"Koko juttu olisi tuhoon tuomittu. Eihän kukaan voi seurustella sellaisen ihmisen kanssa,
joka elää satojen vuosien päässä menneisyydessä ja kokonaan toisessa maailmassa.
Ihan kuin rakastaisi aavetta."
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.
Haasteissa: Reading the Rainbow: Punainen, I Spy: 8. Weapon
Mary Hoffmanin rinnakkaistodellisuuteen matkaavista nuorista kertova kirjasarja on saanut kuudennen ja viimeisen osansa. Miekkojen kaupungin pääosassa on jälleen yksi Barnsburyn koulun oppilasta: Laura, joka viiltelee itseään. Jokaisella valitulla matkaajalla, stravagantilla, on ollut jonkinlainen ongelma elämässään. Aiempien osien kaavaa noudattaen, Laura saa käyttöönsä talismaanin, jonka avulla pääsee reaalimaailman Italiaa muistuttavaan, 1500-luvun sisarversioon Taliaan.
Stravaganza-sarjan teokset kuuluvat niihin, joissa nuorten harteille asetetaan tehtäviä tilanteissa, joissa aikuiset tuntuvat omistuisen voimattomilta. Matkaajien on yleensä pelastettava jonkin Talian kaupungin asukkaat tai autettava jotakuta heistä. Edellisessä osassa Laivojen kaupunkiin Classeen matkanneen Isabelin tehtävänä oli auttaa kaupunkia meritaistelussa, Laura puolestaan päätyy sisällissodan kahtia repimään Fortezzaan.
Huoneeseen lankesi kireä hiljaisuus, ja sitten Isabel kohautti olkapäitään. "No olkoon, kai minä voin teille kertoa. Minusta tuntuu, että Laura satuttaa itseään jo nyt. Siis viiltelee. Olen epäillyt sitä jo jonkin aikaa."
"Ja käy Miekkojen kaupungissa", Georgia sanoi. "Siinä täytyy olla joku yhteys. Ei sellaista voi tapahtua sattumalta, varsinkin kun Lauran talismaanikin on veitsi."
"Sama juttu kun minä kävin Padaviassa", Matt sanoi. "Sitä sanotaan Sanojen kaupungiksi, ja minulla on lukihäiriö."
"Jollakulla on kummallinen huumorintaju", Sky sanoi.
"Kuka tai mikä meidät valitsee?" Isabel kysyi. "Siis kaikkihan me ollaan oltu onnettomia - siitä me ollaan puhuttu - mutta en vieläkään käsitä, miten talismaanit löytävät juuri oikean ihmisen niin kuin ne kuulemma tekevät."
Kukaan ei osannut vastata.kaikki olivat niin järkyttyneitä Laurasta. (s. 88)
Verenvuodatus on väistämätöntä, eikä ole sattumaa, että juuri viiltelijä päätyy Miekkojen kaupunkiin. Sarjan päätösosassa stravagantit pohtivat paljon sitä, kuinka oikea ihminen löytää aina talismaaninsa ja kuka tai mikä heidät valitsee. Sana stravaganza tulee todennäköisesti italiasta, jossa se tarkoittaa oikkua, typeryyttä, hulluutta tai mielettömyyttä mutta myös hienoa esitystä. Toisen selityksen mukaan termi olisi johdettu englannin kielen sanasta extravagant, joka pohjaa latinan epätavallista tai poikkeavaa ja vaeltajaa tarkoittavista sanoista. Näin avattuna saa sarjan nimi hyvän selityksen myös suomalaiselle lukijalle.
He olivat kirjallisuuden tunnilla opiskelleet Miten haluatte -näytelmää, jossa rakastuttiin suin päin ensi silmäyksellä. Hän oli hyvin ymmärtänyt kysymyksen, kun joku näytelmässä ihmetteli: "Onko mahdollista, että sinä noin äkkipikaa olisit niin kiihkeästi kiintynyt?" Varmaankin Shakespeare oli kirjoittanut nuo sanat, koska tiesi, että oli naurettava ajatus ihastua keneenkään vain yhden katseen perusteella. (s. 60)
Miekkojen kaupunki on paitsi seikkailukertomus, myös kuvaus nuoresta rakkaudesta odottamattomassa tilanteessa. Teoksessa seurataan myös maailmasta toiseen siirtyneen Lucianon (ent. Lucienin) ja Bellezzan herttuattaren Ariannen hääsuunnitelmien etenemistä. Otteessaan pitävässä ja jopa hengästyttävän vauhdikkaassa teokseesa on paikoin sorruttu kliseisiin, eikä nuorten käyttäytymisen kuvaaminen aina ole täysin luontevaa.
Jos heistä tulisi kohtalon erottamat rakastavaiset, Laura halusi maistaa myös rakkautta eikä vain eroa. (s. 198)
Miekkojen kaupunki tavoittaa paljon sarjan ensimmäisen osan Naamioiden kaupungin tunnelmasta, joka sarjan keskivaiheen osissa oli hieman hukassa. Teos on varsin viihdyttävä kokonaisuus kahdessa maailmassa ongelmia ratkovista nuorista. Päätösosan loppu jättää runsaasti avoimia kysymyksiä, joihin on tuskin tulossa vastauksia. Tapa jolla viimeiset luvut kasaavat punaisia lankoja antaisi olettaa, että luvassa olisi vielä yksi teos, mutta kenties kirjailija päätti jättää lukijansa hänen kannaltaan kaikkein toivotuimpaan tilaan: haluamaan lisää.
Arvosana:
Takakannesta:
Stravaganza-sarjan kuudes ja viimeinen osa vie lukijan jälleen 1500-luvun kiehtovaan Taliaan.
Yksinäinen ja onneton Laura on omaksunut itsetuhoisia taipumuksia eikä osaa aavistaa, että hänestä tulee Barnsburyn koulun seuraava stravagantti. Eräänä päivänä vanha hopeatikari päätyy hänen käsiinsä, ja sen avulla Laura siirtyy 1500-luvun Fortezzaan miekkasepän pajaan. Laura kohtaa Taliassa myös komean ja vetovoimaisen Ludon, joka vie häneltä jalat alta. Tunne on molemminpuolinen, mutta kun Ludo paljastaa syntyperänsä ja vaatii Fortezzan valtaistuinta omakseen, seuraa suuri valtataistelu, jossa Ludo ja Laura päätyvät vastakkaisiin leireihin...
Miekkojen kaupunki on väkevä ja koskettava tarina stravaganttien veljeskunnasta, jonka jäsenet kykenevät siirtymään maailmasta toiseen, 16-vuotiaasta 2000-luvun englantilaistytöstä ja renessanssiajan säihkyvästä, juonittelevasta, kauniista ja vaarallisesta Taliasta. Rinnakkaismaailmoista kertovan sarjan huikean jännittävä päätösosa huipentuu aiemmista kirjoista tuttujen Lucianon ja Bellezzan ruhtinattaren Ariannan hääjuhliin.
Alkuperäinen nimi: Stravaganza - City of Swords (2012)
Muita kokemuksia kirjasta: Risingshadow, Kirjaneidon tornihuone, Sivujen sanat
Samantyylisiä kirjoja: Susan Price: Sterkarmin poika, Diana Gabaldon: Muukalainen
Sarjassa ilmestyneet:
- Naamioiden kaupunki (2003)
- Tähtien kaupunki (2004)
- Kukkien kaupunki (2005)
- Salaisuuksien kaupunki (2009)
- Laivojen kaupunki (2012)
- Miekkojen kaupunki (2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti