Helsingin kirjamessut 2015 - Kooste osa 4

Sunnuntai 25.10.

  

  

Klo 11:00-11:30 Aleksis Kivi | Viimeinen messupäivä alkoi kirjan vuoden 2015 yhteenvedolla. Idean äiti on Laila Hirvisaari, joka kertoi saaneensa ajatuksen kirjan vuodesta jo useampi vuosi sitten. Hän oli kuullut kirja-alan kriiseilystä ja ajatellut, mitä jos olisi teemavuosi, joka nostaisi kirjallisuuden kaikkien huulille; koota yhteen lukijat ja moninaiset kirjallisuustapahtumat. Teemavuoden suojelijana on presidentti Sauli Niinistö. Niinistö yhdessä puolisonsa Jenni Haukion kanssa haastoi suomalaiset: ”Antakaa lapselle lukuaikaa!”

  

Hirvisaaren lisäksi lavalla kuultiin Antti Tuomaista ja alkutiedoista poiketen myös lukutaitolähettiläs Siri Kolua. Kirjailijoiden sanoma nuorille oli, että lukipa mitä tahansa, vaikka Aku Ankkaa tai urheilijoiden elämäkertoja, se on ihan okei, kunhan luet jotain. Jos lukuinnostus tulee peleistä tai elokuvistam, ei vanhempien tule väheksyä tätä. Kolu kertoi myös koulukiertueestaan ja siitä, kuinka on esitellyt kouluissa mm. uudenlaisia tapoja tehdä kirjaesitelmiä. 

  

Hirvisaari piti tärkeänä, että vanhempien kirjailijoiden tulee avata ovia nuoremmille kirjailijoille, jo ihan suomen kielen ja -kirjallisuuden säilyttämiseksi. Sillä ovathan kaikki kirjailijat samanarvoisia, eikä heidän keskenään ole kilpailuasetelmaa, vaan he auttavat toisiaan ja heittelevät ideoita. Kirjan kirjoittamista pidettiin maailman yksinäimpänä työnä, etnkin kun ei voi kertoa työstään kenellekään. Myös kirjojen hinnasta keskusteltiin: tiesittekö, että kirjan hinta sisältää myös kirjailijan pitkäaikaisen taustatyön keräämisen?  

  

  

Klo 14:00-15:00 Boknäsin osastolla 6r121 | Olin valinnut bloggaajapisteellä pönöttämisvuorokseni sunnuntain viimeisen tunnin, mutta menin paikalle jo hieman aikaisemmin Ompun kaveriksi. Montaa vinkkiä en saanut kaupattua, Kirjanurkkauksen Satulle ujutin ovelasti oman vinkkilistani (Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous, Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Jeff VanderMeer: Hävitys) mutta aivan pisteen sulkemisaikaan pääsin vinkkaamaan yhdessä Reijon kanssa Harry Potterin juuri lastensa kanssa lukeneelle äidille. Oma vinkkaukseni oli Angie Sagen Septimus Heap-sarja, Reijo puolestaan vinkkasi Diana Wynne Jonesin  Chrestomaci-sarjaa. Ihania nuo kirjahyllyt! ♥

  

    

Klo 16:00-17:00 Kullervo | Messujen viimeinen paneeli-keskustelu, jota menin kuuntelemaan, oli Tieteisfiktio nyt! Keskustelijoina olivat Magdalena Hai, Anni Nupponen ja Jaakko Markus Seppälä. Keskustelun vetäjänä oli M.G. Soikkeli. 

  

Aluksi kirjailijoilta kysyttiin, millaisen avaruusscifin he kirjoittaisivat. Hain teoksessa olisi viktoriaanisesti kalustettu sukupolvialus, jonka keskellä olisi viidakko. Nupponen yhdistäisin orgaanisesi ihmisen ja koneen. Alus, jolla he matkustaisivat muuttuisi laskeutuessaan puuksi. Myös Seppälä kirjoittaisi sukupolvialuksesta, mutta sijoittaisi sen kenties veden alle, sukellusveneeksi. Suljettu tila on kiehtova miljöö tarinankertojalle. Soikkeli oli kirjoittamassa ensi kuussa NaNoWriMossa suljetun tilan avaruusseillua.

