - Yön salaisuus (toukokuu)
• Oskar Källner: Imperiumin perilliset 4: Muistisäiliö (syykuu)
• Hannele Lampela: Talventaian tarinoita - Lohikäärmeen kirous (syyskuu)
• Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Jonsson: Pax 5: Kummitus (elokuu)
• Marko Leino: Unimaailman vangit (syyskuu)
• Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio (toukokuu)
• Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja (syyskuu)
• Rick Riordan: Syvyyksien tytär (toukokuu)
• Riikka Smolander-Slotte: Armoton unelma (syyskuu)
• Mila Teräs: Yökirjeitä (syyskuu)
• Tinashe Williamson: Nuoren antirasistin käsikirja (heinäkuu)

    

Reuna:

• Asta Ikonen: Stellan eläinystävät (syyskuu)
• Minna Mikkanen: Naimalupa (syyskuu)

    

Sitruuna:

• Margit Auer & Nina Dulleck: Maagisten eläinten koulu - Meni jo! (heinäkuu)
• Bjørn F. Rørvik & Alice Lima de Faria: Kaksi pientä ritaria (elokuu)
• Nadia Shireen: Outometsä (elokuu)
• Lisa Wingate: Kadonneiden ystävien kirja (lokakuu)

    

S&S:

• Vuokko Hurme: Värikkäät 4: Vaara värikylpylässä (elokuu)
• Saara Kekäläinen & Netta Lehtola: Prinsessa joka lähti kälppimään (syyskuu)
• Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu (elokuu)
• Ellen Strömberg: Mehän vain mennään siitä ohi (elokuu)

  

Tammi:

• Barbara Cantini: Mortina ja hurja Halloween-yllätys (syyskuu)
• Elly Griffiths: Lyhdynkantajat (syyskuu)
• Elly Griffiths: Ruth Gallowayn joulu (lokakuu)
• Riina ja Sami Kaarla & Anders Vacklin: Pet Agents 7: Eläinten kaupunki (elokuu)
• Riina ja Sami Kaarla & Anders Vacklin: Pet Agents - Lemmikkifrendit 2: Moppi (lokakuu)
• Ansu Kivekäs: Raakaversio (syyskuu)
• Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys (syyskuu)
• Emily St John Mandel: Asema 11 (elokuu) 
• Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä (lokakuu)
• Tiina Nopola & Mervi Lindman: Siiri ja kaino kurpitsa (syyskuu)
• Kaisa Paasto & Mari Ahokoivu: Anni kaverinkesyttäjä suolaisilla vesillä (syyskuu)
• Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Varjot 3: Krampus (marraskuu)
• Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas (syyskuu)
• Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus (lokakuu)
• A.F. Steadman: Skandar ja yksisarvisvaras (lokakuu)
• Maria Turtschaninoff: Suomaa (syyskuu)
• Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot (elokuu)

  

WSOY:

• Kiera Cass: Kihlattu (kesäkuu)
• Katy Birchall: Sex Education: Tien päällä (elokuu)
• Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit: Tuomiopäivän taisto (lokakuu)
• Petra Finy, Eszter Gangl, Dóra Gimesi, Sára Harka, Noémi Rebeka Horváth, Kriszta Kasza, Edina Kertész, Judit Ágnes Kiss, Brigitta Kovács, István Lakatos, Krisztina Rita Molnár, Edit Pengő, Orsolya Ruff, Edit Szűcs, Andrea Tompa, Judit Tóth B., Boldizsár M. Nagy & Zoltán Csehy: Satumaa kuuluu kaikille (lokakuu)
• Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän (lokakuu)
• Jenny Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis (heinäkuu)
• Mikko Kalajoki & Jani Ikonen: Almus: Tännetuloa terve (syyskuu)
• Maaret Kallio, Susanna Ruuhilahti & Julia Savtchenko: Murkens ja hirmuinen syysmyrsky (lokakuu)
• Stéphane Lapuss' & Renaud Collin: Kätyrit: Hurraa, pomo! (syyskuu)
• Stéphane Lapuss' & Renaud Collin: Kätyrit: Minipomo (kesäkuu)
• Mari Luoma: Romeo & Hirviöt: Salaisten kasvojen käytävä (elokuu)
• E. Lockhart: Valehtelijoiden saari (kesäkuu)
• Charlotte McConaghy: Täällä oli susia (lokakuu)
• Juha Mustanoja & Kari Puikkonen: Suljettu maa - Vieraat (syyskuu)
• Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän (elokuu)
• Timo Parvela & Mari Luoma: Melkein mahdoton tehtävä: Merkitty lapsi (syyskuu)
• Cyril Pedrosa & Roxanne Moreil: Kulta-aika (syyskuu)
• Elina Pitkäkangas: Sang (syyskuu)
• Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet (syyskuu)
• Thomas Taylor: Festergrimm (marraskuu)

  

Nuortenkirjat ja YA:

• Victoria Aveyard: Miekan murtaja
• Leigh Bardugo: Korppien kehä
• Kiera Cass: Kihlattu 
• Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän
• Jenny Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis
• Nelli Hietala: Vuokko Vehma - Elämä ja teot 
• Teija Huusko: Heittäydy tanssiin, Alina
• Tiffany D. Jackson: Rajaton 
• Anders Jacobson & Sören Olsson: Bertin epätoivopäiväkirja 
• Asta Ikonen: Stellan eläinystävät 
• Emiko Jean: Tokion prinsessa - Suuria unelmia
• Ansu Kivekäs: Raakaversio
• Heidi Korkiakangas: Just Do Nothing, Aatu Sorsa
• Heli Koskinen & Mari Luoma: Zeta: Uskallatko pelata? 
• Katariina Kotila: Vilman tallielämää 1: Maneesin laidalla 
• Oskar Källner: Imperiumin perilliset 4: Muistisäiliö
• Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Jonsson: Pax 5: Kummitus 
• Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu 
• Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys
• Minna Levola: Oma elämäni 
• E. Lockhart: Valehtelijoiden saari
• Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tuhkan valtiatar 1 & 2
• Tittamari Marttinen: Sarjarakastuja 
• Estelle Maskame: Joku sinun kaltaisesi
• J.S. Meresmaa: Kerberos 
• Minna Mikkanen: Naimalupa 
• Maarit Nurmi: Altti, älä pakene
• Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän
• Jukka-Pekka Palviainen: Pysy perässä, Kosonen 
• Elina Pitkäkangas: Sang 
• Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio 
• Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja 
• Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet 
• Rick Riordan: Syvyyksien tytär 
• Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas
• Riikka Smolander-Slotte: Armoton unelma 
• A.F. Steadman: Skandar ja yksisarvisvaras
• Hanna van der Steen: Hylätyt 
• Ellen Strömberg: Mehän vain mennään siitä ohi 
• Laura Suomela: Kiss my juhannus 
• Mila Teräs: Yökirjeitä
• L.K. Valmu: Osaston tähti
• Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot

  

      

Top 10 kiinnostavimmat:

1. Leigh Bardugo: Korppien kehä
2. Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit: Tuomiopäivän taisto
3. Elly Griffiths: Lyhdynkantajat
4. Anne Kovalainen: Ensin palasivat linnut 
5. Charlotte McConaghy: Täällä oli susia 
6. Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä
7. Timo Parvela & Mari Luoma: Melkein mahdoton tehtävä: Merkitty lapsi
8. Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio 
9. Thomas Taylor: Festergrimm
10. Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Huhtikuun luetut

   

Huhtikuussa oli muutamia lämpimiä päiviä (vaikka välillä satoikin lunta) niin, että tuli pitkästä aikaa kuvattua kirjoja ulkona. En malta odottaa, että luonto herää ja voin tehdä kirjojen kanssa kuvausretkiä lähimetsiin ja kasvitieteelliseen puutarhaan. Talvella sentään voi ottaa kuvia, joissa taustalla näkyy puhdas lumihanki, mutta keväällä ulkona ei voi sanoa olevan kaikkein kauneinta kuraisien lumikasojen sulaessa ja paljastaessa maahan viskeltyjä maskeja.  

    

Huhtikuussa kuin 26 kirjaa (3330 sivua), enimmäkseen lastenkirjoja: 13 romaania, viisi kuvakirjaa ja yhden tietokirjan, lisäksi neljä sarjakuvaa, yhden YA:n, yhden aikuisten romaanin ja yhden klassikon (feministisen lukupiirin kuukaudenkirjasta Portti naisten maahan ehdin lukea puoley). Parhaat hetket tarjosivat Näkymätön Milanna, Pimeässä hohtavat tähdet, Amelia Kulmuri ja puolikuuloma, Pax 3: Ihtiriekko, Räyhähenki, Imperiumin perilliset 1: Tähtiin temmatut, Tšernobylin koirat ja Tytöt pystyvät mihin vain!

  

Kaikki huhtikuussa luetut:

• Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 1: Tähtiin temmatut
• Kore Yamazaki: Velhon morsian 14 
• Veera Salmi: Oboin kirja
• Mervi Heillilä & Broci: Hämärtäjät 
• Anu Holopainen: Iik 7: Räyhähenki 
• Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Johnsson: Pax 3: Ihtiriekko 
• Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja puolikuuloma 
• Harriet Muncaster: Isadora Kuu menee huvipuistoon ja Isadora Kuu tekee taikoja
• Satu Varjonen & Mari Luoma: Ylläripylläri! 
• David Sundin: Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi
• Joonas Tolvanen & Janne Kukkonen: Puunaamioiden kirous 
• Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet
• Kaiu Shirai & Posuka Demizu: The Promised Neverland 2 
• Hiro Mashima: Fairytail 1 
• Grégoire Kocjan & Mateo Dineen: Hirviöt - Vinksahtanut valikoima 
• Vuokko Hurme & Julia Savtchenko: Karmeat taruolennot 
• Nicola Kinnear: Kunnon lohikäärme 
• Tero Mielonen & Mari Ahokoivu: Maailmantutkijat  
• Elizabeth Warren & Charlene Chua: Tytöt pystyvät mihin vain! 
• Merja Jalo & Reija Kiiski: Kotikulman etsivät 3: Metsän salaisuus
• Marvi ja Marvi Jalo & Reija Kiiski: Unelmakoirat 2: Iki-ihana Jekku  
• John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä 
• Helena Immonen: Näkymätön Milanna
• Johanna Aulén: Tšernobylin koirat
• Simon Stålenhag: Tales from the Loop

  

Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat:

  

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota - Joonas Riekkola: Puunaamioiden kirous

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta - Johanna Aulén: Tšernobylin koirat

28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen - Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 1: Tähtiin temmatut

  

  

Toukokuun lukupino:

• Susanna Clarke: Piranesi
• Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
• Sini Helminen: Sysi
• N.K. Jemisin: Viides vuodenaika
• Madeline Miller: Kirke
• Aiden Thomas: Hautausmaan pojat

  

Toukokuussa on luvassa YA-spefibingon lukumaraton (14.-15.5.) ja Fantastinen kesä -lukuhaaste alkaa - nämä näkyvät hyvin lukupinossakin. Nokkosvallankumous on vetämäni etälukupiirin kuukauden kirjana. Luin sen ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2014 ja onkin kiinnostavaa, mille kirja tuntuu tällä kertaa. Lukupiirissä alkaa muuten juuri nyt kesän kirjojen äänestäminen, ensin on viikko aikaa ehdottaa kirjoja ja sen jälkeen viikko äänestämiseen. Jos siis haluat mukaan lukupiiriin, nyt olisi oivallinen hetki. Jos siis kiinnostuit, laita minulle viestiä vaikka sähköpostiin, osoite löytyy blogin etusivulta, vasemmasta palkista. 

Nauruhermoja kutittava lastenkirjakimara

"Meressä on jotain outoa, mutta kukaan ei tiedä, mitä se on."

   

  

Arvostelukappale

  

Laura Ellen Andersonin lastenkirjasarjan neljännessä osassa, Amelia Kulmuri ja puolikuuloma, Amelia on ystävineen partioretkellä Namuluumusaarella. Yksisarviset Riku ja Kaarlo ovat perustaneet sateenkaaripartion ja heti ensimmäisellä retkellä Amelia, Kalmo ja Floora joutuvat uskomattomaan seikkailuun. 

