"Maailma olisi edelleen kartoittamaton, terra incognita,
elleivät särkyneet sydämet olisi saaneet ihmisiä liikkeelle."
elleivät särkyneet sydämet olisi saaneet ihmisiä liikkeelle."
Ostin Jennifer Vanderbesin kirjoittaman Pääsiäissaaren joskus halvalla, sillä takakansi sekä etulieve tarjosivat minulle koukuttavan kurkistuksen teoksen sisältöön. En pettynyt. Jotkin palat kirjassa hakivat kuitenkin paikkaansa tai olivat turhia. Kirja on Vanderbesin esikoinen. Hän on opiskellut kirjallisuutta Yalen yliopistossa, joka sai minut pohtimaan - kuinka usein kirjallisuuden opiskelijasta tulee kirjailija?
Pääsiäissaari toimii romaanin keskeisenä näyttämönä, vaikka osa tarinasta tapahtuu takautumienkin kautta niin Englannissa, Saksassa, Kiinan merellä kuin Yhdysvalloissakin. Vanderbesin teoksella on monta kertojaa. Ensimmäisenä esitellään Elsa, kotiopettajatar, joka kokee elämäntehtäväkseen autistisesta sisarestaan huolehtimisen. Hän hylkää omat haaveensa ja suostuu jopa avioliittoon, joka ei perustu rakkaudelle. Elsan ja Alicen isä on kuollut ja kuvioihin astuu Edward, isän kanssa työskennellyt vanhempi herrasmies ja antropologi. Elsa epäilee isän tehneen sopimuksia Edwardin kanssa naimisiin menosta, mutta Elsa ei löydä vahvistusta epäilyilleen.
Kaikesta huolimatta arki saa lopulta uusien normien mukaiset rutiinit, kunnes Edward päättää lähteä tutkimusmatkalle Pääsiäissaarelle ja ottaa perheensä mukaan. Elsa on lukenut 1700- ja 1800-lukujen tutkimusmatkailijoista ja kokee saavansa tilaisuuden saavuttaa jotain omaa. 1910-luvulla naisen asema on rajallinen, ja vaikka Elsa tietää olevansa älykäs, hänellä ei ole sijaa tiedeyhteisössä. Vain harvoja naistutkijoita on noussut julkisuuteen. Saarella eristyksissä ollessana hän kuitenkin ryhtyy selvittämään salaperäisten kirjoituslattojen, rongo-rongon arvoitusta.
Toinen päähenkilö on 1970-luvulla elävä siitepölytutkija Greer Farraday. Hänen miehensä on myös kuuluisa kasvitieteen tohtori, joka kuolemansa jälkeenkin jättää Greerin varjoonsa. Saavuttaakseen jotain omaa Greer ottaa askeleen tuntemattomaan, Pääsiäissaarelle. Greer on hyvin kylmän viileä älykkö, joka pyrkii häivyttämään sukupuolensa tutkimuksestaan. Greerin ollessa jatkotutkijana eivät naiset voineet vielä väitellä tohtoriksi ja luonnontieteelliseen tiedekuntaan tettiin vuosittain vain muutamia naisia opiskelemaan. Greer tekeekin siis paljon töitä pystyäkseen tosidtamaan naistenkin olevan kykeneviä tieteelliseen ajatteluun.
Kolmas kerronnan taso sijoittuu saksalaiselle sotalaivalle. Aluksi heidän mukaan tulemisensa tuntuu oudolta ja irralliselta, sillä kerronta tuntuu leikatun jonkin toisen kirjan sivuilta. Loppua kohden kaikki kolme juonta kuitenkin kietoutuvat yhteen. Kertoja vaihtuu joka luvussa, pääpaino naisten näkökulmissa. Vanderbes ei paljasta heti luvun alussa kenen näkökulmasta hän kirjoittaa, mutta tähän tyylikeinoon tottuu pian ja lukija pysytyy jo varhaisessa vaiheessa hahmottamaan onko äänessä Elsa vai Greer.
