Sivut

torstai 29. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 2015 - Kooste osa 4

Sunnuntai 25.10.
  
  
Klo 11:00-11:30 Aleksis Kivi | Viimeinen messupäivä alkoi kirjan vuoden 2015 yhteenvedolla. Idean äiti on Laila Hirvisaari, joka kertoi saaneensa ajatuksen kirjan vuodesta jo useampi vuosi sitten. Hän oli kuullut kirja-alan kriiseilystä ja ajatellut, mitä jos olisi teemavuosi, joka nostaisi kirjallisuuden kaikkien huulille; koota yhteen lukijat ja moninaiset kirjallisuustapahtumat. Teemavuoden suojelijana on presidentti Sauli Niinistö. Niinistö yhdessä puolisonsa Jenni Haukion kanssa haastoi suomalaiset: ”Antakaa lapselle lukuaikaa!
  
Hirvisaaren lisäksi lavalla kuultiin Antti Tuomaista ja alkutiedoista poiketen myös lukutaitolähettiläs Siri Kolua. Kirjailijoiden sanoma nuorille oli, että lukipa mitä tahansa, vaikka Aku Ankkaa tai urheilijoiden elämäkertoja, se on ihan okei, kunhan luet jotain. Jos lukuinnostus tulee peleistä tai elokuvistam, ei vanhempien tule väheksyä tätä. Kolu kertoi myös koulukiertueestaan ja siitä, kuinka on esitellyt kouluissa mm. uudenlaisia tapoja tehdä kirjaesitelmiä. 
  
Hirvisaari piti tärkeänä, että vanhempien kirjailijoiden tulee avata ovia nuoremmille kirjailijoille, jo ihan suomen kielen ja -kirjallisuuden säilyttämiseksi. Sillä ovathan kaikki kirjailijat samanarvoisia, eikä heidän keskenään ole kilpailuasetelmaa, vaan he auttavat toisiaan ja heittelevät ideoita. Kirjan kirjoittamista pidettiin maailman yksinäimpänä työnä, etnkin kun ei voi kertoa työstään kenellekään. Myös kirjojen hinnasta keskusteltiin: tiesittekö, että kirjan hinta sisältää myös kirjailijan pitkäaikaisen taustatyön keräämisen?  
  
  
Klo 14:00-15:00 Boknäsin osastolla 6r121 | Olin valinnut bloggaajapisteellä pönöttämisvuorokseni sunnuntain viimeisen tunnin, mutta menin paikalle jo hieman aikaisemmin Ompun kaveriksi. Montaa vinkkiä en saanut kaupattua, Kirjanurkkauksen Satulle ujutin ovelasti oman vinkkilistani (Siiri EnorantaNokkosvallankumousEmmi ItärantaTeemestarin kirjaJeff VanderMeerHävitys) mutta aivan pisteen sulkemisaikaan pääsin vinkkaamaan yhdessä Reijon kanssa Harry Potterin juuri lastensa kanssa lukeneelle äidille. Oma vinkkaukseni oli Angie Sagen Septimus Heap-sarja, Reijo puolestaan vinkkasi Diana Wynne Jonesin  Chrestomaci-sarjaa. Ihania nuo kirjahyllyt! ♥
  
    
Klo 16:00-17:00 Kullervo | Messujen viimeinen paneeli-keskustelu, jota menin kuuntelemaan, oli Tieteisfiktio nyt! Keskustelijoina olivat Magdalena HaiAnni Nupponen ja Jaakko Markus Seppälä. Keskustelun vetäjänä oli M.G. Soikkeli
  
Aluksi kirjailijoilta kysyttiin, millaisen avaruusscifin he kirjoittaisivat. Hain teoksessa olisi viktoriaanisesti kalustettu sukupolvialus, jonka keskellä olisi viidakko. Nupponen yhdistäisin orgaanisesi ihmisen ja koneen. Alus, jolla he matkustaisivat muuttuisi laskeutuessaan puuksi. Myös Seppälä kirjoittaisi sukupolvialuksesta, mutta sijoittaisi sen kenties veden alle, sukellusveneeksi. Suljettu tila on kiehtova miljöö tarinankertojalle. Soikkeli oli kirjoittamassa ensi kuussa NaNoWriMossa suljetun tilan avaruusseillua.
  