  

Puu olikin melkoinen näky. Sen käppyräiset oksat kietoutuivat toisiinsa, ja niistä jokaisesta riippui pullea keltainen hedelmä, joka muistutti Yösydämessä kasvavia lemuluumuja, mutta oli vähemmän matoinen ja haiseva. (s. 75)

  

Syötyään kirottuja hedelmiä, he muuttuvat pikkuriikkisiksi. Heidän on keksittävä ratkaisu varsin vaikeaan tilanteeseensa. Tällä kertaa tarinassa ei ole varsinaista pahista ja siksipä tämä olikin juuri nyt todella mukavaa luettavaa.

  

     

Miinusta annan kirjalle ihonkalvennusvoiteesta. Vaikka se Amelian hieman turhamaisen äidin suusta kuultuna voikin vaikuttaa hauskalta ja vampyyrittarelle sopivalta, oikeassa maailmassakin on ihoa vaalentavia voiteita, joita markkinoidaan erityisesti aasialaisille naisille. Monissa kulttuureissa on asenne, että länsimaalaisen vaalea iho olisi jollakin tapaa parempi kuin tummemman sävyt (ja tätä asetelmaa on paljon ruokittu niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin). On siis turhaa, jopa loukkaavaa jatkaa sen viljelemistä lastenkirjassa, edes vitsin varjolla. 

  

"Pelkään pahoin, että möröt ovat lisääntyneet entisestään. Meidän täytyy häätää ne pian, tai ne valtaavat koko talon." (s. 15)

   

Suosittelen tätä erityisesti Arthur ja minimoit -leffasarjan ystäville. (Ja 80-luvulla syntyneille nykyisten alakoululaisten vanhemmille, jotka pitivät aikoinaan Kultsi kutistin kakarat -komediasta.) Odotan mielenkiinnolla minne Amelia ystävineen seuraavassa kirjassa päätyy. Syyskuussa ilmestyvässä viidennessä osassa taidetaan etsiä jetien kadonneita aarteita.

  

Arvosana:

  
Takakannesta:

Amelia on koko valtakunnan rohkein pikkuvampyyri!

  

Amelia ja hänen ystävänsä ovat innoissaan tulevasta leiriviikosta Valon valtakunnassa. Salaperäisellä leirisaarella kaikki ei kuitenkaan ole aivan sitä, miltä näyttää. Joku ohjailee Amelian venettä matkalla meren yli, ja kaikki saaren asukkaat ovat mystisesti kadonneet. Tutkiessaan metsää Amelia ja hänen ystävänsä löytävät myös hohtavan luumupuun, jonka hedelmillä on heille pikkuruinen yllätys…

  

Amelia tajuaa jääneensä satimeen saarelle ja tarvitsevansa kaiken urheutensa ja nokkeluutensa päästäkseen kotiin.

    

Suomentanut: Sarianna Silvonen, 236 sivua, Kumma kustannus 2022
   
Alkuperäinen nimi: Amelia Fang and the Half-Moon Holiday (2019)
   
Sarjassa ilmestyneet:

• Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot
• Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset
• Amelia kulmuri ja muistovaras
• Amelia Kulmuri ja puolikuuloma
• Amelia Kulmuri ja jetien kadonneet aarteet (ilmestyy syyskuussa 2022)

    

*****

  

"Pölypallerot vain pölisivät metsän keskeltä kurottavan tumman tornitalon ikkunoista.

Kevät oli jälleen yllättänyt vanhan Myrtti noidan."

   

  

Arvostelukappale

  

Satu Varjosen kirjoittaman ja Mari Luoman kuvittaman Ylläripyllärin! päähenkilö Telma on tuttu pikkunoita jo kirjasta Voihan nenä! Tällä kertaa vietetään pääsiäistä niin ihmisten kuin noitienkin tyyliin. Millaisia yllätyksiä noidat piilottavat muniin? Entä miksi ihmislapset huitovat koristeltuja oksia naapureidensa ovilla? 

  

"Virveli varveli tuoreeks kuoreeks, risua sulle, muna mulle!" Telma loruili -- ja huiski vitsaa vimmatusti (s. 27)

  

Telma pääsee osallistumaan ensimmäistä kertaa Kyöpelinvuoren munajahtiin. Jumalatar Ostara munii vuosittain pari kolme erikoismunaa, joista on mahdollista saada itselleen taikakamu. Noitalapsilla kun ei ole lemmikkejä, on tilaisuus kutkuttava. Myrtti-muorin taikakamu on musta kissa, jonka erityisominaisuus on, että se on vegaani. Aarniometsän sammaleisella suonoidalla puolestaan on komea metsäpeurahirvas, jota likinäköiset noidat luulevat naulakoksi.

  

Telma -- yksinkertaisesti rakasti kevättä ja pääsiäistä, ja aivan erityisesti hän rakasti vuosittaista vierailua Kyöpelinvuorelle. (s. 11)

   

Telman ja hänen uuden ystävänsä Onervan täysin erilaiset maailmat synnyttävät hauskaa huumoria väärinkäsityksineen. Arvostan muuten suuresti, kun mukana on mytologiaa: Ostara on nousevan auringon jumalatar, josta myös pääsiäistä tarkoittava sana Easter on tullut mm. englannin kieleen. 

  

    

Pienen miinuksen annan tällekin kirjalle, tällä kertaa mopsin kutsumisesta söpöksi, nuo  reppanat kun eivät voi lyttyisellä kuonollaan edes hengittää kunnolla. Telma kyllä ihmettelee koiraparan kuonoa ja pohtii, onkohan se törmännyt seinään. Ennen kuin noitatyttö ehtii taikoa kuonon pidemmäksi, Onerva ehtii väliin selittämällä, että koira on jalosukuinen eli sen "söpöwöpön" naaman kuuluukin olla sellainen. Vaikka kirjailija ei siis suoranaisesti anna hyväksyntää rodulle, jolla on suuria vaikeuksia elää terveellistä elämää, on minusta kyseisten otusten söpöksi kutsuminen kuitenkin jossain määrin signaali, joka antaa käsittää ettei ko. rodussa olisi mitään vikaa. (Vrt. Presidenttipari päätti lopettaa Lennu-koiran julkiset esiintymiset.)

  

Kyöpelinvuori kuhisi noitia. Pitkiä, pätkiä, muhkeita ja nahkeita. Luisevia, puisevia, hirvittävän hurjia ja letkeän leppoisia. (s. 40)

    

Arvosana:

  

Takakannesta:

Noitatyttö Telman uudet kommellukset.
  
