"Minusta Halloween on maailman paras juhla.
Saan pukeutua naamiaisasuun, saan käyttää naamaria, saan kulkea
ympäriinsä ihan samanlaisena kuin muutkin naamioituneet lapset
enkä minä ole kenenkään mielestä oudon näköinen."
Tammikuun lukupiirikirja
Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan, Seinäjoen kirjaston lukuhaaste: 44. Lue kirja, jossa opiskellaan
Alkuvuodesta on tullut luettua todella hienoja kirjoja, tässä yksi niistä. Aivan kuten joulukuun lukupiirikirjan, Ernest Clinen Ready Player One, olen lainannut ja palauttanut lukematta (varauksen takia) myös R.J. Palacion Ihmeen kerran viime vuoden aikana. Tämä todistaa, kuinka lukupiiri on hyvä porkkana lukemiselle ja se auttaa priorisoimaan, mitä lukee. Olen itseasiassa koko lukupiirin vetämiseni aikana (alkaen lokakuusta 2013) jättänyt lukematta vain viisi kirjaa (tammikuun kirja on järjestyksessä jo 53.).
Kuin kompassineula, joka osoittaa aina pohjoiseen, kaikki nuo silmät ovat kompasseja, ja minä olen pohjoisnapa. (s. 229)
Ihme kertoo August-nimisestä pojasta, joka on geneettisessä lotossa saanut huonon arvan. Hän on aivan tavallinen poika muutoin paitsi kasvoiltaan. Lukuisten leikkausten jälkeenkään hän ei näytä samalta kuin muut 10-vuotiaat pojat. Ja tästähän toki tulee ongelmia, lähinnä tuntemattomille aikuisille, jotka kavahtavat pojan ulkonäköä. August itse tietää olevansa sisältä ihan samanlainen kuin muutkin: hän pitää Star Warsista ja on reipas lukutoukan alku.
Kirja alkaa siitä, kun Augustin vanhemmat ehdottavat pojalleen, että tämä aloittaisi opiskelun normaalissa koulussa. Tähän asti lukuisien leikkausten ja sairastumisten vuoksi Auggie on käynyt kotikoulua, mutta nyt hänen olisi viimein mahdollista käydä yleisessä koulussa niin kuin muutkin. Aluksi poikaa jännittää kouluun lähteminen ja luokkakavereilla meneekin hetki tottua hänen kasvoihinsa. Auggie on mielekkäällä tavalla ikäisekseen vanhemman oloinen ja hänen kasvuaan sekä muiden oppilaiden suhtautumisen muuttumista on hienoa seurata.
Minusta rohkein koskaan tekemäni juttu on se, että ystävystyin Augustin kanssa. (s. 168)
Yllätyin, kun kirjassa pääsee katsomaan tapahtumia monen muunkin hahmon silmin: mm. Auggien siskon Olivian sekä parin oppilaan, joihin Auggie tutustuu koulussa. Minusta kirjan kiinnostavin hahmo on Via-sisko, joka on jo lukiossa. Hän on nimittäin jo lapsena tajunnut, kuinka vanhempien huomio ja energia suuntautuu lähes 100% pikkuveljeen, niin että hän on tavallaan kasvattanut itse itsensä elämän ylä- ja alamäissä.
Auggien hahmo on aika tyypillinen tällaisissa kirjoissa (esim. John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe, Nicola Yoon: Kaikki kaikessa): päähenkilöllä on jokin sairaus tai lääketieteellinen tila ja hän on tosi urhea sen kanssa, niin kuin nuoren näissä kirjoissa pitää olla - Via antaa kuvan kääntöpuolesta, kuinka sairaus vaikuttaa muihinkin kuin päähenkilöön, millaisia selviytymiskertomuksia ja jopa tunneskaalan synkempiä sävyjä heillä on, vaikka hän rakastaakin Auggieta.
"Äiti? Täytyykö minun pelätä ikuisesti sellaisia ääliöitä? Siis silloinkin kun olen iso. Onko se aina tällaista?"
"Idiootit eivät katoa maailmasta mihinkään, Auggie." (s. 305)
Ihmettä on helppoa suositella kaikenikäisille lukijoille ja hyväksi lukukirjaksi kouluihin. Se kasvattaa myötätuntoa, kykyä katsoa pinnan alle ja auttaa hyväksymään erilaisuutta. Toivottavasti voimme joskus todistaa Auggien äidin olevan väärässä. Ihmeestä tuli elokuva viime vuoden puolella ja se pyörii tällä hetkellä Suomessa, ainakin isoimmissa leffateattereissa.
Arvosana:
"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta."
August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja se pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverinsa uskomaan sen? IHME on kertomus Auggien urheudesta ja uteliaasta asenteesta sekä rohkaiseva tarina ennakkoluulojen kohtaamisesta.
R. J. Palacion palkittu esikoisteos on moderni klassikko - hauska, rohkaiseva ja koskettava romaani - jota on vaikea päästää käsistään. Sen haluaa jakaa muiden kanssa ja sen tarina tarttuu syvälle lukijan mieleen.
Alkuperäinen nimi: Wonder (2012)
Muita lukukokemuksia: Lukufiilis, Lastenkirjahylly, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjavarkaan tunnustuksia, Expelliarmus, Carry on Reading
Itsekin luin tämän pari viikkoa sitten ja wau, miten hieno tämä olikaan! Tykkäsin eniten siitä, miten eri näkökulmat toivat jokainen eriliasen lähestymistavan Auggieen, vaikka saattoivatkin aluksi tuntua turhilta. Vaikka tässä on tietyllä tavalla vähän samaa kuin Tähtiin kirjoitetussa virheessä (Kaikki kaikessa -kirjaa en oo lukenut, niin en voi verrata), tässä kirjassa ei ole romanssia, johon Auggien tila vaikuttaisi. Myöskään riskiä siitä, että kuolema lopettaisi tärkeän ihmissuhteen ei ole (tai ainakin tällainen olo minulle tuli).
VastaaPoistaSuosittelen myös elokuvaa, mikäli et ole sitä vielä käynyt katsomassa! :) Siinä on tavoitettu kirjan tunnelma tosi kivasti ja lapsinäyttelijät ovat tosi aitoja. (Mitään en myönnä, mutta itkin suunnilleen puolivälistä aina loppuun asti, ihan kuten kirjassakin.)
Toki tässä ja Tähtiin kirjoitetussa virheessä sekä Kaikki kaikessa -romaanissa on isoja eroja, mutta päähenkilöissä on perustavanlaatuista samankaltaisuutta.
PoistaMinua harmittaa pikkuisen, että leffaan Auggien äitiä näyttelemään on valittu Julia Roberts, sillä kuvittelin hänet lukiessani hyvin erilaiseksi. Kirjassahan sanotaan, että äidin puolen suku oli Brasialasta. Muutoin leffa vaikuttaa kiinnostavalta.