"Minun. Nimeni. On. Aleia.
Näin ajatteli tuo tummahiuksinen tyttö, joka samalla oli ja ei ollut Aleia."
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 35. Kirjan nimessä on erisnimi
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 35. Kirjan nimessä on erisnimi
Erika Vikin Kaksoisauringot-sarjan aloittava esikoisteos Hän sanoi nimekseen Aleia on sekoitus fantasiaa ja lännenseikkailua höystettynä kevyellä steampunk-mausteella. Vik on luonut trilogiaksi kasvavan maailman, joka muistuttaa omaamme 1800-luvulla, mutta jota valaisee kaksi aurinkoa ja jonka ajanlaskua mitataan kahdella tapaa: tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2865 ihmisten aikaa tai toisin ilmaistuna 524jt., jälkeen tulilintujen lähdön. Myyttisistä tulilinnuista puhutaan ensimmäisessä osassa vain vähän, nähtäväksi jää avaako kirjailija niiden historiaa myöhemmin lisää. Maailmasta löytyy myös muita erikoislaatuisia eläimiä, kuten amargundi-liskot ja sininen fennekkikettu.
Maan kuoren alta möyrysi tuhatpäinen olento, vasta horroksestaan herännyt, joka puhkesi parveksi kiukkuista surinaa ja syöksyi kohti. (s. 111)
Keskeisinä näkökulmahahmoina tavataan seleesi-mies Corildon ja ihmistyttö Aleia. Seleesejä pelätään ja syrjitään ihmisistä hieman eroavan ulkonäkönsä ja erikoisten kykyjensä vuoksi. Esimerkiksi Corildon pystyy aistimaan ja kontrolloimaan tuulia, mutta mahtia kavavoivia kykyjä on olemassa muitakin. Corildon on Seleesian tieteellisen toiminnan edistämisen seuran kartografi ja hän asuu ihmisten keskuudessa kaukana pohjoisessa. Kun Aleia tuupertuu keskellä talvea hänen portilleen, miehen arkirutiinit hajoavat ja hän joutuu vuosien yksin asumisen jälkeen jakamaan talon toisen kanssa ja lopulta hakeutumaan takaisin kaltaistensa pariin saadakseen vastauksia Aleian omituiseen muistinmenetykseen.
"Painu takaisin seuraavalla kyydillä takaisin sinne kirotulle pimeyden saarellesi." -- "Oletkos tullut tänne vokottelemaan pimeällä magialla meidän naisemme?" (s. 13-14)
Teos kertoo matkasta, jonka kaksikko tekee mantereen syrjäisestä pohjoisesta vilkkaan etelän rannikolle, mistä laivat Seleesiaan lähtevät. Matkaa varjostaa huono tuuli, todellisuuden varjopuolen muutos, joka vaikuttaa etenkin seleeseihin. Maailma tulee pian muuttumaan toisenlaiseksi ja sen ennusmerkkejä on jo näkyvissä. Tuhdin teoksen sivuille mahtuu myös pohdintaa ihmisoikeuksista, naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa ja romantiikkaa, joka yllättää niin hahmot kuin lukijankin, olematta kuitenkaan liian siirappista. Päähenkilöiden lisäksi matkalta kertyy mukaan uusia hahmoja, joiden persoonat värittävät seikkailua.
Hän piti huolen, että jokainen sana henki routaa. (s. 145)
Vikin sanankäyttö on sähäkkää. Hänen vuosia työstämänsä maailmansa tuntuu uskottavalta, vaikka siinä onkin ripaus taikaa. Villin lännen tyylinen miljöö on hyvin sopiva tarinan kannalta ja osuu julkaisussaan hyvään saumaan, kun HBO:n suursarja Westworld on nyt palauttanut genren kiinnostavuuden valtavirtaan. Maiseman vaihteluita ei teoksesta puutu, ja höyryveturin tavoin kierroksia lisäävään tarinaan olisi kaivannut ainoastaan hieman lisää rivejä sen selvästi moniuloitteisista hahmoista. Seuraavissa osissa lienee luvassa suuria paljastuksia niin vanhojen tuttujen kuin vain ohimennen mainittujen hahmojen menneisyydestä.
