"- Mutta emmekö me voisi ratkaista jotain salaisuutta tai muuta sellaista?"
Lukuhaasteissa: Lapsuuteni kirjasuosikit, Uudelleen luettua
Huomasin vähän aikaa sitten Twitterissä kuvan yhdestä Enid Blytonin SOS-sarjan teoksesta. Luin koko sarjan samaan aikaan (eli peruskoulun ensimmäisten kuuden vuoden aikana) kuin 3 etsivää- ja Merja Jalon Nummelan ponitallilaiset -sarjojen kirjoja.
Laitonkin sitten kuvan innoittamana SOS-sarjan ensimmäisen osan Aution talon vanki varaukseen ja luin sen elokuun lukumaratonilla. Jostain syystä luin vain nämä SOS-kirjat enkä yhtään Viisikkoa (tai Salaisuus-sarjan teosta), vaikka seurasinkin siitä tehtyä sarjaa tv:stä. Lyhykäisen kirjan lukemisessa ei paljoa aikaa kulunut ja huomasin, etten muistanut enää yhtään mitään tästä sarjasta.
SOS on seitsemän lapsen salaseura, jonka perustaminen oli sisaruspari Peterin ja Janetin idea. Muut jäsenet ovat Pam, George, Jack, Barbara ja Colin, unohtamatta spanieli Bellaa. Ryhmä kokoontuu Peterin ja Janetin luona puutarhavajassa, joka on lämmin talvellakin vieressä olevan kasvihuoneen lämmityksen ansiosta.
Eletään joulun jälkeisiä päiviä, ehkä jo tammikuuta, kun Peter ja Janet keksivät, että ryhmän voisi kutsua taas koolle. He pohtivat yhdessä, mitä salainen seura voisi tehdä. Heillä on tunnussana ja merkkinappi, mutta ei vielä salaisuuksia ja mysteereitä ratkaistavaksi.
Kun porukka on viettänyt koko päivän lumiukkoja tekemällä, huomaa Jack pudottaneena nappinsa pellolle ja menee yöllä etsimään sitä. Samalla retkellä hän näkee auton vetävän erikoista peräkoppia, josa kuuluu outoja ääniä. SOS saa ensimmäisen tehtävänsä, selvittää aution talon vangin.
Tarina oli paikoin epäuskottava, mutta herttaisen lastenkirjamainen. Aikuislukijalle mysteerin ratkaisu paljastuu jo alkumetreillä, mutta lapsilukijalle tämä saattaa olla hyvinkin jännittävä. Jäin kyllä ihmettelemään lasten talvivaatteita, sillä itse olen aina pukeutunut Michelin-mieheksi talvisin.
Takakannesta:
SOS oli salainen kerho, jolla oli oma tunnussana, oma merkki ja omia jännittäviä asioita hoidettavina. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun Jack hukkasi merkkinsä ja hiipi myöhään illalla ulos sitä etsimään. Ellei niin olisi sattunut, hän ei olisi koskaan nähnyt salaperäistä autoa eikä kuullut vangin pelästynyttä huutoa autiosta talosta. Näin joutui SOS-kerho ensimmäiseen vaaralliseen seikkailuunsa, joka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi.
Suomentanut: Vilho Hokkanen, 79 sivua, Tammi 1989
Alkuperäinen nimi: The Secret Seven (1949)
Lapsuuteni kirjasuosikit -haasteen kooste
Luin haasteen aikana viisi lapsuuden suosikkiani. Lindgrenin teokset ovat jokaisella lukukerralla aina yhtä vaikuttavia. SOS ja 3 etsivää palauttivat mieleen lapsuuden kesät, jolloin luin niitä, sekä Salapoliisin ja Vakoilijan käsikirjat. Peter Pania puolestaan oli kivaa lukea ensimmäistä kertaa itse ja kaikkein alkuperäisimmässä asussaan. Se oli suosikki iltasatujani, joita siskoni luki minulle, kun en vielä osannut lukea itse.
Tässä vielä linkit kaikkiin luettuihin:
- Robert Arthur: 3 etsivää ja kauhujen linna
- J.M. Barrie: Peter Pan
- Enid Blyton: SOS ja aution talon vanki
- Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio
- Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli
SOS on tuttu sarja minullekin. Nimet Peter ja Janet soittivat heti kelloja päässäni, ja kansikin on tutun oloinen. Mitään konkreettista en tästä sarjasta kyllä muista, vaikka luin ahkerasti kaikkea Blytonin kirjoittamaa mitä vain käsiini kirjastosta löysin. Astrid Lindgreniltä taisin lukea lapsena vain Melukylä-kirjoja. Aikuisiällä olen ihastunut ainakin Saariston lapsiin. :)
VastaaPoistaKonseptina tämä tuntui hyvin samanlaiselta kuin Viisikko: on lapsijoukko + koira ja ratkaistaan mysteerejä. Melukylä ja Saariston lapset ovat minulta jääneet lukematta, mutta isosiskoni (s. 1968) piti noista lapsena ja on joskus ala-asteella ollessani niitä suositellutkin. (Eemeleitä taisin lukea ala-asteela, tai sitten opettaja luki luokalle niitä.) Yksi siskoni suosikeista oli Tiina-sarja. Luinkin parin vuotta sitten (taisi olla Anni Polvan juhlintaan liittyvä haaste) yhden Tiinan ja se oli aika kehno.
PoistaMinäkin luin vain SOS sarjaa nuorempana vaikka pari viisikkoakin löytyisi hyllystä. :D innostuin tästä, kun löysin isovanhemmiltani isäni vanhasta kaapista tämän kirjan :D Pitääkin lukea taas joku osa sarjasta muistin virkistämiseksi :)
VastaaPoistaNuo vanhempien ja isovanhempian vanhat kirjat on ihania aarteita.
PoistaKiva, kun olit mukana! Muistelisin, että SOS-kirjoissa oli aika usein aika heppoinen juoni, vaikka ehkä ne tosiaan lapsena tuntuivat uskottavimmilta.
VastaaPoistaOli kivaa osallistua haasteeseesi. ♥ Samaa myös Merja Jalon Nummelan ponitallilaisissa - jostain syystä lapsena hamot olivat tosi rohkeita ja oli uskottavaa, että ratsastuskoululaiset ratkovat mysteerejä.
Poista