Kiltti pikkunoita Telma yrittää aina kovasti järjestää asiat parhain päin. Taikuus vaan nyt on sellainen juttu, että siitä tahtoo joskus seurata ihan odottamattomia asioita.
  
Nyt Telma-noidan kotona käy kova tohina. Kevätsiivous täytyy hoitaa, vieraita on tulossa ja Kyöpelinvuorella odottaa Suuri Munanetsintä palkintoineen. Noitien ja ihmisten pääsiäisperinteet aiheuttavat Telmalle päänvaivaa, etenkin kun liemeen pistävät lusikkansa myös Myrtti-mummi, kauhistuttava isotäti sekä uusi ystävä Onerva. Eivätkä taiatkaan aina ihan suunnitelmien mukaan suju.

  

56 sivua, Minerva 2022

  

Kuvittanut: Mari Luoma

    

Sarjassa ilmestyneet:

• Voihan nenä!
• Ylläripylläri!

  

Luettu myös täällä: 

*****

  

"En malta odottaa retkeä! Vanhat linnat ovat mahtavia! Kummitteleekohan siellä?"

    

    

Harriet Muncasterin kirjoittamasta ja kuvittamasta Isadora Kuu -sarjasta ilmestyy aina kaksi osaa kerrallaan. Luin osat 5 ja 6 ystävänpäivän lukumaratonilla ja osat 7 ja 8 pääsiäismaratonilla. 

  

Isadora Kuu joutuu vaikeuksiin

  

Isadoran serkku, noita-keiju Mirabella on tulossa kylään. Serkku on hieman Isadoraa vanhempi ja keksii hurjia ideoita. Isadoran koulussa on lemmikkipäivä ja Mirabelle taikoo Isadoralle lohikäärmeen. Se aiheuttaa kaaosta luokassa ja Isadora joutuu vaikeuksiin. Onneksi taika kestää vain yhden päivän.

  

"Minulla on parempi idea", hän sanoi. "Nukeilla leikkiminen on tylsää. Ollaan itse nukkeja!" 

"Mitä tarkoitat?" kysyin. 

"Kutistetaan itsemme!"Mirabelle ehdotti.

--

Hänen silmänsä säkenöivät vaarallisesti -- Aloin suhtautua varovasti Mirabellen "ideoihin". (s. 18 ja 43-45)

  

Tarina opettaa lempeästi pitämään puolia. Jos vain yksi saa aina päättää, ei se ole kivaa toisille pidemmän päälle. Myös valehtelemisesta kiinni jääminen on yksi nopealukuisen kirjan teemoista. Isadoran turhamainen vampyyri-isä saa erittäin oivallista opastusta kerskakuluttamisesta.

  

"En enää ikinä voi käyttää näitä! En mitenkään voi käyttää vohveleita, joihin on kuolattu! Millainen vampyyri sellainen olisi?" 

"Sellainen, joka välittää ympäristöstä", äiti huomautti kopauttaen tohveleita taikasauvallaan, jolloin lima hävisi. "Älä heitä niitä pois. Se olisi hyvin tuhlaavaista." (s. 57-58)

    

     

Isadora Kuu menee luokkaretkelle

  

Isadoran luokka menee retkelle linnamuseoon. Lapset pelkäävät, että linnassa kummittelee, ja niinpä siellä tosiaan tekeekin. Kirja opastaa lapsia hyväksymään erilaisuutta tuomitsematta pelkän ulkonäön takia.

  

"Et sinä voi olla ritari, sinä olet tyttö, Sashi", Bruno huomautti. 

"VOINPAS!" Sashi sanoi ja nappasi puvun -- ja veti sen kiireesti yllensä. "Tytötkin voivat olla ritareita." (s. 53)

  

*****

  

Isadora Kuu menee huvipuistoon

  

Oli lauantaiaamu ja aurinko paistoi ikkunoista sisään. Se sai oloni tuntumaan iloiselta ja kuplivalta, ihan kuin jotain jännittävää olisi tapahtumassa. (s. 7)

  

Isadora Kuu menee vanhempiensa ja serkkujensa kanssa ihmisten huvipuistoon. Mitä tapahtuukaan, kun keijut, vampyyrit ja noidat päättävät hiukan parannella laitteita? Ja korjausta ne tosiaan kaipaavatkin, vanha huvipuisto kun on ehtinyt hieman rapistumaan loistonsa päivistä.

  

"Onko tuo se?" Wilbur kysyi kuulostaen pettyneeltä. 

"Minusta se näyttää hiukan nuhjuiselta", isä huomautti mutristaen huuliaan. (s. 37)

  

Tässä maailmassa ei taida olla maagisella yhteisöllä sääntöä pysytellä huomaamattomana, sen verran tiheään tahtiin taikasauvat ja liemet viuhahtelevat julkisella paikalla. Isadora Kuut on suunnattu perheen nuorimmille ja toisto on tärkeää kyseiselle ikäryhmälle, mutta näin lyhkäisessä kirjassa on tuskin tarpeellista kommentoida kahdesti, kuinka Isadoran isä on vampyyri ja siksi nukkuu päivät.

  

Ihmiset tuijottivat meitä maan pinnalla suu auki. (s. 99) 

  

Kirjassa puhutaan siitä, kuinka taiat ovat vain väliaikaisia, mutta Isadoran eläväksi taiottu pehmolelu Pinkki-pupu on kuitenkin pysyvää laatua. 

  

******

  

Isadora Kuu tekee taikoja

  

Isadoran täti, Pohjoisnavalla iglussa asuva jääkeiju Crystal tulee kylään. Isadoran äiti puolestaan on kesäkeiju, ja taikansa siihen vuodenaikaan liittyviä. Ilmeisesti syntymäajankohdalla on vaikutusta siihen, minkä voima saa. Itse olisin tällä periaatteella syyskeiju ja aika mielelläni sellaisia syystaikoja tekisinkin - ruska-aika on ihanaa! 

  

Hän näytti kauniimmalta kuin muistin. Hänen hiuksensa leijuivat hänen päänsä ympärillä, ja niissä kimalsi pikkuruisia lumihiutaleita. (s. 18)

  

Hän taikoo tytölle luistelukentän omalle pihalle auttamaan mieliharmissa, kun tämä ei päässyt luokkakaverinsa synttäreille luistelemaan. Isadora tekee taikalumesta Lumipojan, joka herää henkiin. Tarinassa on paljon samaa kuin jouluklassikko Lumiukossa ("Voi ei", huudahdin. "Lumipoika, pelkään, että olet alkanut sulaa!") ja Lumikuningattaren tarinaankin viitataan raikkaalla tavalla.

  

"Mitä nämä ovat?" hän kysyi. "Ne näyttävät kiinnostavilta." 

"Ne ovat kirjoja!" selitin innostuneena. "Ne ovat täynnäkertomuksia ja erilaisia maailmoja!" (s. 43-44)

  

Ihmettelen vain, mitähän "ulko-ovelta kuuluva terävä klik klik klik" on, se ei kuulosta ovikellolta eikä koputukseltakaan. Oli myös erikoista, kuinka Isadoran äiti kaivoi varastosta vanhat luistimensa mutta taikoi sitten Isadoralle ja isälle omat parit. Miksi säilyttää luistimia, jos sellaiset saa aina uudet sauvaa heilauttamalla? 

  

     

Takakansista:

Isadora Kuu on innoissaan: hänen serkkunsa Mirabelle oli tulossa kylään, ihan koko viikoksi! Mirabelle on puoliksi noita, puoliksi keiju. Ja melkoisen ilkikurinen! Hän saa kaikenlaisia ideoita, joista toiset osoittautuvat erittäin hauskoiksi ja toiset hieman vähemmän… Isadora Kuun luokalla on lemmikkipäivä, jolloin jokainen tuo oman lemmikkinsä näytille. Isadora aikoo viedä Pinkki-pupun, mutta Mirabellellä on parempi idea…

  

--

  

Isadora Kuun luokka lähtee retkelle. Ihanaa! Mutta Isadoran isä haluaa lähteä mukaan valvojaksi. Hmm. Koska Isadoran isä on vampyyri, Isadora on aina vähän huolissaan, osaako isä käyttäytyä kunnolla ihmisten kanssa. Retken kohteena on vanha linna. Luokassa leviää huhu, että linnassa kummittelee. Oppilaat varustautuvat kummituksenkarkotussuihkein, mutta niin: kummitteleeko linnassa? Ja ovatko kummitukset oikeasti vaarallisia?

  

Isadora Kuu on erityinen, koska hän on erilainen.

  

--

  

Isadora Kuu pääsee ensimmäistä kertaa elämässään ihmisten huvipuistoon. Mutta siellä ei ole ihan sellaista kuin hän oli odottanut, vaan aika tylsältä vaikuttaa. Onneksi hänen ilkikurinen serkkunsa Mirabelle on mukana: hänen kanssaan asiat saavat vauhtia. Ehkä vähän liikaakin...

  

--

  

Isadoran täti Crystal tulee vierailulle ja taikoo takapihalle ihastuttavan talvisen maiseman jäätyneine lampineen. Isadora ja Pinkki-pupu tekevät lumesta kaverit itselleen, ja Isadora taikoo ne eläviksi. Mutta hän ei tullut ajatelleeksi, että ne sulavat kuten lumikin. Miten pelastaa ystäviksi muuttuneet lumikaverit?

    

Suomentanut: Maarit Varpu, 110-115 sivua, Aurinko kustannus 2021 ja 2022
  

Alkuperäinen nimi: Isadora Moon Gets in Trouble (2017), Isadora Moon Goes on a School Trip (2017), Isadora Moon Goes to the Fair (2018), Isadora Moon Makes Winter Magic (2018)

  
Sarjassa ilmestyneet:

1. Isadora Kuu menee kouluun
2. Isadora Kuu retkeilee
3. Isadora Kuu viettää syntymäpäivää
4. Isadora Kuu menee balettiin
5. Isadora Kuu joutuu hankaluuksiin
6. Isadora Kuu menee luokkaretkelle
7. Isadora Kuu menee huvipuistoon
8. Isadora Kuu tekee taikoja
9. Isadora Moon Has a Sleepover
10. Isadora Moon Puts on a Show
11. Isadora Moon Goes on Holiday
12. Isadora Moon Goes to a Wedding
13. Isadora Moon Meets The Tooth Fairy 
14. Isadora Moon and the Shooting Star
15. Isadora Moon Gets the Magic Pox

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat

"Voi olla, että jopa maailman pahin ydinonnettomuus 

on luonnolle vähemmän haitallinen kuin ihmisen läsnäolo."

   

   

26.4.1986 Tšernobylin ydinvoimalassa, nykyisen Ukrainan alueella räjähti. Onnettomuuden takia radioaktiivista ainetta levisi eri puolille Eurooppaa, aina Suomeenkin asti. Nyt tuosta turmasta on kulunut jo 36 vuotta. 

  

Olen aina ollut hyvin kiinnostunut tästä katastrofista, joka tapahtui syntymävuoteni keväänä. Haluaisin vierailla joskus tuossa autioituneessa kaupungissa, nähdä kuuluisan maailmanpyörän. Toivon kovasti, että korona ja sota eivät jonakin päivänä ole enää rajoittavia tekijöitä matkustamiseen (mutta pessimistinä luulen, että ilmastokriisin takia tuntemamme maailma tulee muuttumaan radikaalisti aivan lähitulevaisuudessa). Prypjatin rakennusten arvellaan romahtavat seuraavien kymmenen vuoden aikana eli täytyy pitää kiirettä jos aikoo ehtiä käymään alueella.

  

  

Kun sain Johanna Aulénin sarjakuvan Tšernobylin koirat kirjaston varaushyllyyn, kommentoin puolisolle, että tekijä tuskin arvasi sarjakuvaa tehdessään, kuinka ajankohtainen se tulee ilmestyessään olemaan. Etenkin Tšernobylin punainen metsä on ollut otsikoissa venäläisten sotilaiden kaivettua maata tuolla erityisen saastuneella alueella. 