Vaikka moni asia jääkin avoimeksi, ei jatkoa tarvitse onneksi odottaa kauan, sillä Seleesian näkijä ilmestyy jo elokuussa 2017. Vikin teos heijastelee ajankohtaisia teemoja, kuten epäluuloa ja pelkoa muualta tulleita kohtaan. Romaania ei ole suunnattu vain yhdelle ikäryhmälle, vaan se sopii lukijalle kuin lukijalle, joka haluaa uppotua taidolla kehrättyyn tarinaan, varsinkin jos suomalainen kirjallisuus ei ole kaikkein tutuinta. Sillä on potentiaalia myös kansainvälisille markkinoille. Kirjan oheislukemistona on Seleesia.com-nettisivusto, minne kirjailija on koonnut lisää maailmansa historiaa ja esittelee piirroksiaan hahmoista.
Kuunvalon kiilat putosivat katosta hipoen turkin peittämiä kapeita harteita, ja hetken näytti siltä kuin tytön selästä olisivat kasvaneet kelmeän sinisen valon läpikuultavat siivet. (s. 443)
 |
| Suloisen fennekin eli aavikkoketun kuva Creative Commons luvalla täältä. |
Arvosana:
Kahtia jakautuneessa maailmassa tuulet ovat muuttumassa. Tytön täytyy muistaa. Mies haluaa vain unohtaa.
Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan. Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Herättyään tyttö ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?
Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa. Sekä surua ja siitä selviämistä. Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.
Muita lukukokemuksia: Voima, Le Monde diplomatique Lukufiilis, Pauline von Dahl, Dysphoria, Oksan hyllyltä, Hurja hassu lukija, The YA Diaries, Kirjojen keskellä, Kirjaluotsi, Minun Mielessä
On kyllä hyvä ja vakuuttava sarjan avaus. Maailma on tosiaan uskottava, vaikka sillä onkin melkoinen maaginen elementti yllään. En malttaisi odottaa jatkoa, ja onneksi sitä ei kauaa tarvitsekaan odottaa!
VastaaPoistaLuin kirjan jo toukokuussa, mutta odottelin postauksen kanssa kunnes Risingshadow on julkaissut kirjoittamani artikkelin ensin. Olikin hauskaa lukea teksti uudelleen kun oli jo unohtanut, mitä tuli kirjoitettua. Ja tässä parin kuukauden aikana on tullut luettua paljon muidenkin mielipiteitä teoksesta, osa on ylistänyt, osa ei ja tämä mielipiteiden kirjo on ollut kiinnostavaa. Hauskaa nähdä Vik livenä Hel-YA festivaalissa.
PoistaOlen ollut kahden vaiheilla, että kiinnostaako tämä vai ei, mutta arviosi sai kyllä uteliaisuuden heräämään taas oikein kunnolla ^^
VastaaPoistaHSNA on jakanut jonkin verran lukijoiden mielipiteitä, eniten ehkä siksi, että on sarjan aloittava osa ja paljoa ei paljasteta. Minä tykkäsin kyllä hahmoista, kielestä ja miljööstä, vaikka ymmärrän muutamat lukemani negatiivisemmatkin palautteet. Kannattaa kokeilla ainakin, olisiko kiinnostava teos, ainahan lukemisen voi lopettaa kesken, jos ei tarina ja tyyli vie mukanaan. Viime aikaisista lukemistani esim. Tuulen varjo menee tällaiseen kategoriaan, mutta pakko sinnitellä vielä viimeiset 175 sivua kimppalukuun. ^_^"
PoistaLuin arviosi vähän varoen kun aion itsekin lukea tämän. Kuulostaa tosi mahtavalta tarinalta!
VastaaPoistaRisingshadowlle kirjoittamani arvostelut ovat paljon ympäripyöreämpiä kuin blogitekstit, juonesta ei siis tule kerrottua paljon, joten näissä ei ole paljoa, mistä spoilaantua. :) Kiinnostaa kuulla mielipiteesi teoksesta, sitten kun luet sen.
PoistaMinäkin joka en tavallisesti syty fantasialle, olen mennyt tämän mukana jo puoliväliin. Nimenomaan vikin kirjoittaminen ja corildonin ja aleian hahmot vie kyllä mennessään.
VastaaPoistaMinäkään en viime vuosina ole löytänyt koukuttavia fantasioita, mutta tästä minulle kiinnostavan teki steampunk ja villin lännen teemat. Ei ollut siinä mielessä klassinen korkeafantasia, kun nämä elementit toivat kerronnan uudelle tasolle. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan elokuussa ilmestyvä jatko-osa tarinaa kuljettaa.
Poista