Sivut

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 2015 - Kooste osa 2

Kirjamessujen toinen päivä ei ollut niin aikataulutettu kuin ensimmäinen ja pääsin nuuskimaan enemmän messuhallin tunnelmaa. Kirjaostosten tekemisen jätin kuitenkin lauantaille, kun mieheni ja anoppini tulivat myös mukaan.
    
Perjantai 23.10.

 
Klo 17:30-18:15 Louhi | Alunperin minun oli tarkoitus olla perjantaina messukeskuksella jo klo 12:30 kuuntelemassa Laura Lindstedtin haastattelua kirjastaan Oneiron, mutta en ehtinyt aikaisempaan bussiin, joten kävin välissä shoppailemassa. Kirpparilytönä tuli mm. Jonathan Carrollin Naurujen maa (1€). Shoppailukierroksen jälkeen palasin messuhuumaan ja kuuntelemaan paneelikeskustelua Miksi nuorille kirjoitetaan synkkiä tulevaisuuksia? Marianne Leinomaa hastatteli kriitikko Vesa Sisättöä ja kirjailija Eija Lappalaista.
  
Aluksi Sisättö määritteli dystopian: se on utopian eli onnelan vastakohta, epätoivottu tulevaisuus, pieleen mennyt yhteiskunta, ekokatastrofeja, sotia ja totalitarismia. Paneeli keskittyi lähinnä kolmeen tunnettuun dystopiaan, Suzanne Collinsin Nälkäpeliin, Veronica Rothin Outolintuun ja Ally Condien Tarkoitettuun. Tämä kolmikko on jokaiselle vähänkin dystopiaan tutustuneelle hyvin tuttu, ja keskenään samankaltainen. Paljoa uutta paneeli ei siis tarjonnut, mutta keskustelua oli helppoa seurata, kun aihe oli niin tuttu ja läheinen.
  
Teoksissa tapahtuva ihmisten jaottelu esimerkiksi ominaisuuksien mukaisiin ryhmiin nähtiin keskusteluna tämän hetken tasa-arvokysymtyksiin. Leikittelevänä vastauksena kysymykseen, mitä jos asiat olisivatkin huonommin kuin vallitseva tilanne nyky-yhteiskunnassa. Sisättö koki tämän luokkayhteiskunnallisen kerronnan ratkaisun myös filosofisena: ihminen on parhaimmillaan siellä, missä hän on hyvä - vaikka monella onkin usea vahvuusalue. Tästä hyvänäesimerkkinä Outolinnun Tris. 
  
Ryhmäytyminen nähtiin keinona estää tulevia sotia, vaikka tämä ei tietenkään toimi vaan johtaa yhteiskunnan luhistumiseen. Lappalainen totesi, että sota on hyvä konflikti tarinankerronnan kannalta. Taustatarina, joka mahdollista uuden kasvun ja omastamme poikkeavien yhteiskuntamallien rakentumisen.  Teosten nuoret päähenkilöt ovat toiminnan katalysaattoreita, kapinallisia, sankarittaria. Sisätön mukaan sota on dystopiaa ylläpitävä voima, esimerkiksi George Orwellin klassikossa Vuonna 1984 on käynnissä päättymätön sota jossain kaukana, minkä vuoksi yhteiskunta oikeuttaa rajoittavia päätöksiään. 
  
Nuortendystopiaa käännetään paljon amerikkalaisesta kirjallisuudesta. Maassa on käynnissä aktiivinen keskustelu nykytilanteesta. Panelistien mukaan Yhdysvalloissa muhii kulttuurisota. Konfliktit käynnistävät tarinan kerronnan ja antavat puitteet dystopialle, mutta panelistit ihmettelivät, miksei muita konflikteja, kuten ekokatastrofia tai jotain tuntematonta uhkaa ole hyödynnetty nykyistä enempää. Esimerkkeinä ekokatastrofi-dystopioista mainittiin Emmi Itärannan Teemestarin kirja ja Veronica Rossin Paljaan taivaan alla, ulkopuolisesta uhasta puolestaan Rick Yanceyn 5. aalto
  
Dystopioita kuvattiin rajattuina alueina, suljettuina miljöinä, joiden ulkopuolisesta maailmasta ei ole tietoa tai yhteiskuntaa ympäröi vaarallinen joutomaa, jonne kukaan ei pääse. Yhteiskunnan johtajille vallitseva tilanne on utopiaa. Nuoret kokevat, että siinä yhteiskunnassa, jossa he elävät on jokin vika, vanhemmille sukupolville nykytilanne saattaa kuitenkin olla edeltäviä aikoja parempi vaihtoehto. Maailman historiaan ei yleensä avata ja siksi tällainen ajankuvan arvottaminen onkin lukijalle hyvin vaikeaa.
  