  

Viimeaikaisia otsikoita:

30.3.2022: Tšernobylin ydinvoimalan työntekijät Reutersille: venäläisjoukoilta itsetuhoista sekoilua alueella – osa ei ole kuullutkaan onnettomuudesta

2.4.2022: Kuvat: Tällainen on Tšernobylin Punainen metsä, josta venäläisten väitetään saaneen säteilyoireita

    

Jo HBO:n Chernobyl-minisarjaa katsoessani olin todella pöyristynyt kaikista valheista, joita ihmisille kerrottiin ja kuinka esimerkiksi ydinvoimalaan liittyi merkittävä rakenteellinen vika, joka oli salattu. Kuinka erilainen maailma olisi, jos Neuvostoliitto ei olisi halunnut pitää tietynlaisia kulisseja niin omille kansalaisilleen kuin myös muille maille. Minisarjassa kerrottiin, kuinka reaktorin raivaustyöhön saatiin robotti Saksasta, mutta ylpeyden takia ei oltu kerrottu, kuinka kurja tilanne oli ja robotti ei kestänyt säteilyä. 

    

    

Sarjakuvassa onnettomuutta käsitellään varsin mielenkiintoisesti, sillä keskiöön on nostettu koirat. Alueen koirapopulaatio on sukua niille koirille, jotka ihmisten täytyi jättää evakuoinnin yhteydessä jälkeen ja jotka selvisivät tuhoamisyksiköiden luodeilta. Laumojen yksilöt elävät vain 3-5 vuotta, mutta ne eivät kuitenkaan kuole säteilysairauksiin ja syöpään, vaan nälkään, kylmään tai susien tappamana. Koirapopulaatio on pienenemään päin, sillä uusia pentuja syntyy enää vähän. Hyväntekeväisyysjärjestöt ovat steriloineet alueen koiria ja pienet pennut voidaan antaa kolmen kuukauden karanteenin jälkeen adoptoitavaksi. Mukana on myös jääräpäisiä babushkoja, jotka eivät ole halunneet muuttaa pois alueelta. Olen joskus nähnyt tuollaisia omavaraisia teräsmuoreja jossakin dokumentissa tai Youtube-videolla. 

  

  

Tätä voisi tarjota perusteokseksi aiheeseen melko nuorellekin lukijalle, 11-vuotiaasta eteenpäin (suosittelen kuitenkin, että vanhempien, opettajien ja kirjavinkkaajien kannattaa tutustua ensin itse teokseen, ennen kuin tarjoaa sitä eteenpäin). Jos puolestaan on katsonut vaikkapa sen aiemmin mainitun minisarjan aiheesta, tämä ei paljoa yllätyksiä tarjoa. 

  

Muutamia juttuja kuitenkin oli uutta minullekin, kuten: 

• Tšernobylin nimi tarkoittaa koiruohoa.
• Saastuneella alueella mikään maadu, koska mikrobit ja sienet eivät toimi niin kuin pitäisi.
• Opin myös Tšernobylin poliittisesta historiasta, kuinka alue on perustettu jo vuonna 1193, jolloin se kuului ensin Liettuan suurruhtinaskuntaan, vuodesta 1593 Puolan kuningaskuntaan ja 1793 Venäjään (1920-luvulta Neuvostoliittoon), ja kuinka alueella asui 1900-luvun alussa yli 5000 juutalaista, mutta heitä vainottiin niin, että yhteisö katosi lähes kokonaan. 

    

  

Arvosana:

          

Takakannesta:

Tuhoalueen koirien koskettava tarina
  
Uusi kotimainen sarjakuvateos kertoo maailman tuhoisimmasta ydinvoimalaonnettomuudesta ja koirista, jotka sinnittelevät ihmisten hylkäämällä vyöhykkeellä.
  
Neuvostoliittolainen Tšernobylin ydinvoimala räjähti 26.4.1986. Onnettomuus aiheutti laajoja radioaktiivisia päästöjä ja muutti voimalan lähialueet asuinkelvottomiksi. Mutta vaikka ihmiset evakuoitiin, Tšernobylin eläimet jäivät oman onnensa nojaan.
  
Haastatteluihin ja tutkimuksiin perustuva Tšernobylin koirat kertoo kahden koiran – Bobikin ja Gamman – kautta Tšernobylin onnettomuudesta ja elämästä suljetulla vyöhykkeellä nyky-Ukrainassa. Komeasti kuvitettu dokumentaarinen sarjakuva on kertomus luonnon ja ihmisen sitkeydestä.

  

110 sivua, Otava 2022

    

Luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Maaseudun tulevaisuus, Kulttuuritoimitus

Pääsiäisen lukumaraton (päättynyt)

   

Jos kirjanpitoni on ajantasainen, olen edellisen kerran osallistunut (ja silloinkin sekä vetäjänä että lukijana) pääsiäisen lukumaratonille vuonna 2019. Tänä vuonna näitä maratoneja onkin Instassa peräti neljä kappaletta. Tämän minun vetämäni lisäksi @niinatikkanen, @marttendaalireads ja @kirjatarhuri ovat myös tahoillaan vetämässä maratoneja, eli kannattaa käydä heidänkin tileillään, jos haluat osallistua useammalle samanaikaisesti. 

  

Lukupinoni saattavat näyttää kunnianhimoisilta, mutta tarkoitukseni ei todellakaan ole saada luettua näitä kaikkia, vaan noin puolet. Valinnanvaraa täytyy olla maratoneille runsaasti, niinpä kasasin pinoihini kuvakirjoja ja sarjakuvaa, lastenkirjallisuutta ja YA:ta, uutuuksia ja jopa yhden klassikonkin. 

  

    

Maratonini alkaa perjantaina 15.4. klo 20:30 Laura Ellen Andersonin Amelia Kulmuri -sarjan neljännellä osalla, Puolikuuloma.

    

Amelia on ystävineen partioretkellä Namuluumusaarella, kun he joutuvat uskomattomaan seikkailuun. Syötyään kirottuja hedelmiä, he muuttuvat pikkuriikkisiksi. Heidän on keksittävä ratkaisu varsin vaikeaan tilanteeseensa. Tällä kertaa tarinassa ei ole pahista ja siksipä tämä onkin juuri nyt todella mukavaa luettavaa.

  

    

Maraton jatkuu Harriet Muncasterin Isadora Kuu -sarja osilla 7 ja 8 eli Isadora Kuu menee huvipuistoon ja Isadora Kuu tekee taikoja.

