"Paras että luet kirjan itse. Jos kuulet etukäteen, voi huvisi mennä pilalle."
Jo kuukauden ajan on blogini tilastoissa trendannut yksi haku ylitse muiden, Oraakkelin kirja. Blogiin on siis tultu tuolla haulla kymmeniä kertoja päivässä, mutta teoksesta en ole täällä koskaan kirjoitettanut. Ennen kuin nyt - olihan se pakko lukea kirja, jota noin paljon haetaan. Philip K. Dickin klassikko vaihtoehtohistoria on ollut kauan lukulistallani (aivan kuten Blade Runner - Palkkionmetsästäjäkin), etenkin koska sen pohjalta tehty tv-sarja The Man in the High Castle herätti kiinnostukseni. Kyseessä on siis fiktio siitä, millainen maailma voisi olla jos Japani ja Saksa olisivat voittaneet toisen maailmansodan. Romaani on voittanut Hugo-palkinnon 1963 ja suomennos Tähtivaeltaja-palkinnon 1993.
"Siinä on tietysti paljon pelkkää mielikuvitusta, koska sen siis täytyy viihdyttää tai muuten ihmiset eivät lukisi." (s. 82)
Olin hyvin yllättynyt, kuinka erilainen tarina kirjassa ja sen filmatisoinnissa on. Eletään 1960-lukua ja Yhdysvaltojen länsirannikko kuuluu Japaniin ja itärannikko natsien Reichiin. Henkilöhahmot ovat molemmissa samat, mutta heidän roolinsa ovat hieman erilaiset. Kirjan näkökulmahenkilöt ovat keskenään tasa-arvoisia, mutta sarjaversioitaan ohuempia. Moniääninen kerronta tekee teoksesta hyvin sirpaloituneen, etenkin sen vuoksi, ettei ainakaan suomennoksessa ilmaista esimerkiksi tyhjällä rivillä kertojan vaihtumista, vaan hahmosta toiseen siirrytään aivan huomaamatta. Hahmot menivät tämän vuoksi helposti sekaisin. Runsas hahmojen määrä ja pyörittäminen on ilmeisesti tyypillistä Dickille, mitä en tiennyt ennen kuin sain tämän häneltä ensimmäisenä lukemani kirjan loppuun.
"Kirjaa ei pidä luokitella siksi että se on bestseller. Monet bestsellerit ovat hirveää roskaa." (s. 133-134)
Hahmogalleriasta löytyy eronnut pariskunta Juliana ja Frank Frink, joka tv-sarjassa on ainakin alussa edelleen naimisissa. Frank on juutalainen, joka on sukunimensä lisäksi muuttanut kasvonsa piirteet vähemmän juutalaisiksi. He asuvat Yhdysvaltojen japanilaisella puolella, San Fransicossa, joskin kirjassa Juliana on sittemmin muuttanut neutraalille vyöhykkeelle, Coloradon Canon Cityyn. Kirjan Juliana on persoonaltaan hyvin vaikeasti pidettävä, toisin kuin tv-sarjassa. Muita hahmoja ovat mm. amerikkalainen antiikkikauppias, Robert Childan ja hänen korkea-arvoinen vakioasiakkaansa Nobusuke Tagomi, sillä jostain syystä japanilaiset arvostavat paljon americanan keräilyä.
Hahmoilla ei juurikaan ole tarinan kaarta tai historiaa, vaan heidän arkeaan seurataan lyhyen aikaa. Olisin toivonut hahmoille hieman tyydyttävämmin kirjoitetun tarinan, ympäriinsä haahuilemisen sijaan tarkoituksenmukaisempaa ja juonta eteenpäin vievää kerrontaa. Dick on saattanut tavoitella tällaisella kerrontatyylillä elämän uskottavuutta ja tuokiokuvamaisuutta, mutta minua jäi häiritsemään, että hahmojen kohtalot jäivät kellumaan epävarmuuteen. Mitä seuraavaksi tapahtui?