Koska puheenaiheena oli nuortendystopia, esille nousi myös teosten sisältämä romantiikka. Rakastuminen dystopioissa noudattaa usein tiettyä kaavaa. Päähenkilö on tyttö, joka ihastuu väärään poikaan, esimerkiksi Romeon ja Julian tavoin. Tämän lisäksi tytölle on joko osoitettu puoliso tai tämä tuntee kaksi poikaa, joista ei osaa päättää, kumman valitsisi. 
  
Kolmiodraama on jälleen helppo tapa kuljettaa tarinaa, mutta se on liian käytetty nuorten dystopioissa. Kiinnostavaksi asian tekisi, jos kyseessä olisikin vaikka kolmiodraama, jossa kaikki ovat yttöjä tai pojalla on kaksi tyttöä. Leikittelin myös ajatuksella, jossa päähenkilö olisi aseksuaali, eikä kokisi tarvetta puolisolle, vaikka sellainen hänelle olisi osoitettu.
  
Nuprtendystopioille tyypillistä on myös sankarittaren dilemma, ajaako omaa etua vaiko yhteiskunnan. Aktiiviset naishahmot, jotka osaavat taistelutaitoja tai metsästää, ovat kiinnostavia, etekin koska rakentavat omaa identiteettiään ja rämpivät rakkauden suolla - nämä seikat kun tekevät heistä vastapainoisesti inhimillisiä ja samaistuttavia. 
  
Dystopiat ovat hyvin visuaalisia. Tämä koettiin osittain halusta saada teos helpommalla elokuvaksi, mutta keskustelijoiden mielestä visuaalisuus oli paitsi lukijaa palkitsevaa (kuvailtu puvustuksia ja miljöötä), myös nykyään yhä enemmän vallalla oleva tapa kirjoittaa. Jokaisella ajanjaksolla on ollut oma tapansa kirjoittaa ja  Sisättöä lainatakseni "kirjallisuus oli ennen kirjallisempaa" - visuaalisuudesta nauttivana en kuitenkaan valita tästä muutoksesta. 
  
Naiskirjailijat kirjoittavat tytöille vertaisiaan romaanihahmoja, sillä pojat lukevat vähemmän. Toisteisuus on kuitenkin tylsää ja Sisättö peräänkuuluttaa rajoja rikkovia dystopioita; enemmän poikiä päähenkilöiksi, vähemmän kuluneita tapoja kuljettaa juonta ja mielikuvitusta ruokkivia, ennennäkemättöämiä miljöitä. Ilmoille heitettiin mahdollisuus ihmisen ja androidin suhteesta, koneäly olisi ainakin paljon vieraampi hahmo genren kentällä. 
  
Panelistit pohtivat kirjallisuustrendejä. Ennen dystopioita oli paranormaali romantiikka vampyyreineen ja ihmissusineen, mutta kukaan ei osannut vielä ennustaa, mikä on seuraava suuri juttu. Fantasiaa ja  nuorten avaruus scifiä toivottiin lisää ja utopioiden uutta tulemista ehdotettiin. Maailman synkkä tilanne kuitenkin ruokkii dystopiakirjllisuutta. Kaikkia kamaluuksia ei tarvitse kuvitella, kun voi vain avata päivän lehden ja poimia otsikoinneista dystopian aineksia. 
  
Lempidystopioina Lappalainen mainitsi Siiri Enorannan Nokkosvallankumouksen (kaunis kieli), Sisättö Nälkäpelit ja Lauren Oliverin Deliriumin (koska rakkaudeton yheiskunta on niin erikoinen), Teemestarin kirjan (kaunis kieli) ja Annika Lutherin Kodittomien kaupungin (koska merenpinnan nousun ja pakolaisvirtojen vuoksi Helsinki oli yhtä aikaa sekä tuttu että vieras miljöö). Kotimaisten dystopioiden tasoa kiitettiin, sillä "ollaanhan me niin sunkkiä" jo valmiiksi.
  
