David Safier: Happy Family

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, 

jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan."

~ Leo Tolstoi: Anna Karenina

   

Lukuhaasteissa: Halloween-lukuhaaste, Hämärän jälkeen -lukuhaaste, Helmet-lukuhaaste: 19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi

     

Olen lukenut David Safierilta aikaisemmin teoksen Huono karma. Ostin tämän kirjan viime vuonna Helsingin kirjamessuilta. Jo heti alussa kävi selväksi, että Happy Familyn teksti oli saman kirjailijan kynästä. Molemmissa päähenkilönä on perheenäiti, joka tasapainottelee kodin ja työn välillä, ja joka jo varsin varhaisessa vaiheessa muuttuu ihmisestä joksikin muuksi. Pidin kuitenkin tästä teoksesta paljon enemmän kuin Huonosta karmasta, vaikka sekin oli vallan viihdyttävä. 

  
Happy Familyssä seurataan Wünschmannin perheen arkea. Perheeseen kuuluvat kirjakaupan omistaja äiti Emma, pankissa lakiasioiden osastolla työskelevä isä Frank, 15-vuotias tytär Fee ja 12-vuotias poika Max. Jokainen tässä perheessä on onneton. Äiti haaveilee unelmatyöstään, jonka joutui jättämään lasten takia, isä tekee epätyydyttävää työtä tuodakseen perheen pöytään leipää, Fee ei tiedä mitä tekee tulevaisuudessa ja kokee teinielämän vuoristorataa erään pojan kanssa ja älykkö Max on koulukiusattu, joka pakenee oikeaa maailmaa kirjoihin (samastuinkin Maxiin kaikkein vahvimmin).
  

Mutta jos me kaikki rakastimme toisiamme, miksei kaikki sitten ollut niin kuin ennen? Miksi meidän piti riidellä melkein joka päivä? Miksi minun piti pakottaa heidät tekemään jotain yhdessä? Milloin me ylipäätään olimme viimeksi tehneet jotain yhdessä? (s. 20)

   

Eräänä päivänä Emman vuosien takainen kustannusalan kollega Lena tulee yllättäen hänen lastenkirjallisuuteen erikoituneeseen myymälään ja kutsuu tämän Stephenie Meyerin Aamunkoin julkkareihin. 

  

Väärinkäsityksestä johtuen Emma hankkii koko perheelleen naamiaisasut, kuten Bridget Jones konsanaan. Perhe ei arvosta klassisia kauhuhahmoja, joihin heidät pakotetaan pukeutumaan; Emma on valinnut itselleen vampyyriasun, puolisolleen "hupaisasti" Frankensteinin hirviön, Maxille ihmissusipuvun ja Feelle muumion käärinliinat.

  

Juhlapaikalla selviää, ettei kukaan muu kuin bändi ole pukeutunut ja erinäisten nolojen tilanteiden päätteeksi Wünschmannit lähtevät kasvonsa menettäneinä takaisin. Emman pinna palaa kesken matkaa ja hän pysäyttää auton tien sivuun. Rääsyihin pukeutunut nainen lähesyy heitä, mutta perheriidan vuoksi kukaan ei huomaa kerjäläistä, joka kiroaa koko perheen muuttumaan hahmoiksi, miksi he olivat pukeutuneet.

  

Halusin perheeni taas samanlaiseksi kuin se oli ollut vielä muutamia minuutteja sitten, vaikkei se ollutkaan ollut kovin ihastuttava. Oikeastaan se ei ollut sellainen vieläkään, mutta mikä tahansa oli parempi kuin pysyä aikojen loppuun saakka Addamsin perheenä. Toisaalta: Addamsit olivat olleet onnellisia, toisin kuin me Wünschmannit! Nyt olin kateellinen jo hirviöperheellekin. (s. 61)

  

Loppukirjan ajan jahdataankin takaa tuota mystistä eukkoa, jotta tämä voisi purkaa tain heidän yltään. Matkalla tavataan joukko muitakin myyttisiä hahmoja ja seikkaillaan useammassa eri maassa. Samalla Emmalle selviää, kuinka vähän hän tietää perheestään ja heidän ajatuksistaan kieriskeltyään vuosiaan vain omien ongelmiensa kanssa. 

  

Loppu on kuitenkin onnellinen, vaikkei sitä saavutetakaan kaikkein suorinta tietä. Nautin Safierin kirjallisuuviittauksista ja tarinankuljetuksesta. Huumorin lisäksi teoksessa on syvyyttä, ja hauskoja sattumia viime aikaisten tapahtumien suhteen. Esimerkiksi yhdessä kohdassa ollaan Madame Tussaudsilla, missä on mm. Brad Pittin ja Angelina Jolien vahanuket. Vähän aikaa sitten Madame Tussauds tiedotti Twitterissä, että he ovat erottaneet nuket toisistaan Jolien haettua avioeroa. 

  

"Ja hänellä oli valtava pimpelipompeli", Cheyenne jatkoi, "kuin jokin syvänmeren olio." 

"Syvänmeren olio?" 

"Sellainen kuin Jules Vernen kirjoissa." (s. 160)

  

Vaikka pidin Happy Familysta Huonoa karmaa enemmän, yhdessä vaiheessa puolenvälin paikkeilla en aivan täysin arvostanut kaikkia Safierin juonenkäänteitä, ja pelkäsinkin, että hienosti alkanut teos lässähtää loppua kohden. Onneksi notkahduksen jälkeen noustaan taas alkupuolen tasolle, vaikka tuon ikävän käännekohdan seuraukset toki kulkivat mukana loppuun saakka. 

  

Happy Family on oikein sopiva teos Halloweenin aikaan, sillä se esittelee monia perinteisiä kauhukirjallisuuden hahmoja, ja mainitaanhan teoksessa myös tuoreempaakin kirjallisuutta, kuten Twilight-sarja ja Harry Potterit. Suosittelenkin siis tätä yhtä aikaa keveää, mutta tärkeistä asioista puhuttelevaa teosta juurikin syksylukemistoon.  

  

Arvosana:

  
Takakannesta:

Davis Safier on saanut koko Euroopan tikahtumaan nauruun!

  

Emma Wünschmann on hylännyt perheensä vuoksi kansainvälisen uran kustanusalalla. Nyt hänellä on pieni lastenkirjakauppa, jossa saisi kernaasti käydä enemmänkin maksavia asiakkaita. Perhe-elämäkään ei kukoista: teini-ikäisen tyttären mielestä äiti on totaalisen nolo, poika on sulkeutunut kirjojen maailmaan ja aviomies potee pahanlaatuista työuupumusta.

  

Kutsu Stephenie Meyerin kirjanjulkistustilaisuuteen lupailee tilanteeseen parannusta. Emma raahaa mukaansa vastahakoisen perheensä, kaikki hirviöasuihin pukeutuneina ja tilaisuudesta tulee täydellinen katastrofi, mutta pahin on vielä edessä. Kotimatkalla Wünschmannit törmäävät noitaan, joka langettaa heidän ylleen kirouksen. Se muuttaa heidät vampyyriksi, Frankensteiniksi, muumioksi ja ihmissudeksi! 

  

Wünschmannien on pian saatava kirous purettua. He matkaavat Transilvaniaan etsimään vanhaa noitaa – sekä yhteisen onnen avaimia.

  

Happy Family on yhtä aikaa hauska, pähkähullu ja täyttä asiaa perhe-elämästä.

       

Suomentanut: Sanna van Leeuwn, 314 sivua. Bazar 2012

   

Alkuperäinen nimi: Happy Family (2011)

   

Hirviöperheestä on luettu myös täällä: Risingshadow, Kirjavinkit, Kirjakaapin avain, Nenä kirjassa, Lukutoukan kulttuuriblogi, Ihminen välissä. Luettua