Ateneumilla on Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi näyttely taitelijan tuotannosta. Pääsin viimein käymään ensimmäistä kertaa arkkitehtonisesti hienossa rakennuksessa ja kokemassa näyttelytunnelmaa. Keskiviikkona 7.5. näyttely oli nimittäin ilmainen opiskelijoille.
Näyttelyn alkupuoli oli jaettu vuosikymmenien mukaan. Loppupuoli käsitteli erilaisia muumiaiheisiä töitä.
1930-luku: Toven varhaista vaihetta kuvataan osuvasti sadunomaiseksi ja metafyysiseksi. Suosikkiteokseni ovatkin enimmäkseen tätä tyylilajia edustavia. Esittelen seuraavaksi omin sanoin muutamia kiehtovia teoksia, joita voitte bongailla näyttelystä, kameraa ei nimittäin Ateneumissa saa käyttää. Bloggauksessa olevat informaatiopätkät ovat myös näyttelystä.
Vieras kaupunki (1935)
- Panoraama näkymä outoon, unenomaiseen futuristiseen kaupunkiin, jossa on paljon outoja muotoja.
Satu (1934)
- Pastellisävyinen, vesivärimäisen herkkä öljymaalaus. Nimensäkin puolesta satumainen. Eteerisessä maalauksessa kuvataan mielikuvituksellisia puita. Metsän keskellä on yksisarvinen.
Mystinen maisema (1930-luku)
- Jyrkkien kontrastien ja tummien sinisen, vihreän ja mustan sävyjen maisema. Yllättäviä punaisia ja valkoisia yksityiskohtia: puita ja liljoja. Maalauksessa on hautausmaamainen tunnelma.
Talviyön sudet (1930-luku)
- Mustia, painajaismaisia susia, polvistunut, valkoinen hahmo, kenties nainen. Maisema horisontissa näyttää viimeistelemättömältä: kallioiden välissä on kesties aava meri, kaukana nousee mustaa savua. Melankolinen, depressiivinen tunnelma.
1940-luku: Tove kuvasi usein paratiiseja ja paratiisinomaisia maailmoja. Näistä tunnetuin on Muumilaakso. Tove oli myös kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä. Esimerkiksi yksi hänen teoksistaan kuva plantaasilla työskenteleviä orjia.
Paratiisi (1940)
- Maalaus on laaja. Teoksen keskellä on saari. Meri sen ympärillä on tehty vanhojen karttojen tyyliin. Saarella on tummaihoisia, iloisia ihmisiä. Maalauksen keskellä on puu, jonka kyljessä punainen sydän. Raamatullinen, mutta yhtä aikaa pakanallinen tunnelma.
Sota-aika: Tove oli 25-vuotias. Hän toi synkkien aikojen vastapainoksi maalauksiinsa värejä. Hän pilkkasi Hitleriä ja Stalinia, piirtäen rohkeita pilapiirroksia näistä, joita julkaistiin jopa aikalaislehti Garmin kansissa. Tove toi myös esille sodan molempien rintamien kauhuja.
Perhe (1942)
- Poika pelaa sotilaan kanssa shakkia. Maalauksen oikeassa laidassa oleva mies, kenties isä, pitelee kainalossaan lehteä, jossa sanat NAZI, HITLER ja STUKA. Vasemmassa reunassa oleva nainen (äiti?) näyttää ahdistuneelta. Painostava teos.
Hälytyksen alkaessa (1940)
- Kasvottomia, massamaisia ihmisiä pommisuojassa. Tulee mieleen Kirjavaras.
Naiseudesta kertovia töitä: Tove maalasi paljon omakuvia. Muutamat niistä kertovat suuremman tarinan. Ainakin itse löysin viittauksia Toven sielunelämään ja Tuulikki Pietilään (esim. yhdessä maalauksessa oli nainen rinnat paljaana).
Tyttö ja kaappi (1940-luku)
- Hahmoton huone. jonka keskiössä, hieman enemmän vasempaa reunaa kohden painottuneena on ruskea kaappi. Kaapin edessä seisoo kasvoton nainen. Tulkitsin maalauksen homoseksuaaliseksi viittaukseksi.
Ennen naamiaisia (1943)
- Maalauksessa on kuvatta kampauspöydeän ääressä istuva nainen slin katselijaan. Nainen pitelee kädessään naamiota. Tulkitsin maalauksen esittävän Tovea, joka joutui pitämään yllä eräänlaista naamiota.
1950- ja -60-luku: Tove maalasi suuria pintoja. Hän teki monunmentaalimaalauksia moniin tiloihin, esimerkiksi. kouluihin. Tove maalasi myös yhden alttaritaulun.
1960- ja -70-luku: Tove lopettaa sarjakuvien piirtämisen ja keskittyy maalaamiseen. Hän ei kuitenkaan tahtonut lopettaa tarinoiden kertomista ja siksi valitsikin abstrakteja aiheita. Minun makuuni tämä Toven aikakausi oli aivan liian abstraktia.
Mieheni nautti teosten pienistä yksityiskohdista. Joissakin maalauksissa oli todella pikkutarkkoja kohtia, puiden lehtiä ja kukkia, yhden siveltimen kosketuksen kokoisia. Työn jäljet, siveltimen suunnat ja kaikki dynamiikka olivat edelleen nähtävissä.
Varhaiset muumiaiheet olivat jopa kajstenvallmaisia. Ensimmäiset muumit olivat mustia, eivät valkoisia. Etenkin teos, jossa majakkasaarelta pois soutava muumimainen hahmo oli mieleenpainuva.
Yksi näyttelyn saleista oli täynnä Tuulikin rakentamia pienoismalleja. osa niistä kuvasi yhtä tiettyä rakennusta, toiset tas tunnettua kohtausta muumitarinoista. Lasivitriineissä oli niin uimamaja kuin Taikatalven joulukuusi. Myös Muumipeikko ja pyrstötähdestä tuttu observatorio löytyi mallien joukosta. Tuulikin kerrotaan rakentaneen malleja Toven kanssa ja tämän ohjeiden sekä kuvitusten pohjalta.
Jopa muumitalon ensimmäinen versio (Pentti Eistola, 1958) oli esillä. Talo oli matalampi, torni oli vain yksi sen osista. Talolla oli myös lasiruutuinen kasvihuone lisäsiipenä. Se olisi näyttänyt hienolta myös nykyisenlaisena tunnetun muumitalon kyljessä.
Yhdessä kapeassa käytävässä oli vanhaa rekvisiittaa muuminäytelmästä (näyttelijöiden käyttämiä muumi-päähineitä) ja marionettinukkeja ensimmäisestä muumi tv-sarjasta. Puiset muumit olivat todella pelottavan näköisiä.
Aivan näyttelyn loppupuolella oli Toven kuvituksia Liisa hmemaassa ja Lohikäärme vuori teoksiin, hänen käyttämiään työvälineitä sekä muutamia kantaaottavia julisteita.
Näyttely on todella laaja, ja voin suositella sitä kaikille Tove janssonin ja muumien ystäville. Näyttely on Ateneumissa 7.9.2014 saakka, se on osa Tove Janssonin juhlavuoden ohjelmaa: www.tove100.fi
Näyttelystä muissa blogeissa: Savannilla,
Tuolla minunkin pitäisi käydä! ja enköhän tässä kesän aikana saakin tehtyä pienen Helsingin reissun :) Mahtoi olla hieno näyttely.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä! Jalat kipeytyivät vain aika paljon seisokelusta ja ihmisiä (myös muitakin kuin opiskelijoita) oli vähän liikaa minun makuuni - välillä kun ei päässyt kulkemaan kunnolla, vaan joutui väistelemään. Osa maalauksista oli pakko ohittaa, sillä niitä ei mitenkään päässyt katsomaan ihmismäärän vuoksi.
