Piia Leino: Taivas

"Mitä meille tapahtui?

Milloin se tapahtui?

Miksi?"

  

  

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja, Spefi-lukuhaaste: 35. Dystopiakirja, Seinäjoen kirjaston lukuhaaste: 56. Lue kirja, jonka kannessa on rakennus

  

Piia Leinon dystopiaromaani Taivas on niitä teoksia, jotka olivat menneet minulta ohitse lukiessani kevään uutuusteosten katalogeja. Onneksi bongasin kirjan Kosminen K -blogista. Luin kirjan talvilomallani, Kuopiossa äidin luona vieraillessani. Taivas voitti vuoden 2016 Maailman laita -romaanikilpailun. Teos on jaettu kolmeen osaan, Harmaa, Punainen ja Valkoinen. 

  

Löysin samalla matkalla eräästä varastohuoneen laatikosta siskoni vanhat sakura-oksat, eli hänen japanissa asuvan tuttunsa yli kaksi vuosikymmentä sitten lähettämät paperista ja rautalangasta tehdyt kirsikankukka-koristeet. Kiitos niiden ja kauniin aurinkoisen päivän, sain otettua kivan kuvan teoksesta Instagramiin.

  

  

Taivas kertoo vuoden 2058 Helsingistä, joka eroaa tämän hetken Suomesta hyvin suuresti. Ilmastonmuutoksen myötä vedenpinta on noussut, rannikkojen kaupungit ovat tuhoutuneet ja pakolaisia virtaa maasta toiseen. Suomen rajoja kiertää muuri, jonka sisäpuolella asuu puhdistuksen jälkeen vain kantasuomalaisia. On ollut toinen sisällissota, jonka ovat voittaneet vahvasti kansallismieliset "nahkapäät". Ruokana tarjoillaan sirkkapuuroa ja lokkikettoa. 

    

Äiti syyllisti Akselia lasien sisällä vietetystä ajasta.
--
- Te olette zombeja. (s. 22)

  

Syntyvyys on laskenut käytännössä nollaan ja viimeiset sukupolven ovat riippuvaisia virtuaalitodellisuudesta nimeltän Taivas. Ulkomaailmasta ei tiedetä juuri mitään, eivätkä Taivaan tyynnyttävän vaikutuksen lamaannuttavat ihmiset kaipaakaan mitään tai ketään paitsi lisää Taivasta. Vanhat suurkaupungit ja maailman ihmeet löytyvät tallennettuina Taivaaseen, lisäksi valittavissa on erilaisia luontomiljöitä. Taivaan käyttäjät törmäävät harvoin toisiinsa, mutta niin kuitenkin joskus tapahtuu - eikä aikaakaan kun romaanin kaksi merkityksellistä hahmoa kohtaa. 

      

- Etkö halua katsoa ylhäällä auringonlaskua?

- Tuossahan se on jo kuvassa, Iina nyökkää maalauksiin.

- Se on aina erilainen.

- Se on aina ykkösiä ja nollia, Iina sanoo ja on samassa poissa. (s. 36)

  

Teoksessa on maailmaan sopien vain muutama hahmo, joiden näkökulmat vaihtelevat pitkin teosta. Ensimmäisenä esitellään Akseli, joka tekee tutkimusta yliopistolle menneestä maailmasta ja saa palkkansa taivasaikana. Akselista on hieman vaikeaa saada kiinni, sillä kuten kaikki muutkin, hän on virtuaalitodellisuuden pehmentämä, kaikki hänen särmänsä on hoittu sileiksi. Hän on hyvin veltto ja nahjusmainen olento, jota on  välillä hieman vaikeaa edes tunnistaa saman lajin edustajaksi kanssani.

  

Myöhemmin mukaan tulee Iina, joka elää Jalon kanssa. Jalo on yksi Taivaan koodaajista ja Iina on hänen "verkkolemmikkinsä", joka ostaa ruokaa Jalolle ja pitää tästä muutenkin huolta pitkien Taivaassa vietettyjen tuntien aikana silloin, kun ei itse ole kytkeytynyt toiseen todellisuuteen. He eivät elä parisuhteessa, mutta Jalo tunsi Iinan veljen ennen sotaa. Tämän järjestelyn myötä Iina pääsee nauttimaan Taivaasta pidempään ja paremmilla laseilla sekä puvulla, joka antaa hänen asteilleen vastineen virtuaalisen maailman ilmiöstä kuten tuulesta, auringon lämmöstä ja vedestä.  

