Sivut

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Sayuri Tatsuyama: Kirjeitä koirien maasta 1 & Sora Hoonoki: Vahtikoirat 1

"Jossakin päin tätä maailmaa on "Koirien maa", jonne kaikki koirat ovat tervetulleita.
Maa, jossa elävät koirat voivat vierailla koska haluavat ja jossa koiravainajat elelevät onnellisina."
    

Arvostelukappale

Sayuri Tatsuyamalta on aikaisemminkin julkaistu suomeksi eläinmangaa, nimittäin söpö Happy Happy Clover-sarja. Kirjeitä koirien maasta on kauniisti piirretty. etenkin koirat on esitetty realistisesti ja niin, että niiden persoonallisuus tulee hyvin esiin. Mutta tämä kolmeosaisen sarjan aloittava teos on myös omiaan nostamaan kyyneleet silmäkulmiin. Etenkin toisena kerrottu Valkon (kannessa keskellä) tarina oli hyvin koskettava, ja minun on pakko myöntää joutuneeni keskeyttämään lukeminen silmien kuivaamisen ajaksi.
  
Kun koiravanhus kuolee, se pääsee taianomaiseen paikkaan, Koirien maahan. Koirien maassa koirat kävelevät kahdella jalalla ja niillä on valkoiset siivet. Eläimen kuolema vetoaa aina tunteisiin, ja etenkin nuoremmille eläinrakkaille lukijoille tämä voi olla todella surullinen sarjakuva. Toisaalta teos antaa nuorelle lukijalle välineitä surun kohtaamiseen ja siitä selviämiseen. 
  

Elävätkin koirat voivat vierailla Koirien maassa, jos ne löytävät sinne tiensä  ja ilmeisesti jatko-osissa myös jotkut ihmiset pystyvät vierailemaan siellä. Ensimmäisessä mangassa kerrotaan kuuden koiran tarina. Surulliset omistajat saavat kuolleelta lemmikiltään lohdullisen kirjeen ja kannustusta jatkaa elämää onnellisena tietäen, että karvakaverilla menee hyvin. 
  
Ikuiseen uneen vaipuneet koirat kulkevat sateenkaarisillan yli "Koirien maahan". Siellä koirat pitävät hauskaa ja elävät onnellisina. Toivoen yhtä onnellista elämää myös rakkaimmalle ystävälleen.
 
En ole aivan myyty näkemykselle Koirien maasta, sillä eläimet ovat hieman liian antropomorfisia makuuni. Siivet, vaatteet ja pystykävely tekevät teoksen henkisemmästä puolesta hieman liian lapsellisen ja olisikin mieluummin nähnyt koirat koirina kirmailemassa vihreällä nurmella. Manga perustuu käsittääkseni Maruko Tanakan samannimiseen lastenkirjaan, eli on hyvin mahdollista, että enkelikoirien ulkomuoto tulee tästä alkuteoksesta.
  
Täytyy silti myöntää, että ajatus sateenkaarisillan toisella puolella sijaitsevasta Koirien maasta on myös lohdullinen. Olen nimittäin jättänyt hyvästit useammallekin koiralle ja kissalle. Kirjeitä kissojen maasta lienee kuitenkin turhaa odottaa.
  
Suomennoksessa oli muutamia kohtia, jotka pistivät silmään. Etenkin koirien omistajilleen lähettämissä kirjeissä oli käytetty todella outoa sanajärjestystä ja sanavalintojakin jäin miettimään. Tässä esimerkki: "Tuossa samassa maassa elän onnellista elämää nyt minäkin. Ja tekemisestä ei ole pulaa!"
   
Takakannesta:
HAUskan haikeaa matkaa Koirien maahan!
  
Koirin maa on mystinen paikka, jonne koiravainajat muuttavat elämään uutta elämää. Tervetuloa kuulemaan lohdullisia tarinoita rakkaista ystävistä.
  
Samantyylisiä teoksia: Mikael Ilves: Karvaisia kohtaloita, Tuomo Vainio: Enkelikoira, Catlin Barber: Kolmijalkaisia ystäviä, Elina Karjalainen: Koirapostia, James Herriot: Karvaturreista parhaat, Tuula Kallioniemi: Aleksanteri Suuri ja muita koirajuttuja
  
Ikäsuositus: Kaikenikäisille
  
Suomentanut: Antti Kokkonen, 172 sivua, Sangatsu Manga 2014
  
Alkuperäinen nimi: Aru Hi Inu no Kuni kara Tegami ga Kite (2012)
  
Näissäkin blogeissa on luettu koirien lähettämiä kirjeitä: Anime-lehti, Oun Soturi, Suola Kuupielessä

"Tehtävämme on suojella isäntää henkemme kaupalla sekaantumatta ihmismaailman asioihin. 
Jos todellinen olomuotomme paljastuu, joudumme vetäytymään loppuelämäksemme ninjakylään. "
    
   
Arvostelukappale
  
Sara Hoonokin Vahtikoirat taitaa olla ensimmäinen Sangatsu Mangan pokkari, jossa en ole SM:n logoa nähnyt. Onkohan tämä logottomuus nyt uusi linjaus? Täytyypä tarkkailla tulevia julkaisuja sillä silmällä. Etukannen avaaminen tarjoaa myös toisen yllätyksen, tällä kertaa positiivisen. Ensimmäisen luvun aloittava kuva on nimittäin painettu myös värillisenä. 
  
Vahtikoirat on viisioisainen mangasarja koirayookaista, japanilaisen kansantaruston henkiolennoista. Yookait voivat olla suojelusolentoja tai demoneja ja hyvä taistelee pahaa vastaan ihmisten sitä usein edes huomaamatta. Eletään edo-kautta (1600–1868), jolloin Japanin pääkaupunki oli keisarillinen Kioto. Tapahtumat sijoittuvat Edoon, josta tuli vuonna 1868 Tokio ("itäinen pääkaupunki"). 


Manga seuraa kahden nuoren koiraninjan ensimmäistä tehtävää, suojella isäntäänsä Mitsuyoshi Hitotsubashia, jonka sukukartano tuntuu olevan oikea yookai magneetti. Ninjat saavat isännältään nimet Hanzoo ja Hazuki. Hazuki kohtaa isännän ollessaan ihmismuodossa, vaikka ei vielä kunnolla osaa peittää korviaan ja häntäänsä - ja niin  takakannen lupaama romanssi saa alkunsa. 
  
Vahtikoirat on mielenkiintoinen sekoitus toimintaa ja ihastumisia. Taistelukohdat ovat hieman raakoja, eli manga ei välttämättä sovellu nuorimmille lukijoille. Hahmot ovat miellyttävän näköisiä, mutta hieman geneerisiä ja lukija joutuukin olemaan tarkkana pysyäkseen mukana. 
  
Tätä sarjaa haluan kyllä lukea jatkossa lisääkin. Toinen osa ilmestyy elokuussa.
  
  
Takakannesta:
Japanin vanhat kansankertomukset yookai-olennoista heräävät eloon uudessa koiratarinassa. Kaksi nuorta koirayookaita harjoittelee tullakseen vahtininjoiksi. Heidän tehtävänään on suojella ihmisisäntää, jonka kartano kuhisee pahanilkisiä demoneja.
  
Vahtikoirien on muistettava eräs tiukka sääntö: ihmisolentoon ei sovi kiintyä liikaa - eikä ainakaan rakastua!
    
Samantyylisiä suomennettuja mangoja: Mia Ikumi: Tokyo Mew Mew,  Rumiko Takahashi: Inuyasha
    
Ikäsuositus: 12+
  
Suomentanut: Kim Sariola, 175 sivua, Sangatsu Manga 2016
  
Alkuperäinen nimi: Wannin! (2012)
  
Ninjakoirien seikkailuista on luettu myös täällä: AnimeGarden!, Harakan varpaat - Ajatuksia sarjakuvistaManga Puutarha
  
Sarjassa ilmestyneet:
  • Vahtikoirat 1 (6/2016)
  • Vahtikoirat 2 (8/2016)
  • Vahtikoirat 3 (10/2016)
  • Vahtikoirat 4 (12/2016)
  • Vahtikoirat 5 (2/2017?)

4 kommenttia:

  1. En tiedä miksi, mutta jotenkin nämä eläinaiheiset mangat eivät ole mennyt minulle. Vaikka kyseiset pörriäiset ovat hyvin suloisia, niin jotenkin olen kokenut jokaisen jäävän jotenkin tyhjänpäiväiseksi.

    Toisaalta mielipiteeni voi johtua siitä, että olen lukenut ns. laatumangaa niin paljon kuten Kaoru Morin Emma ja Arina Tanemuran teokset. (olen siis lukenut myös huonoa mangaa, johon vertaan näitä eläin mangoja.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät nämä sellaista mangaa tosiaan edusta, joka kestäisi aikaa. Arina Tanemura on ollut suuri suosikkini heti ensimmäisestä lukemastani mangasta jo kymmenen vuotta sitten. Emma oli kauniisti piirretty ja ajankuvaltaan tarkka, mutta kyllästyin itse jossain seitsemännen osan paikkeilla toisteisuuteen ja tapahtumattomuuteen. Lukupinossa tosin odottavat saman tekijän Aron morsiamet 1 ja 2.

      Poista
  2. Nämä manga-juttusi avaavat mukavasti mangan maailmaa tämmöiselle manfaummikollekin. :) Eläinhahmojen kautta käsitellään näköjään monenlaista, ja varsinkin tuo kansantarustopuoli tuntuu kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että näistä jutuista irtoaa jonkinlainen mielikuva, millainen maailma mangateosten kansien väliin piiloutuu. Seuraavina viikkoina mangojen teema siirtyy hieman synkempään suuntaan, luvassa mm. kauhua ja sotateemoja. Suosittelen rohkesti kokeilemaan mangaa. Tarjonnassa on mm. dekkarimangaakin esim. Salapoliisi Conan, Etsiväkoira Sherdock ja Horoskooppimysteerit.

      Poista