Sivut

torstai 14. toukokuuta 2015

Diana Gabaldon: Muukalainen

"Missään muualla maailmassa ei kohtaa niin paljoa vanhoja uskomuksia ja taikuutta
arkielämään sekoittuneena kuin Skotlannin ylämailla."
       
   
Nettilukutoukkien kimppalukuhaaste
Lukuhaasteissa: Goodreds 50: 29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit
   
Diana Gabaldonin Muukalainen lienee tässä vaiheessa enää tuskin kenellekään tuntematon tapaus. Blogistania on kuhissut niin teoksesta kuin sen pohjalta tehdystä tv-sarjastakin jo hyvän tovin. Itse luin Muukalaisen ensimmäisen kerran joskus yliopisto-opintojeni alkuvuosina, todennäköisesti vuonna 2009, eli toisin kuin jossain taisin väittää lukeneeni sen jo lukiossa, näin ei kuitenkaan ollut. Siskoni kyllä suositteli teosta minulle tuolloin, mutten halunnut lukea sitä sen sisältämän runsaan erotiikan määrän vuoksi. 
  
Teos alkaa vuodesta 1945, juuri toisen maailmansodan jälkeen. 28-vuotias Claire on ollut sodassa sairaanhoitajana ja hänen miehensä Frank rintamalla. Usean sotavuoden aikana pari on nähnyt toisiaan vain muutaman päivän ajan, joten rauhan myötä he päättävät uudistaa liittonsa viettämällä ns. toisen kuhertelukuukauden Skotlannissa. Claire ja Frank saapuvat Invernessiin Beltanen eli toukokuun ensimmäisen päivän aikoihin. Frank on historianopettaja ja käyttää loma-aikansa alueen historiaan tutustuen ja oman sukuhistoriansa tutkimiseen. Paikallisten arkistojen avulla hän uppoaa 1700-luvun puolen välin tienoilla eläneeseen esi-isäänsä Jonathan "Musta Jaska" Randalliin, punatakkikapteeniin. 

Claire puolestaan kiertää nummilla keräilemässä kasveja ja tutustumassa niiden kansanomaiseen lääkekäyttöön. Läheisellä Graigh na Duinin keiju-kukkulalla on muinainen Stonehnege-tyyppinen kivikehä, jonka luokse Frank ja Claire menevät katsomaan salaa modernien druidien tanssia. Myöhemmin Claire löytää kehän kivien juurelta lemmikkien-heimoon (ovelasti englanniksi Forget Me Not) kuuluvan kasvin ja joutuu sen myötä kosketuksiin kehässä olevan haljenneen kiven kanssa. Tämä käynnistää uskomattoman tapahtumien ketjun ja eeppisen seikkailun: Claire putoaa ajan halki vuoteen 1743. Aikaan, jolloin Skotlanti oli vielä villi ja miehet tuoksuivat myskiltä. Hän tapaa punatukkaisen jättiläisen, Jamien ja sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.

Aloin hyväksyä sen järjettömältä vaikuttavan tosiasian, että olin mitä suurimmalla todennäköisyydellä siirtynyt 1700-luvulle. (s. 84)

Muukalaisen vajaan tuhannen sivun aikana kuluu lähes vuosi, mutta vauhdikkaista käänteistään huolimatta Clairen ja Jamien tarina jää kesken.  Jos ensimmäinen Matkantekijä-sarjan kirja koukuttaa, suosittelen lukemaan ainakin sen monista jatko-osista Sudenkorennon, joka jatkaa tarinaa suunnilleen suoraan siitä mihin ensimmäinen teos loppuu. Nämä kaksi ensimmäistä osaa ovat sarjan lyhimmät teokset, seuraavat osat ovat jo tuhtia luettavaa ollen reilusti yli tuhannen sivun järjäleitä. Romaanien lisäksi sarjaan kuuluu Exile-sarjakuva, jossa Muukalaisen tapahtumat kuvataan Jamien näkökulmasta.
  
En osaa sanoa teoksesta paljoakaan. Paitsi että Jamie on suosikkini fiktiivisistä miehistä.

Jamien evoluutio ensimmäisestä näkemästäni fanikuvasta alkaen siihen,
kuinka Sam Heughanista lopulta tuli "Se Oikea" (kuvissa 2 ja 3 kanadalainen malli Gabriel Aubry)
  
Teosten ainoana heikkoutena on runsaus. Kerrontaa olisi voinut paikoin tiivistää ja osa kohtauksista katkaisee tarinan soljuvan eteenpäin viemisen kun kirjailija jää fiilistelemään sitouttaen hahmot yhteen paikkaan pitkäksi aikaa. Nämäkin kohdat ovat siis yleensä mielenkiintoisia ja uutta tietoa antavia, joskin muutoin toiminnallisessa teoksessa hieman hitaampia. 
   