Greer analysoi kaiken näkemänsä ja viljelee runsaasti eri kasvien latinankielisiä nimiä ja Vandebes on selkeän innostunut muutenkin upottamaan lukijansa tuon ajan tiedeyhteisön saloihin. Välillä tällainen informatiivisuus käy kuitenkin raskaaksi. Onneksi olen opinnoissani ja vapaa-ajallani harrastanut jonkin verran kasvitiedettä mm. keräämällä herbaarioita ja kirjoittamalla kandini kasveista. Tavalliselle lukijalle kirjasta saattaa kuitenkin muodostua liian kuivan tieteellinen kuva.
Vanderbesin kerronnan vahvuus piilee intensiivisessä yhteisöllisyyden kuvaamisessa, pienen saaren rytmiä ja värikkäitä asukkaita esitellen. Hahmot ovat persoonallisia ja jokaisella on omia pieniä erikoisia piirteitään. Jokainen on kokenut kolhuja elämänsä aikana. He ovat ihastuttavan aitoja. Kirjailija ottaa kantaa naisen asemaan, mutta tekee sen hienovaraisesti, pyrkien herättämään ajatuksia. Historialliset faktat ovat suurelta tosin oikeita, mutta Vanderbes on käyttänyt luovuuttaan sitoessaan ne osaksi kokonaisuutta. Suosittelen historiallista kirjallisuutta lukeville ja niille, joita romantiikka ei kiinnosta. Tämä kirja on varsin vähäeleinen kuvaillessaan rakkautta.
Luin kirjan aivan sattumalta, pienen lukujumin vaivatessa. Selasin oman hyllyni teoksia ja tämän kaunis selkämys houkutteli tarttumaan tarinaan. Pitäisi muutoinkin lukea enemmän noita hamstrattuja kirjallisia aarteita - ehkä otan ensi vuonna haasteeksi lukea niitä enemmänkin!
Takakannesta ja etulieppeestä: Pääsiäissaari toimii romaanin keskeisenä näyttämönä, vaikka osa tarinasta tapahtuu takautumienkin kautta niin Englannissa, Saksassa, Kiinan merellä kuin Yhdysvalloissakin. Vanderbesin teoksella on monta kertojaa. Ensimmäisenä esitellään Elsa, kotiopettajatar, joka kokee elämäntehtäväkseen autistisesta sisarestaan huolehtimisen. Hän hylkää omat haaveensa ja suostuu jopa avioliittoon, joka ei perustu rakkaudelle. Elsan ja Alicen isä on kuollut ja kuvioihin astuu Edward, isän kanssa työskennellyt vanhempi herrasmies ja antropologi. Elsa epäilee isän tehneen sopimuksia Edwardin kanssa naimisiin menosta, mutta Elsa ei löydä vahvistusta epäilyilleen.
"Kerro minulle."
"Haluatko todella kuulla?"
"Miksen haluaisi?"
"Se on surullinen tarina", Elsa sanoo.
"Hyvä", vastaa Max. "Silloin tiedämme, että se on totta." (s. 342)
Kaikesta huolimatta arki saa lopulta uusien normien mukaiset rutiinit, kunnes Edward päättää lähteä tutkimusmatkalle Pääsiäissaarelle ja ottaa perheensä mukaan. Elsa on lukenut 1700- ja 1800-lukujen tutkimusmatkailijoista ja kokee saavansa tilaisuuden saavuttaa jotain omaa. 1910-luvulla naisen asema on rajallinen, ja vaikka Elsa tietää olevansa älykäs, hänellä ei ole sijaa tiedeyhteisössä. Vain harvoja naistutkijoita on noussut julkisuuteen. Saarella eristyksissä ollessana hän kuitenkin ryhtyy selvittämään salaperäisten kirjoituslattojen, rongo-rongon arvoitusta.
Elsa asettuu istumaan kuivalle penkille ja avaa Lajien synnyn. Hän on lukenut osan siitä ennenkin - isällä oli tietysti ollut oma kappaleensa, ja monilla hänen työntekijöillään oli ollut teos kirjastossaan. Mutta tämä oli hänen omansa. Burgundin punainen, nahkaa, kaunis. Elsa hymyilee ajatellessaan, että hän voi taittaa sivunreunoja. Hän voi tehdä merkintöjä marginaaleihin. Hän voi läikyttää teetä puhtaille kermanvärisille sivuille. Ei ole niin tärkeää, että kirja on "ensipainos"; tärkeämpää on että se on hänen omansa, minkä vuoksi siitä myös tulisi löytyä hänen käyttönsä jälkiä. (s. 63-34)
Toinen päähenkilö on 1970-luvulla elävä siitepölytutkija Greer Farraday. Hänen miehensä on myös kuuluisa kasvitieteen tohtori, joka kuolemansa jälkeenkin jättää Greerin varjoonsa. Saavuttaakseen jotain omaa Greer ottaa askeleen tuntemattomaan, Pääsiäissaarelle. Greer on hyvin kylmän viileä älykkö, joka pyrkii häivyttämään sukupuolensa tutkimuksestaan. Greerin ollessa jatkotutkijana eivät naiset voineet vielä väitellä tohtoriksi ja luonnontieteelliseen tiedekuntaan tettiin vuosittain vain muutamia naisia opiskelemaan. Greer tekeekin siis paljon töitä pystyäkseen tosidtamaan naistenkin olevan kykeneviä tieteelliseen ajatteluun.
Kolmas kerronnan taso sijoittuu saksalaiselle sotalaivalle. Aluksi heidän mukaan tulemisensa tuntuu oudolta ja irralliselta, sillä kerronta tuntuu leikatun jonkin toisen kirjan sivuilta. Loppua kohden kaikki kolme juonta kuitenkin kietoutuvat yhteen. Kertoja vaihtuu joka luvussa, pääpaino naisten näkökulmissa. Vanderbes ei paljasta heti luvun alussa kenen näkökulmasta hän kirjoittaa, mutta tähän tyylikeinoon tottuu pian ja lukija pysytyy jo varhaisessa vaiheessa hahmottamaan onko äänessä Elsa vai Greer.
Greer analysoi kaiken näkemänsä ja viljelee runsaasti eri kasvien latinankielisiä nimiä ja Vandebes on selkeän innostunut muutenkin upottamaan lukijansa tuon ajan tiedeyhteisön saloihin. Välillä tällainen informatiivisuus käy kuitenkin raskaaksi. Onneksi olen opinnoissani ja vapaa-ajallani harrastanut jonkin verran kasvitiedettä mm. keräämällä herbaarioita ja kirjoittamalla kandini kasveista. Tavalliselle lukijalle kirjasta saattaa kuitenkin muodostua liian kuivan tieteellinen kuva.
Vanderbesin kerronnan vahvuus piilee intensiivisessä yhteisöllisyyden kuvaamisessa, pienen saaren rytmiä ja värikkäitä asukkaita esitellen. Hahmot ovat persoonallisia ja jokaisella on omia pieniä erikoisia piirteitään. Jokainen on kokenut kolhuja elämänsä aikana. He ovat ihastuttavan aitoja. Kirjailija ottaa kantaa naisen asemaan, mutta tekee sen hienovaraisesti, pyrkien herättämään ajatuksia. Historialliset faktat ovat suurelta tosin oikeita, mutta Vanderbes on käyttänyt luovuuttaan sitoessaan ne osaksi kokonaisuutta. Suosittelen historiallista kirjallisuutta lukeville ja niille, joita romantiikka ei kiinnosta. Tämä kirja on varsin vähäeleinen kuvaillessaan rakkautta.
Luin kirjan aivan sattumalta, pienen lukujumin vaivatessa. Selasin oman hyllyni teoksia ja tämän kaunis selkämys houkutteli tarttumaan tarinaan. Pitäisi muutoinkin lukea enemmän noita hamstrattuja kirjallisia aarteita - ehkä otan ensi vuonna haasteeksi lukea niitä enemmänkin!
Arvosana:
Te Pito O Te Henua, Pääsiäissaari, on maailman kaukaisin saari. Sinne löytävät tiensä kaksi naista, englantilaisen antropologin vaimo vuonna 1913 ja elämäänsä kokoon kursiva siitepölytutkija kuusikymmentä vuotta myöhemmin. Kummankin elämän arvoituksellinen Tyynenmeren saari muuttaa.
Eletään vuotta 1913. Nuori kotiopettajatar Elsa Pendelton on uhrannut uransa huolehtiaakseen autistisesta sisarestaan ja suostunut järkiavioliittoon itseään huomattavasti vanhemman antropologin kanssa.
