Bloggaukseni kirjasta täällä.
Huomasin viime viikolla, että Veronica Rothin teoksesta Outolintu tehty elokuva tulee ensi-iltaan keskiviikkona (9.4.). Vaikka olin odottanut tuota päivää jo muutaman kuukauden, olin gradun kirjoittamisen takia unohtanut koko päivän. Kyseltyäni leffaseuraa yhdeltä ystävältäni (jolle olin aikaisemmin keväällä lainannut kirjankin) päätimme mennä elokuviin seuraavalla viikolla, 17.4.
Finnkinon toiseksi suurimmassa salissa ei ollut kovinkaan suuri istumapaikkojen täyttöprosentti, nopealla silmäyksellä pystyin arviomaan, että tuskin edes 12 ihmistä oli saapunut päivänäytökseen viikkoa ensi-illan jälkeen. Ikäjakauma oli myös n. 10 vuotta minua nuorempien tasolla, olihan elokuva vain K-12. Ei se mitään, olen ennenkin ollut sitä vanhempaa vuosikertaa teatterilla, etenkin jos leffa on sattunut perustumaan nuorten romaaniin. (Mukana oli jopa useampia miessukupuolen edustajia, vaikka ei tämän pitäisi ihmetyttää minua: olihan 17-vuotias siskonpoikanikin elokuvan nähnyt ja viihtynyt.)
Verrattuna vaikkapa muutaman vuoden takaiseen Twilight - Houkutus ensi-iltaan, jonne kerääntynyt teinityttöjoukko hihitteli joka kerran kun Edward tai Jacob oli ilman paitaa, ei Divergent - Outolinnussa kukaan hihitellyt paidattomalle Neljälle (Theo James). Tai sitten en vain kuullut sitä, sillä äänet olivat taas huomattavan kovalla. Leffaseuralaiseni totesikin, että hän yleensä ottaa korvatulpat mukaansa, mutta nyt ei ollut muistanut. Olisin itsekin voinut kuvitella tulppaparille olevan käyttöä, auts! Etenkin kun kyseessä on parituntinen istumissessio.
 |
| © 2014 - Summit Entertainment |
Lyhyesti juonesta: Suuren sodan jälkeen yhteiskunta on joutunut laatimaan uudet pelisäännöt. Kaikki ihmiset on jaettu viiteen, eri ominaisuutta esille tuovaan osastoon (engl. factions). Osastot ovat epäitsekkäät Vaatimattomat (Abnegation), rauhalliset Sopuisat (Amity), totuutta arvostavat Rehdit (Candor), huimapäiset Uskaliaat (Dauntless) ja kaiken tietävät Terävät (Erudite). Kun yhteiskunnan lapsista tulee aikuisia, he saavat tilaisuuden valita pysyvätkö osastossa, johon ovat syntyneet, tai vaihtaa toiseen osastoon. Yhteiskunnan mottona on Osasto ennen verta, joka tarkoittaa, että etenkin osastojen vaihtajat varsin radikaalisti eroavat perheistään ja ottavat osaston uudeksi perheekseen. Päähenkilönä on Tris, joka saa kuulla soveltuvuustestissä olevansa divergentti - poikkeava yksilö, joka ei alistu vain yhteen ominaisuuteen, vaan voi yhdistää luovasti eri osastojen ominaisuuksia. Hän päättää loikata ja vaihtaa osastoaan Vaatimattomasta Uskaliaaseen, mutta valinnan seuraukset ovat suuremmat kuin Tris osasi etukäteen ajatella.
Kuten aina kirjoista tehtyjen elokuvien kanssa, kirja on parempi - elokuvassa oiotaan asioita ja lisätään uutta materiaalia. Hyvänä piirteensä leffa kuitenkin tiivistää kirjan idean ja sen katsomiseen menee vähemmän aikaa kuin kirjan (uudelleen) lukemiseen - etenkin jos sattuu olemaan hidas lukija (itse tosin ahmin Outolinnun lähes kokonaan yhdeltä istumalta). Suosittelenkin siis kaikille, jotka ovat nähneet elokuvan tai aikovat käydä sen katsomassa, myös lukemaan kirjan mikäli se ei vielä ole tuttu.
