Lois Lowry: The Giver

"If everything's the same, then there aren't any choices! 
I want to wake up in the morning and decide things!
A blue tunic, or a red one?"

         

 
Lukuhaasteissa: Goodreads 50: 41. A book by an author you’ve never read before 
   

Näin Lois Lowryn jo klassikoksi kutsuttavasta dystopiaromaanista vuonna 2014 tehdyn, samannimisen elokuvan ennen kuin luin kirjan. Monet hahmot olivat saaneet mielessäni muotonsa valkokankaalla nähdyiltä versioltaan, mutta se ei haitannut niin paljon kuin se seikka, että joitakin merkittäiviä eroja maailmojen välille oli tehty. Perusteet ovat kuitenkin molemmissa samat. Tällä kertaa kirja vs. leffa asettelussa voiton vie kirja. Vaikkakin elokuvaversiossa Jonasin isää näyttelee Alexander Skarsgård.

    

The Giver on ilmestynyt jo vuonna 1993, ja ihmettelen kyllä vähän, miksei tätä ole vieläkään suomennettu. On aiheellista pohtia, kuinka paljon nykyinen ya-dystopia on saanut suuntalinjoja siitä. Monissa sen jälkeen ilmestyneissä teoksissa on nimittäin paljon samoja piirteitä. Näitä samankaltaisuuksia nostankin tässä bloggauksessa esille. Suurin ero The Giverin ja uudempien dystopioiden välillä on kuitenkin tunnelmassa. The Giver etenee rauhallisesti, ilman ilotulituksia. Tämä on, toisin kuin voisi luulla, jopa pelottavampaa kuin toiminnallisempi ratkaisu.

    

Utopiana alkavan The Giverin päähenkilönä seurataan Jonas-nimistä poikaa. Hän odottaa suuresti 12-vuotiaiden juhlaa, sillä se on viimeinen ikään liittyvä seremonia, eräänlainen siirtymäriitti siis. Tämän jälkeen iällä ei ole merkitystä, eikä suurin osa aikuisista edes muista omaa ikäänsä. 12-vuotiaana jokaisen yhteisön lapsen, joita on yleensä 50, tuleva ammatti julistetaan. Lapset ovat kahdeksanvuotiaasta saakka voineet valita itse mitä vapaaehtoistyötä he yhteisössään tekevät. Valittavana on muiden muassa vanhusten ja pikkulasten hoitoa. 

      

Jonas was glad that he had, over the years, chosen to do his [volunteer] hours in a variety of places so that he could experience the differences. He realizes, though, that not focusing on one area meant he was left with not the slightest idea - not even a guess - of what his Assignment would be. (s. 46)

      

Jonas ei ole koskaan tiennyt, mistä työstä hän pitäisi eniten, vaan on kokeillut erilaisia tehtäviä. Jokaiseen ammattiryhmään valitaan vain yksi ikäryhmän lapsista. Vanhimmat ovat tarkkailleet lapsia ja yrittävät parhaansa mukaan löytää jokaiselle luontevan paikan. Seremonia saa yllättävän käänteen, kun Jonas julistetaan muistojen saajaksi (Receiver of Memory), joka on kaikkein tärkein vanhimmista. Muistojen avulla ratkaistaan vaikeita ongelmia, joita yhteisössä toisinaan syntyy.

     

The receiver was the most important Elder. Jonas was never even seen him, that he knew of; someone in a position of such importance lived and worked alone. (s. 27)

    

Myös parisuhteet (matching of spouses) muodostetaan vanhimpien pitkän harkinnan perusteella niin, että perhekunnat (family unit) muodostuvat hyvin yhteensopivista aikuisista (hyvin samalla tavalla siis kuin Ally Condien Tarkoitetussa ja Lauren Oliverin Deliriumissa). Kun lapset ovat suorittaneet koulutuksensa loppuun, he muodostavat uuden perheyksikön ja vanhemmat muuttavat lapsettomien aikuisten kaupunginosaan siihen saakka, kunnes vanhuksina päätyvät hoitokotiin.

  

Lapsia saa perhekunnassa olla kaksi, yksi tyttö ja yksi poika. Lapset eivät ole parin biologisia lapsia, vaan he ovat synnyttämiseen erikoistuneiden naisten (Birthmother) "tuottamia", vähän niin kuin Anu Holopaisen teoksessa Molemmin jaloin. Jos vauva ei kehity annettujen arvojen mukaisesti, se vapautetaan (release). Lasta anotaan systeemiltä ja jos perhekunta on hoitanut asiansa oikein, luovutetaan nimeäjän (Namer) etukäteen yksilöimä lapsi vanhemmilleen nimeämisseremoniassa. 

