Sivut

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Ransom Riggs: Kolkko kaupunki

"Olin matkustanut saarelle ratkaistakseni isoisäni arvoituksen, 
ja samalla olin löytänyt oman salaisuuteni"
    
   
Arvostelukappale
     
Kolkko kaupunki on toinen osa  Ransom Riggsin neiti Peregrinen eriskummallisista lapsista kertovien romaanien sarjasta. Se jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi viisi vuotta sitten. En muistanut enää paljoakaan aiemmista tapahtumista, mutta onneksi se ei kauheasti haitannut sillä toiminta nappaa heti mukaansa. Ensimmäisestä kirjasta on tehty myös elokuvaversiokin
   
Neiti Peregrine on jäänyt linnun hahmonsa vangiksi ja hänen eriskummalliset holhokkinsa lähtevät etsimään toista ymbryneä auttamaan hänet takaisin ihmiseksi. Liian pitkään lintuna oleminen saa nimittäin ymbrynen unohtamaan pala palalta ihmisyyteensä. Neiti Peregrinen veli on sotajalalla kalmiaiden ja kuorioiden armeijan kanssa. He ovat keksineet keinon, kuinka pääsevät sisään silmukoiksi kutsuttuihin pysähtyneen ajan kupliin ja vanginneet lähes kaikki ymbrynet, jotta saisivat eriskummallisten voimat itselleen. 
  
Eriskummallisuudet ovat vähän niin kuin lihakset - mitä enemmän niitä harjoittaa, sitä isommiksi ne kasvavat. (s. 39)
  
Tällä kertaa miljöönä on mm. toisen maailmansodan aikainen, pommitettu Lontoo, missä tavataan kirjan kannessa oleva tyttö. Suosikkikohtani kirjasta on, kun lapset päätyvät vanhaan turistisilmukkaan, 1800-luvulle avautuvaan aikakuplaan, missä sirkus on tullut kaupunkiin pelleineen, temppuilijoineen ja tietystyi friikkeineen. 
  
Eriskummallisten salattu maailma on aina ollut vaarassa, mutta nyt lainattu aika on tikittämässä kohti loppuaan ja pysähtyneisyyden turvasatamat luhistuvat yksi toisensa jälkeen vailla ymbryneiden huolenpitoa. Asetelma, johon tämä osa päättyy ei tarjoa paljoa vihjeitä siitä, miten tarina jatkuu ja onnistuvatko lapset pelastustehtävässään. Toivottavasti kolmaskin osa, 2015 ilmestynyt Library of Souls suomennettaisiin myös. 
    
"Ei ole meidän tehtävämme pelastaa koko maailmaa", Horace sanoi. 
"Emme me yritä pelastaa koko maailmaa. Ainoastaan eriskummallisen maailman." (s. 338)
  
Lapset, tai oikeastaan lapsen kehoiset, mutta aikuisenmieliset hahmot ovat kiinnostavia. Vain päähenkilö, Jacob, on oikeasti teini-ikäinen. Lapsilla on monenlaisia eriskummallisia kykyjä ja ominaisuuksia, kuten näkymättömyys, taito saada kasvit kasvamaan, ennenäyt ja pyrokinesia. Se, kuinka lapset ovat kykynsä saaneet ei kuitenkaan ole vielä selvinnyt, vaikka myyttiseen alkuperään vihjaistiinkin. 
  
Kuten edellisessäkin kirjassa, myös tässä on aitoja vintage valokuvia. Ne on sidottu tarinaan enemmän tai vähemmän onnistunesti. Välillä tuntuu, kuten aikaisemminkin, että kuvat ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin tarina, eikä kaikkia kuvia olisi tarvinnut näyttää, vaikka ne olisivatkin inspiroineet tarinan suuntaa. Ensimmäiseen kirjaan valikoidut kuvat olivat kiinnostavampia kuin tässä osassa esitellyt, joskin muutamia helmiä olikin mukana.
        
   
Oli vaikea uskoa, että joku suhtautuisi vihamielisesti näihin ystävällisiin ihmisiin. Toisaalta samanlaisten ennakkoluulojen vuoksi eriskummallisetkin olivat vetäytyneet yhteiskunnasta. Sellainen oli tämän surullisen maailman meno. (s. 149)
     
Arvosana:
  
Takakannesta:
Kolkko kaupunki vie lukijat maailmaan, jossa aikahypyt ja muodonmuuttajat, aikuisiksi kasvaneet eriskummalliset, hirviöt ja yliluonnolliset eläimet ovat todellisuutta.

Karmivatunnelmainen fantasia on kuvitettu aidoin vintage-valokuvin, jotka tekevät lukukokemuksesta aivan erityisen. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille valloitti lukijat ja myös katsojat, kun elokuvateattereissa nähtiin Tim Burtonin ohjaama ja Ransom Riggsin kirjoihin perustuva huikea elokuvauutuus syksyllä 2016. Nyt saadaan odotettu ja paljon toivottu jatko-osa Kolkko kaupunki myös suomeksi.
  
Suomentanut: Kaisa Kattelus, 391 sivua, S&S 2016
    
Alkuperäinen nimiHollow City (2014)
  
Kirja on luettu myös täällä: Pauline von Dahl, Villasukka kirjahyllyssä, Oksan hyllyltä, Musteella ja hopealla

Sarjassa ilmestynyt: 
   
Samantyylisiä kirjoja: Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti