Sivut

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Hugh Howey: Kohtalo

"Tänne oli haudattu hitunen toivoa."
   
    
Vastasin kesän lopulla kyselyyn Facebookissa: mitä jännittävää syksyn uutuuskirjaa odotat eniten. Kommentoijien joukosta arvottiin muutamia ihmisiä, jotka voitivat mainitsemansa teoksen omaksi. Minun valintani oli Hugh Howeyn Siilo-saagan päätösosa, Kohtalo, jonka ilokseni voitin. Sain kirjan kotiin heti kun se ilmestyi. 
    
Ehkä ihmiset, jotka yrittävät muovata maailmaa, kuvittelevat olevansa kaaosta fiksumpia. (s. 342)
  
Tarina jatkuu siitä, mihin ensimmäinen osa jäi, eli Jules pääsee taas ääneen. Mukana on myös toisessa osassa tavattu vanhan maailman mies, Donald. Jules on nyt siilon 18 pormestari ja pystyy käyttämään valtaansa omien pyrkimystensä oikeuttajana. Puhdistustuomionsa aikana hän löysi alas ajetun naapurisiilon, siilon 17. Hän haluaa pelastaa siellä tapaamansa selviytyjät, Jimmyn ja lapset. 
  
Osalle siilolaisista Julesin tarina tuntuu liian uskomattomalta ja tämän kiihkeä halu kaivaa tunneli siilojen välille jumalanpilkalta. Puhumattakaan ulkomaailmassa tehdyistä kokeista, joilla Jules yrittää selvittää, mikä maailmassa on vialla. Jopa Julesin läheiset ystävät pohtivat, onko nainen täysin järjissään. 
    
Järjetön toivo sai uneksimaan muutoksesta, siitä että ihmisiä kuhisevat siilot voisivat elää vapaasti ilman että niiden asioihin puututtiin. (s. 153)
   
Siilo-saaga on ollut mielenkiintoinen trilogia. Ensimmäinen osa piti otteessaan ja teoksen ahmi parilla lukukerralla, toinen osa avautui hitaammin, sillä se kertoi taustoja siilojen synnystä ja kolmas osa paljastaa lopultakin totuuden maailmasta. Paljastukset vain tarjoillaan lukijalle äärimmäisen hitaasti ja oikeastaan vasta viimeiset 40 sivua tavoittavat saagan ensimmäisen teoksen tunnelman. 

Harmillisesti teos jää kauaksi niistä odotuksista, joita minulla oli sitä kohtaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä riittää, mutta jokin syvempi taso jäi lukukokemuksesta puuttumaan. Howey tuntuu pitkittävän kirjaa kaikin mahdollisin keinoin ennen merkittävimpien paljastusten kertomista. Ja nekin tuntuvat laimeilta aiempaan verrattuna. Siilon napakka kokonaisuus ja tekstin terävyys loistaa poissaolollaan. Kohtalo on parhaimmillaan vain viihdyttävä romaani, saagan kalpea päätösosa. 
  
Kaikki päättyi joskus. (s. 289)
Kohtalossa on runsaasti kirjoitusvirheitä, pieniä näppäilyvirheitä tai oikolukuohjelman väärin korjaamia sanoja. Jatkuvat virheet sattuivat verkkokalvoihin ja nykäisivät irti muutoinkin hitaasti saavutetusta lukuflowsta. Osan virheistä, ja jos ei voi puhua suoranaisista käännöskukkasista, niin vähintäänkin erikosista sanavalinnoista, pystyy antamaan anteeksi kovalla kiireellä saada tuore kirja markkinoille. Kaipaan niitä aikoja, kun kääntäjälle annettiin hieman enemmän aikaa työstää tekstiään. Kääntäminen kun ei ole mekaanista, vaan vaatii laajan ymmärryksen mm. kulttuuri-ilmiöistä ja sanonnoista.