Hän vilkaisi virellään istuvaa tyttö. Luoja, ne lukevat yhden kirjan, hän ajatteli, ja pajattavat siitä loputtomiin. (s. 77)
Teoksessa on keskeisessä roolissa kaksi kirjaa, Heinäsirkat peittävät maan sekä itämaisen viisauden ja neuvojen kokoelma I ching eli muutosten kirja. Ensin mainittu on Oraakkelin kirjan tavoin vaihtoehtohistoriallinen romaani, joskin sen maailma on käsitykseni mukaan omamme kaltainen, eli Japani ja Saksa hävisivät toisessa maailmansodassa. Kielletyn heinäsirkka-kirjan sijaan tv-sarjassa on outoja sodanaikaisia filmejä, jotka näyttävät muita maailmoja. Muutosten kirja on puolestaan verrattavissa riimuilla tai Tarot-korteilla ennustamiseen: neuvoa kaipaava ihminen muotoilee kysymyksen oraakkelille, minkä jälkeen hän heittää kärsämönvarsia tai kolikoita ja tulkitsee vastauksen sitä, kuinka esineet asettautuvat. Muutamalla hahmolla on hyvin orjallinen tapa kysyä aivan kaikissa päätöksissä apua oraakkelilta, niin että koko homma alkaa muistuttaa Aku Ankassa ollutta höpsismin aatetta.
"Itse asiassa luen sitä juuri siksi, että se on kielletty." (s.107)
Reichin puoli Yhdysvaltoja on hyvin kirjassa pienemmässä roolissa kuin sarjassa ja emomaan tapahtumista kuullaan vain parin radiolähetyksen verran. Hitler on elossa molemmissa versiossa, mutta kirjassa hänestä ei tiedetä kuin että on ilmeisesti jossain hoitokodissa vanhuudenheikkona. Dickin alkuperäistarinassa saksalaiset ovat aloittaneet aurinkokunnan vallotuksen ja onkin harmi, ettei tätä puolta ollut tv-sarjassa (ainakaan en muista, että siitä olisi mainittu). "Oli kertakaikkiaan jotenkin humoristista kuvitella jäykkänikaiset, yrmeät saksalaiset marssimassa Marsin punaisella hiekalla, jota yksikään ihmisjalka ei ollut koskaan ennnen tallannut." (s. 14) Avaruusnatseista on tosin saatu suomalainen leffa, Iron Sky. raketeilla matkattiin myös maan päällä, samaan tapaan kuin edellisessä bloggauksessa käsitellyssä Aldous Huxleyn Uljaassa uudessa maailmassa.
Vaikka elämä planeetaltamme tuhottaisiin, jossakin muualla varmasti on elämää, josta vielä emme tiedä. Mahdotonta, että meidän maailmamme olisi ainoa. Pakko on olla olemassa rivikaupalla toisia maailmoja, joita emme näe, jollakin alueella tai jossakin ulottuvuudessa, jonne aistimme eivät kerta kaikkiaan yllä. (s. 290)
Suomennoksessa oli todella paljon kirjoitusvirheitä: pieniä huolimattomuusvirheitä tuplapainalluksiaen ja rinnakkaiseen kirjaimeen lipsahtamisen muodossa. Ei siis mitään vakavaa, mutta tiheydessään huomiota herättävää. Muutamat sanavalinnat kalskahtiat korvaani hieman vanhahtavina, mm. "kirkkaalla päivännäöllä", "aamu kahdeksasta ruveten" ja "tien oheen". Suomalaisen painoksen kansikuva ei ole kaikkein ihastuttavin, mutta täällä todetaan, että kansi on oivaltava, koska ei käytä Yhdysvaltojen karttaa. Muutoin lukukokemus oli ihan miellytävä tai ainakin tekstiä luki nopeasti - ymmärtämisen kanssa ei voi sanoa samaa. Tällä kertaa tv-sarjan versio voittaa.
Sitaattikunniamaininnan saa: "Peikkojen ja luolien maa, kostea, ikipimeä. Jinin maailma. Ruumiiden, mädän ja lahon maailma. Sonnan. Kaiken kuolleen, joka painuu ja hajoaa mullaksi kerrostuen. Muutumaton demonien maailma, olemassa-ollut-aika." (s. 273)
Arvosana:
Miltä maailmamme näyttäisi jos Saksa ja Japani olisivat voittaneet toisen maailmansodan?
Oraakkelin kirja on huikea näkymä 1960-luvun käänteisestä maailmanjärjestyksestä: Yhdysvallat on jaettu sodan voittajavaltioiden kesken, natsit ovat presidenttinsä Martin Bormannin johdolla kuivattaneet Välimeren viljelymaaksi ja tappaneet Afrikan alkuperäisväestön, rikkaat japanilaiset keräilijät ovat valmiita maksamaan omaisuuksia vanhojen amerikkalaisten purukumipakkausten keräilykuvista.
