"Ne saavat hänet näkemään unia kaukaisista maista,
tunneleista, salakäytävistä, lumotuista paikoista ja kätketyistä aarteista."
Ensikosketukseni Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotantoon. Löysin tämän kappaleen Emmauksesta kahdella eurolla. Ostopäätöstä ei tarvinnut edes harkita, sillä mikä olisikaan parempi tapa tutustua kirjailijan tyyliin kuin lukea tämän kirjoittamia novelleja.
Päätit sitten avata tämän kirjan. Luotimmekin siihen, että tekisit ennemmin tai myöhemmin niin. Työnnä kirja takkisi alle, etsi rauhallinen paikka, varmista ettei kukaan näe. Ja sitten lue. (s. 7)
Yllä oleva lainaus on kokoelman ensimmäisesta novellista, nimeltään Esipuhe. Se avaa niin kirjailijan kuin hänen käyttämänsä reaalifantasia-käsitteen taustoja. Jääskeläinen kun ei tahdo profiloitua yhteen tiettyyn genreen esim. HC scifiin vaan tahtoo selvästi kokeilla omia ja lukijan rajoja. Niinpä Esipuhekaan ei ole 100% arkipäiväinen vaan saa mitä eriskummallisempia piirteitä.
Monet Jääskeläisen novelleista ovat ilmestyttyään Portti-, Tähtivaeltaja- ja Kosmoskynä-lehdissä voittaneet palkintoja. Novellit on kirjoitettu vuosien 1996-2001 välillä, osa novelleista on ilmestynyt myös aikaisemmin kokoelmassa Missä junat kääntyvät (2000). Novellit on toimitettu uudelleen tätä painosta varten (mutta löysinpäs vielä pari kirjoitusvirhettä). Olisi kiinnostavaa vertailla vanhoja versioita näihin joiltakin osin uudelleenkirjoitettuihin novelleihin ja nähdä kirjailijan matka siin välissä kielellisenä kehittymisenä. Novellit Esipuhe ja Viimeinen luku on kirjoitettu tätä kokoelmaa varten. Niissä on piirteitä omaelämäkerallisesta kirjoittamisesta, joskin Viimeinen luku onkin tulevaisuuteen sijoittuva, aivonystytöitä elähdyttävä pätkä.
Novellikokoelmille tyypilliseen tapaan osa novelleista on toisia parempia, lukijastakin riippuen. Suosikkinovellikseni nousi kokoelman ensimmäinen varsinainen novelli Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1 joka vei myös Portti-kilpailun voiton vuonna 1996. Muita suosikkejani ovat On Murmaa kaatunut! ja Alla pinnan Toiseus piilee. Näistä alla vähän enemmänkin.
Maininnan arvoisia novelleja ovat myös futuristinen Olisimmepa mekin täällä sekä Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa, joka avaa päätä sekoittavat kerroksensa pikkuhiljaa. Vähiten minua puolestaan miellyttivät novellit Missä junat kääntyivät, Laurelia etsimässä ja Taivaalta pudonnut eläintarha, jotka ovat kyllä muualla saaneet myös kannattajiakin. Ne olivat minulle liian surullisia, ahdistavia tai täynnä eufemismeja
Kummitustalo on nimensä mukainen, talossa ei kummittele, vaan se on itse kummitus, joka toisinaan ilmestyy tyhjälle tontille. Tämän novellin loppu käänne oli aivan loistava. Kirjoitin pieneen ruutuvihkoon, joka minulla oli lomalla mukana tästä mm. näin: Puhdasta, vaivatonta, viimeistetyä, tyylikästä ja tarkoin muotoiltua kieltä, jota voi verrata Leena Krohniin.
Murmaa-novelli puolestaan esittäytyi minulle lähes Taru sormusten herrasta-fanficina (siinä oli myös paljon samaa kuin Aku Ankan taskukirjassa 129: Joron jäljillä ilmestyneessä Taikamiekassa). Esimerkiksi novellin hahmojen, paremman sanan puutteessa, roduista hipsulit muistuttivat mielestäni hobitteja ja vaeltavat männyt enttejä.
