Sivut

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Lukupiirissä | Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

"Sinä yönä, jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitten yllä."
  
 
Maaliskuun lukupiirikirjaksi valikoitui Astrid Lindgrenin kirjoittama satuklassikko, Ronja, ryövärintytär. Teos käsitellään piirissä 28.3. Olemme myös menossa piirin kanssa katsomaan teoksesta tehdyn näytelmäversion Oulun kaupunginteatterilla huhkikuun alussa. Siitä teen postauksen vielä myöhemmin.
 
Olen lukenut Ronjan edellisen kerran joskus ollessani vielä ala-asteella. Tarinan pääpiirteet olivat edelleen mielessäni, mutta nuorempi minä ei tainnut huomata kaikkea pinnan alla kulkevia pohjavirtoja, jotka uusinta luvulla, vanhemmilla silmillä, tarttuivat seulaan. Kuten teoksen ensimmäinen lausekin kertoo, Ronja syntyy myrskyisänä yönä. Salama iskee Matiaksenlinnaan muodoastaen halkeaman, Helvetinkuilun, joka jakaa linnan kahteen osaan.
   
Niin Ronja meni. Hän ymmärsi pian miten tyhmä oli ollut: miten hän oli voinut luulla että linnan iso kivisali on koko maailma? Ei edes valtava Matiaksenlinna ollut koko maailma, ei, maailma oli vieläkin suurempi. Ei edes korkea Matiaksenvuori ollut koko maailma, ei, maailma oli vieläkin suurempi. Se sai haukkomaan henkeä. (s. 20)
  
Samalla seudulla asuu kaksi ryöväriryhmää, Matiaksen ja Borkan suvut, jotka ovat perivihollisia. Matiaksen tytär Ronja ja Borkan poika Birk ovat kuin klassisen Romeo ja Julia rakkauskertomuksen nuoret. Päättelen, että Ronja on noin 12-vuotias. Ronjan maailma on aluksi varsin suppea, mutta saatuaan isältään luvan tutustua metsään, se avartuu. Maailma ei ole enää vain linnansali, tai edes metsä vaan on vieläkin suurempi. Tämän havainnon Ronja tekee katsellessaan tähtiä, toisia maailmoja, joita on vaikea tavoittaa. Ronja harjoittelee olemaan pelkäämättä kaikkea, mistä Matias häntä varoittaa. Näin ollen hän eräänä päivänä tapaa Birk Borkanpojan Helvetinkuilulla. Aluksi Ronja inhoaa poikaa, koska niin häntä on opetettu ajattelemaan. Lopulta kaksikko ystävystyy ja jos en pahasti ylitulkitse, rakastuu. Äidit ainakin aavistavat tuevaisuuden lastensa katseista.
       
- Tiedän kuka olet, hän sanoi. - Sinä olet se ryövärintytör, joka juoksentelee metsässä. Minä näin sinut siellä kerran. 
- Kuka sinä sitten olet? kysyi Ronja. - Ja miten ihmeessä olet päässyt sinne? 
- Minä olen Birk Borkanpoika ja asun täällä. Me  muutimme nyt viime yönä. (s. 34)
      
En muista missä yhteydessä asia nousi esille, mutta monet Lindgrenin kirjat käsittelevät luopumista hänen  ensimmäisestä lapsestaan Larsista, joka asui varhaislapsuutensa sijaisperheessä. Lindgren oli pojan syntyessä 19-vuotias. (Ks. esim. Wikipedia) Tällainen biografinen tausta näkyy teoksissa, kun miettii vaikkapa yksin asuvaa Peppiä, orpoa Mio-poikaa ja metsään muuttavaa Ronjaa, jonka valinta perheen ja vihollisen pojan välillä saa isän hetkellisesti kieltämään lapsensa.
   
Ronjassa on paljon samaa kuin Disney/Pixar elokuvan Brave päähahmossa, Meridassa. Molemmat ovat itsenäisiä, itsepäisiä naisenalkuja, jotka eivät pidä siitä, että vanhemmat laativat heidän tulevaisuutensa valmiiksi. Ronjasta ei tule ryöväriruhtinasta ja Merida ei tahdo ottaa puolisokseen poikaa/miestä, jota ei voi itse sydämellään valita. Huomasin lukiessani, että Matias (joka ei ole mikään Robin Hood) on varsin moderni isä: häntä ei haittaa, että (ainoa?) lapsi on tyttö, vaan ryöväriruhtinaan tittelistään huolimatta jopa syöttää velliä, vaikka saakin välillä ruokaa päälleen.
 