  

Isadora Kuu menee vanhempiensa ja serkkujensa kanssa ihmisten huvipuistoon. Mitä tapahtuukaan, kun keijut, vampyyrit ja noidat päättävät hiukan parannella laitteita? Ja korjausta ne tosiaan kaipaavatkin, vanha huvipuisto kun on ehtinyt hieman rapistumaan loistonsa päivistä.

   

Tässä maailmassa ei taida olla maagisella yhteisöllä sääntöä pysytellä huomaamattomana, sen verran tiheään tahtiin taikasauvat ja liemet viuhahtelevat tarinassa. Isadora Kuut on suunnattu perheen nuorimmille ja toisto on tärkeää kyseiselle ikäryhmälle, mutta näin lyhkäisessä kirjassa on tuskin tarpeen kommentoida kahdesti, kuinka Isadoran isä on vampyyri ja siksi nukkuu päivät.

  

*****

   

Isadoran täti jääkeiju Crystal tulee kylään. Hän taikoo tytölle luistelukentän omalle pihalle auttamaan mieliharmissa, kun tämä ei päässyt luokkakaverinsa synttäreille luistelemaan. Isadora tekee taikalumesta Lumipojan, joka herää henkiin. Tarinassa on paljon samaa kuin jouluklassikko Lumiukossa ja Lumikuningattaren tarinaankin viitataan raikkaalla tavalla.

  

   

Lauantaina lukeminen alkoi heti herättyäni Satu Varjosen kirjoittamalla ja Mari Luoman kuvittamalla pikkunoita Telmasta kertovalla kirjalla Ylläripylläri!

  

Telma on tuttu pikkunoita kirjasta Voihan nenä! Tällä kertaa vietetään pääsiäistä niin ihmisten kuin noitienkin tyyliin. Millaisia yllätyksiä noidat piilottavat muniin? Entä miksi ihmislapset huitovat koristeltuja oksia naapureidensa ovilla? Miinusta mopsin kutsumisesta söpöksi, reppanat kun eivät voi lyttyisellä kuonollaan edes hengittää kunnolla.

  

   
Heti perään tartuin David Sundin Kirjaan joka ei halunnut tulla luetuksi.

  

Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi on kirja, joka tekee kaikkensa, ettei sitä voida lukea. Se laittaa lukevan aikuisen tekemään höpsöjä asioita ja toimiikin siksi parhaiten ääneen luettuna lapselle. Vaikka kirja loppuukin sanoihin nuku hyvin, se voi olla haastava iltasatukirja, sillä kirjan temput saavat varmasti niin lapsen kuin lukijankin nauramaan ja keskittymään siihen, mitä kirja seuraavaksi heittää kokijansa eteen.

  

   

Seuraavaksi lukumaraton vie kohti Etelä-Koreaa Joonas Tolvasen kirjoittaman ja Janne Kukkosen kuvittaman Puunaamioiden kirouksen siivillä.

  

Veljekset Jaakko ja Elias seikkailevat tällä kertaa Etelä-Koreassa. Mummi on siellä auttamassa rakentamaan tuhoutuneita taloja, jotka ovat olleet liki muuttumattomia jo viidensadan vuoden ajan. Joku polttaa kylän taloja tahallaan, eikä kukaan tiedä miksi. Lisäksi puhutaan muinaisista naamioista, joihin liittyy legenda.

  

Ei ihan kolahtanut tällä kertaa. Hahmot eivät osaa yhdistellä ilmiselviä johtolankoja, enkä usko, että nuorimmallekaan lukijalle tulee onnistunut fiilis, että ratkoo tapausta ennen kirjan lapsia. Vähän vähemmällä alleviivaamisella oivaltamiselle olisi varmaankin jäänyt enemmän voimaa. Oli myös hämmentävää, kuinka pojat pakkaavat kyläpaikassa reppuihinsa jesaria, linkkarin ja kertakäyttösadetakkeja. Olivatko he tuoneet nuo esineet mukanaan Suomesta, vai sattuivatko ne lojumaan vierashuoneessa ihan sattumalta? Lisäksi erikoista oli, että vaikka Jaakko on ollut koulussa englannintunneilla, oli sana good kuitenkin tuttu nimenomaan videopeleistä.

  

Kyseenalaistan kuvituksessa käytetyn tyylikeinon, jossa suomalaisilla on pilkun muotoiset silmät ja eteläkorealaisilla viivasilmät. Haiskahtaa vähän...

  

     

Etelä-Korea -linjalla jatketaan. Tässä kirjagramista ja -tubesta tutun Sanni Ylimartimon säeromaanissa Pimeässä hohtavat tähdet keskiössä on k-pop fanitus. Minulle tuo maailma ei ole kauhea tuttu, kiinnostavaa siis kokea jotain itselleni vierasta teoksen näkökulmahenkilön kautta.

  

Mira on koulukiusattu tyttö, liian pitkä ollakseen näkymätön. Hänen pakopaikkansa, taikamaailmansa, perheensä on k-popissa ja fanittamisen kautta löytyneiden ihmisten luona. Äiti on liian huolehtivainen, ei anna Miran kokeilla siipiään. Onneksi lopussa Mira pääsee nousemaan lentoon.

  

Todella samaistuttavia tunteita koulukiusaamisesta ja siitä, kuinka vaikeaa on ottaa kontakti uusiin ihmisiin. Olisin toivonut lopun olevan ihan hiuskarvan verran erilainen, mutta silti erittäin kiva kokonaisuudessaan. Kieli on jutustelevaa, välillä ihastuttavan runollista ja tarina soljuu kirkkaana. Todella tasokas esikoinen ja odotan mielenkiinnolla kirjagramista ja -tubesta tutun Sannin seuraaviakin teoksia.

  

  

Sunnuntain ajattelin viettää #sarjakuvasunnuntain hengessä. Ensimmäisenä Kaiu Shirain kirjoittama ja Posuka Demizun kuvittama The Promised Neverland -sarjan toinen osa. Tästä jatkan Hiro Mashiman Fairy Tail-sarjan ekaan osaan.

  

The Promised Neverlad 2:lla on tosi kiva kansi! Lapset suunnittelevat pakoa orpokodista. Ei aivan yhtä hyvä kuin sarjan eka osa, mutta juonenkäänteitä ja yllättäviä paljastuksia tähänkin osaan mahtui. Olisipa kivaa, jos tämä suomennettaisiin, sen verran tasokasta meininkiä ollut.