PoistaOlen tänään suuntaamassa Ateneumiin (tänään ilmainen sisäänpääsy Kansainvälisen museopäivän kunniaksi). Täytyypä bongailla noita mainitsemiasi tauluja, muutaman sain painettua mieleen. :)
VastaaPoistaOi! Toivotan mahtavaa museopäivää! Näyttelyssä oli todella laaja kattaus Toven töitä, mutta en tässä nostanut ollenkaan esille hänen omakuviaan, asetelmiaan ja abstrakteja teoksia, ne eivät nimittäin minun estetiikkaani iskeneet. Mutta nämä fantastiset utopiat sen sijaan vaikuttivat enemmän.
PoistaAteneumin näyttely on kyllä upea. Todella laaja ja monipuolinen. Meillä vierähti siellä kaksi tuntia, sillä oli niin paljon katseltavaa. Näyttelyn innoittamana piti käydä Tampereen Muumilaaksossa katsomassa loput työt - upeita nekin!
VastaaPoistaItse haaveilen vielä toisesta vierailusta Ateneumissa, sillä ensimmäisellä kerralla ei ehkä pystynyt ihan kaikkea sulattamaan.
Minäkin varmaan sen parituntisen sain kulumaan näyttelyssä. Olisipas hienoa käydä itsekin joskus Tampereen näyttelyssä.
PoistaEniten tässä Ateneumin näyttelyssä minuun vetosi muumien sijaan Toven kapinallinen henki. Hän oli ihailtavan rohkea sota-aikana, Hitler pilapiirroksineen. Myös monien maalausten eskapistinen luonne kosketti.
Olisi ollut hienoa käydä kuuntelemassa jonkun asiantuntijan vetämää kierrosta, sillä nyt kun kiersin yksin, jouduin luottamaan vain vaistoihini ja luentojen kautta tulleeseen yleissivistykseeni. Tulkitsin varmaan joitakin maalauksia liikaa ja toisiin en kiinnittänyt riittävästi huomiota.
Tätä postausta piti myös pihdata jonkin aikaa, kun piti maistella kokemusta enemmän kuin esimerkiksi luetusta kirjasta kirjoittaessaan.
Minuunkaan ei oikein iskenyt Toven abstraktit työt, mutta kunnia silti taiteilijalle että kokeili kaikkea. Minuakin jäi harmittamaan se, että kuljin vain yksin näyttelyssä; opas tai se muutaman euron kuulokevuokraus olisi ollut todella kiva!
VastaaPoistaNäyttelyn alussa totesin muutamasta maalauksesta miehelleni, että Tove on selvästi etsinyt omaa lajiaan, sillä monissa töissä oli jotakin tiettyä tyyliä (kutsuin erästä näistä suuntauksista "ranskalaisuudeksi") matkiva ote. Ne eivät tuntuneet aidoilta ja ainutkertaisilta, vaan sellaisilta opiskelijatöiltä, joissa maalataan jonkun kuuluisuuden maalausta oppiakseen jonkin tekniikan.
PoistaOnhan se hienoa, jos maalaaja voi olla monitaitoinen, että osaa maalata erilaisia tyylejä. Tyylit kasvavat ja kehittyvät iän ja tekemisen myötä, mutta Toven abstraktia vaihetta tuntui minusta varjostavan sellainen pakko: on maalattava ajan hengen mukaan tällaista, sarjakuvat eivät olleet tuolloin in ja Tove luopui silloin hetkeksi muumeista. Näyttelyn seinällä taisi lukea, että Tove etsi abstrakteihinkin töihin jonkin tarinan kertovan idean.
Tämä oli mielestäni ihana näyttely. Abstraktit maalaukset olivat hieman vaikeita myös itselleni, 40-luvun teoksista pidin paljon. Esimerkiksi juuri mainitsemasi Perhe ja siinä oleva kuvaelma Janssonin perheestä on tosiaan pysäyttävä. Varhaiset mustat ja punasilmäiset muumit olivat myös jopa pelottavia.
VastaaPoistaMinä tajusin, että se on Janssonin perhe vasta paljon sen jälkeen kun oli kirjoittanut ja julkaissut postaukseni. Luin muistaakseni jostakin Toven elämästä tuolta ajalta. Ihan hyvä, että muumit nykyisellään ovat valkoisia. Paljon lempeämmän näköisiä otuksia.
Poista