Teos sisältää jonkin verran kiroilua ja alkoholin juomista. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon teoksessa esiintyvä Rontti-niminen ryöväri, joka sai ajatukseni kääntymään entiseen kissaani. Ronja on metsässä viihtyvä, sanavalmis villivarsa, jonka seikkailuja lukiessaan ei koskaan tule tylsää. Birk puolestaan on varsin älykkään oloinen kaveri, joka pulaan joutuessaan osaa hyödyntää teräviä aivojaan. Yhdellä lauseella tiivistäen, Ronja on klassikkosatu ystävyydestä ja rakkaudesta, omien mielipiteiden muodostamisesta ja toiseuden hyväksymisestä. Voin suositella tätä satujen ja vahvojen naishahmojen ystäville.
   
Arvosana:
    
Takakannesta:
Ronja, ryövärintytär, eli silloin kun ryövärit vielä vaanivat matkustavaisia ja kauppamiehiä metsissä, villihevoset kirmasivat niityillä ja maahiset ja pönthiittiset tanssivat kuutamossa.
  
Ronjan tarina on kertomus ystävyydestä, joka voittaa kaiken.
  
Asiasanat: sadut, seikkailu, kasvukertomus, ystävyys, rakkaus
   
Samantyylisiä kirjoja:
      
Suomentanut: Tuula Taanila, 240 sivua, WSOY 1982 (4. painos)
  
Kuvitus: Ilon Wikland
    
Alkuperäinen nimi: Ronja, rövardotter (1981)
   
Kirja luettu mm. täällä: Risingshadow, Kirjamielellä, Tarinauttiset hämärän hetket, Luen ja kirjoitan, Värikäs päivä Lastenkirjablogi, Lukuisa, Saraseenin maailma,

6 kommenttia:

  1. Lindgrenin kirjat olivat suosikkejani niillä main, kun opin lukemaan, mutta häpeäkseni tunnustan, etten muista niistä juuri mitään. Ronjankin olen lukenut, mutta ei mitään muistikuvia. Kai siinä oli joku tyttö ja ryöväämistä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Minä luin paljon Lindgreniä kolmannella luokalla, Ronjan lisäksi ainakin Mio, poikani Mio ja Veljeni leijonamieli muistuvat mieleen. Suosittelen kyllä lukemaan tämän kevennyksenä joskus uudelleen, isofonttinen teos, jonka lukaisee yhdellä istumalla (kevyenä alkuverryttelynä). Ilon Wiklandin kuvitus myös piristää, aina välillä saattaa nimittäin vilahtaa... jotain. ;)

      Poista
  2. Tämä on yksi ikuinen suoskkini. Syytän tätä kirjaa siitä, että olen lähtemättömästi ihastunut ryöväritarinoihin ja metsäseikkailuihin. Tässä tarinassa on vain sitä jotain. Se on aina ollut minulle eräänlainen happy place.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin tästä lapsena kovasti, sillä samaistuin Ronjan hahmoon. Minäkin vietin kesäni metsässä (vaikka nukuinkin yöt omassa sängyssäni). Koiran kanssa samoilin lähimetsiä ja lehmien laiduinmaata sarvipäistä kauheasti välittämättä. Kiipeilin puissa ja ulkorakennusten katonrajoissa (joskus useidenkin metrien korkeudessa. Alla tosin oli yleensä paksu heinäkasa.

      Ronjassa on vapauden, puhtauden ja viattomuuden makua, vaikka Ronja kohtaakin monta tilannetta, joissa hän menettää viattomuuttaa pala palalta. Eikä hän itse aina niin puhdas olekaan -lopussahan Ronja toteaa äidilleen, ettei tämä ole koskaan nähnyt niin likaista ryövärilasta.

      Tällaisia tarinoita voisin lukea enemmänkin.

      Poista
  3. Ronja on lapsuuteni suosikkikirjoja, ihana tarina rohkeudesta ja ystävyydestä <3 Luulin omistavani kirjan, mutta en sittenkään, mietin ostaisinko tämän kuopukselleni syntymäpäivälahjaksi... Kävimme hänen kanssa kahdestaan katsomassa tuon Oulun kaupunginteatterin näytelmän ja pidimme siitä molemmat valtavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan ronjasta saatavilla uusia painoksia? Omani löysin kerran vuosia sitten kirpparilta, tämä on jokin ensimmäisistä painoksista. Olisinko ollut lukiossa tämän ostaessani. Muistin vahvan lukukokemuksen lapsuudestani ja teos päätyi mukaani. Odotan mielenkiinnolla näytelmäversiota, edellisestä teatteriressusta onkin jo aikaa. :) Ihanaa kuulla, että näytelmä on nautinnollinen.

      Poista