  
Klo 18:00-18:30 Katri Vala | Koska dystopiapaneeli oli hieman pidempi, se meni osittain päällekin Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki -haastattelun päälle. Kun saavuin paikalle, olivat kaikki istumapaikat täynnä ja paljon ihmisiä oli jäänyt myös seisomaan lavan perälle. Sinne minäkin siis jäin. Ensimmäisenä kuulin Itärannan sanovan, kuinka pelottavaa se onkaan, kun vieressä seisoo varjohahmo.
    
Itärannan teoksesta on löydettävissä feminismiä ja fantasian kuvastoa, niin kliseitä kuin niitä haastavia ja niiden kanssa keskustelevia elementtejä. Itäranta kertoo, että hänen mukaansa fantasiassa miehet ovat yleensä pääosissa. Tämän vuoksi hän kirjoitti jälleen naisnäkökulmasta.
  
Kun haastattelija kysyi kirjan kielstä, Itäranta luki ääneen ensimmäisestä luvusta. Kuva on tästä kohdasta haastattelua. Oli lumoavaa kuunnella kirjailijan ääntä, kuinka hänen tarkkaanvalitsemansa sanat saivat siivet ja koskettivat kuuntelijoita. Tämäkin teos on lukulistallani. Etenkin, kun Itäranta paljasti, että teoksessa on eräs hahmo, joka ei ole ihminen vaan kokee ajan aivan eri mittakaavalla ja näkee ihmisten tekojen vaikutukset ympärillään.
   
Asiat eivät ole vain miltä ne näyttävät, sillä kun niitä katsoo toisesta näkökulmasta, voi havaita jotain aivan uutta. Tämä oli yksi Itärannan keskeisistä ohjenuoristaan kirjoittamisessa. Haastattelija totesi, että Itärannan tekstistä näkee huolen maailman nykytilaa kohtaan. Kirjailija myönsi, että hänen teksteihinsä vuodattuu hänen mielessään pyöriviä asioita ja ympäristön tila on yksi näistä huolista.

14 kommenttia:

  1. Erittäin mielenkiintoinen dystopia keskustelu! Poikia pääosassa on ainakin Labyrintti kirjasarjassa... Ja siinä on myös luonnonkatastrofi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten onkin! Minulla on ensimmäinen Maze Runner vielä kesken. Myös Across the Unversessä on poika päähenkilönä, tai ainakin toisena niistä. Ei niitä paljoa silti ole.

      Poista
  2. Tuo Sisätön ja kumppaneiden keskustelu minuakin olisi kiinnostanut, mutta se jäi osaltani päällekkäisyyden vuoksi pois ohjelmasta. Paljon olet saantu keskustelusta irti. Kysyisin, että onko niin, että nuorten dystopioissa nais- tai tyttöpäähenkilöt ovat usein ns. vahvoja naisia ja voisiko ajatella jopa niin, että teoksissa on feministista naisroolittamista? Eli tarjoaako esim. Nälkäpeli hyviä samaistumismalleja tytöille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä paneeli oli must see -listalla. :) Minusta dystopian vahvoista naisista saa hyvää esimerkkiä naiseuteen, jos ei tosiaan ota huomioon useimpien päättämättömyyttä rakkausasioissaan.

      Katniss Nälkäpeleistä on etenkin ensimmäisessä kirjassa ottanut perheen isän paikan tämän kuoltua. Hän käy salaa metsästämässä alueen aidan toisella puolella, jotta äidillä ja pikkusiskolla oli vähän enemmän ruokaa. Osan saalista hän vaihtaa tai myy ja saa siten hankittua muut tarpeelliset asiat kotiin.

      Outolinnun Tris puolestaan päättää repäytyä irti Vaatimattoman roolistaan. Hän kokee olevansa ulkopuolinen osastollaan ja tavoittelee kaupunkia suojelevien joukkoon jättäen kodin vanhempineen taakseen. Aluksi hän ei pärjää taistelukoulutuksessa, mutta oppii nopeasti. Tris ei myöskään päädy kolmiodraamaan.

      Minusta myös esimerkiksi Moira Youngin Julman maan päähenkilö, (harvinaisesti jo 18-vuotias) Saba on hyvä esimerkki vahvasta ja aktiivisesta naisesta. Hän kasvaa tarinan aikana huomioimaan pikkusiskonsa ja on erittäin määrätietoinen ja pitkäkestoinen ihminen pyrkiessään pelastamaan veljensä. Harmi ettei tätäkään sarjaa suomennettu kuin ensimmäinen osa.

