"Mutta mitä kummankummaa muutenkin kummassa kylässä oli tekeillä?"
Arvostelukappale
Aloitan Halloween-lukuhaasteen Haamu-kustannuksen lasten- ja varhaisnuorten kauhusarjan kolmannella osalla. Oma ikäsuositukseni tälle sarjalle on 10-14. Mervi Heikkilä ja Jussi Matilainen ovat luoneet mielikuvituksellisen maailman, jonka jokaisessa osassa Korpikylän nuoret kohtaavat kotiseutunsa erikoisia olentoja. Kummajaisten kylän salaperäinen syksy sisältää kaunista maiseman kuvausta (syksy ♥), maagista realismia ja ensipusuja.
Jättimäiset kuuset humisivat hiljaa tuulessa. Syksy tuoksui jo, ja haapa oli pudottanut kultakolikkonsa maahan. Niitä oli varissut myös valtavan muurahaiskeon päälle. (s. 50)
Kummajaisten kylä on ollut todella kiehtova sarja, jonka omalaatuisesta kuvituksesta vastaa Miranda Mort. Etenkin ensimmäisen osan kuvitus lumosi, mutta löysin samaa henkeä näistäkin. Kuvilla on merkittävä rooli: ne on sijoiteltu vasemmalle puolelle aukeamaa ennen seuraavaa lukua, ja ne sisältävät vinkkejä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, joskin aina ei kaikkein suoraviivaisimmin.
Kolmannen osan vahvuutena on ihastuttava syyskuvaus, mutta sen lisäksi Korpikylän maagisuudesta paljastuu jälleen uusia puolia. Miina-muori näkee huonoja enteitä kaikkialla, ja on esimerkiksi lepyteltävä metsänhaltijaa, joka ei arvosta iäkkäiden puiden kaatamista.
Siellä kasvoi monihaarainen pihlaja, joka oli Miina-mummolle erityisen tärkeä.
Sara huomasi heti, että pihlaja oli kärsinyt myrskyssä pahoin.
Yksi sen haaroista oli kaatunut maahan ja koko puu näytti kummallisen surulliselta.
- Pihlaja on pyhä puu. Tällainen myrskyn riepotus ei tiedä hyvää, ei totisesti! (s. 25-26)
Tällä kertaa keskeisin henkilö on Riku, josta isä yrittää muovata mäkihyppyvoittajaa. Riku ei vain ole aivan varma, onko hän valmis panostamaan lajiin seuraavien viidentoista-kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen äitinsä on kuollut kolme vuotta aiemmin, mutta Riku arvelee, että hänen henkensä lempeästi ohjailee hänen päätöksiään haudankin takaa.
Olen ikään kuin tienhaarassa, jonka jälkeen maailma ei enää ole entisensä. Paluuta ei ole. (s. 73)
Vanhojen tuttujen lisäksi mukaan esitellään kaksi uutta hahmoa, jotka sekoittavat Korpikyläläisten pakkaa. Rikun kasvukipuilu tulevaisuuden valintojen kanssa, kolme vuotta aiemmin kuolleen äidin kummittelu ja ystävien orastavat ihastumiset toisiinsa luovat merkittävän ja sopivan sävyn syksyiseen teokseen.
Ruska laittoi parastaan värittääkseen ympäristöä punaisen, ruskean, keltaisen ja vihreän eri sävyin. (s. 107)
Kirjatraileri:
Takakannesta:
Salaperäisen tunkeilijan olemus oli harmiton.
Mutta mitä tämä enne tarkoitti?
Mitä kylä joutuisi lähiaikoina kohtaamaan?
Kumma, kummempi, Korpikylä.
Riku, Otto, Aino sekä Sara, Niko ja Sampo ystävineen aloittavat tuikitavallista koulusyksyään tuikitavallisessa Korpikylässä. Mutta voiko Kummajaisten kylässä kuvitellakaan, että syksy sujuisi normaalisti?
Erikoinen poltetun pihkan tuoksu leijuu Susivuoren metsissä. Myrsky riepottelee kylää, mutta kaatuvat ne puut tyynelläkin säällä. Pedot uskaltautuvat pihapiiriin, kotiportaille asti.
Myös Miina-mummo käyttäytyy oudosti. Asiaan liittyy jotenkin kylällä hiippaileva harmaahiuksinen kuljeksija. Kaikenlaista seuraa siitäkin, että osa kaveriporukasta jää vanhaan kouluun, mutta toiset siirtyvät Kaupunkiin yläkouluun.
Syksyn arki on pyyhkäissyt kesän huolettomuuden ja tuo tullessaan myös kapinaa. Pitääkö aina tehdä niin, kuinka muut odottavat?
Kummakylän nuoret jatkavat seikkailujaan. Heihin on tutustuttu aiemmin kirjoissa Kummajaisten kylä ja Kummajaisten kylän kuuma kesä.
143 sivua, Haamu-kustannus 2016
Kuvitus: Miranda Mord
Sarjassa ilmestyneet:
- Kummajaisten kylä (2014)
- Kummajaisten kylän kuuma kesä (2015)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti