Sivut

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Maaliskuun luetut

Muutama maaliskuussa Instagramiin julkaisemani kirjakuva.
  
Kuukaudet kuluvat niin nopeaan. Ensimmäinen neljännes on jo tästäkin vuodesta takana. Kevät alkaa näyttäytyä vihdoin Oulussakin, aurinko paitaa kirkkaasti ja kadut sulavat. Tosin eivät riittävän nopeasti, sillä perjantaisella kirjastoreissulla liukastuin juuri ennen viimeistä askelta kirjaston ovelle. Onneksi ei käynyt kuinkaan. En malta odottaa pajunkissoja, leskenlehtiä, rentukoita ja muita keväänmerkkejä. Etelästä puhaltava tuuli on tosin jo anteliaasti tarjonnut ensimakua uuden vuosikerran siitepölystä. 
  
Maaliskuun loppua varjosti Lukutoukan kulttuuriblogin Kristan yllättävä menehtyminen. Hänen kirjarakkautensa on vuosien varrella ehtinyt koskettamaan niin monia lukijoita, bloggaajia, kirjailijoita ja muita kirja-alan ammattilaisia, että kestää kauan, että tuota tyhjiötä voimme edes kollektiivisesti täyttää, korvaamaan ei Kristan innokkuutta ja aktiivisuutta kuitenkaan kukaan pysty.  
  
Maaliskuussa luin kahdeksan kirjaa, 1962 sivua:
  
Parhaat hetket vietin Lohikäärmeen prinsessan uusintaluvun, Caravalin yöllisten seikkailujen ja Ainoan tunnevuoristoradan parissa. Pettymyksen tunteita aiheuttivat Varjo, joka ei tuntunut edistään kiehtovasti alkanutta nuorten sarjaa halutulla tavalla ja Uljas uusi maailma, joka vahvasta maailman rakennuksestaan huolimatta jätti kaipaamaan kiinnostavampia hahmoja ja juonta. 
  
Ehdin aloittamaan Erika Vikin kiehtovan esikoisen Hän sanoi nimekseen Aleia, mutta suurin osa ihastuttavan paksua teosta jää luettavaksi huhtikuulle. 
  
Huhtikuun lukulistalla ovat nämäkin:
  • Philip K. Dick: Oraakkelin kirja
  • Briitta Hepo-Oja: Hylättyjen lasten kaupunki
  • Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
  • Beth Lewis: Suden tie
  • Alan Moore: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga
  • Varjoisilta kujilta (toim. Shimo Suntila & Christine Thorel)
  • Jules Verne: Matka maan keskipisteeseen (huhtikuun lukupiirikirja)

5 kommenttia:

  1. Ainoa oli minustakin kirja, jonka parissa vietti miellyttäviä hetkiä. Ajattelin lukea Jules Vernen kirjan viime kuussa, mutta jänistin, sillä se tuntui liian tylsältä. Ehkä joskus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hattaraisemmista kohdistaan huolimatta Valinta-sarja on ollut todella mainio lukukokemus. Muutama suomalainen kirjabloggaaja ei ole kauhean innoissaan American tyttären näkökulmasta kirjoitetusta neljännestä osasta, mutta minua kiehtoo kovasti. Etenkin koska kuulemani mukaan siinä on suomalaisia hahmoja!

      Minulla on kokoema Vernen teoksia hyllyssä, mutta en ole lukenut niistä vielä yhtään. Olen kerännyt etenkin vanhoja painoksia. Tuo omistamani Matkustus maan keskipisteeseen on 1960-luvulta. Olen pelännyt teosten tylsyyttä ja siksi jäänyt lukematta. Aiheet houkuttavat kovasti ja se pohja, jonka loi steampunkille.

      Poista
    2. Ajattelin ihan mielellään lukea kirjan American tyttärestä. Ainakin alku vaikutti lupaavalta.

      Poista
  2. Olen lukenut Verneltä vain Kapteeni Nemon, mutta ainakaan se ei ollut mitenkään raskassoutuinen opus. Tuo Matka maan keskipisteeseen kiinnostaisi kovasti, mutta saa nähdä, miten sen saisi tungettua päättymättömään lukulistaani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukulistoilla on ilkeä tapa venyä. :D Siinä mielessä ihan hyvä, ettei uusia kiinnostavia teoksia ole parin viime vuoden aikana julkaistu niin paljoa, ehtii ottaa kiinni vanhemmasta päästä. Kiva kuulla, ettei ainakaan Nemo ollut liian haastava. Sekin löytyy hyllystä, sain jokunen vuosi sitten uuen pokkaripainoksen siskoltani synttärilahjaksi.

      Poista