"Yö hengitti asunnossa kuin tumma eläin."
Grimmin satujen aineksia aivan uudenlaisessa paketissa. Yksisarviset ovat värikkäitä, kivet elävät ja ruusut pistävät. Tarinan keskiössä ovat veljekset Jacob ja Will. Heidän isänsä, John Reckless katosi poikien ollessa pieniä. Jacob viettää öisin aikaa isänsä työhuoneessa, varmistuttuaan ensin että hänen äitinsä ja pikkuveljensä nukkuvat. Työhuoneen seinällä roikkuu vanha, merkillinen peili, joka avaa Jacobille aivan uuden maailman ja mahdollisuuden selvittää mitä hänen isällensä tapahtui vuosia aikaisemmin. Ja jättää taakseen pimeää pelkäävän Willin.
Seikkailut kutsuvat, mutta yhdistettäessä kaksi maailmaa, on väistämätöntä muuttaa niiden alkuperäisiä olosuhteita. Peilimaailma matkii Jacobib maailmaa, yhteiskunnallinen kehitys on huimaa huolimatta käynnissä olevasta sodasta ihmisten ja goylien välillä. Goylit ovat kiviolentoja (vrt. golem), joita ihmiset ovat vuosien saatossa metsästäneet ja tappaneet huvikseen. Nyt goylit kuitenkin ovat kasvattaneet mahtavan ja voittoisan armeijan, jonka pysäyttäminen näyttää toivottomalta.
Sota ei kuitenkaan ole Jacobin ongelmista suurin. Will seuraa veljeään peilimaailmaan eikä siinä vielä kaikki, Willin tyttöystävä Clara saapuu mukaan kuvioihin. Jacobin ystävä Kettu, tyttö jolla on kaksi olomuotoa aistii muutoksen tuulet ja pelkää millaisiin ongelmiin kolmikko onkaan matkalla.
Kirjaa kerrotaan eri henkilöiden näkökulmista ja tämä kerrontatapa toimii tässä tapauksessa vallan erinomaisesti. Jacobin itsesyytöksiin tosin kyllästyy välillä. Hän pitää itseään veljensä suojelijana, joka olisi valmis syöksymään veljelle tarkoitetun luodin tielle, mikäli voisi siten varmistaa Willin olevan turvassa. Funken kieli on soljuvaa, runollisen kaunista kerrontaa, jota on miellyttävää lukea. Kiveen kadonnut on sarjan aloittava teos, teos voisi toimia omillaankin, mutta viimeiset sivut pohjustavat liikaa tulevaa osaa.
Seikkailut kutsuvat, mutta yhdistettäessä kaksi maailmaa, on väistämätöntä muuttaa niiden alkuperäisiä olosuhteita. Peilimaailma matkii Jacobib maailmaa, yhteiskunnallinen kehitys on huimaa huolimatta käynnissä olevasta sodasta ihmisten ja goylien välillä. Goylit ovat kiviolentoja (vrt. golem), joita ihmiset ovat vuosien saatossa metsästäneet ja tappaneet huvikseen. Nyt goylit kuitenkin ovat kasvattaneet mahtavan ja voittoisan armeijan, jonka pysäyttäminen näyttää toivottomalta.
Sota ei kuitenkaan ole Jacobin ongelmista suurin. Will seuraa veljeään peilimaailmaan eikä siinä vielä kaikki, Willin tyttöystävä Clara saapuu mukaan kuvioihin. Jacobin ystävä Kettu, tyttö jolla on kaksi olomuotoa aistii muutoksen tuulet ja pelkää millaisiin ongelmiin kolmikko onkaan matkalla.
Vaikka Jacob tiesikin, että jos Kettu olisi joutunut valitsemaan, hän olisi joka tapauksessa valinnut turkin eikä nahkaa. Seitsenvuotiaana tyttö oli pelastanut haavoittuneen kettunaaraan kahden venhemman veljensä kepeiltä ja löytänyt seuraavana päivänä sängystään ketunkarvapuvun. Puku oli lahjoittanut hänelle hahmon, jossa hän vasta löysi todellisen minänsä, ja Ketun suurin pelko olikin, että joku varastaisi hänen pikunsa ja veisi samalla häneltä hänen ketunkarvansa. (s.62)
Kirjaa kerrotaan eri henkilöiden näkökulmista ja tämä kerrontatapa toimii tässä tapauksessa vallan erinomaisesti. Jacobin itsesyytöksiin tosin kyllästyy välillä. Hän pitää itseään veljensä suojelijana, joka olisi valmis syöksymään veljelle tarkoitetun luodin tielle, mikäli voisi siten varmistaa Willin olevan turvassa. Funken kieli on soljuvaa, runollisen kaunista kerrontaa, jota on miellyttävää lukea. Kiveen kadonnut on sarjan aloittava teos, teos voisi toimia omillaankin, mutta viimeiset sivut pohjustavat liikaa tulevaa osaa.
Arvosana:
Tyylilaji: nuoret, fantasia, sadut,
Samantyylisiä kirjoja: -
Kirjasta muualla: Risingshadow, Sivupiiri, Lukukeskus, Kirjojen keskellä, Sudet eivät nuku talviunta,
Tää oli tosi hyvä kirja, en malttanu lopettaa lukemista :D. Se oli kiva osuus, mutta huono on se, että joudun tekemään kouluun sanallisen esitelmän tästä...
VastaaPoistaHyvästä kirjasta kirjoittaa mielellään esitelmän kuin kirjasta, josta ei pidä ollenkaan! :)
PoistaEsitelmän ehkä tekeekin vielä mieluusti hyvästä kirjasta, mutta ei analyysia. Minulla ainakin syy on se, että en välttämättä pysty arvioimaan kirjaa riittävän kriittisesti. Siksi teen mieluummin arvioita kirjoista, jotka ovat herättäneet monipuolisesti tunteita itseään kohtaan... mielellään myös ärtymystä.
PoistaObjektiivisuuden säilyttäminen on kyllä joskus vaikeaa. Lukeminen ja kirjan kokeminen on kuitenkin (toisinaan? aina?) niin henkilökohtaista. Kuinka voida irrottaa omat tunteensa kirjasta ja katsoa sitä vain laadullisesti?
Poista