  

Fairy Tail vaikuttaa mangalta, jota voi suositella etenkin One Piecen ja 7 kuolemansynnin faneille. Paljon kohellusta, mutta välillä on myös seesteisempiäkin hetkiä.

  

      

Maanantain maratonpinossa on seitsemän nopealukuista teosta. Aamu alkoi hirviöiden parissa. Mateo Dineen kuvitus on aivan 5/5, Grégoire Kocjan tarina 3/5. Ihastuttavia hirviöitä, mutta tekstissä oli vähän liikaakin aikuispainotteisia vitsejä.

  

Hirviöt - Vinksahtanut valikoima muistuttaa mm. Julia Savtchenkon Salaista sienikirjaa ja Unohdettua ötökkäkirjaa, Holly Blackin ja Tony DiTerlizzin Arthur Spiderwickin luonto-opasta, Luke Pearsonin Hilda ja kivipeikko -sarjakuvaa sekä Torben Kuhlmannin teoksia Edison ja Armstrong.

  

  

Tutustuin ensimmäistä kertaa Tietopalat-sarjaan. Vuokko Hurmeen kynäilemä Karmeat taruolennot on mainio katsaus tunnetuimpiin kansanperinteen ja kauhuleffojen klassikkohahmoihin. (Lukuvinkki: osa niistä on tuttuja myös Anu Holopaisen Iik-kauhusarjasta). Savtchenkon kuvitus on vertaansa vailla. Tämän lisäksi kannattaa lukea myös Hirmuiset hirviöt - Kauhistuttavat otukset ihmissusista vampyyreihin, joka on vähän pidempi tietokirja osittain samoistakin hahmoista.

  

  

Kunnon lohikäärme on söpö kuvakirja lohikäärmeestä, joka noudattaa jokaista ohjekirjan sääntöä pilkulleen. Lohikäärmeen tulee osata pelotella, haalia aarteita ja vartioida niitä ahkerasti. Pitkän päälle se on tosi väsyttävää ja yksinäistä puuhaa. Kuinka Lila-lohikäärmeen käy, kun se eräänä päivänä hukkaakin ohjekirjan, kuinka se osaa enää toimia niin kuin kunnon lohikäärme? Kiltteys ja anteliaisuus ovat toki hyviä elämänohjeita, kunhan niitä noudattaa vain tiettyyn pisteeseen asti.

  

  

Tero Mielosen kirjoittama ja  Mari Ahokoivun kuvittama Maailmantutkijat on Ursan julkaisema oikein mainio kuvakirjamuotoinen tietoteos erilaisista tutkija-ammateista. Tässä on ihastuttavan moninaiset ihmishahmot! Ilahduin, että mukana oli myös arkeologi, opiskelinhan itsekin kyseistä alaa yliopistossa. Mitään ei alleviivata tarpeettomasti, tytötkin ovat edustettuina tutkijoina ja ilmastonmuutos, saastuminen sekä lajikato ovat osana liki jokaista tutkimuksen alaa tavalla tai toisella. Todella paljon tietoa näin pieneen kirjaan, joitakin nuorimmille kuuntelijoille / lukijoille vaikeita sanoja ei harmillisesti selitetä auki.

  

  

Oletko sinäkin kyllästynyt siihen, että saat jatkuvasti kuulla, ettei voi tehdä jotain, koska olet tyttö? Siihen ongelmaan pureutuu tämä presidenttiehdokkaaksi pyrkineen Elizabeth Warrenin kirjoittama ja Charlene Chuan kuvittama teos, jonka sanoma on, että todellakin, tytöt pystyvät ihan mihin vain. Todella mainio kuvakirja, joka ei saarnaa tai näpäytä vaan lempeästi ohjaa ajatuksia siihen, ettei tyttöys ole mikään este. Tämän viestin kun kaikki sisäistäisivät (esim. Twitterissä oleville miesselittäjille tekisi hyvää).

  

  

Merja Jalon helppolukuisen Kotikulman etsivät -sarjan kolmannessa osassa Metsän salaisuus ratkotaan metsässä nähdyn leijonan arvotusta. Sirkus on juuri käynyt paikkakunnalla, joten karkasiko kissapeto sieltä? Hyvin epäuskottavaa kerrontaa (joka viitannee Ruokolahden leijonan tapaukseen), mutta perheen pienimmät saattavat pitääkin jännittävästä tarinasta, jolla on onnellinen loppu. Kuinka moni muuten osaa selittää sanonnan "mätäkuun juttu"? Minulle ilmaisu on tuttu lapsuudesta, vaikka se onkin aina ollut hieman outo.

  

  

Maratonin viimeisenä kirjana oli Marvi ja Merja Jalon Unelmakoirat-sarjan toinen osa Iki-ihana Jekku, joka paljastui oikein mainioksi lastenkirjallisuudeksi koirafaneille. En ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa, mutta se ei tuntunut kauheasti haittaavan. 

  

Syksyllä ekaluokan aloittavat Isla ja Aino ovat saaneet luvan lenkittää naapurin uutta koiraa, mutta voi surkeus, isosisko Enni kavereineen onkin ehtinyt paikalle ennen heitä. Isojen tyttöjen puistoretki ei mene hyvin, sillä hoitokoiran kimppuun käydään. Sen jälkeen vain Aino ja Isla saavat saavat ulkoiluttaa Aksua.

  

Yhdellä lenkillä he tutustuvat vähän isompaan poikaan, jolla on ihana valkoinen samojedinkoira. Ja sekös isompia tyttöjä harmittaa, Henriikka kun on poikaan ihastunut. He päättävät säikytellä arkaa Aksua. Tyttöjen kiusanteko on todella julmaa, sillä se ei kohdistu vain pikkutyttöihin vaan myös koiriin, joita ei todellakaan saa kohdella niin väärin.

  

Onneksi Aksun omistaja näkee isompien tyttöjen juonitteluiden lävitse ja todistaa ilkitekoja. Henriikan koiria vihaava äiti ei silti usko naapurinsa puheita "täydellisestä" tyttärestään. Kirja loppuu on sen verran kiinnostavasti, että pitääpä harkita seuraavankin osan lukemista. 

   

    

Luin maratonin aikana yhteensä 16 teosta, 1529 sivua.