Illan koittaessa alkoi tuulla, ja lepattavat lehdet saivat varjot tanssimaan. Saatoin hyvin uskoa, että kukkulalla oli keijukaisia, jotka tanssivat noiden varjojen kanssa ja puikkelehtivat solakoiden puunrunkojen lomassa sulautuakseen metsän syvyyksiin. (s. 300-301)
   
Outlander tv-sarja on todella laadukkaasti tehty. Siinä on panostettu autenttisiin, jylhiin maisemiin, ihokarvat pystyyn nostattavan hienoon musiikkiin (josta vastaa Bear McCreary) ja kauniiseen puvustukseen. Päähenkilöitä näyttelevät Caitriona Balfe ja Sam Heughan. Heidän välisensä kemia on uskottava, ja etenkin Sam Jamiena tekee uskomattoman hienoa työtä. En voisi kuvitella ketään muuta hänen tilalleen. Muutoinkin näyttelijävalinnat ovat hyviä, vaikka kaikki hahmot eivät olekaan samannäköisiä kuin testissä kuvataan. Ymmärrän esimerkiksi Caitrionan valinnan Claireksi, vaikka hänen versionsa hahmosta onkin hieman litteämpi ja vähemmän vahva kuin teoksessa. Olen seurannut sarjnaa maailman tahtiin ja odotan mielenkiinnolla viimeisiä neljää jaksoa. Seuraavasta kaudesta on jo tehty sopimus, eli Sudenkorento muuttuu myös eläväksi todennäköiseksi ensi kevääänä.
   
Kirja ja tv-sarja eroavat hieman toisistaan. Ensimmäisen kauden alkupuoli (9 ensimmäistä jaksoa) seuraa alkuperäisteosta hyvin uskollisesti, mutta loppupuolella joissain vähemmän merkittävissä juonenkäänteissä on toteutuksessa otettu enenevässä määrin luovia vapauksia. Osassa tapauksia nämä muutokset toimivat paremmmin kuin kirjan ratkaisut (esimerkiksi Clairen katoamishetkellään käyttämä kukkamekko on korvattu valkoisella mekolla ja tv-sarjassa on näytetty myös Frankin näkökulma tapahtumiin), mutta toisinaan tuntuu oudolta miksi muuttaa jo valmiiksi hyvää konseptia (esimerkiksi tanssiva Murtagh laulavan sijaan).
  
Outlander - Matkantekijä tv-sarja alkaa YLE TV 1:llä tänään 14.5. alkaen. Tv-sarjasta on kirjoitettu mm. Vinttikamarissa-blogissa.

     
Arvosana:
 
Takakannesta:
Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.
  
Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen. Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastaja toisella vuosisadalla. 
    
Alkuperäinen nimi: Outlander (1991)Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, 824 s. Gummerus 2002
     
Muukalainen on ihastuttanut mm. täälläkin: Kirsin kirjanurkka, KirjamaailmaP.S. rakastan kirjoja, Kirja käsilaukussa, Kirjakirppu, Saraseenin maailma ...mutta ei kirja ole ollut aivan kaikkien makuun: Hurja hassu lukija, La petite lectrice, Kujerruksia, Oksan hyllyllä, Mustetta paperilla
  
Sarjassa ilmestyneet:
  • Muukalainen, 2002 (Outlander, 1991)
  • Sudenkorento, 2003 (Dragonfly in Amber, 1992)
  • Matkantekijä, 2004 (Voyager, 1993)
  • Syysrummut, 2005 (The Drums of Autumn, 1996)
  • Tuliristi, 2006 (The Fiery Cross, 2001)
  • Lumen ja tuhkan maa, 2007 (A Breath of Snow and Ashes, 2005)
  • Luiden kaiku, 2010 (An Echo in the Bone, 2009)
  • Sydänverelläni kirjoitettu, 2014 (Written in My Own Heart's Blood, 2014)
  
Samantyylisiä kirjoja: Susan Price: Sterkarmin poika, Elaine Coffman: Mustan Douglasin morsian, Alistair MacLeod: Cape Bretonin laulu

8 kommenttia:

  1. Luen tätä _erittäin_ hitaasti tai oikeastaan aion luovuttaa. Idea on ihan jännä, mutta kirjoitustyyli ei iske ja Jamie vain ärsyttää, koska luonnoton uskomattomuus. Telkkarisarjaa olen ajatellut silmäillä jossain vaiheessa, sillä se voisi iskeä muhun paremmin.