    

Koko yhteiskuntajärjestelmä on hyvin kliininen ja kaavamainen (Vrt. Lego-elokuva). Maasto on muokattu tasaiseksi, jokainen talo (dwelling) ja tie, vaate ja kampaus on identtinen keskenään. Poikkeamia ei sallita, vaan kaikki on kuin piparkakkumuotilla leikattua (Sameness) - järjestelmällä on täydellinen kontrolli ihmisestä, jopa eri tilanteisiin sopivia fraaseja myöten. Peilit ovat harvinaisia, vaikkakaan eivät kiellettyjä, toisin kuin esimerkiksi Jan Salmisen Äidinmaassa tai Veronica Rothin Outolinnussa esittellyn Vaatimattomien yhteisössä.

    

Pelottavinta tässä kaikessa on se, että kukaan ei kapinoi järjestelmää vastaan vaan pitää sitä täydellisenä. Jos ei tiedä mistä jää paitsi, miksi kaivata sitä? Maailmassa ei toisaalta ole nälkää, kipua, sairautta tai sotaa. Autoja ei tunneta, vaan kaikki yhdeksänvuotiaasta eteenpäin käyttävät polkupyöriä. Jonas oppii tämän koulutuksensa aikana, kun maailman kulissit sortuvat ja paljastavat koko totuuden - millainen oli se maailma, joka edelsi kaikkea Jonaksen tuntemaa, hyvänä ja oikeana pitämää. 

    

Lowryn teoksen vahvuutena on pitkälle erikoistuneessa kielessä. Vastasyntyneitä ja muutaman kuukauden ikäisiä vauvoja kutsutaan termillä "newchild", ikäryhmiä kutsutaan nimillä Sixes, Sevens, Elevens ja niin edelleen. Kielellinen tarkkuus (precision of language) on hahmojenkin mielestä tärkeää, ja esimerkiksi sana "rakkaus" on jäänyt pois käytöstä, sillä se on liian geneerinen.

    

Yhteisöjen ulkopuolella on "Elsewhere", jonne vapautetut (hitaasti kasvavat lapset, sääntöjen rikkojat ja vanhukset) päätyvät. Se on siis yhtäaikaa sekä "taivas" sekä ulkopuolinen maailma, jossa on vielä eläimiä, vaikka yhteisöissä asuvat ihmiset eivät sitä välttämättä tiedä tai edes ajattelekaan. "Release of the elderly" on seremonia, jossa juhlitaan vanhuksen elämää ja tekoja ja se päättyy vapauttamiseen. Condien Tarkoitetussa oli hyvin samanlainen järjestelmä. 

  

Lyhyessä kirjassa on pakattu paljon asiaa tiiviisti. Lowryn teos on nopealukuinen ja vaikka genren tuntijoille tämä ei sinällään paljoa uutta kerrokaan, se onnistuu vähäeleisyydessään tuomaan kirjan maailman ja omamme eroavuudet esille paljon terävämmin kuin toiminnantäytteiset perillisensä. Suosittelen tutustumaan tähän ya-dystopian kanonisoituun, ajallisesti buumia edeltävään teokseen. Sillä on annettavaa jokaiselle lukijalleen.

  

Arvosana:

      

Takakannesta:

Intelligence. Integrity. Courage. Wisdom. These are the qualities a Receiver of Memory must have. And one more which can only be named, but not described. The Capacity to See Beyond.

        

Jonas lives safely within the community, a place where there is no war, no hunger and no pain. But when he is selected as the Receiver of Memory, he starts to discover dark secrets that lies beneath the surface of his perfect world. Secrets that will lead him to undertake an incredible journey...

   

224 s. Harper Collins 2014 (1. painos 1993)

    

Ajatuksia muilta kirjan lukeneilta: Anna minun lukea enemmän, Kujerruksia, Lopun ajan lauseet, Notko, se lukeva peikko, Hyönteisdokumentti 

  

Kirjailijan kotisivut

Sarjassa ilmestynyt myös:

• Gathering Blue (2000)
• Messenger (2004)
• Son (2012)

  

Samantyylisiä kirjoja: Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa, Veronica Roth: Outolintu, Jan Salminen: Äidinmaa, Lauren Oliver: Delirium - Rakkaus on harhaa, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla, Jeanne DuPrau: City of Ember, Anu Holopainen: Molemmin jaloin, Aldous Huxley: Uljas uusi maailma