Kirjoitetaanko suomalaista scifiä vain alan harrastajille?  Seppälä aloitti kysymykseen vastaamisen kertomalla, että kirjoittaa siitä, mikä häntä itseään kiinnostaa. Siksi Lemenistä tuli kyberpunkkia, sillä kyynisyys ja epätoivosisuus vetävät puoleensä. Häntä vain jäi hieman harmittamaan, että Liken markkinoinnissa teosta kuvailtiin "kuumeiseksi teknotrilleriksi", eikä sen scifielementtejä mainittu. Tavallaan ymmärrän markkinoijaa: kirja halutaan myydä mahdollisimman monelle lukijalle, mutta onhan tuo nyt hieman harhaanjohtavaa... 
  
Myös Hai kirjoittaa ensisijaisesti itselleen. Suunnitellessaan ensimmäistä Gigi ja Henry kirjaa hän kertoi ihastuneensa samaan aikaan steampunkkiin, joten genren löytyminen sattui hyvään saumaan. Tulevassa teoksessa Hai tulee yhdistelemään scifiä ja fantasiaa, niin että tiedettä kuvaillaan magiana. Hän nauttii rajojen sekoittamisesta. Viime aikoina hän on ihastunut mangan kerrontatapoihin ja japanilaiseen sekä korealaiseen kulttuuriin. Nupponen kirjoittaa tarinan ehdoilla. Genre tulee sivutuotteena. Hänen Kauheat lapset -teostaan voi kuvailla esimerkiksi frankenstein tarinaksi, futuristiseksi höyry-, ratas- ja kellokoneistopunkiksi. 
  
Miksi tiedefiktio ei näy kirjallisuudessa, vaikka se myy hyvin elokuvina ja tv-sarjoina? Hai kertoi itseänikin ärsyttäneen huomion: aina kun löydät hyvän scifi tv-sarjan, se lopetetaan. (Näin kävi kohdallani esimerkiksi Almost Humanin kanssa.) Kysyttiin, ovatko fanit liian vaativia? Vai eivätkö suuret yleisöt ole löytäneet scifin laajaa kenttää, koska näkevät sen hyvin suppeasti. Genrehän on monelle hieman vaativa. Scifin termit ovat haastavia ja se aiheuttaa omat ongelmansa: pitäisikö sanastoa suomentaa, luoda uutta vai jättää kääntämättä? 
  
Lemenin kerrottiin olevan ensimmäinen oikeasti kyberpunkkia edustava suomalainen romaani. Seppälän koodaajatausta antoi hyvää taustaa teoksessa esiintyvälle termistölle, joka luo oikealta kuulostavaa tunnelmaa. Pienen kielialueen ongelma on se, että kirjallisuuden genren konventioiden syntyminen ja muovaantuminen tapahtuu hitaasti.
  
Myös suomalainen steampunkkenttä on vasta muotoutumassa, Hai yhtenä keulahenkilönään. Miksi historiallisia tapahtumia ei ole hyödynnetty enempää suomalaisessa höyrypunkissa? Esimerkiksi, kun Tampereelle asennettiin pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot. Nokian noususta (ja tuhostakin?) saisi hyvää scifiä aikaiseksi. Onko täällä takerruttu liikaa Kalevala-mytologia-fantasiaan? 
  
Kuinka yleisöä pystyttäisiin houkuttelemaan tieteisfiktion pariin? Auttaisiko tutusta aiheesta, mutta uudesta näkökulmasta kirjoittaminen? Esimerkiksi Nupponen mainitsi irtopään, jonka avulla päästään nextille levellille. Hai ei kirjoittaessaan hae wow-effektejä, vaikka onkin kirjoittanut siitä, kuinka nuori tyttö muuttuu kirjasarjan aikana kyborgiski. Hän maintsi, kuinka on saanut yleisöltä paljon kiitosta näin rohkeasta vedosta.
  
Uusia ideoita voi testata novelleissa, mutta julkaistaanko tällä hetkellä liikaakin novellikokoelmia? Osuuskummahan on tunnettu erikoisistakin teemoista koostetuosta antologioista. Kuoriaskirjoilta löytyy myös mielenkiintoisia antologioita, kuten rillumapunk-kokoelma todistaa. Vähän aikaa sitten havahduttiin novellikriisiin, sillä kyseisen tekstimuodon pelättiin kuolevan sukupuuttoon. perustettiin Novelli palaa-kampanja. 
  
Scifi- ja fantasianovelleja ei ollut tässä yhteydessä otettu huomioon. Suomessa niitä nimittäin julkaistaan koko ajan alan lehdissä, mm. Portissa ja Tähtivaeltajassa. Eikö spefi edelleenkään ole salonkikelposta? Novelli elää nimittäin harrastajien parissa erittäin vahvasti. Suurilla kustantamoilla on erikoinen tapa laittaa spefi lähes aina lasten-ja nuortenkirjaluokitukseen, vaikka genrellä on hyvin paljon aikuisia lukijoita - miksei heidän tarpeitaan huomioida? 
  
Viimeaikainen dystopiabuumi nähtiin myös haastavana; moni ei-dystopiateos on nimittäin sattanut jäädä kustantajilta huomaamatta, sillä hyvin myyvää dystopiasoppaa on ollut helppoa tarjoilla nälkäiselle yleisölle. Myös tässäkin paneelissa pohdittiin, mikä on kirjallisuuden seuraava iso trendi dystopian jälkeen. Merkkejä raudan jäähtymisestä on nimittäin jo maailmalla havaittavissa. 
  
Lopuksi Soikkeli kysyi panelisteilta, että jos heidän pitäisi kirjoittaa kauhua, millaista tektiä heiltä syntyisi. Hai päätyi popkulttuurikauhuun, eli zombeihin. (Näin jo mielessäni, mihin aikaan hain zombiet sijoittuisivat. Viktoriaaniset zombit ovat kiehtivoa, kuten Seth Grahame-Smithin päivittämässä Jane Austenin klassikossa esitetään, klikkaa tänne lukeaksesi lisää Ylpeydestä ennakkoluuloista ja zombeista.)Seppälä kirjoittaisi scifikauhua, kenties jonkinlaista elossajäämiskamppailua avaruudessa. Nupponen puolestaan on enemmän psykologisen trillerin kannalla.

Paneelin loputtua Seppälä tuli yllättäen vielä moikkaamaan, muisti kesän lukupiirin vetämisestä. Kysyin, oliko ollut jännää esiintyä kolmesti kirjamessulavoilla ja kirjailija totesi coolisti, että kyllähän se vähän oli. Kävin kuuntelemassa Seppälää kahdesti, joten voin sanoa, että hyvin rennolta hän vaikutti esiintymisissään. 
  
    
Tähän päättyvät messutunnelmieni koostepostaukset. Nyt vielä muutaman päivän hengittämisen ja jalkojen lepuuttamisen jälkeenkin päässä pyörii messuhuuma. tai Siri Kolun sanoin, messuputken tulehdus. Jostain kumman syystä flunssa ei maagisesti parannu pörräämällä 80 000 vierailijaa keränneillä messuilla. Rankka rutistus, mutta aivan unohtumaton sellainen. Tapasin ihania ihmisiä, kirjabloggaajia, kirjailijoita ja muita kirjallisuudesta ihan sekaisin olevia kanssa lukutoukkailijoita. 

11 kommenttia:

  1. Hienoa jos kirjailijat kannustavat toisiaan. Dystopia huuma alkaa olla varmaan siitä syystä ohi kun tarinat ovat aika samanlaisia.. Zombiet taas eivät ole koskaan kiinnostaneet minua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmttaa vain tuolla kirjan vuosi 2015 keskustelussa, että kuinka teennäinen ja itseään markkinoiva Siri Kolu oli. Minulla oli hänestä hieman erilainen kuva luettuani dystooppiset Pelko ihmisessä ja ihmisen puolella, ystävien kesken PIIP-sarja. Minä pidän edelleen dystopiosta, mutta haluaisin genren laajenevan erilaisiin konflikteihin ja päähenkilöiksi muutakin kuin 15-17 vuotiaita tyttöjä. Zombeista minua eniten ovat kiinnostaneet Walking Dead -tv-sarja ja Warm Bodies -elokuva - molemmillahan on kirjalliset juurensa, WD:llä sarjakuvassa, WB:lla romaanissa (piäisikin lukea se joskus, on kuulemma leffaansa vakavampi, eikä niin koominen). Muutoin zombiet ovat hieman tylsiä ja toisteisia.

      Poista
  2. Scifi on kyllä vähän hankala laji loistaa. Itse tykkään fysiikasta ja avaruudesta, joten minä nyt luen mitä tahansa niihin liittyen, mutta suurempi yleisö ei. Kirja ei saisi mennä kovinkaan kauas niistä tavallisista ihmiselämän konflikteista, jotta kaikki innostuisivat. Esim. Star Warsissa on se ikuinen hyvän ja pahan taistelu pääteemana.