    Mutta siinä mielessä hauska sarja, ettei moni ajattele neutraalisti tästä. Joko paras tai surkea, ei keskitietä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta: tätä sarjaa ja sen hahmoja joko rakastaa tai vihaa. Tätä kliseetähän sanotaan monista kirjoista, mutta yleensä niidenkin lukijoihin mahtuu paljon porukkaa harmaalle alueelle. Muukalaisen yhteydessä vaakakuppi yleensä kallistuu vahvasti suuntaan tai toiseen.

      Harmi ettei ole sinun teoksesi. Luitko suomeksi vai alkuperäiskielellä?

      Poista
  2. Olen niin koukussa tähän sarjaan, ettei mitään järkeä! Ja Jamie.. hän on minunkin ehdoton suosikkini kirjamaailman mieshahmoista <3 Tv-sarjakin on ihastuttanut mielettömästi ja minustakin näyttelijät ovat hyvin valittu ja olen heihin tyytyväinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi lukea seuraavaksi Lumen ja tuhkan maa, mutta nyt kyllä houkuttaa enemmän Sudenkorennon uudelleen luku. Ehkä säästän kakkososan lukemisen siihen, kun toinen kausi lähtee käyntiin näillä näkymin 2016 keväällä.

      Nämä Gabaldonin tiiliskivet ovat niin laajoja, että olin iloisesti unohtanut suuren osan tapahtumista ja lukukokemus oli kuin uusi (tosin muistin tapahtumia myöhemmistä teoksista). Nyt kun on luenut kirjan loppuun, pelkään seuraavaa alkuperäistahtiin julkaistavaa jaksoa, jossa ollaan vankilassa... Voi Jamie parka, mikä sinua odottaakaan.

      Poista
  3. Voi vitsi että en malttaisi enää odottaa tämän lukemista! Viikko vielä ja sitten! En tänään tuota ensimmäistä jaksoa voi katsoa kirjan lukemattomuuden takia, mutta toisaalta tänään tulee samaan aikaan Suomi-Tshekki-peli, joka menee vielä kaiken edelle minun kirjoissani :D Toivottavasti jaksot näkyvät myös Yle Areenalla niin voisin sieltä niitä sitten katsella vähän myöhässä. En kyllä malta odottaa, että pääsen tutustumaan tähän maailmankuuluun ja rakastettuun Jamiehen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi, että tulisivat Areenallekin. Toivottavasti pidät molemmista versioista. Lukiossa ollessani tosiaan etsin kirjan lähikirjastostani (joka oli kätevästi naapuritalossa - näin huoneeni ikkunasta suoraan kirjaston ovelle). Teos oli erotiikkahyllyssä, josta posket hehkuen nappasin muhkean teoksen silmäiltäväksi. Osuin juuri johonkin lukuisista seksikohtauksista, joka alkoi suunnilleen "hän työntyi minuun" ja kirja palasi hyllyyn kohtalaisella vauhdilla. Sittemmin vanhemmaksi tultuani (taisin olla jotain 23 kirjan lopulta luettuani) ihastuin hahmoihin ja etenkin Jamieen - jonka ominaisuuksista useita löydän miehestäni. Molemmat osaavat esimerkiksi lukea vastaparinsa kasvoilta heidän ajatuksensa ja molempien miesten kädet ovat todella lämpimät, joka vilukissamaisille naisille on hieno asia.

      Poista
  4. Oi Jamie, hän on minunkin suosikkejani kirjallisista miehistä :) Tv-sarja vaikuttaa mahtavalta, tekisi kovasti mieli aloittaa myös kirjasarja uudelleen! Olin aluksi hieman epäileväinen Sam Heughanin valinnasta Jamieksi, mutta ainakin tähän mennessä hän on täyttänyt nuo suuret saappaat oikein mainiosti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut kyllä tyytyväinen Samiin. Caitriona onnistuu välillä hyvin, mutta joskus on kaukana kuvittelemastani Clairesta. Minulla on nyt kaksi uusinta jaksoa (maailman tahtiin) katsomatta, kun siinä on nyt se vankilakohtaus ja en ole uskaltanut katsoa sitä vielä.

      Poista