Sivut

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Murray Bail: Eukalyptus

"Varo jokaista miestä, joka ehdoin tahdoin kertoo tarinan."
    
 
Ostin Eukalyptuksen heinäkuussa Helsingin kesälomareissulla ja luin teoksen samantien. Näin hienosta teoksesta blogatessa ajatusten jäsentely vei hiukan pidempään kuin normaalisti ja vasta nyt painoin "julkaise"-nappulaa tämän postauksen kohdalla.
   
Australialainen Eukalyptus hurmaa rauhallisella kerronnallaan, kiirettömyydessään eteerisellä maisemallaan ja syvillä henkilöhahmoillaan. Murray on tavoittanut kirjassaan klassisen saari-utopian piirteitä: Hollandin tila satoine eukalyptuksineen vaikuttaa epätodelliselta, staattiselta paikalta. Jokapäiväiseen arkeen syntyy kuitenkin kitkaa ja sähköisiä purkauksia, kun 19-vuotiaan Ellenin ylisuojeleva isä päättää antaa tyttärensä käden miehelle, joka tietää kaikkien puiden tieteellisen nimen.
   
Mies joka nimeäisi virheettömästi maatilan jokaisen eukalyptuksen voittaisi hänen tyttärensä käden. (s. 59)
   
Huhut Ellenin epätäydellisyydessään herkästä, kauneuspilkujen hunnuttamasta ulkonäöstä kantavat halki koko maan ja jopa maan rajojen ulkopuolelle. Kosijat saapuvat paikalle kuin 1800-luvun tutkimusmatkaajat. Monet yrittävät mahdotonta tehtävää mutta kaatuvat nopeasti, vain yksi mies vaikuttaa tuntevan kaiken eukalyptuksista.
   
Astuessaan sisään tarinoihin, tai miehen tarinaluonnoksiin, Ellen näki miten ne kasvoivat eukalyptusten nimistä, yleensä vähemmän hienoista triviaalinimistä. Oli tuskin väliä sillä että monien tarinoiden perusta oli hyvin hutera tai sisälsi jopa nimen täydellisen väärinymmärtämisen. (s. 149-150)
 
Ellen kohtaa isänsä puiden varjossa toisen miehen, joka kertoo hänelle tarinoita, jotka muistuttavat tuhannesta ja yhdestä yöstä - päämääränä ei ole hengissä pysyminen vaan orastavan rakkauden elätteleminen. Kaikki kertomukset ovat inspiroituneet tilan monista puista ja kertovat erilaisia naiskohtaloita. Kertomuksia rakkaudesta. Mies ei yritä hurmata tiedoillaan Ellenin isää vaan tarinoillaan tytärtä. 
 
Miehen kiertelevä tapa kertoa tarina toisensa jälkeen perustui mielikuvituksen laajuuteen ja merkitsi että hän vietti tuntikausia Ellenin, vain Ellenin kanssa ja paljasti samalla hiukan itsestäänkin. (s. 162)

Romaanin tapahtuma-aikana on ehkä n. 1950-luku. Murray maalaa eukalyptuksillaan Australialaista kansallisidentiteettiä. Myös lukujen nimet ovat eukalyptusten tieteellisiä nimiä. Sivunumerot olivat ärsyttävästi oikeanpuoleisessa sivussa taitettu sivun sisäreunaan! Mutta vielä sitäkin ärsyttävämpi oli Ellenin isän pitää tyttärensä kättä palkintona, esineenä jonka voi ojentaa jollekulle. Kirjan ehdottomasti rikkainta antia ovat nuo pikkutarinat, joita mysteerimies ripottelee Ellenille. Lukija jää odottamaan miestä eukalyptusten varjoon, kaipaamaan lisää tarinoita. Erityisen hyvin mieleeni jäi tarina jättiläisestä, joka pitityttöä vankinaan nukkuen tämän hiukset hampaidensa välissä.
 
