"Kerran isi luki kirjasta vanhan kiinalaisen sadun, jossa kerrottiin,
että näkymätön punainen lanka yhdistää sallaiset ystävykset,
jotka joutuvat olemaan erossa toisistaan vaikka eivät haluaisi. "
että näkymätön punainen lanka yhdistää sallaiset ystävykset,
jotka joutuvat olemaan erossa toisistaan vaikka eivät haluaisi. "
Puhelias Elias oli Finlandia Junioer -palkintoehdokas 2012.
Puhelias Elias on Oulussa asuvan kemiläisen Essi Kummun (aiempaa tuotantoa mm. Karhun kuolema) ensimmäinen lastenkirja. Normaalisti puhelias helsinkiläinen ekaluokkalainen poika on nyt kovin hiljainen. Koulussa saa puhua vapaasti vain välitunneilla ja uusi tilanne kotonakin on hankala.
Avioeron takia eliaksen vanhemmat asuvat kahdessa eri kodissa: isä kaupungissa ja äiti maalla (vrt. esim. Maisa Tonteri: Okko Oravan kaksi pesää). Lisäksi Eliaksen paras ystävä Priit asuu kaukana meren toisella puolella Virossa, eivätkä he tapaa toisiaan kuin kesälomalla. Onneksi kodinvaihtopäivinä Elias ja hänen pikkusiskonsa Inkeri sentään näkevät toisenkin vanhempansa.
- Miksi äiti ei enää asu meidän kanssa? Elias kysyy.
Hetken aikaa haarukat kilahtelevat lautasilla. Äiti ja isi katsahtavat pöydän yli toisiinsa. Ilta on pimentynyt ikkunan takana, ja ulkona kaikki ovat menneet koteihinsa.
- No, voisi kai sanoa niin, että äiti ja isi tulivat toisilleen allergisiksi, äiti hymähtää lopulta.
Puhelias Elias on rauhallisesti, pienissä hetkissä etenevä kuvakirjan ja lastenromaanin välimuoto. Tapahtumia kuljetetaan paljon Eliaksen muistojen ja ympäristön havainnoinnin avulla, jonka vuoksi tällainen epälineaarinen kerronta saattaa olla haastavaa nuorimmille lukijoille/kuuntelijoille. Se kuitenkin tarjoaa tapoja käsitellä muuttuvia elämäntilanteita, etenkin jos kirjaa lukee yhdessä aikuisen kanssa, joka on valmis vastaamaan hankaliinkin kysymyksiin.
Puhelias Elias sai jatkoa maaliskuussa 2015 Harjoituspusuja teoksella. Elias on nyt ilmeisesti vähän vanhempi kuin pari vuotta aikaisemmin ilmestyneessä kirjassa, vaikka missään ei taidettukaan mainita Eliaksen tarkkaa ikää. Hän näkee uimarannalla suunnilleen ikäisensä tytön ja pojan pussaavan. Näky saa hänet ajattelemaan pussaamista ja rakkautta. Elias punastelee, eikä uskalla katsoa koulun tapahtumassa kuljeskelevia puputyttöjä. Eniten minua teoksessa kosketti seuraava, omaa elämääni hyivin kuvaava toteamus:
- Sitä paitsi jos on vaikka joku ujo, niin sitten käy niin, että löytää toisen yhtä ujon. Niin siinä käy, usko minua. Kaikille on joku.
Vaikka ensimmäisen Elias-kirjan aihe onkin rankempi kuin jatko-osansa, on se mielestäni kirjallisesti vahvempi. Toisessa osassa on epämääräistä keskeneräisyyden makua. En myöskään saanut selville, oliko Eliaksella kaksi siskoa (Inkeri ja Irmeli), oliko jälkimmäinen nimi typottu (useaan otteeseen) vai kutsuiko äiti tytärtään hellittellen toisella, läheisesti muistuttavalla nimellä. On Harjoittelupusuillakin omat hetkensä, sillä se lähestyy murrosiän muutoksia kevyemmin kuin esimerkiksi Babette Colen Tukkaa hassuissa paikoissa -teos. Ja kukapa voisi unohtaa ne varhaisimmat, peruskoulussa syttyneet ihastukset.
Joinakin päivinä Elias tuntee olonsa surulliseksi oikeastaan tietämättä miksi. Aivan kuin olisi menettänyt jotain arvokasta, mutta sitten unohtanut, mitä se oli. Tai aivan kuin kaipaisi sellaista ihmistä, jota ei ole vielä edes tavannut.
Marika Maijalan puuvärikynäilty, persoonallisen naivistinen piirustustyyli on toisaalta lähes vahaliitumaisen pelkistettyä, mutta paikoin hyvinkin yksityiskohtaista. Uskon ensimmäisen osan puhuttelevan erityisesti 5-8 vuotiaita, sillä sen kuvaamaan maailmaan on helppoa samaistua. Samoin kuin lasten nimiin, jotka kirjassa ovat hyvin vanhahtavia (Elias, Inkeri, Kalle, Aino), sellaisia jotka ovat olleet suosittuja jälleen viime vuosina. Harjoittelupusuja soveltuu vähän vanhemmallekin lukijalle, ehkä jopa 10 ikävuoteen saakka.
Takakansista:
Ensimmäistä luokkaa käyvä Elias on tavallisesti puhelias, mutta nyt ovat sanat hukassa. Eliaksella ja pikkusisko Inkerillä on kaksi kotia: isän uusi koti kaupungissa ja äidin vanha koti maalla. Koulussakin on alkuun outoa, siellä saa puhua vain kun siihen saa luvan. Ja paras ystävä Priit asuu kaukana, niin kaukana että hänen luokseen päästäkseen täytyy ylittää kokonainen meri.
Puhelias Elias on voimakastunnelmainen ja herkkä tarina muutoksista ja siitä, kuinka niiden kanssa oppii elämään. Marika Maijalan hienovireinen kuvitus tulkitsee ja täydentää Eliaksen tarinaa saumattomasti. Puhelias Elias koskettaa kaikkia niitä, jotka ovat joskus etsineet sanoja tai kaivanneet ystävää - siis meitä jokaista.
---
Oivaltavaa, syvää tarinankerrontaa
Herkkä, lempeää huumoriakin säteilevä kertomus Eliaksen ihka ensimmäisestä ihastuksesta on omistettu kaikille, jotka pelkäävät ensimmäistä suudelmaa. Tarina sivuaa myös uusioperheiden aikuisten uusia alkuja. Marika Maijalan kuvitus hehkuu hellekesän lämpöä.
On kesäloman ensimmäinen päivä ja illalla sirkuskoulun kevätjuhlat. Elias ja äiti odottavat Inkerin ryhmän esitystä koulun aulassa. Äkkiä aula täyttyy tytöistä, joilla on mustat ja pinkit trikoot, töpöhännät ja pupunkorvat. Elias laskee katseensa, hänelle tulee kummallinen olo. Varsinkin kun yksi tytöistä on Livia...
Puhelias Elias, 41 sivua, Tammi 2012
Puhelias Elias - Harjoituspusuja, 56 sivua, Tammi 2015
Puhelias Elias - Harjoituspusuja, 56 sivua, Tammi 2015
Kuvitus: Marika Maijala
Puheliaaseen Eliakseen on tutustuttu täälläkin: Helsingin Sanomat, Savon Sanomat, Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Periaatteessa kirjoista,
Pidin Harjoituspusuja-kirjasta, mutta minuakin jäi hieman mietityttämään, minkä ikäinen Elias mahtaa olla. Jotenkin näkisin, että aika pieni vielä, mutta toisaalta en osaa sovittaa ihan pieneen alakoululaisen maailmaan esimerkiksi sitä kirjan lopun tilannetta, jossa Elias haluaakin pussata tyttöä tai niitä Eliaksen ikäistä tyttöä ja poikaa rannalla, jotka jo selvästi harjoittelivat pussaamista. Ja kuitenkin kirja on mielestäni suunnattu ennemmin pienemmille alakoululaisille kuin jo esimurrosikäisille..
VastaaPoistaTokihan nykyään lapset "seurustelevat" jo ala-asteella, mutta hahmojen epämääräinen ikä jäi haittamaan lukukokemusta. Samaa epämääräisyttä oli Eliaksen lisäksi myös pikkusiskossa: esimerkiksi kun Inkeri täyttää neljä ja hänen luokseen yökylään tulevilla kavereilla on jo omat puhelimet. En käsittänyt, ovatko kaverit hieman vanhempia kuin Inkeri, vai samanikäisiä, ja kuinka niin nuorilla olisi omat kännykät ja lupa yökyläillä...
PoistaEhkä kirja yrittää kertoa nuoremmalle lapselle tulevista muutoksista, jos teosta lukevassa perheessä vaikka on vanhempia sisaruksia, jotka jo tosiaan harjotuspussailevat. Verrattuna mainitsemaani Babette Colen kirjaan Tukkaa hassuissa paikoissa on harjoituspusuja kuitenkin lapsenomaisempi. Colen teos ilmestyi suunnilleen silloin kun oli jo itse yläasteella, mutta opettajasiskoni puhui siitä. Se on hyvin outo lasten kuvakirjaksi. Tokihan Colen kaikissa kirjoissa on erikoista huumoria, tuo vain menee jo hieman erikoisiin sfääreihin (ks linkki http://bit.ly/1IuCd1B).
Tarkoitus on varmaan Harjoituspusuissa käsitellä noita tykkäämis- ja pussaamisasioita ylipäänsä lapsen maailmasta käsin. Koska päähenkilön ikä jää hieman epämääräiseksi, on kirjailija voinut sovittaa hänen elämäänsä monenlaisia tapahtumia ja mietteitä. Osalle lukijoista kirja toimii siis ehkä samastumiskohteena, osalle puolestaan mainisemallasi ennakoivasti. Nyt kun mainitsit, niin ihan totta: Inkerin ja hänen kavereidensa jutut eivät kyllä tunnu ajankohtaisilta neljävuotiaille (kännykät, bff-korut, yökyläily). Muistan hämärästi tuon "Tukkaa hassuissa paikoissa", taisimme kavereiden kanssa itsekin lukea sitä. En kyllä muistanut, että siinä on noin ronskia tekstiä ja kuvitusta... Harjoituspusuja on siihen verrattuna todella kiltti - ja onhan se toki ihan oikeastikin hyvin lämminhenkinen kirja. :)
Poista