      Poista
    2. Kiitos Niina. Ihan sillä nyt kysyin, kun tyttäreni lukee noita kirjoja (Nälkäpelejä ainakin), että minkälaista roolimallia niistä löytyy. Kiitos paljon.

      Poista
    3. Minun siskojeni tyttäret (16 ja 12) lukevat myös paljon dystopiaa, ja onkin ollut kivaa heidän kanssaan teoksista keskustella, kun tietää mistä puhuvat ja voinut vinkata englanninkieliseltä puolelta myös uutta luettavaa. (Ihanaa, kun lukutoukkia löytyy perheestä useampia.) Minkä ikäinen tyttäresi on? Mietin vain, että koska luen paljon dystopioita, olisinko voinut vinkata jotain uusia tuttavuuksia hänen lukulistalleen.

      Poista
    4. 12 v., täyttää kohta 13. Mieluusti otetaan vinkkejä vastaan. Hän lukee parhaillaan Valehtelevia viettelijöitä (osittain jo uusintakierros menossa). Tykkää vampyyrijutuista ja vastaavista. Mielelläni ujuttaisin hänen lukemistoonsa jotain hyvää.

      Poista
    5. Valehtelevat viettelijät siskontyttöjenikin suosiossa, etenkin tv-sarjana. Minulle ei oikein kolahtanut.

      Vamoyyreistä on kirjoitettu paljon, vaihtelevalla tasokkuudella. Vampyyripäiväkirjat lienevät luetut? Nekään eivät itselleni olleet maistuvaisia, vaikka mm. Houkutuksesta pidinkin. Abigail Gibbsin Illallinen vampyyrin kanssa puolestaan on ehkä vielä liian raju. Entä Radleyn perhe? Se on kaiketi luokiteltu aikuisten puolelle, mutta muistikuvieni mukaan oli jopa Houkutusta kesympi, mutta kiehtovasti kerrottu uudenlaisesta näkökulmasta.

      Joko Cassandra Claren Luukaupunki on luettu? Minä pidin tuosta sarjan ensimmäisestä kirjasta lopun yllättävää juonenkäännettä lukuunottamatta. Tästä ovat monet nuoret lukijat pitäneet suuresti. Siskontytöistni nuorempi luki Johan Harstadin Darlah - 172 tuntia Kuussa ja suositteli minulle. Oli paikoin todella jännittävä, mutta lukijasta riippuen voi miettiä ikäsopivuutta.

      Uutuuksista tulee mieleen Kerstin Gierin Unien kirjat trilogian aloittava Lupaus. Hyvin viihdyttävä sarja ja unimaailma mielenkiintoinen miljöö. Ja jo aiemmin (koosteessa) mainituista ulkomaalaisista dystopioista tuo Rick Yanceyn 5. aalto on hyvä esimerkki erilaisesta dystopiasta, ainakin jos sen haluaa ko. genreen laskea. Teoksesta löytynee paljon elementtejä monista tunnetuista kirjoista lainattuna, ainakin itse huomasin paljon kohtia, jotka tuntuivat tutuilta-.

      Kotimaisista dystopioista on toki aina mainittava Siiri Enorannan Nokkosvallankumous ja Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Molemmista löytävät niin nuoret kuin vanhatkin lukijat paljon tarttumapintaa. Siri Kolun Pelko ihmisessä on myös hyvinkin ajankohtainen ja tuore teos, joka sivuaa hieman dystooppista kuvastoa.

      Vähemmän tunnettuja nuorten scifiteoksia (joista olen ainakin ennen blogin aloittamista pitänyt suuresti) edustavat Stephenie Meyerin Vieras, joka päihittää kirjailijan vampyyrisarjan mennen tullen, sekä Sylvia Louise Engdahlin Lumotar. Jälkimmäisestä pidin jopa aikoinaan lukion ykkösellä äidinkielen esitelmän aiheella "Kirja, joka muutti elämäni". Vahvan vaikutuksen teki siis. Vaikea sanoa kuinka sitä on enää saatavilla kun hieman vanhempi teos.

      Steampunk-fanina en voi olla vinkkaamatta Philip Reeven Käveleviä koneita ja Magdalena Hain Kerjäläisprinsessaa. Hain eka teos saattaa aluksi olla joillekin lukijoille hieman liian lapsellinen, mutta päähenkilö kehittyy valtavasti trilogian aikana. Aivan huippuhyvä sarja.