Suosittelen silti Kohtaloa niille lukijoille, jotka haluavat lukea trilogiat aina loppuun asti. En olisi voinut jättää teosta kesken, sillä halusin tietää, mitä Julesille ja hänen siilolaisilleen tapahtuu ja mihin suuntaan tarina kasvaa. Howey kirjoittaa lopputekstissä, että jokainen tarina jatkuu mielikuvituksessamme. Viimeisen sivun viimeisen rivin jälkeen tarina on lukijan vapaata riistaa; mitä seuraavaksi tapahtuu? Tämä onkin avannut kanavia Siilo-fanficille.  

Erityisen sitaattilainauksen maininnan saa: "He olivat hulluuden valtaamissa ruosteen raiskaamissa siilon raunioissa käveleviä ruumiita." (s. 240)

Sarjassa aikaisemmin ilmestyneet:
  
Osallistun Kohtalolla Maailmanlopun jälkeen -lukuhaasteeseen, joka päättyy 6.12.2015.
   
   
Arvosana:
  
Takakannesta:
Mitä tekisit, jos ihmiskunnan kohtalo lepäisi sinun käsissäsi? Ja tekemäsi valinnat voisivat johtaa yhtä hyvin pelastukseen kuin tuhoon.
  
Maapallon ilma on niin saastunutta, että ihmiset ovat jo usean sukupolven ajan eläneet valtavissa maanalaisissa siiloissa. Maan päälle ajetaan vain sääntöjen rikkojat ja rikolliset. Hierarkkisessa ja tarkasti säännellyssä maanalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin nousemassa kapinahenki.
    
Samantyylisiä kirjoja: Veronica Rossi: Yhä sininen taivas
  
Suomentanut: Einari Aaltonen, 392 sivua, Like 2015
     
Alkuperäinen nimi: Dust (2013)
     
Kohtalosta muualla: Risingshadow

6 kommenttia:

  1. Minä luin Siilon, mutta en innostunut jatkamaan. Ajattelin aluksi, että ehkä joskus, nyt ajattelen, että tuskinpa koskaan. Kirjan plussat jäivät liian vähiin ja tallautuivat kaiken muun jalkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilossa oli jotain erikoista, joka vangitsi minut, mutta jatko-osat eivät ole tuota tunnelmaa lunastaneet. No, kaikki kirjat eivät tietenkään kaikille kolahda, dystopioissa on parempiakin teoksia, esim. toinen ahtaanpaikankammoa aiheuttava teos on Dmitri Gluhovskin Metro 2033. Erittäin laadukas ja omassa lajityypissään erottuva yksilö.

      Poista
  2. Minulla olisi Siilo hyllyssä, mutten ole saanut vielä aloitettua. Uskon, että tämä trilogia voisi olla juuri minua varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, lue ehdottomasti! Siilo on edelleen top-listallani. Olisipa joskus aikaa lukea se uudelleen. Odotan kovasti, jos teoksesta saataisiin elokuva. :)

      Poista
  3. Itsekin vakuutuin Siilosta, mutta jatko-osista en niinkään. Olen varma, että nämä kirjat nähdään myös valkokankailla joskus. Kirjatrilogian järjestys ei voi kyllä sellaisenaan säilyä, sillä toinen osa oli osin hyvin puuduttava ja jonkinasteinen aikajärjestys voi olla elokuvassa helpompi ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on usein toistuva ilmiö dystopiatrilogioissa: ensimmäinen osa pyyhkäisee jalat alta ja jatko-osat saattavat murskata koko ihastumisen. Elokuvana jatko-osatkin toimivat usein kirjallisia esikuviaan paremmin. Näin kävi ainakin Nälkäpeli-trilogian kanssa. tykkäsin ekasta, toista lukiessani ajattelin sen olevan visuaalisesti näyttävä ja siten parempi leffana (niin kuin olikin), kolmas taas oli kirjana pakkopullaa. Yllätyinkin, kuinka hengästyttävä, asioita selittävä ja viihdyttävä kolmas osa oli leffana, vaikka se olikin jaettu kahteen osaan. Jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan Siilo-leffaa (tai leffojen sarjaa). Kronologinen järjestys saattaisi tomia parhaien, tai vaikkapa niin, että ekaa kirjaa ja takaumina toisesta osasta vuorotellen näytettäisiin. Harmillisesti jäi tämä kolmas osa laimeaksi yritykseksi toistaa ensimmäisen osan koukuttavuus.

      Poista