Mutta maailma avautuu Elsalle, kun hän päättää lähteä mukaan miehensä tutkimusretkelle arvoitukselliselle Pääsiäissaarelle. Edwardin on määrä tutkia jättiläismäisiä moai-patsaita, mutta kiehtova saari kietoo Elsankin pauloihinsa. Hän löytää oman tutkimuskohteensa tulkitsemattomissa rongo-rongo-kirjoituslaatoista.
He eivät kuitenkaan tiedä, että kaukana Euroopassa on syttybyt sota. Saarta lähestyy saksalaisamiraali von Speen laivasto, jonka vierailu muuttaa kaiken.
Kuusikymmentä vuotta myöhemmin kasvitieteen tohtori Greer Farraday saapuu Pääsiäissaarelle tutkimaan siitepölyä. Greerin aviomies, kuuluisa tohtori Farraday, on kuollut, ja Greer uppoutuu ristiriitaisin tuntein saaren ainutlaatuiseen ekosysteemiin. Suostuuko karun kaunis saari raottamaan salaisuutensa verhoa?
Eletään vuotta 1913. Nuori kotiopettajatar Elsa Pendelton on uhrannut uransa huolehtiaakseen autistisesta sisarestaan ja suostunut järkiavioliittoon itseään huomattavasti vanhemman antropologin kanssa.
Mutta maailma avautuu Elsalle, kun hän päättää lähteä mukaan miehensä tutkimusretkelle arvoitukselliselle Pääsiäissaarelle. Edwardin on määrä tutkia jättiläismäisiä moai-patsaita, mutta kiehtova saari kietoo Elsankin pauloihinsa. Hän löytää oman tutkimuskohteensa tulkitsemattomissa rongo-rongo-kirjoituslaatoista.
He eivät kuitenkaan tiedä, että kaukana Euroopassa on syttybyt sota. Saarta lähestyy saksalaisamiraali von Speen laivasto, jonka vierailu muuttaa kaiken.
Kuusikymmentä vuotta myöhemmin kasvitieteen tohtori Greer Farraday saapuu Pääsiäissaarelle tutkimaan siitepölyä. Greerin aviomies, kuuluisa tohtori Farraday, on kuollut, ja Greer uppoutuu ristiriitaisin tuntein saaren ainutlaatuiseen ekosysteemiin. Suostuuko karun kaunis saari raottamaan salaisuutensa verhoa?
Suomentanut: Annika Eräpuro, 392 sivua, Otava 2004
Alkuperäinen nimi: Easter Island (2003)
Kirjasta muualla: Turun sanomat, Helsingin sanomat, Rakkaudesta kirjoihin, Tarinauttiset hämärän hetket, Lähiöneidon lokikirja, Eniten minua kiinnostaa tie
Samantyylisiä kirjoja: Jaqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate, Kate Mosse: Labyrintti, Elizabeth Kostova: Historiantutkija
Samantyylisiä kirjoja: Jaqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate, Kate Mosse: Labyrintti, Elizabeth Kostova: Historiantutkija
Minä tykkäsin tästä kovasti! Kivaa että sinäkään et joutunut pettymään.
VastaaPoistaNyt minulla on lukupinossa Vanderbesin uudempi, suomentamaton Strangers at the feast. Jänskää nähdä mihin suuntaan Vanderbes on kirjailijana kehittynyt.
Huomasin, että tätä on luettu lähiaikoina, siis ihan tänä vuonna yllättävän monessa blogissa. :) Kirja on minulla kuitenkin ollut jo vuoden tai pari. Oli täysin sattumaa, että valitsin sen viimeisimmäksi lukukirjaksi.
PoistaKauan ei nokka tuhissut sitä lukiessa. Nautin Vanderbesin kiireettömästä kerronnasta. Ja vaikka teoksessa ei paljoa tapahdukaan, se ei ole ollenkaan tylsä. Joidenkin henkilöiden tarina jää kesken, mutta se antaa paljon vapauksia lukijan päätellä loput - tällä kertaa lopetus ei edes harmittanut, vaikka avoimeksi jäävä loppu yleensä onkin minusta raivostuttavaa (esim. Väristys-trilogian lopetus).