Scifi-haaste | Annika Luther: Kodittomien kaupunki

 "Vapaa! Yksin! Vihdoinkin!"

   

  
Ensimmäinen kirjani Scifi-haasteeseen. Tämä menee kategoriaan 12, kohtaan Ympäristökatastrofit. Tunnelmamusiikkia: Keep The Streets Empty For Me (Fever Ray)
   
Lutherin kuudes nuortenkirja, kolmas suomennettu teos Kodittomien kaupunki kertoo tulevaisuuteen sijoittuvan vedenpaisumuksen jälkeen uudelleen järjestäytyneestä maailmasta. Grönlanti vihertää ja napajäätiköt ovat sulaneet nostaen merenpintaa kymmenellä metrillä myös evakuoidussa Helsingissä. On vuosi 2050, viisitoista vuotta tulvan jälkeen. Päähenkilö Lilja elää valvovan silmän alla uudessä pääkaupungissa Jyväskylässä ja kaipaa syntymäkaupunkiinsa Helsinkiin, kalojen ja rottien kaupunkiin. Hänen tätinsä Sassa, koulutettu meribiologi jäi tutkimaan Itämeren suolapitoisuuksia katastrofin aikaan, eikä kukaan tunnu tietävän hänestä mitään sen jälkeen. Huolimatta vanhempiensa vähättelevästä asenteesta Lilja ei pysty luopumaan pakkomielteestään nähdä Helsinkin vielä kerran ja etsiä käsiinsä "täti", jolla on paljon selitettävää.

Ainaiset musiikkikilpailut ja urheilu tempaukset sulautuvat muuttumattomaksi jatkumoksi ja Lilja kokee elämänsä jumittuneen samoille, tylsille urille. "Ihan niin kuin sinun ja minun ja kaikkien koko elämän tarkoitus olisi potkia palloa tai oppia päästämään ilmaa kitusistaan hallittuna virtana!" (s.25) Vapaa-ajan käyttömahdollisuudet ovat rajattuja, kuten koko yhteiskunta muutoinkin. Päätös lähteä etsimään hänen oikeaa äitiään Sassaa syntyy Liljan mielessä pikkuhiljaa ja yllättävän tilaisuuden tullen hän lähtee spontaanisti matkalle kohti tuntematonta. Naiivisti matkantekoon suhtatuva Lilja kohtaa kuitenkin heti alkutaipaleella musertavia vastoinkäymisiä eikä Sassan löytyminen enää tunnukaan niin tärkeältä. Kohtalo puuttuu kuitenkin kuvioihin ja kohtaaminen intialaisten veljesten kanssa muuttaa koko tarinan kulun.

Nuorisokielisyys ei uponnut minuun, jokin jäi hiertämään, lisäksi Liljan asenne on enimmäkseen rasittava, eikä kasvutarina pääse nousemaan yhdeksi tärkeimmistä teemoista. Myös liian akateemisten termien käyttäminen kirjassa sai sen tuntumaan paikoin jäykältä. Kerronnan siirryttyä Halsingihiin tunnelmalataus muuttuu täysin ja kirja alkaa toimia. Alkuasukkaat,  Helsingin alkuperäiskansalaiset ovat juoppoja ja maahanmuuttoteemat käänteiseksi kääntänyt Luther kuvaa hienosti Halsingihissa elävien maahanmuuttajien elämää ja kahden kulttuurin, intialaisen ja kiinalaisen, kanssakäymistä. Luther kertoo jälkisanoissaan, kuinka häntä eivät kiinnosta itse katastrofit vaan kuinka ihmiset selviävät niistä ja jatkavat elämäänsä muuttuneessa maailmassa. Pystyn samaistumaan tähän. 

Valkoinen kirkko värjäytyi vaaleanpunaiseksi ja punainen kirkko hehkui illan hohtavassa valossa kuin tumma veri. Taivas kaareutui meren ylle ja pilvet muotoutuivat käsiään levittävän naisen ylävartaloksi. Naisen, joka oli menettänyt lapsensa ja kaivannut sitä lakkaamatta. Lilja tuijotti pilviä, kunnes ne ajelehtivat jälleen eroon toisistaan ja hänen mielensä valtasi huono omatunto siksi, että hän oli melkein unohtanut miksi hän oli Helsinkiin tullut. (s.145)

  

Arvosana:

     

Takakannesta:
Lilja on 15-vuotias. Kun hän syntyi vuonna 2035, hänen perheensä joutui muuttamaan pois kotikaupungistaan Helsingistä. Helsinki, kuten suurin osa maapalloa, on peittynyt veden alle: kaikki kantasuomalaiset asustavat turvatuissa, aidatuissa ja hyvissä oloissa Keski-Suomessa, veden ulottumattomissa. Lilja saa selville, että hänen tätinään pitämänsä nainen – joka jäi tulvehtivaan Helsinkiin vuonna 2035 – onkin hänen oikea äitinsä. Lilja päättää karata kotoa jaetsiä naisen.

Mutta entinen pääkaupunki on muuttunut suurilta osin vedenalaiseksi kaupungiksi, jonka ovat asuttaneet vedennousun kodittomiksi jättämät ihmiset ympäri maailmaa. Helsinki, tai oikeastaan Halsingih, on tätä nykyä intialaisten ja kiinalaisten kansoittama vesikaupunki, jonne Lilja matkustaa sattumalta tapaamiensa intialaisveljesten mukana. Veljekset antavat Liljan pikkusiskonsa Majun hoiviin. Lilja ja Manju ystävystyvät, mutta elämä Halsingihissa ei ole helppoa, eikä äidin löytäminen ole ainoa ongelma, johon tytöt törmäävät.

Luther on kirjoittanut upean dystooppisen nuortenkirjan. Se käsittelee jännittävästi tärkeitä ympäristö- ja maahanmuuttoteemoja ja muistuttaa, että elämä jatkuu aina - muodossa tai toisessa.

                     
Samantyylisiä kirjoja:

               
Suomentanut: Asko Sahlberg, 235 sivua,  2011 Teos & Söderströms
       

Alkuperäinen nimi:  De hemlösas stad

                            
Kirjasta muualla: Risingshadow, Kirjamielellä, Lastenkirjahylly, Lopunajan lauseet, Kirjastokaista, Savon Sanomat, Turun Sanomat, Etelä-Saimaa, Alas taikavirtaa, Fleim, Fifi,