Jos katsoo suurimpien eroavuuksien ohitse, leffa oli näyttävä ja toimintapainotteinen adaptaatio - mutta miksi minun lempikohtaukseni, maailmanpyörällä, oli muutettu?! Odotin sitä kaikkein eniten. Kummastusta aiheutti myös Trisin ääneen alussa kertoma lyhyt maailmanhistoria, jota ei aivan sellaisenaan teoksessa esitetty, mutta mielestäni se sopi elokuvaversioon varsin hyvin. Kaupunki näytti valkokankaalla vielä paremmalta kuin olin sen mielessäni kuvitellut!
Suurin miinus elokuvalle tulee päänäyttelijäparin ikäerosta. Trisin näyttelijä Shailene Woodley on syntynyt 1991, Theo James 1984, joka tarkoittaa, että mies on minuakin kaksi vuotta vanhempi! (Leffaseuralaiselleni totesinkin, että mies olisi ehkä voinut näytellä 20-vuotiasta, mutta kolmekymppinen näyttelemässä n. 18-vuotiasta on mielestäni jo vähän kaukaa haettu.) Woodley toimi kuitenkin todella hyvin Trisinä, en olisi osannut kuvitella hahmoa toisenlaisena, joskin elokuvassa Tris on paljon rohkeampi jo ennen osaston vaihtoaan.
Sivuhahmot jäävät nimensäkin mukaisesti sivuun, ehkä liiaksikin. Osastoaan vaihtaneista koostuvat Trisin ystävät ovat kuitenkin teoksessa keskeisessä roolissa Trisin uuden identiteetin luomisessa, joten olisin halunnut heidät vahvemmin osaksi elokuvaakin. Kate Wisnlet ei ollut ehkä se kaikkein osuvin näyttelijävalinta Jeannetteksi (Terävien johtaja), etenkin kun elokuvan loppua on vähän muutettu siitä, millaisena minä kirjan lopun muistan.
Jos pidit Nälkäpelistä, pidät tästäkin. Teinisotilaat ovat ilmeisesti nyt trendikkäitä.
Rothin sarjan jatko-osa Insurgent ilmestyy suomeksi kesäkuussa 2014 nimellä Kapinallinen. Sen kuvaaminen elokuvaksi on jo aloitettu. Teossarjan päätösosan nimi on Allegiant ja siitä tehty elokuva ilmestyy kahdessa osassa.
Arvosana:
Maailman ensi-ilta: 21.3.2014
Suomen ensi-ilta: 9.4.2014
Ohjaaja: Neil Burger
Kesto: 143min
Suomen ensi-ilta: 9.4.2014
Ohjaaja: Neil Burger
Kesto: 143min
Elokuvasta blogattu myös täällä: Todella vaiheessa, Anna minun lukea enemmän, Lukunurkka
Divergent/Outolintu IMDb:ssä
Divergent/Outolintu IMDb:ssä
Elokuva kyllä voitti visuaalisuudellaan kirjan, sillä kirjassa ei paljon kuvailla, minkä seurauksena minun päässäni tapahtumat tapahtuivat aika autiossa maastossa. Kun kaupunki mainittiin, puhuttiin vain kadusta ja rakennuksesta johon he ovat matkalla, joten kuvittelin vain ne ja muuten oli tyhjää. Siksi kuvailu olisi ihan mukavaa kirjoissa, muuten päässäni on aavikko, jonka keskellä on yksi tönö. Elokuvassa Chicago oli karun kaunis ja pidin erityisesti vaijerikohdasta, joka kuvasti loistavasti Tristin vapautumista Abnegatonien ahdistavuudesta.
VastaaPoistaLeffa todellakin oli visuaalinen. Maailma tai oikeammin infrastruktuuri oli kurjemmassa kunnossa kuin olin ajatellut (mikä sopikin mielestäni teokseen paremmin). Minä nautin kuvilevista kirjoista, kunhan eivät aivan Tolkienin tasolle mene (siinä liian Alastalon salissa teoksen kaltainen hitaus), voi kun osaisin itse kirjoittaa yhtä kuvailevasti. Siskoni on toimut kirjallisten tuotosteni erilukijana ja totesi, ett en kauheasti kuvaile maailmaa - koska minulla se on HD leffana päässäni, en aina muista avata sitä myös tekstiin. Ehkä Rothilla on sama: päässä maailma on todella yksityiskohtainen, mutta paperille siitä päätyy vain fragmentti. Vaijerikohtaus oli hieno, harmittaa vain se maailmanpyöräkohtaus, jota olisi pitänyt lähestyä kirjamaisemmin, nyt siinä ei kauheasti ollu bondaamista.