Philip K. Dickin (1928–1982) vaikutus nykypäivän tieteiskirjallisuuteen ja -elokuviin on ollut suuri – mm. elokuvat Blade Runner ja Total Recall perustuvat hänen alkuperäistarinoihinsa. Vuoden 1962 Hugo-palkinnon voittanut Oraakkelin kirja on monien mielestä hänen pääteoksensa.
Suomentanut: Matti Rosvall, 308 sivua, WSOY 1992
Alkuperäinen nimi: The Man in the High Castle (1962)
Vaihtoehtohistoriallisia romaaneja: Robert Harris: Kolmannen valtakunnan salaisuus, Philip Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan, Len Deighton: SS Lontoo, Norman Spinrad: Rautainen unelma, David Madsen: U*S*S*A, Stephen King: 22.11.63
Oli pakko tsekata nii omaakin blogiin on kyseisellä hakusanalla viimeaikoina eksytty eniten :D ja nyt vasta kuulin koko kirjasta ensimmäisen kerran! :D
VastaaPoistaIlmeisesti tosi monen kirjabloggarin tilastoihin on tullut piikki Oraakkelin kirja-hakujen ansiosta, vaikka blogista ei löytyisikään mitään mainintaa. Näin kuulin Twitterissä. On minun blogini kaikkien aikojen etsityin haku (263 osumaa) koko kuuden vuoden ajalta.
PoistaSuomennoksen nimi eroaa paljon alkuperäisestä, jota myös tv-sarja käyttää. Kun kuulin ja kiinnostuin sarjasta ekaa kertaa, en osannut yhdistää kirjaan ja googlattuani asiaa näin tuon suomalaisen kannen ekaa kertaa ja ihmettelin, että onpas kamala. Teoksen nimen olin kuitenkin joskus vaihtoehtohistoriallisten teosten kategoriassa nähnyt Risingshadowssa.
Onhan noita hakuja ollut, viikon sisään 39 kertaa meidän blogiin! /Tiia
VastaaPoistaMinuakin nyt alkoi kiinnostaa tää kirja, kun mullekin tullut hakuja paljon... Taidan vaihtaa seukki klassikkohaasteeseen tän ;)
VastaaPoistaIhan kyllä hauska ilmiö, miten tätä ollaan haettu niin paljon. :)
PoistaTämä on minulle outo genre, mutta asetelma on toki kutkuttava. Teemestarin kirja on ainoa lukemani tulevaisuusdystopia. Kieltämättä liiat oikolukuhuolimattomuudet ärsyttävät.
VastaaPoistaOraakkelin kirja ei oikeastaan ole dystopiaa, vaan vaihtoehtohistoriaa, joita en ole paljoa aikaisemmin lukenutkaan, vaikka alagenre onkin pitkään kiinnostanut (ja mm. steampunk on usein vaihtoehtohistoriallista, kuten Magdalena Hain Gigi ja Henry-sarja). Toki, onhan tämä kirjoitusajankohtana ollut dystooppisempi kuin nykyään. Teos on kirjoitettu 60-luvulla ja kirjassa eletään 60-lukua, mutta erilaisessa, ei-toivotussa maailmassa. Teemestarin kirja on ihastuttava. ♥
PoistaEn ole koskaan lukenut tältä kirjailijalta mitään ja vähän epäilen, etten luekaan. Tästä kansikuvasta tulee heti mieleen 90-luvun alku (ja kas, siltä ajaltahan kirjan suomennos näköjään onkin), eikä mitenkään imartelevalla tavalla :)
VastaaPoistaMinullekin tämä oli ensimmäinen Dickiltä lukemani kirja. Palkkionmetsästäjä - Blade Runner on ollut tarkoituksena lukea pitkään. Silläkin on "kaunis" ysärikansi.
PoistaHauska syy lukea kirja! :-D
VastaaPoistaItse en ole tätä kirjaa lukenut, mutta noin yleisesti ottaen Philip K. Dick on kyllä ihana! Sitä paitsi noin puolet Hollywoodin scifi-klassikoista on tehty Dickin kirjojen ja novellien pohjalta. Pitäisi siis itsekin lukea taas pitkästä aikaa.
