Sivut

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Salla Simukka: Toisaalla

 "Mitä tapahtui kun se oli ohi?"
  
 
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
 
Salla Simukan teokset Jäljellä ja Toisaalla ovat yksi kokonaisuus. Ensimmäinen osa ilmestyi alkuvuodesta ja toinen loppuvuodesta 2012. Satujen viimeaikainen uusi tuleminen on läsnä myös Simukan teoksissa, mikä näkyy mm. satulainauksina ensimmäisen kirjan päähenkilön Emmin lempiteoksesta, Pienestä merenneidosta.
 
Luettuani ensimmäisen osan ihmettelin, miksi teos oli päätetty jakaa. Toisen osan aloittaessani ymmärsin ainakin yhden syyn jakamiselle. Tapahtumien aika ja paikka muuttuvat näkökulman vaihtuessa. Teokset olisivat voineet toimia hyvin yksissäkin kansissa.
 
Kirjat kertovat tulevaisuuden maailmasta, jossa ihmisoikeudet poikkeavat omistamme. Ne ovat myös kertomus ensirakkaudesta. Kirjoissa nuoret jaetaan erilaisiin lahjakkuusryhmiin, joiden ulkopuoliset ovat Potentiaaleja, yksilöitä, joista voi vielä tulla jotakin. Tampereelle sijoittuva dystopia Jäljellä kertoo 15-vuotiaasta Emmistä, joka ei ole löytänyt omaa erikoistaitoaan. Emmi päätti karata kotoaan, jotta etääntyneet vanhemmat huomaisivat hänet. Karkumatkan aikana Emmin maailma muuttui täysin. Hän huomasi jääneensä yksin tyhjään maailmaan. Myöhemmin hän tapaa myös muita nuoria, jotka ovat heränneet yksin. Nuoret yrittävät selvittää, mitä muille on tapahtunut. Ovatko he kuolleet? Ensimmäisessä teoksessa syntyy mielikuva rinnakkaisesta todellisuudesta, mutta heti toisen osan alussa paljastetaan, mitä maailmalle oikeasti on tapahtunut.
 
Toisaalla-romaanissa kertojana on 18-vuotias nörttipoika Samuel Järvi. Hän saa houkuttelevan työtarjouksen, jonka palkkiolla pystyisi auttamaan velkaantuneita vanhempiaan. Samuel liittyy mukaan projektiin, jonka eettiset ratkaisut saavat pohtimaan ihmisyyden arvoa. Miten määritellään hyvä elämä, mitä on vapaus? Emmin ja Samuelin polut kohtaavat yllättävällä ja erikoisella tavalla. Samuelin hahmo tuntuu aluksi symppikseltä, joka tahtoo auttaa lähimmäistään hädässä, mutta yrittääkö hän sittenkin vain hyötyä toisen ahdingosta? Teos loppuu jättäen avoimia kysymyksiä. Mitä tapahtuu viimeisten rivien jälkeen? Ehkä tähän on jätetty portti, jonka kautta kirjailija voi jatkaa vielä seuraavaan osaan?
 
Kaikki Simukan kerronnalliset ratkaisut, kuten nopea eteneminen, eivät toimineet, ja vaikka samastuin Samueliin enemmän kuin Emmiin, jättää toinen osa lukijan kylmemmäksi kuin ensimmäinen osa. Simukka kuvaa tunnetilojen skaalaa yksinäisyydestä ja ihastumisesta aina kateuteen ja petetyksi tulemiseen tehden hänen luomistaan hahmoista uskottavia. Vääristynyt maailma on kenties saanut vaikutteitta aasialaisesta kulttuurista ja teknologisesta kehityksestä.

 Arvosana:
  
Takakannesta:
Pelastatko sen, jota rakastat? Vai rakastatko sitä, jonka pelastat? Jäljellä-kirjan hieno jatko-osa, palapelin täydentävä pala ja ratkaisun avain.
 
18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.
 
Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?
 
Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljelläromaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Toisaalla kertoo myös vanhempien ja lasten välisten suhteiden vaikeudesta ja aikuisten kyvyttömyydestä kohdata nuorten ongelmat. Ja tietenkin ensirakkaudesta, joka on aina yhtä kiihkeää, kuohuvaa ja kaunist
 
Tyylilaji: nuoret, dystopia, rakkaus, kasvutarina
   
Samantyylisiä kirjoja: Monica Hughes: Tietokoneen vangit,
 
234  sivua, Tammi 2012
 
Kirjasta kirjoitettu mm täällä: Risingshadow, Olipa kerran kirjablogi, Saran kirjat, Keskisuomalainen, Käännä jo sivua,
    
Sarjassa aiemmin ilmestynyt: Jäljellä (2012)

2 kommenttia:

  1. Nämä pitäisi kyllä lukea. Vaikka olen nyt kevään aikana tykännyt lukea dystopiaa, olen tainnut lukea vasta vain yhden kotimaisen dystopia-kirjan (Teemestarin kirja). Pidin Salla Simukan uuden sarjan avausosasta, joten ainakin pidän Simukan tyylistä kirjoittaa ja näitä kahta kirjaa on kehuttu melko paljon. Idealtaan kirjat ainakin kuulostavat mielenkiintoisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tämän jo jokin aika sitten, oli varsin hankala tapaus kirjoitettavaksi tämä artikkeli.

      Tämä on tosiaan vähän erilainen teospari, ei ehkä sitä puhtainta dystopiaa, mutta joiltakin osiltaan siihen suuntaan kallistuvaa. Yhteiskunnassa on nimittäin dystopisia piirteitä: teknologinen kehitys, ihmisten jakaminen eri luokkiin... Suosittelen kyllä lukemaan. :)

      Poista