    Nuo sukupolvialukset ja suljetussa tilassa useiden satojen vuosien ajan matkustamiset ovat vähän haasteellisia, sillä niistä on kirjoitettu usempia kirjoja ja tehty TV-sarjoja. Ei ole helppoa keksiä jotain aivan uutta ja omaa. Kieltämättä tuo viidakko keskellä ja viktoriaaninen kalustus kuulostaa sopivan kreisiltä ja inspiroi jo ihan näin ajatuksen tasolla :D

    Kiitos hei näistä kivoista raporteista! Itse en messuilemaan päässyt, mutta ainakin tätä kautta pääsin vähän sisälle, että mistä siellä on puhuttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kiva, että osa messutunnelmasta ja keskusteluista välittyy lukijoillekin. :)

      Scifi, etenkin hc-sellainen, on tosiaan haastava laji. Ja monelle scifi onkin vain avaruuusoopperaa, jossa mennään syvässä avaruudessa isoilla aluksilla. Scifi on kuitenkin hyvin monipuolinen laji ja harmittaa, että moni hyvä teos jää ihisiltä lukematta scifikammoisuuden vuoksi.

      Huomasin, että olit lukenut Alastair Reynoldsia, mieheni ykkössuosikkikirjailijoita. Minulle hänen teoksensa ovathieman liian haastavia, mutta pidän scifiklassikoista aina H.G. Wellsistä alkaen.

      Hailla oli ihanan villejä ajatuksia scifiin. Odotan kyllä kuumeisesti hänen seuraavaa teostaan.

      Poista
    2. Joo, Alastair Reynoldsille iso peukku! Hänen kirjassaan oli todella hyvä juoni ja kiehtova maailma, mutta hänen kirjansa ovat tosissaan niin scifejä, etten usko suuremman yleisön niistä koskaan pitävän :D Ja vaikka pidänkin scifistä, niin ihmeen vähän sitä on tullut luettua. Täytyy tutustua tuohon H.G. Wellsiinkin, kunhan kaiken YA:n jälkeen taas ehdin!

      Poista
    3. Wellsiltä olen lukenut Aikakoneen ja Maailmojen sodan, pitäisi tutustua vielä Näkymättömään mieheen. Hauska lukea siitäkin näkökulmasta, kuinka eri aikoina on kerrottu tarinoita hyvinkin eri tavoin. Myös Asimovin Säätiö-sarja kiinnostaisi, sekä Lemin Konekansan satuja ja tarinoita (jota olen pari kertaa yrittänyt lukea). Solaris oli hieman vaativa, mutta ehkä senkin luen joskus. Noloa myöntää, että dystopiaklassikoista Orwellin Vuonna 1984 ja Huxleyn Uljas uusi maailma ovat vieläkin lukematta. Seuraava hc-scifimpi teos lukulistallani on Weirin Yksin Marsissa.

      Poista
  3. Tosi kivat ja ihanan perusteelliset messuraportit sinulla! Itse en päässyt työjuttujen vuoksi messuille tänä(kään) vuonna, mutta ehkä ensi vuonna sitten... näin olen vannonut jo muutamana vuonna kun olen toisten messujuttuja lueskellut, mutta vieläkin on kirjamessut korkkaamatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olin messuilla luentoperiaatteella, että otan hyvät muistiinpanot. ;) Minullakin useamman vuoden ollut haaveena pästä tuonne. Ihanaa, että tänä vuonna onnistui aikataulut. ♥

      Poista
  4. Rillumapunk ei muuten ole Osuuskumman vaan Kuoriaiskirjojen.

    Ei mulla muuta, hieno pitkä raportti, kiva kuulla näin kun en itse päässyt yleisöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsis! Yleensä olen tsekannut detaljit, mutta olin niin varma muistikuvastani, etten tullut tällä kertaa tarkistaneeksi. Kiitos oikaisusta, korjaan tekstiinkin.

      Tuolla ei paljoa porukkaa ollut, en tiedä eikö aihe sitten kiinnostanut ihmisiä, alkoiko messuväsymys painaa jo päälle vai oliko samaan aikaan jokin yleisömagneetti. Minä kuitenkin nautin paneelin seuraamisesta ja yritin parhaani mukaan tuoda sen tunnelmia myös tekstiin,

      Poista
    2. Joo, sunnuntaina juuri ennen sulkemisaikaa ei ehkä ole kaikkein otollisin aika millekään paneelille...

      Poista