Minulla oli Oraakkelin kirja lainassa jo viime vuoden puolella. Löysin kirjan silloin Risingshadown vaihtoehtohistoria-kategoriasta, mutta en sitten ehtinytkään kirjaa lukemaan. Kiinnostuin siitä uudelleen tv-sarjan ansiosta, vaikka en aluksi tiennytkään, että sarja pohjasi teokseen. Dickin teoksia on tosiaan filmatisoitu hyvin. Blade Runner ainakin pitäisi lukea viimeistään kesän aikana.
PoistaMielenkiintoinen asetelma, mutta toteutuksesta ja etenkin kirjoitusvirheistä en ole ihan varma. Täytyy kurkistaa, onko omaankin blogiin haettu tällä hakusanalla..
VastaaPoistaTässäkin olisi ollut kiinnostavaa vertailla suomennosta ja alkuperäistä tekstiä. Idea oli hyvä, mutta toteutus ei ollut niin hyvä kuin olisin halunnut, kun tosiaan tv-sarjaa katsoin ennen lukemista. Tv-sarjan erot alkuteokseen olivat vieneet joitakin ajatuskulkuja kiinnostavampaan suuntaan ja I Chingin käyttöä oli leikattu isosti pois. Juonivetoisempaa kerrontaa siis.
PoistaHauska syy ottaa kirja lukuun! Minunkin piti ihan tarkistaa onko tuota haettu blogistani, mutta eipä ollut. Ehkä ei sitten tarvitse lukea :D
VastaaPoistaMinuakin aina harmittaa kirjoitusvirheet kirjoissa, varsinkin jos niitä on paljon. Tulee sellainen olo, ettei kirjaa arvosteta, kun ei ole viitsitty panostaa huolelliseen toimittamiseen. Toki se on myös inhimillistä, varmasti monia kirjoja toimitetaan tiukalla aikataululla, että saataisiin ne äkkiä meidän malttamattomien lukijoiden käsiin :)
Joo, ei ole aikaisemmin tullut tällaistä klikkihyökyaaltoa. :D Yli 300 osumaa jo mittarissa, huh!
PoistaKirjoitusvirheet ja oudot sanavalinnat harmittaa aina. Joskus suomalaisillakin kirjailijoilla jää kömmähdyksiä, ja aina mietin, että kuinkahan kiireellä kustannustoimittaa teoksen lukee, kun ihan selviä virheitä tai juonen outouksia löytyy vielä valmiistakin kirjasta. Voittaisipa lotossa ison potin, niin voisi tehdä lahjoituksen kotimaisille kääntäjille ja kustiksille, koska tekevät isoa työtä kirjallisuuden eteen mutta harva muistaa arvostaa heidän työtään.
Minuakin huvitti syysi ottaa Oraakkelin kirja lukuun. Kirjoituksesi perusteella minua ei kiinnosta lainkaan tällainen vaihtoehtohistoriaa tarjoileva kirja. Mutta oli mielenkiintoista lukea, mistä kirjassa on kyse: nimi on nimittäin tuttu - sekä kirjan että kirjailijan.
VastaaPoistaOlihan se nähtävä mistä kohkattiin niin paljon. :D Tällä hetkellä laskuri näyttää jo 317 osumaa, enemmän kuin kolme seuraavaa yhteensä. Onneksi teos oli nopealukunen, vaikka jäinkin kaipaamaan enemmän. Steampunkin vaihtoehtoiset historiat tuntuvat olevan enemmän minun juttuni (esim. Magdalena Hain Gigi ja Henry -sarja) kuin tällaiset toisen maailmansodan mahdolliset muut lopputulokset.
PoistaOn se jännä, miten USA:n presidentivaalit vaikuttavat kirjablogihakuihin. Kieltämättä vaikuttaa tämä teos hieman sekavalta, mutta toisaalta niinhän se on maailmakin tällä hetkellä. Jos painovirheitä on jatkuvasti, niin se kyllä aika lailla käy pitemmän päälle harmistuttamaan.
VastaaPoistaTrumpin valinta vaikutti todella paljon George Orwellin Vuonna 1984:n ja Margaret Atwoodin Orjattaresi myynteihin, tähän en tiedä vaikuttiko se missä määrin, mutta kirjan pohjalta tehty tv-sarja kyllä herätteli tämän hieman unohtuneen klassikon uudelleen henkiin.