  

Kirjoitetaanko suomalaista scifiä vain alan harrastajille?  Seppälä aloitti kysymykseen vastaamisen kertomalla, että kirjoittaa siitä, mikä häntä itseään kiinnostaa. Siksi Lemenistä tuli kyberpunkkia, sillä kyynisyys ja epätoivosisuus vetävät puoleensä. Häntä vain jäi hieman harmittamaan, että Liken markkinoinnissa teosta kuvailtiin "kuumeiseksi teknotrilleriksi", eikä sen scifielementtejä mainittu. Tavallaan ymmärrän markkinoijaa: kirja halutaan myydä mahdollisimman monelle lukijalle, mutta onhan tuo nyt hieman harhaanjohtavaa... 

  

Myös Hai kirjoittaa ensisijaisesti itselleen. Suunnitellessaan ensimmäistä Gigi ja Henry kirjaa hän kertoi ihastuneensa samaan aikaan steampunkkiin, joten genren löytyminen sattui hyvään saumaan. Tulevassa teoksessa Hai tulee yhdistelemään scifiä ja fantasiaa, niin että tiedettä kuvaillaan magiana. Hän nauttii rajojen sekoittamisesta. Viime aikoina hän on ihastunut mangan kerrontatapoihin ja japanilaiseen sekä korealaiseen kulttuuriin. Nupponen kirjoittaa tarinan ehdoilla. Genre tulee sivutuotteena. Hänen Kauheat lapset -teostaan voi kuvailla esimerkiksi frankenstein tarinaksi, futuristiseksi höyry-, ratas- ja kellokoneistopunkiksi. 

  

Miksi tiedefiktio ei näy kirjallisuudessa, vaikka se myy hyvin elokuvina ja tv-sarjoina? Hai kertoi itseänikin ärsyttäneen huomion: aina kun löydät hyvän scifi tv-sarjan, se lopetetaan. (Näin kävi kohdallani esimerkiksi Almost Humanin kanssa.) Kysyttiin, ovatko fanit liian vaativia? Vai eivätkö suuret yleisöt ole löytäneet scifin laajaa kenttää, koska näkevät sen hyvin suppeasti. Genrehän on monelle hieman vaativa. Scifin termit ovat haastavia ja se aiheuttaa omat ongelmansa: pitäisikö sanastoa suomentaa, luoda uutta vai jättää kääntämättä? 

  

Lemenin kerrottiin olevan ensimmäinen oikeasti kyberpunkkia edustava suomalainen romaani. Seppälän koodaajatausta antoi hyvää taustaa teoksessa esiintyvälle termistölle, joka luo oikealta kuulostavaa tunnelmaa. Pienen kielialueen ongelma on se, että kirjallisuuden genren konventioiden syntyminen ja muovaantuminen tapahtuu hitaasti.

  

Myös suomalainen steampunkkenttä on vasta muotoutumassa, Hai yhtenä keulahenkilönään. Miksi historiallisia tapahtumia ei ole hyödynnetty enempää suomalaisessa höyrypunkissa? Esimerkiksi, kun Tampereelle asennettiin pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot. Nokian noususta (ja tuhostakin?) saisi hyvää scifiä aikaiseksi. Onko täällä takerruttu liikaa Kalevala-mytologia-fantasiaan? 