Hän alkoi tajuta että suurin osa miehen tarinoista käsitteli tyttäriä ja avioliittoa; ja hän näki, hän ajatteli, että nämä tarinat olivat yhä selvemmin hänelle suunnattuja. Sen vuoksi hän pystyi olemaan ajattelematta herra Caven vääjäämätöntä etenemistä. (s. 169)

Arvosana:
   
Takakannesta:
Syrjäisellä maatilalla kaakkoisessa Australiassa asuu Holland-niminen mies yhdessä tyttärensä Ellenin kanssa. Vuosien kuluessa Ellenistä kasvaa kaunis nainen, ja sinä aikana isä istuttaa mailleen satoja eukalyptuspuita. Ellenin täyttäessä 19 vuotta isä ilmoittaa päätöksensä: tyttären saa puolisoksi se mies joka osaa nimetä tilan jokaisen eukalyptuslajin.
 
Joka puolelta saapuu kosijoita, mutta tehtävä on kovin vaikea. Parhaiten menestyy jäyhä, pelottavantuntuinen mr Cave, maailmankuulu eukalyptusasijantuntija. Mutta hänen edetessään itsevarmana kohti palkintoa Ellen törmää isänsä puiden lomassa nuoreen mieheen, tarinankertojaan.
 
Eukalyptus on kuin tämän päivän Tuhat ja yksi yötä: runollisen kauniin ja yllättävän rakkaustarinan poimuista avautuu kymmeniä kiehtovia pikku kertomuksia.
 
Suomentanut: Saara Villa, 259 sivua, Tammi 1998
    
Alkuperäinen nimi: Eucalyptus (1998)
   
Kirja on luettu mm. täällä: Satun luetut
 
Samantyylisiä kirjoja: Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän kymmenisen vuotta sitten ja muistan lukemisen olleen tuskallisen hidasta. Kirja on kuitenkin edelleen hyllyssä, sillä kansi on kaunis ja haluaisn lukea tämän uudestaan. Haluan uskoa, että kirja on hyvä ja minä olen vain ollut huono lukija edellisellä kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaankin on varsin (paremman sanan puutteessa) mellow teos. Sellainen rauhallisesti etenevä, välillä jopa pysähtyvä teos. Ihmettelin teosta lukiessani miksi tätä ei ole hehkutettu enempää ja miksi tämä ei ole pakollinen kirja jollakin kurssilla. :D Nautin tämän lukemisesta, mutta ymmärrän kyllä miksi koit teoksen haastavana. Minullakin pari kertaa meni hetki päästä teoksessa eteenpäin, mutta viihdyin teoksen parissa todella hyvin.

      Poista
  2. Kiinnostavankuuloinen kirja, joka olisi sopinut mainiosti oseanialaisen kirjallisuuden lukukokeiluuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lukemaan tämän jossain vaiheessa, vaikka ei ehtisikään oseanilaiseen lukukuukauteesi. Nykyaika kun on niin hektistä, että on ihanaa antaa välillä itselleen aikaa lukea kirjaa, jossa ei ole turhaa toimintaa ja räjähdyksiä.

      Poista
  3. Luin tämän nyt helmikuussa 2020 palattuani Virosta, jossa ahmin vain tietokirjoja.Kangasalan kirjastossa Eukalyptus vain osui käteeni.Olen kasvi+yrtti+puuhullu ja ensimmäinen sanani oli KUKKA.
    Ehkä vasta nyt 67-vuotiaana oli kypsä lukemaan tällaisen todella kärsivällisyyttä vaativan romaanin.Aion etsiä eri eukalypuspuista kuvia...Lopeteettuani olisi halunnut jatkoa Ellenin elosta.Kirjoitan Ellenin lailla päiväkirjoja ja aloitin 9-vuotiaana.Nyt 1o8. päiväkirja on lopuillaan.
    Suosittelen Vanessa Diffenbaughin KUKKIEN KIELI ja Deborah Moggahin TULPPAANIKUUME, jos kasviromaanit kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen puiden ja metsien suuri ystävä, siksipä tämäkin tarttui silmääni Kierrätyskeskuksen hyllyssä nimensä ja kauniin kantensa ansiosta. Viime vuonna oli yksi lukuhaaste, jossa luettiin kirjoja, joisssa metsä oli jollain tapaa mukana. Oli todella ihanaa lukea teoksia siihen. Voisin suositella vastavuoroisesti sinulle tässä postauksessakin mainitsemaani Jennifer Vanderbesin Pääsiäissaarta. Luulin hetken tuota Tulppaanikuume -teosta erääksi toiseksi, joka odottaa hyllyssäni sopivaa hetkeä, mutta se olikin Daniëlle Hermansin Tulppaanimurhat.

      Poista