Sivut

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Jarkko Jokinen: Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä

"Rupisammakko loikkasi uneeni ja unestani pois"
      
       
Sain raitiovaunukuljettaja (kyllä, luit oikein: raitiovaunukuljettaja) Jarkko Jokisen runoteoksen Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä Oulun kirjabloggareiden tapaamisessa 14.3. Villikseltä ja se pääsi samantien luettavaksi. Teemu Juhanin kiehtova kuvitus ja runojen unenomaisuus saivat kiinnostumaan teoksesta, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan.
     
Kirjoitin laskelmoidusti kliseisen, kriitikoiden karsastaman harlekiinikirjan, joka myi ihan sairaasti, ja tätä nykyä uin rahassa. (s. 25)
     
Takakansi lupaa surrealismia, fantasiaa ja taruolentoja, ja niitä teos tosiaan tarjoileekin. Jokisen runoilla ei ole selvää muottia, jolla ne olisi kirjoitettu, vaan ne ovat mielestäni enemmänkin juttelevaa, paikoin miehekkään melakolistakin tajunnanvirtaa. Tekniikka sopii runoihin hyvin, ja vaikka yleensä en pidäkään nykyrunoudesta, oli kokoelman lukeminen nautinnollista. Jokinen maalaa lyhyillä runoillaan tuokiokuvia mielikuvitusrikkaista maailmoista. Hän löytää keijuja tuopin pohjalta, kuvailee yksisarvisia satujen meetvurstiksi ja kohtaa tanssivan, silmää vinkkaavan kentaurin. 
     
Jokinen yllättää nopeilla suunnanvaihdoillaan sekä Lewis Carrollin jalanjäljissä astelevilla nonsense-runoillaan sipulista ja merenpohjasta ja tästä: "lumesta kasvoi häivettynyt loituska, jonka uinoin aadelmaksi haivettuneilla korkkareilla" (s. 21). Hän ei pelkää käyttää makaabereja kuvauksia, kuten katkottujen raajojen laakso, turmaan houkuttelevat veden henget tai vertauskuvallinen ruumiiosien syöminen (suklaasfinksin nenä, silmättömksi syötyjen voisilmäpullien hautausmaa). 
     
Jokinen leikittelee myös kristillisellä kuvastolla paratiisin käärmeestä - Käärme houkutteli minua syömään hedelmää. Sen sijaan nappasin käärmeen (s. 30) - talven jäädyttämästä pirusta, tauluista pakenevista enkeleistä, riutuvasta Jeesuksesta, joka haluaa itse päättää elämästään, kertakäyttösiivilla huijatusta apostoli Paavalista sekä viikatemiehestä. Viimeisin tuo mieleeni vasta ajasta ikuisuuteen siirtyneen Terry Pratchettin legendaarisen hahmon, Kuoleman
   
Mieleenjäävimmät kielikuvat olivat tuhkasta nouseva vapauden orkidea, steampunk-vivahteita tavoittanut sydämen vetovieteri ja runoilijan sisäinen ötökkä joka ei lepy ennen kuin on saanut syötäväkseen riittävästi runoja. Tässä vielä muutamia katkelmia suosikki runoistani: "Sydämeni on ränsistynyt ja vanha ydinvoimala, jonka vieressä kasvaa kirsikkapuu" (s. 24) ja "Et ehkä tiedä, mutta myös sinä tuikit kirkkautta ympärillesi ja monet eksyneet olennot koettavat suunnistaa kotiin sinun valosi mukaan" (s. 57). 
        
Runojen asettelu sivuille on ratkaistu mielenkiintoisesti, mutta olisin kaivannut jonkinlaista selkeämpää jaottelua niihin, esimerkiksi teemoittain. Pääsääntöisesti jokaisesta runosta löytyi jotain hyvää, osasta enemmän kuin toisista. Kaikki runot eivät tietenkään voi jokaiselle lukijalle olla täysosumia, joten minunkin on myönnettävä muiden teoksen lukeneiden kanssa (ks. linkit alla), että kokoelman heikkoutena on sen epätasaisuus. Kaiken kaikkiaan yllättäen käsiini päätyneen teoksen lukeminen jätti suuhuni hyvän maun ja mieleeni kelluvaisen olon. Olen ehdottoman valmis lukemaan lisää Jokisen sisäisestä maailmasta kumpuavia kirjallisia tuotoksia. 
  
Suosittelen Jokisen runoja kyseisen tekstilajin suurkuluttajille kuin myös niitä kaihtaville. Jos saat ihottumaa loppusoinnullisesta tai kalevalamittaisesta proosasta, varaudu yllättymään: Jokisen teoksesta irtoaa varmasti yllättymisen iloa sinullekin. Runot liukuvat aforismeista anekdooteiksi, epigrammeista holoriimeiksi, keskeislyriikasta spekulatiiviseksi runoudeksi. Teemu Juhanin upea kuvitus elävöittää runoja ja haluaisinkin nähdä lisää tämän viivataiturin töitä niin lastenkirjoissa, sarjakuvana kuin taidenäyttelyssäkin. Katsokaa vaikka näitä ihastuttavia Liisa Ihmemaassa -piirroksia
     
Arvosana:
     

Takakannesta:
Jarkko Jokisen esikoisrunoteos on tulvillaan surrealismia ja satuolentoja. Fantastisissa proosarunoissa hilpeys sekä melankolia vuorottelevat tasatahtia. Jokainen sivu avaa salaluukun uuteen seikailuun. 
   
Runoja säestää piirroksillaan Teemu Juhani, joka voitti HPC:n järjestämän kuvituskilpailun.
  
Maailma astui ovestani sisään mantereen kolisten. Tuumin pitkään, mitä tarjoaisin niin mahtavalle vieraalle. Minulla ei ollut kaapissa edes keksejä tai pullaa. kahvit sentään keitin. Maailma joi juhlamokkaani hymyillen ja sanoi olevansa tyytyväinen. Maailma astui ovestani ulos valtameret kiitollisuutta kimaltaen. 
  
Jarrko Jokinen on runoileva raitiovaununkuljettaja.
     
Samantyylisiä runoilijoita: 
  
68 sivua, Helsinki Poetry Connection 2014 
   
   

4 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä hieno runokirja kaikin puolin :) Ehdotin kirjoittajalle lastenkirjan tekemistä ja hän ilmoitti jo julkaisseensa lastenkirjan. Tässä runokirjassa oli sitä uteliasta leikittelyä sanoilla ja teemoilla kuin monesti lasten runokirjoissa ja kirjoissa. Aiheet vain oli aikuisille tarkoitettuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes hoksannut tutukia Jokisen muuta tuotantoa. Nopealla googlauksella löytyi Unikivet ja Arkkibakteereita nimiset teokset, muttei juurikaan mitään tietoa niistä. Teemu Juhanilta ei liene muita kuvituksia ole ilmestynyt kirjoissa? Nettisivuillaan todella laaja galleria hienosta taiteestaan.

      Poista
  2. Tuntuu siltä, että tämä kirja päätyi ihan oikeaan osoitteeseen :) Kiinnostava arvio, sait runoista paljon irti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos vain kirjasta. Tätä oli miellyttävä lukea.

      Poista