Sivut

torstai 13. joulukuuta 2012

Cecelia Ahern: Tapaaminen Elämän kanssa

"Minun olisi kohdattava elämäni kasvoista kasvoihin" 

   
Arvostelukaple suoraan kustantajalta. 
   
Kuten sanotaan, vaheella on lyhyet jäljet. Sen saa huomata myös Ahernin uuden teoksen päähenkilö Lucy. Hänen poikaystävänsä lähtö aiheuttaa valheiden kierteen ja hän valehtelee perheelleen, ystävilleen ja kolleegoilleen niin isoista kuin pienistäkin asioista. Lucyn pahin painajainen on, että hän jäisi kiinni valehtelustaan. Kun Elämä lähettää hänelle kirjeen, Lucy vihdoin tajuaa, että jonkin on muututtava. Kun Elämä alkaa pyörimään kuviossa mukana, salaisuuksien vyyhti purkautuu pikkuhiljaa, mutta ei sillä tavoin kuin voisi kuvitella. Aluksi Lucy ei pidä Elämästä, mutta pian yhteinen sävel luitenkin löytyy, ei kuitenkaan vailla pientä seikkailua.  
    
Silchesterin perhe on hyvin konservatiivinen ja kun kolmeakymmentä lähestyvä tytär ei noudatakaan peristeistä kaavaa (työ, mies, koti, lapset) he kutsuvat Elämän apuun. Lucy viettää aikansa töissä, vältellen vastuuta. Hän teeskentelee polttavansa tupakkaa, jotta saisi samat oikeudet taukoihin ja kun hän ei ole töissä, hän on kotona kissansa kanssa. Vuokraisäntä ei oikeastaan antaisi pitää lemmikkejä, mutta kadulta löytynyt pentu sai Lucyn sydämen puolellensa ja hän uskottelee itselleen, että ei yhdestä pienestä kissaasta voi paljoa ongelmia olla. Lucy tapaa myös ystäviään, mutta ei koskaan ole loppuun asti. 
   
Kyseessä ei ole aivan tavallinen chick lit, sillä Elämä on kirjassa todellinen hahmo (joskaan mitään selitystä hänen olemassaololleen ei ole). Teos on toki kevyttä luettavaa, vaikka hauskuuden takana piileekin kylmä totuus. Luin tämän hiukan tuhdimman kirjan hetkessä, sillä juoni vie mukanaan. Teosta voi siis suositella heillekin, jotka laillani välttelevät chick litiä. 
     
Lucy on kirjallisuudentutkimuksenkin kannalta mielenkiintoinen hahmo, sillä hän on epäluotettava kertoja. Lucy valehtelee kuvailessaan tapahtumia (yleensä niin kuin hän toivoi, että asiat olisivat menneet) ja heti seuraavassa lauseessa kertoo, kuinka oikeasti tapahtui. Hän rakentaa lukijalle pilvilinnoja vain tuhotakseen ne. Hän ottaa myös kantaa kerrontaan, esim. sivulla 414: Olin klubilla Melanien kanssa, siltä vaaralta että uteliaiden lukijoiden mielenkiinto heräsi. Tämä tekee hänestä ssis myös metafiktiivisen kertoja.
  
Miksihän kaikissa Ahernin uudemmissa teoksissa on lila tai pinkki kansi, jossa on kiehkuroita? Karkottaa pois ne lukijat, jotka mahdollisesti teoksista pitäisivät, mutta kansi ei vetoa heihin. Jännää profiloitumista.
   
Arvosana:

Takakannesta:
Lucy Silchesterillä ei mene hyvin. Hänen elämänsä rakkaus jätti hänet, ja hän sai potkut unelmatyöstään. Lucy välttelee ystäviään, vihaa uutta työtänsä ja asuu pienessä vuokrakämpässä vain kissa seuranaan. Hänen elämänsä perustuu valheisiin: hän valehtelee työstään ja työssään, ystävilleen, vanhemmilleen, kaikille - eikä halua kenenkään näkevän, kuinka onneton hän oikeasti on.

Kaikki muuttuu, kun Lucy saa kutsun tapaamiseen oman Elämänsä kanssa. Yllätys on suuri, kun Lucysta kaiken tietävä Elämä osoittautuu nuoreksi mieheksi, jolla ei myöskään mene kovin hyvin. Lucyn ja Elämän yhteinen taival ei ala lupaavasti: jokaisesta valheesta, jonka Lucy elämästään kertoo, hänen Elämänsä kertoo muille jonkin totuuden. Lucy ei voi enää vältellä omaa elämäänsä ja kipeidenkään totuuksien kohtaamista.

Koskettava, hauska ja osuva Tapaaminen Elämän kanssa kertoo mitä tapahtuu, jos jättää elämänsä huomiotta ja antaa periksi. Ahernin ainutlaatuinen taito yhdistää arkinen ja taianomainen ihastuttaa joka kerta.

"Yksi Ahernin parhaista kirjoista . . . Hauska ja koskettava kirja, jolla on tärkeä sanoma."
- Daily Express
Tyylilaji: chick lit, maaginen realismi, rakkaus
  
Samantyylisiä kirjoja: Helen Fielding: Bridget Jones - Elämäni sinkkuna ja Bridget Jones - Elämä jatkuu,
  
Suomentanut: Terhi Leskinen, 519 sivua,  Gummerus 2012
  
Alkuperäinen nimi: The Time of My Life (2011)
   

3 kommenttia:

  1. Itsekin ihmettelen Ahernin kirjojen kansia. Tosi hempeitä ja pastellinvärisiä, vaikka sisältö on usein varsin kylmää totuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan pinkki sellainen nykyaikaina naiseuteen ja varsinkin sen kepeämpään puoleen liitetty väri, mutta miksi pitäisi toistaa stereotypioita, etenkin kun Ahernin kirjojen sisällöt ovat hyvinkin persoonallisia - eivät mitään Harlequin-pokkareiden tasoa. Näiden muun kielisissä kansivarianteissa on onneksi muutakin kuin vain pinkkiä höttöä. eräsin suosikkini tähän kollaasiin. etenkin tuo kiinankielinen versio on lumoava!

      http://i.imgur.com/gWnHPsz.jpg

      Poista
    2. Aika monesti kirja tuntuu olevan myös genrensä vanki. Mystisissä ja romantiikanhenkisissä historiallisissa romaaneissa on monesti vanha talo, puutarha tai portti tai vaihtoehtoisesti historialliseen asuun pukeutunut nainen (esim. Kate Morton) ja chick litissä jotain "hömppää", kuten huulipunia, korkokenkiä yms.

      Tuo kiinalainen versio on tunnelmallinen. Tykkään myös mustasta kannesta, jossa lukee The Book of Tomorrow, mutta antaakohan se liian fantasiamaisen kuvan itse sisällöstä?

      Poista