      Fantasia/satupuolelta tulevat mieleen Catherynne M. Valenten Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla ja Michelle Harrisonin 13 lahjaa. Ensimmäisenä mainittu jatkaa hienosti satuklassikoiden jalanjäljissä ja tuo paljon uutta genreen, jälkimmäisessä puolestaan seikkailaan keijujen valtakunnassa. Angie Sagen Magiaa aloittaa seitsenosaisen sarjan Septimus Heap -nimisestä pojasta, joka muistuttaa paljon Harry Potteria. Sagen maailma on erilainen kuin Rowlingin, mutta hyvin keihtova.

      Toivottavasti näihin spefipainotteisiin teoksiin mahtui mukaan edes pari lukematonta vinkkausta. :)

      Poista
    6. Kiitos kiitos kiitos. Oletpa nähnyt hurjasti vaivaa. Minä tulostan nyt tuon sinun keräämäsi mahtavan listan ja yritän siitä jotain ujuttaa tyttärelleni. Hän alkaa olla siinä iässä, että se ei välttämättä ihan helposti käy. :) Kiitos tuhannesti.

      Poista
    7. Ei ollut vaivaa, kivaa vain miettiä hyviä kirjoja. :) Tuosta varmaan jäi monta loistavaa teosta suosittelematta, kun mietin vain mistä olen blogannut.

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoisen kuuloinen keskustelu. Dystopian aika tuntuu jo vähän ajaneen ohi YA-kirjallisuudessa ja itse olen lueskellut aika vähän dystopiaa. Itseltäni löytyy tietysti miljoonittain mielipiteitä, että millaista sen dystopian tulee olla, mutta se on sitten taas niin subjektiivista :D Itse pidän siitä, että kirja on todella visuaalinen, päähenkilö sekä vahva että älykäs ja tarina sisältää jonkinlaisen romanssin parren, mutta se ei saa hallita juonta. Omia lemppareita dystopioista ovat Rick Yanceyn 5. Aalto, Veronica Rossin Paljaan taivaan alla sekä Marie Lun Legend. Tällä hetkellä luen Pierce Brownin Red Rising -dystopiakirjaa, jossa on päähenkilönä mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän harmitti, miten valmiiksi pureskellun kuuloinen tuo dystopiakeskustelu oli. Olisin halunnut uusia näkökulmia ja myös vähemmän tunnettuja dystopioita nostettavan keskusteluun.

      Minä olen täysin ihastunut dystopioihin ja olen niitä lukenutkin laajasti klassikoista uutuuksiin, suomeksi ja englanniksi. Varsinkin englanninkieliseltä puoelta olen löytänyt paljon enemmän vaihtelevuutta. Esimerksi Neil Shustermanin Unwind oli hyvin erilainen dystopiamaailma, mihin olin tottunut ja siinä oli myös useampia keskeisiä poikahahmoja, joiden pään sisään lukijapääsi.

      Visuaalisuus on minustakin vahvuus kirjassa, ei pelkästään keino saada teos paremmin myytyä leffaksi. Tämän hetken ykkössuosikki dystopiani on Ann Aguirren Enclave. Siinäkin on romanssi, mutta se ei ollut mielestäni kliseinen tai arvattava.

      Mainitsemistasi olenkin kaikki muut lukenut, paitsi tuon Red Risingin. Pitääkin tutkia sitä tarkemmin.

      Poista
    2. Joo, kyllä nuo keskustelussa esiin tulleet kirjat olin suurimmaksi osaksi lukenut tai sitten vähintäänkin kuullut, mutten ottanut asiakseni lukea. Tuota Teemestarin kirjaa on kehuttu niin paljon, että pakko siihen on sitten varmaan tarttua. Shusterman on ollut hyllyssä jo useita kuukausia, mutta taidan säästellä "joululomaan", kun voin pitää kunnon maratonin :) Ja tuo Enclave täytyy siis ilmeisesti myöskin lukea. Listat vaan kasvaa ja kasvaa :D

      Poista
    3. Teemestarin kirja on kyllä ihastuttava teos. Monikerroksinen ja kiehtovalla tavalla kasattu. Suosittelen lämpimästi. Enclave pääsi yllättämään. Siitä löytyi vain yksi suomalainen bloggaus, jossa teos ei saanut yhtä innostunutta palautetta kuin minulta. Muistuttaa vähän Dmitri Gluhovskin teosta Metro 2033. Lululistoilla on paha tapa kasvaa. :D

      Poista