  

Kuinka yleisöä pystyttäisiin houkuttelemaan tieteisfiktion pariin? Auttaisiko tutusta aiheesta, mutta uudesta näkökulmasta kirjoittaminen? Esimerkiksi Nupponen mainitsi irtopään, jonka avulla päästään nextille levellille. Hai ei kirjoittaessaan hae wow-effektejä, vaikka onkin kirjoittanut siitä, kuinka nuori tyttö muuttuu kirjasarjan aikana kyborgiski. Hän maintsi, kuinka on saanut yleisöltä paljon kiitosta näin rohkeasta vedosta.

  

Uusia ideoita voi testata novelleissa, mutta julkaistaanko tällä hetkellä liikaakin novellikokoelmia? Osuuskummahan on tunnettu erikoisistakin teemoista koostetuosta antologioista. Kuoriaskirjoilta löytyy myös mielenkiintoisia antologioita, kuten rillumapunk-kokoelma todistaa. Vähän aikaa sitten havahduttiin novellikriisiin, sillä kyseisen tekstimuodon pelättiin kuolevan sukupuuttoon. perustettiin Novelli palaa-kampanja. 

  

Scifi- ja fantasianovelleja ei ollut tässä yhteydessä otettu huomioon. Suomessa niitä nimittäin julkaistaan koko ajan alan lehdissä, mm. Portissa ja Tähtivaeltajassa. Eikö spefi edelleenkään ole salonkikelposta? Novelli elää nimittäin harrastajien parissa erittäin vahvasti. Suurilla kustantamoilla on erikoinen tapa laittaa spefi lähes aina lasten-ja nuortenkirjaluokitukseen, vaikka genrellä on hyvin paljon aikuisia lukijoita - miksei heidän tarpeitaan huomioida? 

  

Viimeaikainen dystopiabuumi nähtiin myös haastavana; moni ei-dystopiateos on nimittäin sattanut jäädä kustantajilta huomaamatta, sillä hyvin myyvää dystopiasoppaa on ollut helppoa tarjoilla nälkäiselle yleisölle. Myös tässäkin paneelissa pohdittiin, mikä on kirjallisuuden seuraava iso trendi dystopian jälkeen. Merkkejä raudan jäähtymisestä on nimittäin jo maailmalla havaittavissa. 

  

Lopuksi Soikkeli kysyi panelisteilta, että jos heidän pitäisi kirjoittaa kauhua, millaista tektiä heiltä syntyisi. Hai päätyi popkulttuurikauhuun, eli zombeihin. (Näin jo mielessäni, mihin aikaan hain zombiet sijoittuisivat. Viktoriaaniset zombit ovat kiehtivoa, kuten Seth Grahame-Smithin päivittämässä Jane Austenin klassikossa esitetään, klikkaa tänne lukeaksesi lisää Ylpeydestä ennakkoluuloista ja zombeista.)Seppälä kirjoittaisi scifikauhua, kenties jonkinlaista elossajäämiskamppailua avaruudessa. Nupponen puolestaan on enemmän psykologisen trillerin kannalla.

Paneelin loputtua Seppälä tuli yllättäen vielä moikkaamaan, muisti kesän lukupiirin vetämisestä. Kysyin, oliko ollut jännää esiintyä kolmesti kirjamessulavoilla ja kirjailija totesi coolisti, että kyllähän se vähän oli. Kävin kuuntelemassa Seppälää kahdesti, joten voin sanoa, että hyvin rennolta hän vaikutti esiintymisissään. 

  

    

Tähän päättyvät messutunnelmieni koostepostaukset. Nyt vielä muutaman päivän hengittämisen ja jalkojen lepuuttamisen jälkeenkin päässä pyörii messuhuuma. tai Siri Kolun sanoin, messuputken tulehdus. Jostain kumman syystä flunssa ei maagisesti parannu pörräämällä 80 000 vierailijaa keränneillä messuilla. Rankka rutistus, mutta aivan unohtumaton sellainen. Tapasin ihania ihmisiä, kirjabloggaajia, kirjailijoita ja muita kirjallisuudesta ihan sekaisin olevia kanssa lukutoukkailijoita.