Gustave Flaubert: Bibliomania

"Hän rakasti kirjaa, koska se oli kirja."

 
Tämä sympaattisen pienikokoinen (11x15,5cm) kirja herätti huomioni käydessäni lähikirjastossani. Se näytti niin eksyneeltä uutuushyllyssä, että se oli pakko ottaa mukaan. Kirja alkaa sanoilla: Taannoin kapealla, valottomalla kujalla Barcelonassa mies, jolla oli kalvakat kasvot ja samea, tyhjä katse - paholaismainen, outo olento, jollaisilla Hoffmann täytti merkilliset tarinansa. Teos koostuu Flaubertin 15-vuotiaana kirjoittamasta novellista, joka on julkaistu nyt ensimmäistä kertaa suomeksi, sekä suomentaja Antti Nylénin ja kulttuurihistorioitsija Hannu Salmen esseet rakkaudesta kirjoihin. Salmi kertoo historiallisen katsauksen tunnetuista bibliomaneista, Nylén puolestaan keskittyy enemmän kirjojen ja lukemisen historiaan. Hän esimerkiksi pohtii sähkökirjojen problematiikkaa.

    

Flaubert tiivistää jo novellinsa alussa taidokkaasti sen parodisen kuvan, joka nykyään esimerkiksi kirjablogaajista sivustakatselijoille on syntynyt: 

    

Hänellä oli ainoastaan yksi ajatus, yksi rakkaus, yksi intohimo: kirjat. Ja tämä rakkaus ja intohimo poltti häntä kuin sisäinen palo. Se vei kaiken hänen aikansa ja kulutti hänen elinpäivänsä. (s. 11)

  

Päähenkilö on barcelonalainen outolinnuksi ja kummajaiseksi kutsuttu nykyinen kirjakaupias Giacomo, joka pitää vanhojen pergamenttien pölyä jumalallisena, tuskin syö ja uneksii vain kirjoista, vaikka osasi tuskin lukea. Hänelle kirjoissa arvokasta ei ole se mitä ne sisältävät vaan mitä ne edustavat: tietoa ja kauneutta. Giacomo oli ollut munkki, joka luopui Jumalasta. Hän uhrasi rahansa ja sielunsa kirjoihin. Kirjakauppiaalla on kilpailija, Baptisto, joka huutokaupassa aina ylittää Giacomon tarjouksen. Ja jos hän ei saa jotakin harvinaista kirjaa itselleen, hänen koko maailmansa hajoaa aiheuttaen lähes fyysistä kipua. Kirja tai henki! 

   

Kirjan lukeminen käynnisti ajatteluketjun päässäni, olenko minä bibliofiili vai sittenkin bibliomaani, olenko kirjojeni herra vai orja? Ainakaan en vielä itse ole Giacomon yllä kuvatun kaltaiseen absurdiin käytökseen sortunut. Joskus toki jää harmittamaan, etten sittenkin ostanut sitä yhtä kirjaa antikvariaatista, mutta unohdan tällaiset huolet aika nopeasti. Myönnän, että ostan välillä paljonkin kirjoja, osan lukulistaltani, osan vain siksi, että ne kuuluvat yleissivistykseen. Vetoan aina kirjallisuuden opintoihini, ja siihen, että tämä teos kuuluu lukea - onhan se klassikko! Ja jos joskus maailmassa sähköinen kirja peittoaa paperisen, olen pelastanut pienen osan kirjallisuutta tulevaisuuden ihmisille. Koskaan en kuitenkaan laita suuria summia kirjoihin, sillä ostan kirjani käytettyinä edullisesti. Ennen kaikkea, vaikka nautin suuresti kauniista kirjoista on sisältö se jota minä kirjaoissa rakastan eniten. 

  

Flaubert oli lukenut nuori: hän tiesi kirjallisuushistoriasta, klassikkoteoksista ja viitteet näihin teoksiin vilahtelevat myös tämän lyhyen novellin sivuilla. Hän mainitsee niin Danten kuin jo aiemmin mainitun Hoffmannin, jonka käsitän tarkoittavan E.T.A. Hoffmannia. Flaubertin luoma hahmo Giacomo perustuu hänen lukemaansa lehtiartikkeliin, ja teoksella onkin hyvin paljon yhtestä artikkelin kanssa. Salmen esseestä paljastuu, että alkuperäinen artikkeli oli sekin kaunokirjallista, hoffmannilaista tuotantoa, joka ennen tekijänoikeuslakia levisi monessa muodossaan halki Euroopan. Tapaus kiinnosti ihmisiä, olihan bibliomania 1800-luvulla tunnustettu sairaus.

     

Suosittelen tutustumaan tähän nopealukuiseen ja sujuvasti kirjoitetun/suomennetun novelliin ja myös taidokkaasti laadituihin esseisiin teoksen lopusta. Opin niistä paljon uutta, esimerkiksi Cardillac-syndrooman (taiteilijan vaikeus tai kyvyttömyys erottaa itsensä työstään).

Arvosana:

   

Takakannesta:

Ranskalainen kirjailija Gustave Flaubert kirjoitti 15-vuotiaana kertomuksen traagisiin mittasuhteisiin paisuvasta kirjarakkaudesta. Sen päähenkilö on barcelonalainen Giacomo, joka tuhlaa rahansa kirjoihin eikä kykene edes syömään tai nukkumaan. Bibliomania oli Flaubertin ensimmäinen painettu teksti (1837), ja se ilmestyy nyt ensi kertaa suomeksi. Antti Nylén on aiemmin suomentanut muun muassa Flaubertin romaanin Bouvard ja Pécuchet, Chateaubriandin kertomuksen René ja Charles Baudelairen runokokoelman Pahan kukat. 

      

Bibliomania sisältää lisäksi suomentaja ja kirjailija Antti Nylénin ja kulttuurihistorioitsija Hannu Salmen esseet rakkaudesta kirjoihin.

       

Asiasanat: novellit, 1800-luku, kirjakaupat, kirjat kirjoista, pakkomielle, rakkaus kirjoihin, ranskalaiset klassikot 

     

Samantyylisiä kirjoja: Kirjoja kirjoista

     

Suomentanut: Antti Nylén, 199 sivua, Faros-kustannus 2012

     

Alkuperäinen nimi: Bibliomanie (1837)

    

Kirjasta muualla: Kiiltomato, Aamulehti, Jos vaikka lukisi, Nenä kirjassa, Kirjojen keskellä, Hemulin kirjahylly, Suomen laki: Kirjahullun kuolemntuomio,
 

Kirjailijasta Wikipediassa