PoistaKävin myös katsomassa elokuvan eilen, koska tiistaina oli tentti, joten siksi en viime viikolla vielä leffaan ehtinyt. Olin kuudelta alkavassa näytöksessä ja 500-paikkainen sali oli lähes täynnä. En tietysti tiedä, miten paljon katsojia vaikka kolmen näytöksessä oli. Minua häiritsi Kirjavalaassa kovat äänet, mutta tässä ei niinkään. Esimerkiksi pommit saivat minut hätkähtelemään, mutta tässä pyssyjen ääni ei ollut aivan niin kova. (Pelkään vaikka ilotulituksia ym. todella kovia ääniä.)
VastaaPoistaMiten maailmanpyöräkohtaus oli kirjassa? Luin kirjan viime elokuussa enkä muistanut, että kohtaus olisi ollut jotenkin ratkaisevan erilainen kirjassa.
Etenkin mainokset pauhasivat todella kovalla, ja paikoitellen myös itse leffan aikana olisi halunnut kääntää äänenvoimakkuutta parilla pykälällä alaspäin. Ei aivan yhtä kovalla kuitenkaan ollut kuin kirjavarkaassa, mutta leffan jälkeen korvat kuitenkin humisivat niin paljon, että piti lähes huutaa leffaseuralaiselleni.
PoistaKirjassa Tris ja Neljä istuvat hetken aikaa jossain maaimanpyörän tasanteella ja keskustelevat. Maailmanpyörä myös lähtee liikkeelle ja Tris joutuu pelastautumaan korkeuksista.
Minulla on vasta tämän elokuvan katsominen edessä ensi viikonloppuna :)
VastaaPoistaToivottavasti tykkäät. :) Kunhan tämän saa DVD:llä, täytyy katsoa uudestaan. Ensijärkytys vaan aluksi lamaannutti, kun kirjasta oli otettu niin vähän elokuvaan, vaikka kestoa sillä onkin jo kiitettävät kaksi tuntia ja vähän päälle. Ei tämä huonoin kirjasta elokuvaksi adaptaatio ollut.
PoistaToivottavasti et iiiiiihan viime päivinä ole tätä tehnyt... ;)
VastaaPoistahttp://sanokaavainsudeksi.blogspot.fi/2014/04/haaste-yksitoista-kysymysta.html
Kiitos haasteesta, pitääpä vastailla jossakin vaiheessa. :)
PoistaOoh, tästä on tullut siis jo elokuvakin! Itse olen ajatellut, etten kirjoja edes lue, mutta elokuvana tämä kiinnostaa kyllä kovasti eli laitanpa pakko katsoa -listalle. :)
VastaaPoistaViime viikonloppuna muuten katsoin Nälkäpelin kakkososan. En muista elokuvan nimeä (heh, tosi hyvä nimimuisti minulla!), mutta tykkäsin niin kuin tykkäsin ykkösestäkin. Tämän kohdalla en ole vielä päättänyt pitäisikö kumminkin lukea myös kirjana nämä.
Suomennettu painoskin ilmestyi varmasti sillä varjolla, että leffa oli tulossa. Kirja oli hyvä, ja se taipui paikoin loistavasti elokuvaksi. Jäin vain kaipaamaan joitakin kirjassa tärkeäski nostettuja juttuja, jotka leffasta jäivät paikoin jopa puuttumaan kokonaan.
PoistaNälkäpelin toinen osa on Vihan liekit. Se toimi elokuvana ensimmäistä paremmin, niin kuin kirjoja lukiessanikin koin. Ensimmäinen oli kirjana parempi. Kolmas taas... ei niin hyvä. Toivottavasti kaksiosaikseksi venytetty päätösosan elokuva toimii paremmin.
Jos luet kumpaakaan trilogiaa, voisin varovasti ehdottaa, että lu vain molempien ensimmäinen osa. Outolinnun jatko-osa ilmestyy suomeksi kesäkuussa ja olen sen englanniksi lukeneilta kuullut, että kirjailija on ollut vähän hukassa juonenkuljetuksen kanssa, eikä homma oikein etene vaan rönsyilee päämäärättömästi sinne sun tänne. Itse en enin ajatellut sitä (Insurgent / Karkulainen) lukea ollenkaan, mutta saas nyt nähdä.