Sivut

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Lastenkirjalauantai: Alice Pantermüller & Daniela Kohl: Lotta levoton ja suuri kanikaaos

"Kerroin Pippurille, ettei minun huiluni ollut normaali. 
Että oli huilun vika, kun minulle tapahtui kummallisia asioita."
     
  
Arvostelukappale
   
Odotukseni Alice Pantermüllerin kirjoittaman ja Daniela Kohlin kuvittaman Lotta Levottoman ja suuren kanikaaoksen suhteen olivat varovaisen korkealla. En kuitenkaan osannut ollenkaan varautua, kuinka päiväkirjamuotoon kirjoitetun teoksen huumori tasapainottelee hyvän maun rajalla, lipsahtaen paikoin ei-niin-tahdikkaalle puolelle. 
  
Lotta rakastaa eläimiä ja haluaisi koiran tai pienen lampaan, vaikka ei jaksa edes hoitaa perheen vanhaa kilpikonnaa Heestersiä. Kilppari lojuukin missä sattuu lattialla, eikä Lotta ole edes varma, onko se enää elossakaan. Etenkään sen jälkeen, kun tyttö on useamman kerran kompastunut siihen. Äiti tilailee krääsää tv-shopista, mutta ei itsekään jaksa huolestua eläimen kunnosta. 
  
Lotan parhaalla ystävällä Pippurilla on 200 kania. Kahden poikakanin sijaan heille olikin tullut yksi tyttö ja yksi poika, ja kaikkihan arvaavat mitä tästä seuraa. Kaneja ja niiden kakkaa on kaikkialla, eivätkä kaikki näytä enää kovin eloisilta - syynä lienee hampparien salaatinlehdet, jotka vaikuttavat olevan ainoaa ruokaa, mitä eläinparat ovat saaneet. Kamalinta teoksessa on kuitenkin Ruppana-kani, jonka päälle on pudonnut tv, eivätkä sen takajalat enää toimi kunnolla. 
  
Pippurin perheessä ei muutenkaan tunnu menevän hyvin. Yksinhuoltaja äiti on koko ajan väsynyt ja nukkuu sohvalla, ruokana on aina hampparipaikan noutoaterioita. Pippuri ja pikkusiskonsa Parfyymi leikkivät keskenään ja tyttöjen huoneessa on oma tv sekä Wii-konsoli, lisäksi Pippurilla on myös kamerakännykkä ja mp3-soitin, joista Lotta on kateellinen. Hänellä on vain äitinsä vanha kasettisoitin sekä outo intialainen nokkahuilu.
  
Olen lukenut viimeisen vuoden aikana paljon lastenkirjoja, joissa on ollut aika hurjiakin teemoja, jotka ovat herättäneet kummastusta. Voivatko ajat oman lapsuuteni jälkeen voineet muuttua näin paljon? No, jos Roald Dahlin kirjoja (esim. Nilviöt) voi pitää jonkinlaisena vertauílu kohtana, eivät paljoa. Missä ovat sellaiset hyvän mielen lastenkirjat, joissa voi kuitenkin tapahtua kaikkea jännää, mutta sisältävät myös elämänviisauksia ja teemojen syvää käsittelyä? Esimerkiksi kuolema on yksi elämän osapuolista ja siitäkin voi kirjoittaa lastenkirjan, joka on muutakin kuin synkistelevää pintaraapaisua tai huonoa huumoria. 
  
En nyt tiedä, kenelle tätä suosittelisin, en ainakaan liian eläinrakkaille ihmisille. Ehkäpä Herra Gummin, Kapteeni Kalsarin, Reuhurinteen ala-asteen ja Risto Räppääjien lukijat saattaisivat viihtyä tämänkin teoksen parissa. Teos on kuitenkin hyvin nopealukuinen, sillä tekstin seassa on paljon kuvia ja fonteilla on leikitelty paljon, vähän samaan tapaan kuin Puluboi-kirjoissa.  
  
Arvosana:
  
Takakannesta: 
Nimeni on Lotta, olen 10-vuotias ja ihan normaali. Ainakin normaalimpi kuin vanhempani ja kaksi pönttöveljeäni. Siksi en ollenkaan ymmärrä, miksi juuri minulle on viime aikoina sattunut niin paljon kummia juttuja. Vaikka se, että koulussa taululle ilmestyy itsestään todella noloja tekstejä tai että lempiruokani maistuu yhtäkkiä ruusukaalilta. Yök! Johtuuko se intialaisesta nokkahuilusta, jonka äiti antoi minulle? Tällaiseen minulla ei nyt riitä aika. Haluan nimittäin oman lemmikkieläimen. Ja minulla on jo hyvä suunnitelma sen saamiseksi...

Ahmittavaksi ja kippurassa kikattamista varten: Lotan kootut katastrofit!

Samantyylisiä kirjoja: Jeff Kinney: Neropatin päiväkirjat, Maria Kuutti: Anna ja Elvis-sarja (osat 12 ja 3), Timo Parvela: Ella-kirjat, Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja, Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu, Siri Kolu: Tervemenoa TaikaTaksinen!, Noora Kunnas: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi, Jukka Itkonen: Sirkusjuna saapuu, Roald Dahl: Matilda, David Walliams: Poika ja mekko, Gangsterimummi

184 sivua, Lasten keskus 2015

Kuvitus: Daniela Kohl

Lotan kohelluksista on luettu myös täällä: Lukutoukan kulttuuriblogi, Sininen keskitie

Sarjassa ilmestyneet: (saksaksi ilmestynyt jo kahdeksan osaa)
  • Lotta levoton ja suuri kanikaaos (2015)
  • Lotta Levoton ja Lättähampaat (2015)

2 kommenttia:

  1. Hui kauhistus! Innostun monesti lainaamaan kirjoja lastenhyllystä, mutta kaninkasvattajana taidan kiertää tämän kirjan kaukaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhistus tosiaan. Kuvittelin teoksen huumorin hieman erilaiseksi, sillä sarja on ollut hyvin suosittu muissa ilmestymismaissaan. Ehkä suomalaiselle tämän tyylinen "hassuttelu" ei sitten avaudu ihan kokonaan.

      Poista