PoistaEn ollut tiennytkään koko kirjan olemassaolosta. En ole varma, onko kirja sellainen, jonka haluaisin lukea, mutten aio sanoa vielä mitään varmaa suuntaan taikka toiseen. :D
VastaaPoistaJoo, tämä on sellainen kirja, mistä ei paljoa ole ääntä pidetty. Itsekin vasta viime vuonna tiedostin kirjan olemassaolon, kun etsin vaihtoehtohistorioita Risingshadown tietokannasta. Varasin kirjan kirjastosta, mutta en silloin ehtinyt lukemaan. Vasta myöhemmin tajusin, että kirjan pohjalta on tehty The Man in the High Castle-sarja, jota seurasin, niin piti tarkastaa kirja ja petyin siihen, miten erilainen se on. Olisi pitänyt lukea siis jo viime vuonna, ennen kuin näin sen sarjan.
PoistaNevöhööd ja oikein klassikko! No, lähtökohtaisesti idea on mielestäni kiinnostava, mutta kirja vaikuttaa sen verran sekametelisopalta, että en ehkä heti tartu. Sen sijaan voisin melkeinpä suositella toista vaihtoehtoistodellisuuskirjaa eli Ilkka Remeksen esikoista nimeltään Pääkallokehrääjä. Eihän se mitään loistavaa kirjallisuutta ole, mutta kaikki tapahtui Suomessa, joka oli hävinnyt sodan niin, että oli osa Neuvostoliittoa. Ihmettelen, että siitä ei ole tehty elokuvaa!
VastaaPoistaTämä on tosiaan klassikko, joka on hieman unohtunut. Ihan syystäkin varmaan, mutta kivaa, että on tv-sarjaksi taipumisensa jälkeen saanut taas suosiota. Kirjapöhinä kaikkeudessaan on aina kannatettavaa. Enpäs tiennyt Remeksenkin kirjoittaneen vähän vastaavan teoksen. Pitääpä googlailla siitä lisää, kiitos vinkistä! Remekseltä kun en ole vielä lukenut mitään.
PoistaJaahas, nyt ei kyllä kuulosta kirjalta, jota ihan heti haluaisin lukea. Minulla on tällä hetkellä lieviä keskittymisvaikeuksia, joten hajanainen kerronta ja suuri määrä henkilöitä ei taida onnistua. Sinänsä tietysti ihan mielenkiintoinen aihe, josta varmasti riitäisi monenlaista juonenkaarta.
VastaaPoistaTämä ei tosiaankaan ole hyvä lukujumiseen oloon, sillä sen verran hajanainen juonen (jos sellaista on) kuljetus tässä on. Jäi jotenkin keskeneräisen oloiseksi, kun ei oikein saavutettu mitään tai kerrottu hahmoille mielekkäitä loppuja.
PoistaTämähän on mahtava juttu, itseään toteuttavat ja ennustavat hakutulokset :) Lukijoiden on hyvä tiedostaa, että kirjabloggaajien lukuvalintoihin voi vaikuttaa ahkerasti googlaamalla :))
VastaaPoistaOlin kokonaan unohtanut tämän kirjan. Luin siitä jostakin blogista muutama vuosi sitten ja teos vaikutti todella kiinnostavalta, mutta sitten se painui mielestä, kuten niin monet kirjat. Kiitos muistutuksesta!
Enpä ajatellutkaan tuosta näkökulmasta. Mutta tosiaan, kirjabloggaajille yleensä saa ehdottaa luettavaa ja kun tätä haluttiin selvästi paljon niin olihan se yleisön pyyntöön vastattava. :)
PoistaOlen ollut pihalla niin kirjasta kuin tv-sarjastakin. Postauksesi onkin mielenkiintoinen jo senkin vuoksi. Kirja jää lukematta mutta tv-sarjaa voisin vilkaista. Dystopia kiinnostaa jo genrenä.
VastaaPoistaTämä ei tosiaan ole kaikkein eniten esillä ollut klassikko, mutta saanut nyt taas paljon huomiota tv-sarjan myötä. Tämä ei ihan dystopiaa ole, vaikka aika epätoivottava tulevaisuuskuva teoksessa onkin. Pitäisi tutustua enemmänkin vaihtoehtohistorioihin. Tästä tuli mieleen usein Iron Sky (koska tässä natsit valloittavat avaruutta) ja googlaamalla sainkin tietää, että Iron Skyn tekijöiden blogissa oli viitattu teokseen yhtenä inspiraation lähteenä.
PoistaEnsinnäkin täytyy sanoa, että olet todella erikoisesta syystä poiminut tuon kirjan luettavaksi :-D
VastaaPoistaYmpäriinsä haahuilua ja muutenkin haastava genre minulle. Tiedä vaikka saisin joskus dystopiakärpäsen pureman, tulen sitten sinulta kyselemään vinkkejä :-)
Kerta se on ensimmäinen, että teos päätyi eteeni näin. Onneksi se kiinnosti minua jo valmiiksi niin ei ollut ihan hyppy tuntemattomaan. :) Harmillisesti lukukokemus ei ollut niin hyvä kuin se mahdollisesti olisi ollut.
PoistaJos olisin kustannustoimittaja ja teos tällaisenaan tulisi nyt minun eteeni, olisin varmasti sanonut kirjailijalle, että tekstiä täytyy vielä hioa, sillä lukumatka ei ollut ihan sunnuntauajelua vaan töyssyjä oli vielä tarinan tielle jäänyt.
Oraakkelin kirja on blogissani vähemmän edustettua vaihtoehtohistorioiden alagenreä, mutta dystopioista voin kertoa luemattomia suosituksia. :) Esimerkiksi klassikoista Bradburyn Fahrenheit 451 kannattaa ehdottomasti lukea. Ja esimerkiksi kotimaisista Emmi Itärannan Teemestarin kirja sopii täydellisesti lukijalle, joka ei dystopiohin muutoin tarttuisi.
Siinä taas näkee miten pihalla mä olen näistä dystopiajutuista. Muistin että kaikki vaihtoehtotodellisuus olisi dystopiaa, mutta olikos sittenkin vain tulevaisuuteen sijoittuva sitä?
VastaaPoistaVaihtoehtohistoriat ja dystopia mahtuvat saman sateenvarjon alle. Vaihtoehtotodellisuus voi olla menneessä tai tulevassa, yleensä kuitenkin menneessä on tapahtunut jotain, joka suistaa historian raiteiltaan eroten meidän todellisuudestamme ja tapahtumat voivat ajallisesti jatkua nykyaikaan tai tulevaisuuteenkin. Tyylippisesti Hitler on sellainen hahmo, joka liitetään usein vaihtoehtohistorioihin, esimerkiksi aikamatkustaja yrittää murhata miehen ennen kuin holokausti tapahtuu.
PoistaDystopia on lyhyesti selitettynä epätoivottu tulevaisuus ja siinä mielessä Oraakkelin kirja on ainakin kirjoitusaikanaan sivunnut tätä teemaa. Nythän 60-luku on meille jo mennyttä aikaa.
Dystopioita ovat totalitaarisen yhteiskunnan kuvaukset (esim. Orwellin Vuonna 1984), ekokatastrofit (kuten yllä mainitsemani Teemestarin kirja) ja vaikkapa apokalyptiset/post-apokalyptiset teokset (mm. Hugh Howeyn Siilo -saaga). Maailma on mennyt kaikissa näissä jollain tapaa pieleen, mutta vasta kirjoitusajankohdasta katsoen tulevaisuudessa. Muutos epätoivottuun suuntaan tapahtuu joko maan johtamisen, ympäristön muutoksen, (ydin)sodan tai tautiepidemian takia. Zombiet ovat nekin yksi dystopian alagenreistä.
Dystopiakirjailijat poimivat negatiivisiä aiheita omasta elinajastaan ja heijastavat ne kärjistettyinä tulevaisuuteen. Näin he usein yrittävät varoittaa lukijoitaan reagoimaan tapahtumien ketjuun nyt ja ehkäisemään tuon ei-toivotun tulevaisuuden toteutumisen. Risto Isomäki on yksi tällaisesta kirjallisuudesta tunnettu kotimainen kirjailija.
Tästä aiheesta jaksaisi keskustella kyllä pidemmältikin, mutta tässä tällainen melko tiivis kertaus dystopioista. :)