Sivut

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Stephenie Meyer & Young Kim: Houkutus - sarjakuvasovitus osa 1

 
Houkutus-huuma on ollut laskussa, jopa minulla. Tai no, kirjoissahan ei ole mitään vikaa, ekassa osassa ainakaan. Jatko-osien ahdistavuus ja lopun antikiilmaksi sekä surkeat leffat ovat kyllä omiaan pudottamaan pilvilinnoista maan tasalle. Ei leffat nyt kokokaan kuraa ole, mutta pienet seikat on ihan väärin! Robert Pattinson ei näytä Edwardilta, mutta välillä hän osaa lumota melkein yhtä hyvin, vaikken näyttelijästä pidäkään. Pahiten metsään meni kuitenkin Cullenien talo, josta itse olin (aiheettomasti?) kuvitellut iäkkään pitsihuvila tyylisen metsään sulautuvan installaation, joten elokuvan moderni lasipalatsi iski silmään kuin tikka.
 
Mutta asiaan, eli sarjakuva versioon. Se sijoittuu kirjan ja leffan välimaastoon. Hahmot (etenkin Edward) näyttävät todella kauniilta, mutta Bella jopa liian kauniilta, leffa-Bella oli minun mielikuviani paremmin vastaava, luonnollinen. Tapahtumia on onnistuneesti lyhennetty ja yhdistetty, kuten leffassa, mutta tekstillisesti se on lähes yhtenevä alkuteoksen kanssa (noh, tämä selittyy sillä, että toimittaja on Houkutuksen alkuperäistä suomennosta käyttänyt). Kylmät väreet kiipivät pitkin selkäpiitä, aivan kuten kirjaa lukiessani.
   
Muistan kun 2005 syksyllä luin sitä ensimmäisen kerran ja huonon ääreisverenkierron takia käteni olivat aivan kylmät ja aina sivuja kääntäessäni satuin koskettamaan toista kättäni, kuvittelin kylmien sormien kuuluvan Edwardille. Odotukset olivat suuret lempikohtaukseni kanssa: kun Edward vie Bellan aukiolle, enkä joutunut pettymään. Leffassahan Edward loistaa kuin discopallo, ei mikään paras mielikuva. Sarjakuvassa tässä on onnistuttu paremmin. Mitä tästä voisi sanoa: Houkutuksen ystäville nektaria, muille karvasta kalkkia...
 
Takakannesta:
Mistä kaikki alkoi...
  
Isabella Swan mmuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukpunkiin ja tapaa yliluonnollien komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward Cullenilla on tumma salaisuus, ja Bella päättää ottaa siitä selvän -  ja samalla hänen oma kohtalonsa kiertyy uuteen kiehtovaan ja vaaralliseen suuntaan.
  
"Young on tehnyt uskomattoman työn muuttaessaan kirjoittamani sanat kauniiksi kuviksi. Sekä henkilöhahmot että kuvamaailma muistuttavat kovasti sitä, minkälaiseksi itse kuvittelin sen kirjoittaessani sarjaa", Meyer hehkuttaa sarjakuvasovitusta, jonka luomisessa toimi itse aktiivisesti.
   
Arvosana:

Tyylilaji: nuoret, kielletty rakkaus, vampyyrejä
  
Samantyylisiä kirjoja: Stephenie Meyer: Houkutus, Maggie Stiefwater: Väristys

Suomentanut: Tiina Ohinmaa,  238 sivua,  WSOY 2010
   
Alkuperäinen nimi: Twilight: The Graphic Novel - Volume 1, sarja jatkuu
    
Kirjasta muualla: Kirjamaa, Sivupiiri, Vinttikamarissa,

4 kommenttia:

  1. Hmm... Minusta jossain kirjassa mainittiin, että Cullenien talo nimenomaan omi vanha pitsihuvila tms. Siksi minäkin hämmennyin, kun elokuvassa talosta oli tehty moderni luksuslukaali!

    Mutta asiasta pähkinään, olen lukenut ja kommentoinut tämän sarjakuvaversion joskus blogissani (löytyy hakusanalla, jos tahdot käydä katsomassa). Mielestäni ihan kiva versio, ei hassumpi. Tosin en ole Meyerin sarjan erityissuuri fani, mutta mielestäni tämä kirjasarja on silti suht merkittävä osa nuortenkirjallisuuden kannalta ja siksi lukemisen arvoinen...

    VastaaPoista
  2. No niin, en siis ihan omiani muistellut! :D Itseäni kun kiinnostaisi joskus omassa utopistisessa maailmassani rakentaa omakotitalo, joka olisi juurikin sellainen linnamainen huvila. Oli kyllä pettymys huomata kuinka kehnosti elokuvaan oli sovitettu tuo idea.

    Pitipä käydä tosiaan lukaisemassa, ei ollut tullut vastaan kun olin vain suomennoksella hakenut referenssiä. Allekirjoitan lausumasi sarjan kliseydestä, mutta jokin pinnan alla oleva pohjavirta on kuitenkin omiaan kietomaan mukaansa niin minut kuin vuosimallia -74 ja -68 olevast isosiskotkin. Ilmiö on ehkä näkyvin teinien joukossa, mutta genrerajat rikkovat aikuisetkin ovat tämän löytäneet niin sarjakuvana kuin kirjanakin.

    Ps. Kävin aikoinaan keskimmäisen siskon kanssa kantsomassa tästä tehdyn leffan ja me oltiin yleisön joukossa vanhimmat. Hivenen ärsytti kun likkalapset hihitteli joka kohtauksessa jossa Pattinson käväisi, oli sillä sitten vaatteet päällänsä tahi ei.

    VastaaPoista
  3. Juu, kyllä tässä ehdottomasti on se joku "juju" joka koukuttaa lukijan, ihan jopa aikuisenkin taantumaan taas teini-ikäisen tasolle ja ihguttamaan sitä tunnelmaa, jonka Meyer on saanut vangittua. En niistä jatko-osista ole ihan varma, mutta ensimmäinen kirja on ihan oikeasti aika taitavasti rakennettu juuri koukuttamaan lukijansa...

    VastaaPoista
  4. Samoilla injoilla mennään. Jatko-osia olisi pitänyt vielä hioa ja jättää ne muhimaan (uskon että tuo ekakin on pidemmän ajan tuloksena syntynyt) tai jättää ilmestymättä ollenkaan, en osaa sanoa kumpi parempi. Tuntuu vain että kovin kiireellä on laadittu ja pykästy markkinoille (vrt. Harry potterit neljännestä eteenpäin, nehän vissiin meni suoraan läpi ilman kustantajan ehdottamia korjauksia).

    VastaaPoista