    

- Luulen, että tässä lajissa on virhe, jota ei voi paikata. Emme ole ikinä tyytyväisiä paitsi Taivaassa, mutta siellä emme voi pysyä. olemme tämän pelin virus. (s. 206)

  

Teos tuo mieleen monta aiemmin lukemaani dystopiaa, jotka listasin postauksen loppuun. Leinon kieli on kaunista ja harkittua. Teoksen tunnelma on hyvin melankolinen, ja samalla se herättää ajattelemaan tämän hetken maailman tilaa ja kuinka siihen voi puuttua ja korjata, ennen kuin asiat eskaloituvat teoksen esittämän tuevaisuuskuvan tasolle. Puuttua voisi niin ilmastonmuutokseen, vesistöihin päätyvään muoviin kuin rasismiin. Jokainen voi omilla valinnoillaan ja teoillaan vaikuttaa jokaiseen näistä. 

  

Teoksen maailma natisee liitoksissaan. Toisaalla se on näivettymässä, toisaalla pääsee valloilleen jotain hallitsematonta ja mullistavaa. En ollut aivan tyytyväinen siihen, miten teos päättyy, sillä se jättää liian paljon avoimeksi ja lukijan vastuulle - jäin siis kaipaamaan lisää siitä, mitä tapahtuu viimeisten rivien jälkeen. Helsinki kuvataan teoksessa vahvasti ja tunnistettavasti ja se on ehdottomasti yksi teoksen keskeisistä hahmoista.

  

Luonto näyttää nyt selvästi, että se aikoo vallata kaupungin. Se tunkee kaikkialle kuin ajatteleva olento eikä Iina tiedä, onko se kauhistuttavaa vai helpottavaa. Hän voi kuvitella kaupungin sadan vuoden päästä, kun heistä ei ole jäljellä enää yhtäkään, vain luonnon raivoisa halu monistaa itseään. (s. 77)

  

Suosittelen lukemaan Taivaan. Se on vaikuttava lukukokemus monella tasolla. 

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

Akseli uskoo tietävänsä yhden seurauksen: Hän saattaisi poistua asunnostaan, ja jos hän poistuisi, voisi joku muukin poistua. Kaduille tulvisi valtava määrä ihmisiä, joiden ei tarvinnut olla siellä. He tekisivät jotain, mutta Akseli ei osaa kuvitella, mitä.

  

Helsinki, 2058. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää innottomasti selvittää, mikä on lamaannuttanut suomalaiset. Valon kaupungissa kansalaiset kyyristelevät asunnoissaan, eivät puhu, lapsia ei enää synny. Rajat on suljettu eikä tulevaisuutta ole. Lohduksi alamaisilleen Valo on antanut Taivaan, virtuaalisen tilan jossa vanha maailma elää kauniimpana ja lempeämpänä kuin koskaan.

  

Kun Akseli saa laajat käyttöoikeudet Taivaaseen, hänen maallinen ruumiinsa käy kalvakkaaksi ja voimattomaksi, sen ainoa tavoite on unohdus ja kuolema. Kunnes hän tapaa Taivaan niityllä naisen, johon haluaa tutustua myös reaalissa.

  

Taivas on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jonka avaamia kysymyksiä ei tee mieli vaientaa. Lohduton sisällissodan jälkeinen Helsinki ja tilansa uudelleen valtaava luonto antavat haikeankauniit puitteet tarinalle, joka herättää vahvan tarpeen vaalia elämää, kaikkea sitä mikä on maailmassa tärkeintä.

  

Teos voitti Maailman laita -romaanikilpailun vuonna 2016.

  

250 sivua, S&S 2018

   

Lisää lukukokemuksia teoksesta: Kirjavinkit, Kujerruksia, Kirjaluotsi, Kosminen K, Kulttuuri kukoistaa, Kirsin Book Club 

    

Samankaltaista luettavaa: Ernest Cline: Ready Player One, Annika Luther: Kodittomien kaupunki, Johanna Sinisalo: Auringon ydin, Jan Salminen: Äidinmaa, Antti Tuomainen: Parantaja, George Orwell: Vuonna 1984, Salla Simukka: Jäljellä / Toisaalla, Anu Holopainen: Molemmin jaloin