Toiseus piileskelee mekaanisten puitten ja myyttien joukossa. Se on pelottava, erilainen ja löytyy jokaisen katsojan tai tässä tapauksessa lukijan silmästä. Runonkaltainen novelli vieraannuttaa lukijansa, minut kertoakseen tälle jotakin itsestäni - omista asenteistani ja uhkakuvistani. Se on koneiden ja humanismin liiton synnyttäma oxymoron. Novelli edustaa hyvin koko kokoelmaa, surullisena ulkopuolisuutena ja melankolisena esityksenä.
Kokoelman 12 novellia on jaettu kahteen osaan. Suluissa yksittäisten novellien arvosana.
I Morfeus:
II Katakombit:
- Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1 (4½) – Portti-kilpailun voitto 1996
- On Murmaa kaatunut! (4)
- Missä junat kääntyivät (2) – Portti-kilpailun voitto 1997, Atorox-palkinto 1998
- Morfeuksen kolikot (1)
- Armandin ratsu (3)
- Laurelia etsimässä (2) – Portti-kilpailun voitto 1995
II Katakombit:
- Katakombeista (1)
- Viimeinen luku (3)
- Alla pinnan Toiseus piilee (3½) – Atorox-palkinto 2000
- Olisimmepa mekin täällä (3)
- Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa (3) – Portti-kilpailun voitto 1999, Atorox-palkinto 2000
- Taivaalta pudonnut eläintarha (2)
Kokonaisarvosana:
Takakannesta:
Oswald Morrow näkee unia, joissa hän elää yhdessä itseään vanhemman
kirjastonhoitajattaren kanssa. Eräänä päivänä hän kertoo tälle kaiken ja
saa vastauksen, joka muuttaa hänen elämänsä – ja sitten koko maailman.
Emma Satakieli löytää poikansa Ferroequinologistisen päiväkirjan, joka
puolestaan johdattaa hänet paikkaan, missä junat "karkaavat aikataulusta
ja ryömivät pois kiskoilta".
Taivaalta pudonnut eläintarha on kokoelma Pasi Ilmari Jääskeläisen palkittuja novelleja. Tarinat sekoittavat ihmeellisiä ihmiskohtaloita, arkisia tilanteita ja sitä salaista ainetta, josta unet on kehrätty. Pudonneesta lentokoneesta ryntää Jäniksenselän metsiin kokonainen eläintarha ja junat nousevat raiteiltaan. Novellien maaginen maailma kuljettaa todellisuuteen, joka on yhtä aikaa tuttu ja outo.
Kokoelman novelleja on aiemmin julkaistu teoksessa Missä junat kääntyvät. Mukana on myös aiemmin julkaisemattomia novelleja, ja kaikki tekstit on toimitettu uudestaan tätä teosta varten.
Taivaalta pudonnut eläintarha on kokoelma Pasi Ilmari Jääskeläisen palkittuja novelleja. Tarinat sekoittavat ihmeellisiä ihmiskohtaloita, arkisia tilanteita ja sitä salaista ainetta, josta unet on kehrätty. Pudonneesta lentokoneesta ryntää Jäniksenselän metsiin kokonainen eläintarha ja junat nousevat raiteiltaan. Novellien maaginen maailma kuljettaa todellisuuteen, joka on yhtä aikaa tuttu ja outo.
Kokoelman novelleja on aiemmin julkaistu teoksessa Missä junat kääntyvät. Mukana on myös aiemmin julkaisemattomia novelleja, ja kaikki tekstit on toimitettu uudestaan tätä teosta varten.
413 sivua, Atena 2008
Kirjasta mm täällä: Risingshadow, Helsingin Sanomat, Morren maailma, Taikakirjaimet, Aamuvirkku yksisarvinen, Savon Sanomat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti