Lastenkirjalauantai: Chris Riddell: Ottilia ja keltainen kissa

"Visaisten pulmien ratkominen ja ovelien suunnitelmien laatiminen 

oli Ottiliasta jopa mukavampaa kuin lätäköissä loiskiminen."

   

   

Chris Riddell on tullut tutuksi Ada Gootti lastenkirjoistaan. Osasinkin siis varautua ystävänpäivän lukumaratonissa tarttuessani Ottilia ja keltainen kissa -romaaniin hupaisaan tarinaan ja ihastuttavaan kuvitukseen. Mustavalkoisen kuvituksen väripiristeenä on punaista, vähän samaan tapaan kuin Kunnaksen siskojen lastenkirjasarjassa Kaheli sakki. 

  

   

Riddellin kertomukset ovat täynnä nonsense ilottelua, juuri sopivan pöhköä lastenkirjoihin. Ottilia asuu Pippurimyllytalon 24. kerroksessa, asunnossa numero 243. Seuranaan hänellä on Mauri-herra, Pieni, karvainen norjalainen suo-otus. Ottilian vanhemmat matkustavat ympäri maailmaa keräämässä mielenkiintoisia esineitä, kuten keisarien hattuja, meteoriitteja, hirveän pieniä maalauksia, naamioita ja erikoisia kelloja.

Ottilialla oli kaksi ikiomaa kokoelmaa. Toinen oli eriparikenkäkokoelma, josta hän oli hyvin ylpeä. Aina kun Ottilia osti kenkäparin, hän otti yhden kengän käyttöön ja pani toisen kokoelmaan. (s. 11)

  

Ottilian äiti lähettää tyttärelleen postikortteja matkoilta. Ne päättyvät aina P.S. merkintään, missä äiti antaa Ottilialle tai Mauri-herralle ajankohtaisia vinkkejä mm. asunnon siivoamisesta. Jälkikirjoitusten perusteella hän tuntuu tietävän koko ajan, mitä Ottilia puuhailee, vaikka onkin toisella puolella maailmaa. Ottilia on varsin omatoiminen tyttö, vaikka elääkin varakkaassa ympäristössä: hänen luonaan käy nimittäin päivittäin tyynynpöyhijä, siivoaja, ruokalähetti, valaistussuunnittelija, ovennuppien kiillottaja ja koko joukko muita erialojen ammattilaisia.

  

Ottilia rakasti postikorttikokoelmaansa jopa enemmän kuin eriparikenkäkokoelmaansa. Se johtui siitä, että kaikki kokoelman kortit olivat äidiltä ja isältä.

Ottiliasta oli kiva katsella kuvia kaikaisista paikoista korttien etupuolilla ja hänestä oli ihana lukea kirjoituksia niiden takaa, koska siloin hänestä tuntui, että äiti ja isä olivat vähän lähempänä. (s. 45)

   

Ottilia on valepukujen valtiatar, josta hänellä on Puijausopiston todistus. Valepuvuista onkin hyötyä, sillä kaupungissa tapahtuu jotain outoa: sylikoiria katoaa ja rikkaiden rouvien koruja varastetaan. Ottilia päättää selvittää, mikä on rikosaallon takana, apunaan luotettava ystävänsä Mauri-herra.

   

   

Ottilia sopii erityisesti 6-10-vuotiaille, niin ääneen luettuna kuin lukemaan oppineillekin. Ja ainakin nuorimmat lukijat nauttivat varmasti piirrosten yksityiskohtaisuudesta, kuten erikoisten esineiden bongaamisesta. Vinkki: katsokaapa ruokapöydän yläpuolisia valaisimia, ne ovat erilaiset joka kerta- minulla meni hetki aikaa huomata se. Heinäkuussa 2017 ilmestyy sarjan toinen osa, Ottilia menee kouluun.

   

Arvosana:

 
       

Takakannesta:

Tutustu Ottilia Ruskeamaahan ja hänen parhaaseen ystäväänsä Mauri-herraan. Visaisten arvoitusten selvittäminen on tmän nokkelan parivaljakon lempipuuhaa.

  

Hämmentävien mortovarkauksien aalto kuohuttaa Isoa Kaupunkia, ja sylikoiria katoaa mystisesti. Saavatko ottilia ja Mauri-herra paljastettua konnien ovelan suunnitelman?

   

Suomentanut: Jaana kapari-Jatta, 171 sivua, Gummerus 2017

    

Alkuperäinen nimi: Ottoline and the Yellow Cat (2007)

    

Teos on luettu myös täällä: Hurja hassu lukija

  

Ada Gootti -sarja:

• Ada Gootti ja hiiren haamu (2015)
• Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (2016)
• Ada Gootti ja Humisevan karju (2016)